Kuolemantuomio kyllä vai ei?

[Riemumieli]

Hesarissa oli mielenkiintoinen uutinen kahdesta isäpuolesta, jotka olivat käyttäneet perheen lapsia hyväkseen. Ensimmäinen kokelas vanhinta lasta kahdeksan vuotta, toinen nuorempia viisi ja kolme vuotta. Hämeenlinnan käräjäoikeus tuomitsi ensimmäiselle ihmeisälle kahdeksan ja jälkimmäiselle viiden kuukauden ehdollisen vankeusrangaistuksen.

Tapauksen yksityiskohtia tuntematta olisin halukas uskomaan, että suomalainen oikeusvaltio on puhunut, isät katuvat tekojaan, lapset kokevat saaneensa oikeutta ja kaikki ovat tapauksen jälkeen parempia ihmisiä. Konservatiivi-idiootit puhuisivat elinikäisistä arvista, törkeyden huipusta ja kuolemasta ainoana edes hitusen kohtuullisena rangaistuksena. Voi elämän kevät.

Miksi meillä säälitellään aina vain tekijää, miksi uhrin syyllistämismentaliteetti on nimenomaan pohjoismaalainen ilmiö?

[Zeb]

Hesarissa oli mielenkiintoinen uutinen kahdesta isäpuolesta, jotka olivat käyttäneet perheen lapsia hyväkseen. Ensimmäinen kokelas vanhinta lasta kahdeksan vuotta, toinen nuorempia viisi ja kolme vuotta. Hämeenlinnan käräjäoikeus tuomitsi ensimmäiselle ihmeisälle kahdeksan ja jälkimmäiselle viiden kuukauden ehdollisen vankeusrangaistuksen.

Tapauksen yksityiskohtia tuntematta olisin halukas uskomaan, että suomalainen oikeusvaltio on puhunut, isät katuvat tekojaan, lapset kokevat saaneensa oikeutta ja kaikki ovat tapauksen jälkeen parempia ihmisiä. Konservatiivi-idiootit puhuisivat elinikäisistä arvista, törkeyden huipusta ja kuolemasta ainoana edes hitusen kohtuullisena rangaistuksena. Voi elämän kevät.

Miksi meillä säälitellään aina vain tekijää, miksi uhrin syyllistämismentaliteetti on nimenomaan pohjoismaalainen ilmiö?

Pääosin jaan ajatuksesi ja nokitan oksulla. Mutta korjaisiko tilanteen sitten noiden tekijöiden tappaminen? Kenen kannalta ja kenen päässä? Ei minun ainakaan, mutta pitkä vankeustuomio kyllä kieltämättä tuntuisi enemmän kuin oikeutetulta.

[prosessi]

Tapauksen yksityiskohtia tuntematta olisin halukas uskomaan, että suomalainen oikeusvaltio on puhunut, isät katuvat tekojaan, lapset kokevat saaneensa oikeutta ja kaikki ovat tapauksen jälkeen parempia ihmisiä. Konservatiivi-idiootit puhuisivat elinikäisistä arvista, törkeyden huipusta ja kuolemasta ainoana edes hitusen kohtuullisena rangaistuksena. Voi elämän kevät.

Miksi meillä säälitellään aina vain tekijää, miksi uhrin syyllistämismentaliteetti on nimenomaan pohjoismaalainen ilmiö?

Minulle kyllä ensimmäisenä tulee mieleen, että mikä sitä lasten äitiä oikein on vaivannut. En kerta kaikkiaan jaksa uskoa, että tuollainen asia jäisi äidiltä kokonaan huomaamatta vuosien ja vuosien ajan, paitsi ehkä jos tämä on jatkuvasti juovuksissa tai aineissa. Missäköhän määrin kukaan tuntee tapauksen yksityiskohtia? Tuomio voidaan käsittääkseni kuitenkin antaa vain niistä teoista, jotka on voitu näyttää varmuudella toteen, joten se selittänee lievät tuomiot.

[Riemumieli]

Minulle kyllä ensimmäisenä tulee mieleen, että mikä sitä lasten äitiä oikein on vaivannut. En kerta kaikkiaan jaksa uskoa, että tuollainen asia jäisi äidiltä kokonaan huomaamatta vuosien ja vuosien ajan, paitsi ehkä jos tämä on jatkuvasti juovuksissa tai aineissa. Missäköhän määrin kukaan tuntee tapauksen yksityiskohtia? Tuomio voidaan käsittääkseni kuitenkin antaa vain niistä teoista, jotka on voitu näyttää varmuudella toteen, joten se selittänee lievät tuomiot.

Jåå, äiti on syyllinen ja isät tekivät niin kuin isät ovat kautta vuosisatojen toisten lapsille tehneet. Leijonaemotkin surmaavat aikaisemman johtajauroksen pennut, jotta uusi uros saa aloittaa puhtaalta pöydältä, joten miehet toteuttivat vain luontoaan. Vähän samaan tapaan on luonnonvastaista vaatia miestä olemaan yksiavioinen, joten huoraaminen tai naapurin raiskaaminen on luonnollista, varsinkin kun naapuri halusi sitä tervehtimällä aamulla.

Ei kai tapauksessa olisi tuomittu mitään, jollei olisi näytetty toteen, että lapsia on käytetty hyväksi eikä kerrottu toiminnan jatkuneen niin kauan kuin jatkui, ellei sitäkin olisi todistettu. Itä-Suomen hovioikeus lieventää raiskaustuomiota siitä syystä, että tekijällä on vakituinen työ, mutta näköjään puolueidiooteista koostuva lautamiehistö (olivatko mahdollisesti kukkahattutätejä) osaa sekin toimia päin persettä.

[prosessi]

Minulle kyllä ensimmäisenä tulee mieleen, että mikä sitä lasten äitiä oikein on vaivannut. En kerta kaikkiaan jaksa uskoa, että tuollainen asia jäisi äidiltä kokonaan huomaamatta vuosien ja vuosien ajan, paitsi ehkä jos tämä on jatkuvasti juovuksissa tai aineissa. Missäköhän määrin kukaan tuntee tapauksen yksityiskohtia? Tuomio voidaan käsittääkseni kuitenkin antaa vain niistä teoista, jotka on voitu näyttää varmuudella toteen, joten se selittänee lievät tuomiot.

Jåå, äiti on syyllinen ja isät tekivät niin kuin isät ovat kautta vuosisatojen toisten lapsille tehneet. Leijonaemotkin surmaavat aikaisemman johtajauroksen pennut, jotta uusi uros saa aloittaa puhtaalta pöydältä, joten miehet toteuttivat vain luontoaan. Vähän samaan tapaan on luonnonvastaista vaatia miestä olemaan yksiavioinen, joten huoraaminen tai naapurin raiskaaminen on luonnollista, varsinkin kun naapuri halusi sitä tervehtimällä aamulla.

