Zoomailu, öögailu ja katsastus

[prosessi]

Pakit ovat vain pakit, eivät sen enempää.

Jos niin on, niin miksi siitä sitten täytyy aina vetää herneet nenään? Ryhtyä vetistelemään? Katkaista yhteydenpito? Katkeroitua ja syytellä? Minusta on aina ikävää menettää kaveriksi tai ystäväksi kokemani ihminen sen takia, että hän tuntee jotain minua kohtaan, johon en voi vastata muuta kuin "kiitos, mutta ei kiitos." Vielä ikävämpää on se, ettei ole millään tavalla toivonut tai halunnut sitä tilannetta.

Minä en tietenkään tunne sinua IRL, joten vaikea sanoa miten siellä käyttäydyt, mutta palstahahmosi ainakin vaikuttaa siltä, että voisin kuvitella sinun säikkyvän tuollaisia tilanteita niin paljon, että puolivahingossa itse päädyt antamaan pakit jotenkin tökerösti, jolloin itse pakit eivät loukkaa niinkään kuin se tapa millä ne on annettu. Eli on hyvin mahdollista, etteivät pakit ole se varsinainen syy, josta nuo seuraukset tulevat. Jos esimerkiksi päädyt selostamaan kovinkin tarkasti miten huono ihminen tunnustaja mielestäsi on, olisi kumma jos tämä ei loukkaantuisi. Silloinhan kysymyksessä ei olekaan enää pakit, vaan jo valmiiksi lyödyn maanrakoon nuijiminen.

Erityisen kammottavan tilanteesta tekee se, jos lähestyminen tulee ystävän tai kaverin kumppanilta. Siinä tilanteessa voi joko

a) Kertoa tapahtuneesta ystävälleen ja tulla ammutuksi viestinviejänä ja/tai särkeä ystävän sydän

b) Olla kertomatta ja katsella kuinka hänen viattomasti rakastamansa löyhämoraalinen lunttu ryhtyy miinoittamaan ystävyyssuhdetta ja jatkaa ystäväsi kanssa kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Jos osaa hoitaa pakkien antamisen niin, ettei toinen osapuoli loukkaannu, on olemassa myös vaihtoehto c) Keskustella tunnustuksen tehneen henkilön kanssa asiasta niin, että tämä itse ymmärtää selvittää asian myös sen kumppaninsa kanssa.

En ole koskaan saanut mitään positiivista käpälään salattujen tunteiden tunnustamisen seurauksena. Miten voisin pitää sitä lähtökohtaisesti hyvänä asiana?

Eihän sitä lähtökohtaisesti tarvitsekaan pitää hyvänä asiana, enemmän EW kai on ihmetellyt sitä, että pidät sitä lähtökohtaisesti pahana asiana vain omien kokemustesi perusteella, vaikka muilla on tarjota paljonkin esimerkkejä siitä, että asia ei välttämättä olekaan niin paha kuin olet ajatellut.

[prosessi]

Täytys vaa tosiaa osat ol ottamat omal kontolles yhtää vastuuta muitten odotuksista. Ja ymmärtää et jos joskus joutuski ihan suoraan sanomaan, että ei mua huvita, ni et ei se oo maailmanloppu.

Olispa helppoo. Aivonappuloidenasennonveivaushommia sitte vaa.

Näin se menee.

[Mida]

En ole koskaan saanut mitään positiivista käpälään salattujen tunteiden tunnustamisen seurauksena. Miten voisin pitää sitä lähtökohtaisesti hyvänä asiana?

Salattujen? Siis jos tilanne tosiaan on se, että tunteiden julkituoja on parisuhteessa ja tilanne on se, että puoliso ei hyväksyisi tuollaisia puheita, niin tosiaan olis ollu parempi vaan pitää mölyt mahassa eikä alkaa vehtailla selän takana.

