Tix kirjoitti:Jos niin on, niin miksi siitä sitten täytyy aina vetää herneet nenään? Ryhtyä vetistelemään? Katkaista yhteydenpito? Katkeroitua ja syytellä? Minusta on aina ikävää menettää kaveriksi tai ystäväksi kokemani ihminen sen takia, että hän tuntee jotain minua kohtaan, johon en voi vastata muuta kuin "kiitos, mutta ei kiitos." Vielä ikävämpää on se, ettei ole millään tavalla toivonut tai halunnut sitä tilannetta.
Erityisen kammottavan tilanteesta tekee se, jos lähestyminen tulee ystävän tai kaverin kumppanilta. Siinä tilanteessa voi joko
a) Kertoa tapahtuneesta ystävälleen ja tulla ammutuksi viestinviejänä ja/tai särkeä ystävän sydän
b) Olla kertomatta ja katsella kuinka hänen viattomasti rakastamansa löyhämoraalinen lunttu ryhtyy miinoittamaan ystävyyssuhdetta ja jatkaa ystäväsi kanssa kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Siis kun joku kertoo pitävänsä sinusta, suhtaudut siihen vastikkeellisena seurustelupetailuna, ja katsot että sinun tulee "antaa pakit" jos sinua ei kiinnosta seurustella hänen kanssaan? Oletko tullut ajatelleeksi, että jo tuo tekemäsi tulkinta muokkaa reaktiotasi sellaiseen suuntaan, joka käytännössä eliminoi kaikki mahdolliset miellyttävät seuraukset, joita teolla olisi saattanut olla?
Minun tuntemani miehet reagoivat tuollaisessa tilanteessa lämpimän ilahtuvasti, eivät torjuvasti. Torjuntaa ei tarvita, koska tilanteessa ei tulkita olevan mitään suhdepyrkimyksiä kenenkään puolelta, etenkin jos tunteiden kohde seurustelee ja tunteiden ilmaisija tietää tämän (silloin nimittäin oletetaan kaikille olevan itsestään selvää, että varattu osapuoli ei ole lähdössä minkäänlaisiin suhdevirittelyihin muiden kanssa). Jos suhtaudut tekoon torjuvasti, menetät mahdollisuutesi tutkia objektiivisesti, kuinka moni tunteitaan ilmaisseista oli liikkeellä vastikkeettomasti.
Silloinkin kun on selvää, että kaverin tyttöystävä on tosiaan liikkeellä pokailuhengessä, eksplisiittinen torjunta on aika epäolennaista. Silloin voi johdattaa keskustelun siihen, miksi tyttö ajattelee että hänen tapansa toimia voisi kannattaa. Muutaman kyseenalaistavan kysymyksen jälkeen hänelle on todennäköisesti selvääkin selvempää, että seurusteluaikeet kannattaa haudata, siitä huolimatta että et itse ole tehnyt tai sanonut mitään loukkaantumisen arvoista. Myös kyseenalaistamisen voi tehdä ystävällismielisesti (irl tosin nettiä helpommin).
Tix kirjoitti:En ole koskaan saanut mitään positiivista käpälään salattujen tunteiden tunnustamisen seurauksena. Miten voisin pitää sitä lähtökohtaisesti hyvänä asiana?
Kuten sanottu: ei sinun tarvitse. Paitsi tietenkin jos haluaisit seurustella minun kanssani, mutta siitä kai tuskin on mitään pelkoa!