En minä noin sanonut. Totesin vain, että tapaus tuskin on niin selvä kuin mitä media antaa ymmärtää. Eikö sinusta siinä ole mitään outoa, että sama nainen on onnistunut aloittamaan suhteen kahden pedofiilin kanssa? Ei pedofiilejä sentään niin paljoa ole, että tuollainen olisi kovin todennäköistä.

Ei kai tapauksessa olisi tuomittu mitään, jollei olisi näytetty toteen, että lapsia on käytetty hyväksi eikä kerrottu toiminnan jatkuneen niin kauan kuin jatkui, ellei sitäkin olisi todistettu. Itä-Suomen hovioikeus lieventää raiskaustuomiota siitä syystä, että tekijällä on vakituinen työ, mutta näköjään puolueidiooteista koostuva lautamiehistö (olivatko mahdollisesti kukkahattutätejä) osaa sekin toimia päin persettä.

Selvästikin sen verran on näytetty toteen, että tuollaiset tuomiot on nähty kohtuullisiksi. Lopuista epäilyistä ei silti voi antaa tuomiota, jos niitä kerran ei ole näytetty toteen. Oleellisinta hommassa kai kuitenkin on tulevien tekojen ehkäiseminen, joten eivätköhän molemmat tuomitut päädy vuosien terapiaan ja lääkehoitoon, joista ei (ainakaan saisi) päästä luistamaan ehdollisen tuomion päättyessäkään. Menneisyyttä tuomioilla ei vain voi muuttaa.

[Tix]

Selvästikin sen verran on näytetty toteen, että tuollaiset tuomiot on nähty kohtuullisiksi. Lopuista epäilyistä ei silti voi antaa tuomiota, jos niitä kerran ei ole näytetty toteen. Oleellisinta hommassa kai kuitenkin on tulevien tekojen ehkäiseminen, joten eivätköhän molemmat tuomitut päädy vuosien terapiaan ja lääkehoitoon, joista ei (ainakaan saisi) päästä luistamaan ehdollisen tuomion päättyessäkään. Menneisyyttä tuomioilla ei vain voi muuttaa.

Eivät päädy. Uhrit ehkä päätyvät, jos ovat onnekkaita. Meillä ei ole olemassa mitään pakollista hoitoa pedofiileille. Pakkohoidolle on tietyt perusteet ja alaikäisen hyväksikäyttäminen ei sellaisenaan ole tahdosta riippumattoman hoidon peruste. Pakkohoitonakin voidaan ymmärtääkseni määrätä vain mielisairaalaa, ei jotain tiettyä lääkitystä eikä terapiaakaan. Btw, sellaista lääkitystä ei ole joka poistaisi pedofiilisia taipumuksia.

Paska tuomio. Toivottavasti syyttäjä valittaa.

[Zeb]

Btw, sellaista lääkitystä ei ole joka poistaisi pedofiilisia taipumuksia.

Jotenkin olen ymmärtänyt, että lääkkeellinen kastraatio olisi käytössä vaihtoehtona (lyhentämään häkkiaikaa) ja ehkä sitten toimisikin ainakin osalle? Vai oliko se sitten vain raiskaajille, en muista.

[Riemumieli]

Jotenkin olen ymmärtänyt, että lääkkeellinen kastraatio olisi käytössä vaihtoehtona (lyhentämään häkkiaikaa) ja ehkä sitten toimisikin ainakin osalle? Vai oliko se sitten vain raiskaajille, en muista.

Vai olisiko koskenut vain Amerikan ihmemaata? Jotenkin vaikea ajatella, että Suomessa käytettäisiin tuollaisia rangaistuksen lieventämisperusteita, kyse on kuitenkin sairaista ihmisistä, joita tulee AUTTAA ja YMMÄRTÄÄ.

[prosessi]

Oleellisinta hommassa kai kuitenkin on tulevien tekojen ehkäiseminen, joten eivätköhän molemmat tuomitut päädy vuosien terapiaan ja lääkehoitoon, joista ei (ainakaan saisi) päästä luistamaan ehdollisen tuomion päättyessäkään.

Eivät päädy. Uhrit ehkä päätyvät, jos ovat onnekkaita. Meillä ei ole olemassa mitään pakollista hoitoa pedofiileille. Pakkohoidolle on tietyt perusteet ja alaikäisen hyväksikäyttäminen ei sellaisenaan ole tahdosta riippumattoman hoidon peruste. Pakkohoitonakin voidaan ymmärtääkseni määrätä vain mielisairaalaa, ei jotain tiettyä lääkitystä eikä terapiaakaan. Btw, sellaista lääkitystä ei ole joka poistaisi pedofiilisia taipumuksia.

Muistaakseni olen nähnyt ihan kotimaisen keskusteluohjelman aiheesta pedofiilit ja tuomiokäytäntö, mutta siitä on niin kauan aikaa, etten voi vannoa etteikö kyseessä olisi voinut olla ulkomainenkin ohjelma. Siinä kuitenkin todettiin, että syytetyn oma halukkuus saada hoitoa on hyvin merkittävä tekijä tuomiota määriteltäessä, ja että koska oikeuskäsittelyt ovat pitkiä ja hitaita, pystytään syytetyn tosiasiallista motivaatiota hoitoon seuraamaan pidempiäkin aikoja. Paria pedofiiliakin siinä haastateltiin, ja nämä totesivat omien tilanteittensa edenneen niin pikkuhiljaa vakavampiin tekoihin, etteivät he itse edes olleet tajunneet mitä olivat tekemässä, ennen kuin tosiasiat läväytettiin vasten kasvoja oikeudessa. Pedofiili jos kuka on itsepetoksen mestari. Heidän kohdallaan jo pelkkä oikeuskäsittely oli riittänyt siihen, että he olivat oma-aloitteisesti yrittäneet terapian lisäksi järjestää itselleen myös kemiallisen kastraation. Silloin lainsäädäntö oli kuitenkin tainnut asettua esteeksi noin radikaaleille toimenpiteille, en tiedä onko moinen Suomessakin jo nykyään sallittua.

Työpaikan olemassaolon merkityksestäkin voisi mainita sen verran, että jos tavoitteena on rikoksenuusimisen ehkäisy, on työpaikan säilyminen ensisijaisen tärkeää. Jos menettää työnsä, alkaa väkisinkin ajautua yhteiskunnan rakenteiden ulkopuolelle, jolloin myös yhteiskunnan keinot pitää ihminen lainkuuliaisena vähenevät radikaalisti. Joten tuomion pidentäminen pelkän koston vuoksi kuulostaa ainakin minusta lähinnä rikoksia lisäävältä toimenpiteeltä. Nuo haastatellutkaan tuskin miettivät rangaistusten pelotevaikutuksia, kun eivät edes mieltäneet tekevänsä mitään rikollista.