Sen sijaan jos tunteiden julkituojalla ei ole mitään syytä salata tuntemuksiaan, että mahdollinen puoliso ei paheksu sitä, jos toinen tykkää muistakin ihmisistä ja voi sen näille kertoa ilman pyrkimyksiä muuttaa nykytilannetta parisuhteilumielessä vaan ihan vain ilahduttaakseen kohdetta, niin voiko silloin puhua salatuista tunteista?

Jos sinulle joku nainen tulee kertomaan, että olet muuten tosi kiva tyyppi ja sun kanssa on mukava olla (siis nimenomaan tällaisessa muodossa ilman roolitteluja tai vihjailuja enemmästä), koetko aina taustalla olevan jotain romanttisseksuaalisia odotuksia, jotka velvoittavat sinut pakkien antamiseen, jos sinua ei kiinnosta?

[Tix]

Jos sinulle joku nainen tulee kertomaan, että olet muuten tosi kiva tyyppi ja sun kanssa on mukava olla (siis nimenomaan tällaisessa muodossa ilman roolitteluja tai vihjailuja enemmästä), koetko aina taustalla olevan jotain romanttisseksuaalisia odotuksia, jotka velvoittavat sinut pakkien antamiseen, jos sinua ei kiinnosta?

Pidätkö minua jotenkin sosiaalisesti idioottina? Tuota sanotaan kaveruudeksi. Ei minulla ole mitään oletuksia, hämmästyn melko lailla vilpittömästi aina jos joku tulee palavista tunteistaan kertomaan. On eri asia sanoa, että olet mukava tyyppi kuin tulla flirttaillen höpöttämään, että minulla on palava halu kertoa, että olet niiin ihku ja muutenkin mahtava.

Ja ei, en anna pakkeja tökerösti tai ole muutenkaan sosiaalisesti dumbo. Naiset eivät vain kestä torjutuksi tulemista kovin hyvin, vaikka sen tekisi kuinka lempeästi. Ilmeisesti eivät monet miehetkään.

[Tix]

Jos osaa hoitaa pakkien antamisen niin, ettei toinen osapuoli loukkaannu, on olemassa myös vaihtoehto c) Keskustella tunnustuksen tehneen henkilön kanssa asiasta niin, että tämä itse ymmärtää selvittää asian myös sen kumppaninsa kanssa.

Ryhää. Luuletko että joku sellainen joka haluaa yrittää saada kakun, mutta pitää samaan aikaan tortun siltä varalta ettei saakaan kakkua, menisi tunnustamaan sen tortulle? Jos hän olisi sen riskin halunnut ottaa, että jää ilman kumpaakaan, niin eiköhän olisi silloin jo alun alkujaan toiminut oikein ja lähtenyt suhteesta sen sijaan että vehkeilee. Täytynee olla itsetuntemuksen Bon Jovi että kykenee moiseen tunnemanipulaatiojujitsuun.

[Mida]

Jos sinulle joku nainen tulee kertomaan, että olet muuten tosi kiva tyyppi ja sun kanssa on mukava olla (siis nimenomaan tällaisessa muodossa ilman roolitteluja tai vihjailuja enemmästä), koetko aina taustalla olevan jotain romanttisseksuaalisia odotuksia, jotka velvoittavat sinut pakkien antamiseen, jos sinua ei kiinnosta?

Pidätkö minua jotenkin sosiaalisesti idioottina? Tuota sanotaan kaveruudeksi. Ei minulla ole mitään oletuksia, hämmästyn melko lailla vilpittömästi aina jos joku tulee palavista tunteistaan kertomaan. On eri asia sanoa, että olet mukava tyyppi kuin tulla flirttaillen höpöttämään, että minulla on palava halu kertoa, että olet niiin ihku ja muutenkin mahtava.

Ja ei, en anna pakkeja tökerösti tai ole muutenkaan sosiaalisesti dumbo. Naiset eivät vain kestä torjutuksi tulemista kovin hyvin, vaikka sen tekisi kuinka lempeästi. Ilmeisesti eivät monet miehetkään.

