prosessi kirjoitti:Vaikka Sokratesta seurannut filosofia ja tiede pohjautuisikin noihin käsityksiin, ei minun nähdäkseni yksikään filosofi ole kyennyt samaan johdonmukaisuuteen ja ajattelun kirkkauteen kuin Sokrates, ja suurin osa heistä on keskittynyt vain hyödyntämään Sokrateen menetelmiä kehitellessään omia juttujaan, eli tehneet juuri sitä mitä Sokrates halusi.
Minun nähdäkseni yksinkertaisin selitys myöhempien ajattelijoiden epäjohdonmukaisuuteen on se, että he katsovat syvemmälle.
Platonin tapa siirtää omia ajatuksiaan muka Sokrateen ajattelemiksi ja kirjoittaa Sokrateelle omasta mielestään kunniakas elämäntapa on tietenkin harmillista, kun Sokrates itse kerran ei ajatuksistaan ja teoistaan kirjoittanut, mutta minusta juuri nuo riidanhaastajuushommat sun muut eivät sovi ollenkaan yhteen Sokrateen muun ajattelun kanssa, kuten ei myöskään mikään eriarvoistaminen. Platon on valitettavasti sählännyt aivan liikaa kirjoittaessaan muistiin omia mielikuviaan Sokrateen teorioista.
Ok.
Ainoa kohta, missä Sokrates myöhemmistä vakavasti otettavista filosofeista ja tieteentekijöistä eroaa noiden esittämiesi ajatusten suhteen, lienee se että hän esitti niitä tiettävästi ensimmäisenä.
Eivät nuo muut samoja asioita esittäneet, vaan omia käsityksiään asioista. Se, että ne välillä heijastavat Sokrateen malleja, ei tee niistä vielä samoja asioita.
Tietenkään eivät esittäneet, vaan jakoivat ja hyödynsivät jne. Mutta juuri tästä syystä niitä ei mielestäni voida pitää sinä materiaalina, joka
erottaisi Sokrateen filosofina muista. Jos Sokratesta ei olisi ollut, joku muu olisi todennäköisesti aikaansaanut samantapaisen "perustutkimuksen", pohjan, jolle tuleva ajattelu voi nojata.
Sokraattinen on uutta, hienoa ja ennen kaikkea riittävää vielä tänäkin päivänä. Siksi se onkin niin nerokasta. Ongelman sokraattisessa ajattelutavassa muodostaa lähinnä se, että liian suuri osa ihmisistä ei kykene elämään sen mukaisesti. Uudemmat filosofit ovatkin keskittyneet kehittelemään helpommin sisäistettäviä vaihtoehtoja, joista mikään ei kuitenkaan ole samalla tavalla kattava.
Keskustelutapasi tuo hämmentävällä tavalla mieleeni parhaan ystäväni.
Jätän eriävän mielipiteeni sen osalta, että uudempi filosofia olisi helpommin sisäistettävää. Sisäistäminenhän edellyttää analyyttisen tason ymmärtämistä (vaikka tokikaan tuollainen ymmärrys ei yksinään riitä), ja sillä tasolla uudempi filosofia on useimmiten myös haasteellisempaa.
Sokrates ei asunut pilvenpiirtäjän missään kerroksessa, vaan ilmalaivassa. Siksi hän pystyikin vakoilemaan jokaisen kerroksen sisältöä.
Itseäni kiinnostaa rakentaminen vakoilua enemmän.
Minua itseäni ei haittaisi ollenkaan olla Sokrates.
Ihmettelen, miksi sitten et ole.
En osaa.
Väärä vastaus.
Uskoni ei vain riitä siihen, että Sokrateelle tieto ja hyve liittyivätkin kiinteästi yhteen. Hyve on tietoa – oikea tieto johtaa välttämättä oikeaan toimintaan. Hyveellinen ihminen on hyvä aivan oikeasti eikä ainoastaan toimi ”oikean mielipiteen” mukaisesti.
Jos ihminen siis tuntee esimerkiksi oikeudenmukaisuuden, hän toimii automaattisesti oikeudenmukaisesti.
Tämä voi olla oikeampi vastaus. Usko vaatii hurjapäisyyttä. Ehkä et ole vielä riittävän paljon kosketuksissa omaasi?
Koska minä en usko pahuuteen, seuraa minun ajattelumallistani valitettavasti se, etten oikein usko hyvyyteenkään.
Jos olet ajatellut minun uskovan pahuuteen, sinulla on vielä muutama Kitinäketju lukematta. Hyvyydestä puhun eräänlaisena inhimillisyyden synonyymina, en pahuuden vastakohtana.
Eli voisi kai sanoa, että olen liian maallinen kyetäkseni nousemaan Sokrateen tasolle.
Koska et usko? Kaikki ihmiset uskovat, jotkut eivät vain tiedosta sitä.
Spinozan sekopäisyys, josta välillä löytyy totuuden siemen, mutta yleensä vain enemmän kysymyksiä, on minulle sopivampi ajattelumalli.
No, jos minulta kysytään niin eniten kysymyksiä sisältävä malli on lähimpänä totuutta.