Paska tuomio. Toivottavasti syyttäjä valittaa.

Eiköhän valita, media janoaa verta.

[prosessi]

Jotenkin olen ymmärtänyt, että lääkkeellinen kastraatio olisi käytössä vaihtoehtona (lyhentämään häkkiaikaa) ja ehkä sitten toimisikin ainakin osalle? Vai oliko se sitten vain raiskaajille, en muista.

Vai olisiko koskenut vain Amerikan ihmemaata? Jotenkin vaikea ajatella, että Suomessa käytettäisiin tuollaisia rangaistuksen lieventämisperusteita, kyse on kuitenkin sairaista ihmisistä, joita tulee AUTTAA ja YMMÄRTÄÄ.

Myönnettäköön, että Suomessa sanat "auttaa" ja "ymmärtää" käsitetään välillä kovin oudolla tavalla. Ymmärtämisen ei pitäisi olla mitään hyväksymistä, ja auttamista olisi sekin, että rikollista autettaisiin välttämään rikoksenuusinta.

[Tix]

Muistaakseni olen nähnyt ihan kotimaisen keskusteluohjelman aiheesta pedofiilit ja tuomiokäytäntö, mutta siitä on niin kauan aikaa, etten voi vannoa etteikö kyseessä olisi voinut olla ulkomainenkin ohjelma. Siinä kuitenkin todettiin, että syytetyn oma halukkuus saada hoitoa on hyvin merkittävä tekijä tuomiota määriteltäessä, ja että koska oikeuskäsittelyt ovat pitkiä ja hitaita, pystytään syytetyn tosiasiallista motivaatiota hoitoon seuraamaan pidempiäkin aikoja.

Suomessa ei ole pedofiileille tuontyyppistä hoito-ohjelmaa. Lainsäädäntömme ei myöskään tunne hoitoa lievennysmuotona. Onneksi. Niitä lievennyksiä on jo ihan tarpeeksi ellei vähän liikaakin. Hyväksyn hoidon ajatuksen mutta se ei saa olla lieventävä tekijä. Kaikki mikä minimoi uusimisriskiä on hyvä juttu. Kaikki mikä vesittää rangaistavuuden ajatuksen ei ole.

Työpaikan olemassaolon merkityksestäkin voisi mainita sen verran, että jos tavoitteena on rikoksenuusimisen ehkäisy, on työpaikan säilyminen ensisijaisen tärkeää.

Paras ehkäisy on kiinnijäämisen ja riittävän rangaistuksen uhka. Ketä pelottaa 6 kk ehdollinen? Se ei pelottaisi edes minua, vaikka häiritsisi ammatillista kehitystä huomattavasti.

Jos menettää työnsä, alkaa väkisinkin ajautua yhteiskunnan rakenteiden ulkopuolelle, jolloin myös yhteiskunnan keinot pitää ihminen lainkuuliaisena vähenevät radikaalisti. Joten tuomion pidentäminen pelkän koston vuoksi kuulostaa ainakin minusta lähinnä rikoksia lisäävältä toimenpiteeltä. Nuo haastatellutkaan tuskin miettivät rangaistusten pelotevaikutuksia, kun eivät edes mieltäneet tekevänsä mitään rikollista.

Tietysti ovat mieltäneet. Seksi alaikäisen kanssa on rikos, kyllä he ovat sen tekoja tehdessään tienneet. Väärän tekemisen kokemus <> kriminalisoidun teon tunnistaminen. Ihan ihmeellistä bullshittiä. Ihan sama kuin varas väittäisi, että ei tiennyt että toisen omaisuuden ottaminen on väärin, koska tuntui kivalta saada lisää kamaa ilmaiseksi.

Eiköhän valita, media janoaa verta.

Ei kyse ole verestä vaan oikeudenmukaisuudesta. Ja siitä, että niin kauan kun tuomiokäytäntö on tuollainen, tuollaista tapahtuu uudestaan ja uudestaan ja yhä useammin uudestaan. Jos se tapahtuisi omalle lapsellesi, olisiko tuomio mielestäsi riittävä? (Älä änkyröi tähän mitään kumppanin valinnasta tms., vaan vastaa kysymykseen.)

[prosessi]

Työpaikan olemassaolon merkityksestäkin voisi mainita sen verran, että jos tavoitteena on rikoksenuusimisen ehkäisy, on työpaikan säilyminen ensisijaisen tärkeää.

Paras ehkäisy on kiinnijäämisen ja riittävän rangaistuksen uhka. Ketä pelottaa 6 kk ehdollinen? Se ei pelottaisi edes minua, vaikka häiritsisi ammatillista kehitystä huomattavasti.

Minua ainakin pelottaisi, jos tuntisin tarvetta ruveta tehtailemaan rikoksia. Jos sinua ei pelota 6 kk ehdollinen, miksi et ole ryhtynyt pikkurikolliseksi?

Jos menettää työnsä, alkaa väkisinkin ajautua yhteiskunnan rakenteiden ulkopuolelle, jolloin myös yhteiskunnan keinot pitää ihminen lainkuuliaisena vähenevät radikaalisti. Joten tuomion pidentäminen pelkän koston vuoksi kuulostaa ainakin minusta lähinnä rikoksia lisäävältä toimenpiteeltä. Nuo haastatellutkaan tuskin miettivät rangaistusten pelotevaikutuksia, kun eivät edes mieltäneet tekevänsä mitään rikollista.

Tietysti ovat mieltäneet. Seksi alaikäisen kanssa on rikos, kyllä he ovat sen tekoja tehdessään tienneet. Väärän tekemisen kokemus <> kriminalisoidun teon tunnistaminen. Ihan ihmeellistä bullshittiä. Ihan sama kuin varas väittäisi, että ei tiennyt että toisen omaisuuden ottaminen on väärin, koska tuntui kivalta saada lisää kamaa ilmaiseksi.

Varkaan ja pedofiilin maailmankuvat perustuvat hyvin erilaisille pohjille, joten niitä ei juurikaan voi verrata keskenään. Varas voi hyvinkin väittää, ettei hänen harjoittamallaan varastelulla pitäisi olla kovin suurta väliä uhrille, kun vakuutus kuitenkin korvaa taloudelliset menetykset. Jokaisella on joku selitys itselleen, jolla perustella kyseenalaisia tekoja.