Pah. Mää en vaa tajunnu viäläkää, että minkä sää koet tuollaisena tunteistaan kertomisena. Vään ny viä rautalangast tätä omaa näkökulmaas: Ei voi ol kaveri (ja ilmaista ns. kaveritykkäämistä) sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa ehkä mahdollisesti voisi joissain olosuhteissa olla joskus enemmänkin (muokslisäys: erityisesti silloin jos jompikumpi on jo parisuhteessa). Vai voiko?

Ja jos tuollainen on sinusta kaveritykkäämisilmoitus, mihin niitä roolituspainotuksia tarvitaan? Varmuuden vuoksi?

[RolloTomasi]

Pakit ovat vain pakit, eivät sen enempää.

Tuo nyt riippuu tilanteesta.

[Tix]

Pah. Mää en vaa tajunnu viäläkää, että minkä sää koet tuollaisena tunteistaan kertomisena.

Sellaiset viestit, jotka voi selkeästi tulkita romanttisseksuaaliseksi kiinnostukseksi. Oli se sitten "voisitko millään antaa vähän kyrpää nams" tai "mä oon ollu suhun ihastunu jo vuoden." Ei täsmällisillä sanoilla ole merkitystä vaan viestimisen kokonaisuudella. Ei ole toistaiseksi koskaan ollut vaikeuksia tulkita viestin sisältöä täsmälleen oikein.

Vään ny viä rautalangast tätä omaa näkökulmaas: Ei voi ol kaveri (ja ilmaista ns. kaveritykkäämistä) sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa ehkä mahdollisesti voisi joissain olosuhteissa olla joskus enemmänkin. Vai voiko?

Voi. Mutta parisuhteessa olevien kohdalla se edellyttää viestinnältä selkeyttä. Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää?

Ja jos tuollainen on sinusta kaveritykkäämisilmoitus, mihin niitä roolituspainotuksia tarvitaan? Varmuuden vuoksi?

Selkeyden vuoksi. Jos molemmat osapuolet ovat sinkkuja ja jompi kumpi haluaa kertoa seikkaperäisesti ystävälleen/kaverilleen/työtoverille/naapurin koiralle miten ihana ja ihmeellinen hän on unohtaen platoniset painotukset, niin mikäs siinä sitten. Eihän silloin kanna vastuuta kuin siitä, että saattaa antaa vääriä signaaleja.

[prosessi]

Jos osaa hoitaa pakkien antamisen niin, ettei toinen osapuoli loukkaannu, on olemassa myös vaihtoehto c) Keskustella tunnustuksen tehneen henkilön kanssa asiasta niin, että tämä itse ymmärtää selvittää asian myös sen kumppaninsa kanssa.

Ryhää. Luuletko että joku sellainen joka haluaa yrittää saada kakun, mutta pitää samaan aikaan tortun siltä varalta ettei saakaan kakkua, menisi tunnustamaan sen tortulle? Jos hän olisi sen riskin halunnut ottaa, että jää ilman kumpaakaan, niin eiköhän olisi silloin jo alun alkujaan toiminut oikein ja lähtenyt suhteesta sen sijaan että vehkeilee. Täytynee olla itsetuntemuksen Bon Jovi että kykenee moiseen tunnemanipulaatiojujitsuun.

Ovatko nuo tuntemasi tapaukset sitten järjestään jääneet siihen alkuperäiseen suhteeseen, kun olet antanut pakit? Jotenkin ainakin voisi kuvitella, että mitä enemmän ikää ihmisellä on, sitä enemmän käytännön järjestelyjäkin suhteesta lähteminen edellyttää, että henkisesti ehtii irtautua paljon ennen kuin kaikki tarpeelliset konkreettiset muutokset on toteutettu. Lisäksi luulen, että ainakin naisille melko tyypillistä on hakea rohkeutta lähtemiseen kiintymällä johonkuhun muuhun. Eri asia sitten on, että kannattaako kyseistä kiintymystä yleensäkään lähteä realisoimaan sen alkuperäisen suhteen päätyttyä.

[prosessi]

Pakit ovat vain pakit, eivät sen enempää.

Tuo nyt riippuu tilanteesta.

Millä lailla?

[EveryWoman]

Jos niin on, niin miksi siitä sitten täytyy aina vetää herneet nenään? Ryhtyä vetistelemään? Katkaista yhteydenpito? Katkeroitua ja syytellä? Minusta on aina ikävää menettää kaveriksi tai ystäväksi kokemani ihminen sen takia, että hän tuntee jotain minua kohtaan, johon en voi vastata muuta kuin "kiitos, mutta ei kiitos." Vielä ikävämpää on se, ettei ole millään tavalla toivonut tai halunnut sitä tilannetta.

Erityisen kammottavan tilanteesta tekee se, jos lähestyminen tulee ystävän tai kaverin kumppanilta. Siinä tilanteessa voi joko

a) Kertoa tapahtuneesta ystävälleen ja tulla ammutuksi viestinviejänä ja/tai särkeä ystävän sydän

b) Olla kertomatta ja katsella kuinka hänen viattomasti rakastamansa löyhämoraalinen lunttu ryhtyy miinoittamaan ystävyyssuhdetta ja jatkaa ystäväsi kanssa kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Siis kun joku kertoo pitävänsä sinusta, suhtaudut siihen vastikkeellisena seurustelupetailuna, ja katsot että sinun tulee "antaa pakit" jos sinua ei kiinnosta seurustella hänen kanssaan? Oletko tullut ajatelleeksi, että jo tuo tekemäsi tulkinta muokkaa reaktiotasi sellaiseen suuntaan, joka käytännössä eliminoi kaikki mahdolliset miellyttävät seuraukset, joita teolla olisi saattanut olla?

Minun tuntemani miehet reagoivat tuollaisessa tilanteessa lämpimän ilahtuvasti, eivät torjuvasti. Torjuntaa ei tarvita, koska tilanteessa ei tulkita olevan mitään suhdepyrkimyksiä kenenkään puolelta, etenkin jos tunteiden kohde seurustelee ja tunteiden ilmaisija tietää tämän (silloin nimittäin oletetaan kaikille olevan itsestään selvää, että varattu osapuoli ei ole lähdössä minkäänlaisiin suhdevirittelyihin muiden kanssa). Jos suhtaudut tekoon torjuvasti, menetät mahdollisuutesi tutkia objektiivisesti, kuinka moni tunteitaan ilmaisseista oli liikkeellä vastikkeettomasti.

Silloinkin kun on selvää, että kaverin tyttöystävä on tosiaan liikkeellä pokailuhengessä, eksplisiittinen torjunta on aika epäolennaista. Silloin voi johdattaa keskustelun siihen, miksi tyttö ajattelee että hänen tapansa toimia voisi kannattaa. Muutaman kyseenalaistavan kysymyksen jälkeen hänelle on todennäköisesti selvääkin selvempää, että seurusteluaikeet kannattaa haudata, siitä huolimatta että et itse ole tehnyt tai sanonut mitään loukkaantumisen arvoista. Myös kyseenalaistamisen voi tehdä ystävällismielisesti (irl tosin nettiä helpommin).

En ole koskaan saanut mitään positiivista käpälään salattujen tunteiden tunnustamisen seurauksena. Miten voisin pitää sitä lähtökohtaisesti hyvänä asiana?

Kuten sanottu: ei sinun tarvitse. Paitsi tietenkin jos haluaisit seurustella minun kanssani, mutta siitä kai tuskin on mitään pelkoa!

[EveryWoman]

Ei ole toistaiseksi koskaan ollut vaikeuksia tulkita viestin sisältöä täsmälleen oikein.

Edelliseen viitaten: et oikeastaan voi tietää tuota.

[RolloTomasi]

Pakit ovat vain pakit, eivät sen enempää.

Tuo nyt riippuu tilanteesta.

Millä lailla?

Minulle ainakaan pakit viime keväänä eivät olleet vain pakit.

Muiden ihmisten pakeista en tiedä.

[Tix]

Ovatko nuo tuntemasi tapaukset sitten järjestään jääneet siihen alkuperäiseen suhteeseen, kun olet antanut pakit?