Pedofiilin perusajatuksenahan käsittääkseni on, että oikeasti ne lapset ovat olleet aktiivisesti jutussa mukana, joten tekojen kriminalisointi on tiukkapipoisten moralistien höpötystä. Ihan ihmeellistä bullshittiahan se on, mutta koska se on heille todellisuutta, tarvitaan sen torjuntaan jotain muuta kuin loputkin mielenterveydestä vieviä pitkiä vankilatuomioita.

Eiköhän valita, media janoaa verta.

Ei kyse ole verestä vaan oikeudenmukaisuudesta. Ja siitä, että niin kauan kun tuomiokäytäntö on tuollainen, tuollaista tapahtuu uudestaan ja uudestaan ja yhä useammin uudestaan. Jos se tapahtuisi omalle lapsellesi, olisiko tuomio mielestäsi riittävä? (Älä änkyröi tähän mitään kumppanin valinnasta tms., vaan vastaa kysymykseen.)

Jos se tapahtuisi omalle lapselleni, en kokisi olevani kykenevä arvioimaan sopivaa rangaistusta. Minä en kertakaikkiaan pysty kuvittelemaan mitään rangaistusta, joka olisi mielestäni oikeudenmukainen kostotoimenpiteenä. Kuvittelisin kuitenkin, että tuossa tilanteessa mielipiteeni ratkaisisi tuomitun oma asenne, eli jos kokisin tämän todella haluavan estää samanlaisten tilanteitten toistumista, minulle riittäisi tuo tuomio, ja jos taas henkilö vaikuttaisi täysin kykenemättömältä tajuamaan tekonsa tuomittavuutta, vaatisin joko mahdollisimman pitkää tuomiota tai vielä mieluummin pakkohoitoa sairaalaoloissa.

Vielä takaisin tuohon alkuperäisen tapauksen äitiin. Minulle tuli jutusta kamala tunne, että kyseisen henkilön ongelma on ollut äärimmäinen yksinäisyyden pelko ja kyvyttömyys luoda normaaleja ihmissuhteita, minkä seurauksena hän on ihan minkä tahansa kumppanin toivossa käytännössä "myynyt" lapsensa pedofiileille seuraa saadakseen. Tuskin tietenkään mitään tietoista toimintaa, mutta ajatus ahdistaa äärimmäisen paljon.

[Tix]

Minua ainakin pelottaisi, jos tuntisin tarvetta ruveta tehtailemaan rikoksia. Jos sinua ei pelota 6 kk ehdollinen, miksi et ole ryhtynyt pikkurikolliseksi?

Miksi se pelottaisi? Ei ehdollisia joudu koskaan istumaan. Tienaan paremmin ja riskittä rehellisesti kuin rikollisena, enkä kaipaa jännitystä. Miksi siis alkaisin?

Varkaan ja pedofiilin maailmankuvat perustuvat hyvin erilaisille pohjille, joten niitä ei juurikaan voi verrata keskenään. Varas voi hyvinkin väittää, ettei hänen harjoittamallaan varastelulla pitäisi olla kovin suurta väliä uhrille, kun vakuutus kuitenkin korvaa taloudelliset menetykset. Jokaisella on joku selitys itselleen, jolla perustella kyseenalaisia tekoja.

Joo. Minäminä. Minulle. Miinä. Mulle. Mun tarpeet. Se ei poista tietoisuutta siitä, että rikkoo lakia. Se tietoisuus riittää täyteen syyntakeisuuteen.

Pedofiilin perusajatuksenahan käsittääkseni on, että oikeasti ne lapset ovat olleet aktiivisesti jutussa mukana, joten tekojen kriminalisointi on tiukkapipoisten moralistien höpötystä. Ihan ihmeellistä bullshittiahan se on, mutta koska se on heille todellisuutta, tarvitaan sen torjuntaan jotain muuta kuin loputkin mielenterveydestä vieviä pitkiä vankilatuomioita.

Sekoitat peloitteen ja rangaistuksen merkitykset. Rangaistus on pelote tekemästä tekoa. Se, kun teko on tapahtunut, ei saa johtaa paijaamiseen. Voihan sen hoidon toteuttaa vaikka vankilassakin. En ole kuullutkaan, että pedofiilit olisivat yleisesti hulluja. Suuri osa on ihan ok elämässään menestyneitä ihmisiä. Miksi heidän menestystään tulisi suojella, kun uhrienkin elämä on todellisuudessa loputtomiin riekaleina?

Jos se tapahtuisi omalle lapselleni, en kokisi olevani kykenevä arvioimaan sopivaa rangaistusta. Minä en kertakaikkiaan pysty kuvittelemaan mitään rangaistusta, joka olisi mielestäni oikeudenmukainen kostotoimenpiteenä. Kuvittelisin kuitenkin, että tuossa tilanteessa mielipiteeni ratkaisisi tuomitun oma asenne, eli jos kokisin tämän todella haluavan estää samanlaisten tilanteitten toistumista, minulle riittäisi tuo tuomio, ja jos taas henkilö vaikuttaisi täysin kykenemättömältä tajuamaan tekonsa tuomittavuutta, vaatisin joko mahdollisimman pitkää tuomiota tai vielä mieluummin pakkohoitoa sairaalaoloissa.

Mikä saa sinut kuvittelemaan, että pedofiilit olisivat parannettavissa? Mikä saa sinut kuvittelemaan, että katumus estäisi mitään toistumasta?

Vielä takaisin tuohon alkuperäisen tapauksen äitiin. Minulle tuli jutusta kamala tunne, että kyseisen henkilön ongelma on ollut äärimmäinen yksinäisyyden pelko ja kyvyttömyys luoda normaaleja ihmissuhteita, minkä seurauksena hän on ihan minkä tahansa kumppanin toivossa käytännössä "myynyt" lapsensa pedofiileille seuraa saadakseen. Tuskin tietenkään mitään tietoista toimintaa, mutta ajatus ahdistaa äärimmäisen paljon.

Sillä, mikä hänen roolinsa on, ei ole merkitystä miesten tekojen tuomittavuuden kannalta.

[prosessi]

Minua ainakin pelottaisi, jos tuntisin tarvetta ruveta tehtailemaan rikoksia. Jos sinua ei pelota 6 kk ehdollinen, miksi et ole ryhtynyt pikkurikolliseksi?

Miksi se pelottaisi? Ei ehdollisia joudu koskaan istumaan. Tienaan paremmin ja riskittä rehellisesti kuin rikollisena, enkä kaipaa jännitystä. Miksi siis alkaisin?

Et mistään syystä. Joten jos murhastakin saisi vain 6 kk ehdollisen, tuskin ryhtyisit murhamieheksikään. Sitä olen tässä vähän yrittänyt ajaa takaa, että koko ajatus pelotevaikutuksen olemassaolosta on vähän hatara.