Juu. Yhdet ovat nykyään naimisissa. Mies on ällöttävän onnellinen, vaikka ei tiedä mitä polvellaan elättelee. Daami olisi dumpannut heppuparan sormien napsautuksella ja ilmoittikin sen, mutta oksennusrefleksini seurauksena päätyi sittenkin pitämään kiinni siitä mitä oli saanut haaviinsa. Kaiken päälle toki vannotti että älä kerro sille mitään, ethän... ja sitten piti huolen siitä, että ystävyytemme kuoli pois. Vastenmielinen otus.

[prosessi]

Tuo nyt riippuu tilanteesta.

Millä lailla?

Minulle ainakaan pakit viime keväänä eivät olleet vain pakit.

Muiden ihmisten pakeista en tiedä.

Välillä minusta tuntuu, että sinä tarkoituksella annat saamillesi pakeille enemmän arvoa kuin niillä oikeastaan on ollut, koska saat pettymyksistä jotain outoa energiaa, jolloin pakkien kuittaaminen pelkkinä pakkeina ei olisi sinulle energiataloudellista.

[Tix]

Ei ole toistaiseksi koskaan ollut vaikeuksia tulkita viestin sisältöä täsmälleen oikein.

Edelliseen viitaten: et oikeastaan voi tietää tuota.

Päinvastoin - sinä et oikeastaan voi tietää tuota. Minä voin. Olen sen verran puupää, että en tajua kiinnostusta itseäni kohtaan jos sitä ei suurinpiirtein hierota päin naamaa. En pidä itseäni erityisen kiinnostavan tapauksena, siksi onkin epämiellyttävä yllätys kun lämpimäksi ja läheiseksi oletettu kaveruus/ystävyyssuhde osoittautuukin vain peitellyksi pariutumispyrkimykseksi.

[EveryWoman]

Sana "tunnustaa" EI ole arvolatautunut vaan ihan normaali yleiskielinen sana joka kuvastaa tekoa, jolla kerrotaan toiselle jotain, mistä hänellä ei ollut aavistustakaan ja jota on pitänyt syystä tai toisesta salassa. Häpeä- tms. elementit keksit ihan itse.

Tuo "salassapitäminen" kertoo lisää samaa tarinaa. Minun tarkoittamaani vastikkeetonta ihailua ei ole mitään syytä tai järkeä pitää salassa.

Vielä vähemmän minun ongelmani on se, että tunteistaan avautuvat naiset ottavat pääsääntöisesti melko lailla nokkiinsa jos lopputulos ei olekaan se mitä halutaan. Niin todennäköisesti ottavat miehetkin, joskaan (onneksi) en omaa siitä kokemusta. Sen verran monta kertaa ilmiö on toistunut, että ainakaan omalla kohdallani en ole törmännyt pyyteettömään tunteiden tunnusteluun.

Tätä kommentoinkin jo aiemmassa viestissä.

Se on ihan mukavaa kuulla olevansa hyvä ystävä tai kiva kaveri tai mukava työkaveri tai fiksu tyyppi tai vaikka peelsepupin pikkuserkku, mutta auta armias että on karmea tilanne joutua antamaan pakit ihmiselle joka ei kiinnosta romanttisseksuaalisessa mielessä puolimätää herkkusientä enempää. Jos sinun maailmassasi on ok tunnustella palavasti ihastuksiasi varatuille ja vielä vaikkapa varattuna, niin anna palaa vaan. Minä tyydyn kunnioittamaan omaa ja toisten parisuhdetta sen verran, että en tietoisesti heittele tulitikkuja bensalammikkojen lähellä.

Jos se sinua oksettaa tai itkettää, niin oksenna tai itke vain.

Ei minua sinun valintasi okseta tai itketä, vaan se, että ilmeisesti monet joutuvat elämään todellisuudessa jossa hyväkin tulkitaan pahaksi ja vaaralliseksi. Sellaisen voisi kuvitella olevan aika ahdistavaa ja elämää kurjistavaa.