Joo. Minäminä. Minulle. Miinä. Mulle. Mun tarpeet. Se ei poista tietoisuutta siitä, että rikkoo lakia. Se tietoisuus riittää täyteen syyntakeisuuteen.

En minä noiden syyntakeisuutta ole epäillytkään.

Sekoitat peloitteen ja rangaistuksen merkitykset. Rangaistus on pelote tekemästä tekoa. Se, kun teko on tapahtunut, ei saa johtaa paijaamiseen. Voihan sen hoidon toteuttaa vaikka vankilassakin. En ole kuullutkaan, että pedofiilit olisivat yleisesti hulluja. Suuri osa on ihan ok elämässään menestyneitä ihmisiä. Miksi heidän menestystään tulisi suojella, kun uhrienkin elämä on todellisuudessa loputtomiin riekaleina?

En sekoita pelotteen ja rangaistuksen merkityksiä, en vain usko koko ajatukseen pelotteiden tehosta. Sitä kyllä kannatan, että kunnollisia hoitoja toteutettaisiin vankilassa, eikä leikittäisi että vankilatuomio riittää. Eivät pedofiilit tietenkään ole yleisesti hulluja, en edes tiedä mitä käsite "yleisesti hullu" tarkoittaa. Heillä vain on valtava sokea piste, joka käsittää lasten maailmankuvan. Tästä seuraa ongelmia lapsille, ja jos pedofiilien menestyksen suojeleminen johtaa myös lapsille koituvien ongelmien vähenemiseen, minusta siinä on riittävä syy suojella myös pedofiilien menestystä.

Mikä saa sinut kuvittelemaan, että pedofiilit olisivat parannettavissa? Mikä saa sinut kuvittelemaan, että katumus estäisi mitään toistumasta?

Eivät parannettavissa, mutta uskon että hekin voivat oppia kontrolloimaan omia impulssejaan. Katumus toimii motivaationa kontrollipyrkimykselle.

Sillä, mikä hänen roolinsa on, ei ole merkitystä miesten tekojen tuomittavuuden kannalta.

Ei olekaan, kyseessä oli vain sivujuonne asiassa, jota jäin pohtimaan.

[Tix]

Sitä olen tässä vähän yrittänyt ajaa takaa, että koko ajatus pelotevaikutuksen olemassaolosta on vähän hatara.

En sekoita pelotteen ja rangaistuksen merkityksiä, en vain usko koko ajatukseen pelotteiden tehosta.

Nyt kyllä taistelet tuulimyllyjä vastaan. Yleisestävyys on melko hyvin tutkittu ilmiö ja siinä on eritelty kiinnijäämisriskin ja rangaistusten vaikutusta. Molemmilla on vaikutus. Hyvin merkittävä, joskin kiinnijäämisriski on ensisijainen - ankarillakaan rangaistuksilla ei ole merkitystä, jos rikoksista pääsääntöisesti selviää seuraamuksitta. Pedofiilikaan ei ole impulssiensa kanssa missään tyhjiössä, vaan arvioi riskejä vähintään alitajuisesti.

[prosessi]

Sitä olen tässä vähän yrittänyt ajaa takaa, että koko ajatus pelotevaikutuksen olemassaolosta on vähän hatara.

En sekoita pelotteen ja rangaistuksen merkityksiä, en vain usko koko ajatukseen pelotteiden tehosta.

Nyt kyllä taistelet tuulimyllyjä vastaan. Yleisestävyys on melko hyvin tutkittu ilmiö ja siinä on eritelty kiinnijäämisriskin ja rangaistusten vaikutusta. Molemmilla on vaikutus. Hyvin merkittävä, joskin kiinnijäämisriski on ensisijainen - ankarillakaan rangaistuksilla ei ole merkitystä, jos rikoksista pääsääntöisesti selviää seuraamuksitta. Pedofiilikaan ei ole impulssiensa kanssa missään tyhjiössä, vaan arvioi riskejä vähintään alitajuisesti.

Yleisestävyys on kieltämättä tutkittu ilmiö, ja minä olen ainakin tulkinnut tutkimukset niin, että yleisestävyys tehoaa aivan eri tavalla (=paremmin) omaisuusrikoksissa kuin konkreettisesti ihmisyksilöihin kohdistuvissa rikoksissa. Impulssikontrollin häiriöt kun juuri tapahtuvat tyhjiössä, johon toisen ihmisen tunteet, ihmisarvo ja varsinkaan mitkään rangaistusseuraamukset eivät mahdu.

[Zeb]

Vai olisiko koskenut vain Amerikan ihmemaata? Jotenkin vaikea ajatella, että Suomessa käytettäisiin tuollaisia rangaistuksen lieventämisperusteita, kyse on kuitenkin sairaista ihmisistä, joita tulee AUTTAA ja YMMÄRTÄÄ.

En tiedä, kommentoin vain sitä että tuohonkin tarkoitukseen on lääke olemassa, tehosta en myöskään tiedä. Impotenssin ja libidon laskun aiheuttavat, mutta sitten kai riippuu tekijän motiiveista jatkaako silti. Olen ymmärtänyt, että esimerkiksi raiskauksessa kyse on yleensä kai vallasta eikä seksistä, ja raiskata voi halutessaan vaikka tiskiharjalla. (Olen itse asiassa kuullut tällaisesta tositapauksesta, jossa tiskiharjan kohteeksi oli joutunut vielä kehitysvammainen pyörätuolissa istuva nainen.) Pedofiilien motiiveista en tiedä senkään vertaa.

Ymmärtämisen suhteen tsekkaa Prossu yllä, ymmärrys ja hyväksyminen ovat kaksi eri asiaa. Ymmärryksen kautta ehkä voidaan oppia estämään lisäpahaa ja ehkä jopa ennalta ehkäisemään.

[Zeb]

Jos se tapahtuisi omalle lapsellesi, olisiko tuomio mielestäsi riittävä? (Älä änkyröi tähän mitään kumppanin valinnasta tms., vaan vastaa kysymykseen.)

Jos se tapahtuisi omalle lapselleni, en kokisi olevani kykenevä arvioimaan sopivaa rangaistusta. Minä en kertakaikkiaan pysty kuvittelemaan mitään rangaistusta, joka olisi mielestäni oikeudenmukainen kostotoimenpiteenä. Kuvittelisin kuitenkin, että tuossa tilanteessa mielipiteeni ratkaisisi tuomitun oma asenne, eli jos kokisin tämän todella haluavan estää samanlaisten tilanteitten toistumista, minulle riittäisi tuo tuomio, ja jos taas henkilö vaikuttaisi täysin kykenemättömältä tajuamaan tekonsa tuomittavuutta, vaatisin joko mahdollisimman pitkää tuomiota tai vielä mieluummin pakkohoitoa sairaalaoloissa.

Olet Prossu kyllä aika diplomaattiainesta, tai sitten minä olen sekopää. Vaikka ehdottomasti vastustan kuolemantuomiota ja kostoa yhteiskunnan tasolla, niin pahaa pelkään, että oman lapseni ollessa kyseessä haluaisin sen koston ihan satavarmasti ja saattaisin jopa tappaa omakätisesti jossain kummassa mielenhäiriössä. Oman lapsen vakavasta satuttamisesta seuraavien tunteiden voisin nimittäin kuvitella sumentavan kaiken rationaalisen ajattelun aika tehokkaasti.

[Zeb]

Vielä takaisin tuohon alkuperäisen tapauksen äitiin. Minulle tuli jutusta kamala tunne, että kyseisen henkilön ongelma on ollut äärimmäinen yksinäisyyden pelko ja kyvyttömyys luoda normaaleja ihmissuhteita, minkä seurauksena hän on ihan minkä tahansa kumppanin toivossa käytännössä "myynyt" lapsensa pedofiileille seuraa saadakseen. Tuskin tietenkään mitään tietoista toimintaa, mutta ajatus ahdistaa äärimmäisen paljon.

Juu, tällainen tulee kyllä mieleen. Sairasta, skitsoa, ääriraadollista, surullista ja vaikka mitä, mutta mahdollista kyllä. Yhden ystäväni äiti suojeli kaikkia perheenjäseniä kunnolla hakkaavaa isää lasten kustannuksella ja ystäväni työstää noita psyykkisiä jälkiä vieläkin, kohta 40-vuotiaana.

Toisaalta, eikös ne vanhemmat tuolla Aasiassa päin ainakin myy niitä lapsiaan bordelleihinkin? Kaikki on siis kai mahdollista

[prosessi]

Kuvittelisin kuitenkin, että tuossa tilanteessa mielipiteeni ratkaisisi tuomitun oma asenne, eli jos kokisin tämän todella haluavan estää samanlaisten tilanteitten toistumista, minulle riittäisi tuo tuomio, ja jos taas henkilö vaikuttaisi täysin kykenemättömältä tajuamaan tekonsa tuomittavuutta, vaatisin joko mahdollisimman pitkää tuomiota tai vielä mieluummin pakkohoitoa sairaalaoloissa.

Olet Prossu kyllä aika diplomaattiainesta, tai sitten minä olen sekopää. Vaikka ehdottomasti vastustan kuolemantuomiota ja kostoa yhteiskunnan tasolla, niin pahaa pelkään, että oman lapseni ollessa kyseessä haluaisin sen koston ihan satavarmasti ja saattaisin jopa tappaa omakätisesti jossain kummassa mielenhäiriössä. Oman lapsen vakavasta satuttamisesta seuraavien tunteiden voisin nimittäin kuvitella sumentavan kaiken rationaalisen ajattelun aika tehokkaasti.

Minulla tuntuisi olevan jokin outo katastrofitilannemoodi, joka menee päälle esimerkiksi autokolareissa, kun yllättää murtovarkaan oman kotinsa pihatieltä jne.

Lopputuloksena siitä voin vaivatta jutella pari tuntia mukavia rosvon kanssa, joka on häivyttänyt jäljettömiin minun 20 vuoden aikana kootun levykokoelmani, riidellä vaivihkaa puhelimessa poliisin kanssa, jonka paikalle ilmaantuminen kestää 2 tuntia, selvittää lääkekännissä olevan rosvon yhteystiedot, neuvoa rosvoa hakemassa olevan rosvon tyttöystävän harhaan ja vaientamaan ajoissa tilanteen tasalla olemattoman Elukan ääneen lausutun huomion, että annan vääriä ohjeita. Tiedostaen koko ajan, että rosvon kädessä on pieni leikkuri, jonka ympärille hänen sormensa puristuvat vähän väliä.

Oikeudessa oli todistajana aika kiusallista joutua kertomaan, millä kaikilla tavoilla olin kusettanut kyseistä rosvoa. En koskaan vaivautunut tarkistamaan, että minkälaisen tuomion heppu sai. Veikkaisin muutaman kuukauden ehdotonta, koska hänellä oli kuulemma taipumusta joutua aina takaisin telkien taakse parin kuukauden sisällä vapautumisesta. Levykokoelmani onneksi pelastui, sitä ei ollut vielä ehditty kuljettaa tien vieressä olevan kuusen takaa mihinkään.

Oman lapsen kyseessä ollessa suhtautumiseeni varmasti vaikuttaisi se, että onko lapsi edelleen hengissä. Jos olisi, en tietenkään haluaisi vankilaan, tai olisin itsekin osasyyllinen lapsen henkiseen hajoamiseen.

[Zeb]

Minulla tuntuisi olevan jokin outo katastrofitilannemoodi, joka menee päälle esimerkiksi autokolareissa, kun yllättää murtovarkaan oman kotinsa pihatieltä jne.

Mulla on tämä moodi myös. Toimin päältä päin katsottuna hyvin järkevästi ja rauhallisesti akuuteissa kriisitilanteissa vaikka olisin oikeastaan täydessä sokissa. Eri asia onkin se, mitä tapahtuu kun välitön vaara on ohi ja on mahdollista päästää tunteet päähänsä.

Oman lapsen kyseessä ollessa suhtautumiseeni varmasti vaikuttaisi se, että onko lapsi edelleen hengissä. Jos olisi, en tietenkään haluaisi vankilaan, tai olisin itsekin osasyyllinen lapsen henkiseen hajoamiseen.

Tätä mietin kyllä juu minäkin. Tuskin siis mihinkään harkittuun murhaan ikinä ryhtyisin, mutta en uskoakseni voisi kieltää olevani helvetin iloinen jos vaikka joku muu vahingoittaisi tekijää. Saattaisin ehkä myös käydä paljain käsin itse kimppuun, en tiedä. Ainakin haluaisin sitä kostoa ihan julmetusti.

[Herra Manala]

Tällaisen keskustelun luettuaan tulee aina hyvälle mielelle siitä, että 50snt:n hautajaismääräysten puolestapuhujat ovat vain sellaisissa triviaaleissa ammateissa kuten lakimiehinä ja poliiseina, joiden ammatit eivät ole missään tekemisissä ihmisten oikeusturvan kanssa. Siinä vaiheessa nimittäin rupeais jänskättämään, jos samat kaverit olisivat duunissa vaikkapa videofirma makuunissa.

Huh mitä skeidaa.