[prosessi]

Ovatko nuo tuntemasi tapaukset sitten järjestään jääneet siihen alkuperäiseen suhteeseen, kun olet antanut pakit?

Juu. Yhdet ovat nykyään naimisissa. Mies on ällöttävän onnellinen, vaikka ei tiedä mitä polvellaan elättelee. Daami olisi dumpannut heppuparan sormien napsautuksella ja ilmoittikin sen, mutta oksennusrefleksini seurauksena päätyi sittenkin pitämään kiinni siitä mitä oli saanut haaviinsa. Kaiken päälle toki vannotti että älä kerro sille mitään, ethän... ja sitten piti huolen siitä, että ystävyytemme kuoli pois. Vastenmielinen otus.

On sinulla tuttavapiiri. EW on kertonut omat valintakriteerinsä ystävilleen, ja nyt kyllä mietityttää, että millä kriteereillä sinä oikein onnistut useamman tuollaisen ihmisen keräämisessä porukoihisi.

[EveryWoman]

Päinvastoin - sinä et oikeastaan voi tietää tuota. Minä voin. Olen sen verran puupää, että en tajua kiinnostusta itseäni kohtaan jos sitä ei suurinpiirtein hierota päin naamaa. En pidä itseäni erityisen kiinnostavan tapauksena, siksi onkin epämiellyttävä yllätys kun lämpimäksi ja läheiseksi oletettu kaveruus/ystävyyssuhde osoittautuukin vain peitellyksi pariutumispyrkimykseksi.

Otit siis huomioon oman pakkien antamisesi vaikutuksen siinä, millaisia seurauksia tunteiden ilmaisemisella on ollut? Uskon kyllä, että on tilanteita joissa jo tunteiden ilmaisemisen tavasta voidaan päätellä henkilön parisuhdehakuinen motiivi. Mutta kun sanoit aiemmin päätelleesi sen siitä, että välit menivät tilanteen jälkeen poikki, ajattelin että alkuperäinen tilanne ei välttämättä ole ollut niin selvä.

Et varmaan haluaisi kertoa hieman tarkemmin siitä, miten tulit mainitsemaasi johtopäätökseen - siis miten mainitut naiset sitten sinua lähestyivät?

Edit: aha, yllä saatiinkin jo yksi case-esimerkki. Selvä tapaus ilman muuta.

[Tix]

Ovatko nuo tuntemasi tapaukset sitten järjestään jääneet siihen alkuperäiseen suhteeseen, kun olet antanut pakit?

Juu. Yhdet ovat nykyään naimisissa. Mies on ällöttävän onnellinen, vaikka ei tiedä mitä polvellaan elättelee. Daami olisi dumpannut heppuparan sormien napsautuksella ja ilmoittikin sen, mutta oksennusrefleksini seurauksena päätyi sittenkin pitämään kiinni siitä mitä oli saanut haaviinsa. Kaiken päälle toki vannotti että älä kerro sille mitään, ethän... ja sitten piti huolen siitä, että ystävyytemme kuoli pois. Vastenmielinen otus.

On sinulla tuttavapiiri. EW on kertonut omat valintakriteerinsä ystävilleen, ja nyt kyllä mietityttää, että millä kriteereillä sinä oikein onnistut useamman tuollaisen ihmisen keräämisessä porukoihisi.

Ei kyseinen nainen ollut minun ystäväni vaan tätä nykyä käytännössä entisen ystäväni kumppani. En ole koskaan edes pitänyt ko. naisesta.

[prosessi]

On sinulla tuttavapiiri. EW on kertonut omat valintakriteerinsä ystävilleen, ja nyt kyllä mietityttää, että millä kriteereillä sinä oikein onnistut useamman tuollaisen ihmisen keräämisessä porukoihisi.

Ei kyseinen nainen ollut minun ystäväni vaan tätä nykyä käytännössä entisen ystäväni kumppani. En ole koskaan edes pitänyt ko. naisesta.

Aiemmin väitit, että noita tapauksia oli useampikin.

[RolloTomasi]

Välillä minusta tuntuu, että sinä tarkoituksella annat saamillesi pakeille enemmän arvoa kuin niillä oikeastaan on ollut, koska saat pettymyksistä jotain outoa energiaa, jolloin pakkien kuittaaminen pelkkinä pakkeina ei olisi sinulle energiataloudellista.

Mutta kai pakeilla nyt joku dramaturginen tai temaattinen tarkoitus täytyy olla?

[Mida]

Pah. Mää en vaa tajunnu viäläkää, että minkä sää koet tuollaisena tunteistaan kertomisena.

Sellaiset viestit, jotka voi selkeästi tulkita romanttisseksuaaliseksi kiinnostukseksi. Oli se sitten "voisitko millään antaa vähän kyrpää nams" tai "mä oon ollu suhun ihastunu jo vuoden." Ei täsmällisillä sanoilla ole merkitystä vaan viestimisen kokonaisuudella. Ei ole toistaiseksi koskaan ollut vaikeuksia tulkita viestin sisältöä täsmälleen oikein.

Ja kokonaisuuteen siis liittyy väistämättä aina tuo selkeä toivomus, että tunnustaja haluaisi tunnustuksestaan seuraavan läheisempää kanssakäymistä?

Mutta ihastumisestaan ei kohteelle voi sinusta kertoa, jos on itse parisuhteessa tai kohde on. Että se on väistämättä tunnustelua siitä, että voisiko tässä itsen ja ihastuksen kohteen välillä olla enemmänkin nyt niinku piakkoin? Onko ihastumisessa se raja, jonka yli menevät tunteet pitäisi salata? Että ei ole mahdollinen sellainen tilanne, jossa myös mahdolliset kumppanit pystyisivät näkemään tilanteen "kehuvalossa", ja taustalla kertomisessa myös vilpitön toive siitä, että hyvät nykyiset parisuhteet jatkuisivat säröittä?

Se "vastikkeettomuusko" sua EW:n kirjoituksissa säräyttää korvaa? Että ihastuksesta (tai jopa rakastumisesta) kertominen ei vaan voi tapahtua ilman taka-ajatuksia.

Vään ny viä rautalangast tätä omaa näkökulmaas: Ei voi ol kaveri (ja ilmaista ns. kaveritykkäämistä) sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa ehkä mahdollisesti voisi joissain olosuhteissa olla joskus enemmänkin. Vai voiko?

Voi. Mutta parisuhteessa olevien kohdalla se edellyttää viestinnältä selkeyttä. Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää?

Ylläolevasta ehkä ilmenee, eli nimenomaan se raja minkälaisten tunteiden julkaisu on sinusta ylipäänsä mahdollista jos jompikumpi on suhteessa. Ja se, kun kuitenkin oot ihan samaa mieltä (esmes. EW:n kaa) kaikesta ja sitten et ookaa, että siis missä mättää, mitä mää en ny tajua.

[EveryWoman]

EW on kertonut omat valintakriteerinsä ystävilleen

Missä? Haluaisin lukea ne, jotta tietäisin millä kriteereillä voin hyväksyä ihmisiä ystävikseni!

[prosessi]

EW on kertonut omat valintakriteerinsä ystävilleen

Missä? Haluaisin lukea ne, jotta tietäisin millä kriteereillä voin hyväksyä ihmisiä ystävikseni!

Siltä varalta että se ei ole jo ilmiselvää: Tunnen lukuisia miehiä, jotka eivät käyttäydy eivätkä käytöksensä perusteella ajattele kuvaamallasi tavalla. Miehiä, jotka eivät vaivaudu siitä että heistä kertoo pitävänsä, koska he ottavat sen myönteisenä palautteena ilman taka-ajatuksia. Ja jotka voivat myös suhteessa ollessaan ilmaista muita naisia kohtaan tuntemaansa ihailua ilman että kukaan sen seurauksena loukkaantuu tai epäilee parisuhteen olevan menossa kiville. Muunlaisia miehiä (tai naisia) en haluaisi tunteakaan.