[Tix]

Tällaisen keskustelun luettuaan tulee aina hyvälle mielelle siitä, että 50snt:n hautajaismääräysten puolestapuhujat ovat vain sellaisissa triviaaleissa ammateissa kuten lakimiehinä ja poliiseina, joiden ammatit eivät ole missään tekemisissä ihmisten oikeusturvan kanssa. Siinä vaiheessa nimittäin rupeais jänskättämään, jos samat kaverit olisivat duunissa vaikkapa videofirma makuunissa.

En ole missään tekemisissä rikosoikeuden kanssa lukuunottamatta niitä kertoja kun toisinaan edustan rikoksen uhreja. Olisi varmaan parempi jos kokkipojat hoitaisivat ihmisten oikeusturvaa, kun niiltä tulee aina niin perusteltuja ja loppuun mietyttyjä lausumia asiasta kuin asiasta.

Huh mitä skeidaa.

M.O.T.

[Herra Manala]

Tällaisen keskustelun luettuaan tulee aina hyvälle mielelle siitä, että 50snt:n hautajaismääräysten puolestapuhujat ovat vain sellaisissa triviaaleissa ammateissa kuten lakimiehinä ja poliiseina, joiden ammatit eivät ole missään tekemisissä ihmisten oikeusturvan kanssa. Siinä vaiheessa nimittäin rupeais jänskättämään, jos samat kaverit olisivat duunissa vaikkapa videofirma makuunissa.

En ole missään tekemisissä rikosoikeuden kanssa lukuunottamatta niitä kertoja kun toisinaan edustan rikoksen uhreja. Olisi varmaan parempi jos kokkipojat hoitaisivat ihmisten oikeusturvaa, kun niiltä tulee aina niin perusteltuja ja loppuun mietyttyjä lausumia asiasta kuin asiasta.

Tarvitseeko siinä miettiä pitkäänkin ymmärtääkseen, että siellä missä kuolemantuomioita jaellaan, on aina uusi murhaaja?

Eiköhän aika syvällä ojassa olla jo siinä vaiheessa kun selitellään että tuomion- ja kostonhimo on rationaalinen ja oikeutettu moottori kuolemantuomioiden langettamiselle. Siinä vaiheessa taas pää on niin syvällä perseessä, että happea ei enää heru, kun selitellään että kiinalainen saunantakananappipäähän-käytäntö olisi fiksumpi kuin jenkkien "naurettava" systeemi, jossa fyrkkaa palaa tonneittain siihen, että on todistusaineistoa langettaa niitä tuomioita - ja silti tulee huteja.

Kenet haluaisit asettaa arvanjakajaksi oman jälkiaborttisi suhteen? Entä kenet haluaisit asettaa tilanteeseen päättämään toisen ihmisen elämästä? Niin itsehän toki jo ilmaisit vapaaehtoisuutesi triggerimieheksi kaikennäköisten kokkipoikien sijaan, mutta eikö se olisi aika kova ja vittumainen vastuu sellaisille ihmisille, joilla on omatunto, ja joiden mielestä kenelläkään ei ole oikeutta riistää toisen henkeä, paatuneen rikollisenkaan? Ehkä on tosiaan parempi, ettet ole missään tekemisissä rikosoikeuden kanssa.

Mikä se pointti nyt siis olikaan ajaa kuolemantuomiota, kun nykyinen kriminaalipolitiikka tuntuu kuitenkin puoltavan henkirikosten määrän vähenemistä? Fyrkkakysymyshän se kuitenkaan...ei ollut? Vaikka vähän olikin kun jenkeissä asiat hoidellaan niin päin vittua, että kuolemantuomiot maksaa yhteiskunnalle enemmän kuin pelkkä sellinsoitto? Pointin vissiin piti olla uusinnan ehkäisy. Sitä varten elinkautisen pitäisikin olla elinkautinen suomessa, mieluiten pakkohoidossa näille tapauksille, joiden ei ihan oikeasti pitäisi antaa virittää jalkajousiaan ja pippeleitään muiden ihmisten keskuudessa. Elinkautisessa eristyksessä ehkäisyteho on yhtä korkea kuin kuolemanrangaistuksessa, ilman ilkeitä inhimillisiä peruuttamattomia erheitä, moraalisia dilemmoja tai lisääntyneitä kuolonuhreja.

Eli mitä jää jäljelle? Peloteajatus, josta data kertoo olevan nollahyödyn? Rikosoikeudellinen kuolemanpelko ei takuulla ole se ykkösstoppari perheensä bensalla neljässä promillessa valavalle perheenisälle, tai vakavasti sairaalle pedofiilille.

Ainiin, sehän oli se yhteiskunnallinen kostonhimo!

Olet Prossu kyllä aika diplomaattiainesta, tai sitten minä olen sekopää. Vaikka ehdottomasti vastustan kuolemantuomiota ja kostoa yhteiskunnan tasolla, niin pahaa pelkään, että oman lapseni ollessa kyseessä haluaisin sen koston ihan satavarmasti ja saattaisin jopa tappaa omakätisesti jossain kummassa mielenhäiriössä.

Älä välitä, niin minäkin. Mutta mun mielestä on aika helvetisti paljon parempi olla perheenisä joka tappaa lapsensa tappajan mielenhäiriössä ja henkilökohtaisista syistä, kuin rikosoikeudellinen taho, joka tappaa kaikessa rauhassa ei-henkilökohtaisella tasolla työkseen. Jälkimmäisessä tapauksessa multa menisi takuuvarmasti yöunet. Ja se jos joltain ei mene kuulostaa sen verran sairaalta, ettei hänen pitäisi kyseisistä asioista olla päättämässä. Kyse ei ole siitä etteikö kuolemantuomio olisi itsessään aina ja joka kerta perusteeton, vaan siitä, että siellä pitäisi olla inhimillinen (ja erehtyväinen) taho niitä jakamassa. Moraalinen dilemma ei siis synny siitä etteikö joku ansaitsisi kuolemaa aina jonkun mielestä henkilökohtaisella tasolla, tai siitä etteikö jonkun Siltavuoren olisi parempi olla kuollut, vaan siitä kenelle sellainen vastuu annetaan yhteiskunnallisesti. Joten suljettuun tilaan vaan, ja annetaan se myrkkyruiske mieluummin jokaisen elinkautisvangin omaan käyttöön omasta, eikä kenenkään toisen, valinnasta.

[Tix]

Eiköhän aika syvällä ojassa olla jo siinä vaiheessa kun selitellään että tuomion- ja kostonhimo on rationaalinen ja oikeutettu moottori kuolemantuomioiden langettamiselle.

Kukas sellaista on esittänyt? Minäkö? Jos en, miten se liittyy aiheeseen?

Siinä vaiheessa taas pää on niin syvällä perseessä, että happea ei enää heru, kun selitellään että kiinalainen saunantakananappipäähän-käytäntö olisi fiksumpi

Kukas sellaista on esittänyt? Minäkö? Jos en, miten se liittyy aiheeseen?

Kenet haluaisit asettaa arvanjakajaksi oman jälkiaborttisi suhteen? Entä kenet haluaisit asettaa tilanteeseen päättämään toisen ihmisen elämästä?

Todennäköisesti korkeimman oikeuden täydessä kokoonpanossa. Täytäntöönpano on toisarvoinen seikka keskusteltaessa asian perusteista. Miten se edes liittyy asiaan? Oliko niin kiire taas puhkua ja puhaltaa, että punainen lanka katosi?

kova ja vittumainen vastuu sellaisille ihmisille, joilla on omatunto, ja joiden mielestä kenelläkään ei ole oikeutta riistää toisen henkeä, paatuneen rikollisenkaan?

Sinun mielestäsi omatunto ja kuolemantuomion kannattaminen ovat toisensa pois sulkevia tekijöitä? Ehei herraseni, rikosten uhrien kanssa työskentelevän omatunto on vain virittinyt toisella tapaa kuin sellaisten, joiden mielestä aiheesta kuivumaan lähtenyt kortti on epäoikeudenmukainen kauhistus ja jonka lainkuuliaisuus on luokkaa "no vitut tää mua koskee, ajelen kuitenkin." Melko paatunutta.

Ehkä on tosiaan parempi, ettet ole missään tekemisissä rikosoikeuden kanssa.

Ja ehkä olisi parempi, että tutustuisit sen todellisuuteen ennen kuin esität arvioita sen soveltamiseen soveltuvista henkilöistä. Kuvitteletko, että poliisin tai lakimiehen todellisuudella kokemusperäinen arvio seuraamusjärjestelmän tehokkuudesta perustuisi vaikkapa huonompaan dataan kuin kokkipojan? Vai onko vain niin, että juuri tässä asiassa ei saa olla eri mieltä kokkipojan kanssa, koska sattuu olemaan toista ammattiryhmää? Minusta on erinomainen asia, etten ole rikosoikeuden kanssa tekemisissä tuon enempää. Se on nimittäin melko raskasta seurattavaa.

Mikä se pointti nyt siis olikaan ajaa kuolemantuomiota, kun nykyinen kriminaalipolitiikka tuntuu kuitenkin puoltavan henkirikosten määrän vähenemistä?

Riippuupi kovasti siitä, että arvostaako rikosten uhrien elämää enemmän kuin rikoksentekijöiden. Henkirikokset eivät ole juurikaan kriminaalipolitiikan seurauksena vähentyneet. Niiden onnistumisprosentti on kyllä pienentynyt, yritysten määrä on kasvanut sitä mukaan kun ambulanssit ehtivät useammin ajoissa paikalle kun puukko on heilunut. Suomalaisen henkirikollisuuden taso, on, kuten pahoinpitelyrikostenkin, melko tiukassa syy-seuraussuhteessa alkoholinkäyttöön. Kriminaalipolitiikalla ei ole mitään selittävää syy-seuraussuhdetta henkirikollisuuteen, alkoholipolitiikalla tuntuu olevan melko merkittäväkin.

Pointin vissiin piti olla uusinnan ehkäisy.

Tuo on vain se toinen pointti. Yleisestävyys ja erityisestävyys ovat molemmat tärkeitä perusteluja.

Sitä varten elinkautisen pitäisikin olla elinkautinen suomessa, mieluiten pakkohoidossa näille tapauksille, joiden ei ihan oikeasti pitäisi antaa virittää jalkajousiaan ja pippeleitään muiden ihmisten keskuudessa. Elinkautisessa eristyksessä ehkäisyteho on yhtä korkea kuin kuolemanrangaistuksessa

Itse asiassa ei ole. Mikä estää todellista elinkautista istuvaa esim. epätoivoisten pakoyritysten, vankilan keskinäisen hierarkian selvittelyn, vankilasta pyöritetyn rikollisuuden tms. kautta riistämästä lisää henkiä, kun ei ole enää mitään menetettävää? Aivan oikein, ei mikään.

Vadimin mukaanhan mikään sivistysvaltio ei myöskään lukitse kansalaisiaan lopuksi ikää vankilaan.

Eli mitä jää jäljelle? Peloteajatus, josta data kertoo olevan nollahyödyn? Rikosoikeudellinen kuolemanpelko ei takuulla ole se ykkösstoppari perheensä bensalla neljässä promillessa valavalle perheenisälle, tai vakavasti sairaalle pedofiilille.

On marginaaliryhmiä, joihin pelote ei toimi. Sitten on ryhmiä, joihin se toimii. Mikään data ei kerro, että hyöty olisi nolla. Hyödyn mittaaminen on vaikeaa, joten varmastikaan mitään tutkimusta ei ole, jolla pystyisit todistamaan väitteesi nollahyödystä.

Luitko viimeaikaista yhdysvaltalaista debattia koskevan artikkelin? Jos tutkimustulos osoittaisi, että jokaista teloitettua kohti säästyy 3-15 ihmishenkeä, onko se nollahyöty? Kuten totesin, yksikin säästynyt viaton sivullinen on korvaamaton hyöty. Nollahyödystä ei voi silloin puhua, ellei sitten arvota ihmishenkeä nollan arvoiseksi.

Älä välitä, niin minäkin. Mutta mun mielestä on aika helvetisti paljon parempi olla perheenisä joka tappaa lapsensa tappajan mielenhäiriössä ja henkilökohtaisista syistä, kuin rikosoikeudellinen taho, joka tappaa kaikessa rauhassa ei-henkilökohtaisella tasolla työkseen. Jälkimmäisessä tapauksessa multa menisi takuuvarmasti yöunet. Ja se jos joltain ei mene kuulostaa sen verran sairaalta, ettei hänen pitäisi kyseisistä asioista olla päättämässä. Kyse ei ole siitä etteikö kuolemantuomio olisi itsessään aina ja joka kerta perusteeton, vaan siitä, että siellä pitäisi olla inhimillinen (ja erehtyväinen) taho niitä jakamassa.

Melko mielenkiintoista. Pidät siis yksityishenkilön arvalla jakamia, tutkintaan perustumattomia kuolemantuomiota hyväksyttävämpinä kuin tarkkaan harkittuja ja punnittuja tilanteita, joissa tuomion oikeutusta ja syyllisyyden todennäköisyyttä pohditaan objektiivisemmin kuin oman pahan olon kautta. Olet tainnut katsoa vigilante -elokuvan liian monta kertaa. Tai sitten olet vain perustelujesi kanssa niin metsässä, että parempi että pysyt niiden soppakattiloiden ääressä kuin pohdit liian syvällisiä.