Herra Manala kirjoitti:Eiköhän aika syvällä ojassa olla jo siinä vaiheessa kun selitellään että tuomion- ja kostonhimo on rationaalinen ja oikeutettu moottori kuolemantuomioiden langettamiselle.
Kukas sellaista on esittänyt? Minäkö? Jos en, miten se liittyy aiheeseen?
Siinä vaiheessa taas pää on niin syvällä perseessä, että happea ei enää heru, kun selitellään että kiinalainen saunantakananappipäähän-käytäntö olisi fiksumpi
Kukas sellaista on esittänyt? Minäkö? Jos en, miten se liittyy aiheeseen?
Kenet haluaisit asettaa arvanjakajaksi oman jälkiaborttisi suhteen? Entä kenet haluaisit asettaa tilanteeseen päättämään toisen ihmisen elämästä?
Todennäköisesti korkeimman oikeuden täydessä kokoonpanossa. Täytäntöönpano on toisarvoinen seikka keskusteltaessa asian
perusteista. Miten se edes liittyy asiaan? Oliko niin kiire taas puhkua ja puhaltaa, että punainen lanka katosi?
kova ja vittumainen vastuu sellaisille ihmisille, joilla on omatunto, ja joiden mielestä kenelläkään ei ole oikeutta riistää toisen henkeä, paatuneen rikollisenkaan?
Sinun mielestäsi omatunto ja kuolemantuomion kannattaminen ovat toisensa pois sulkevia tekijöitä? Ehei herraseni, rikosten uhrien kanssa työskentelevän omatunto on vain virittinyt toisella tapaa kuin sellaisten, joiden mielestä aiheesta kuivumaan lähtenyt kortti on epäoikeudenmukainen kauhistus ja jonka lainkuuliaisuus on luokkaa "no vitut tää mua koskee, ajelen kuitenkin." Melko paatunutta.
Ehkä on tosiaan parempi, ettet ole missään tekemisissä rikosoikeuden kanssa.
Ja ehkä olisi parempi, että tutustuisit sen todellisuuteen ennen kuin esität arvioita sen soveltamiseen soveltuvista henkilöistä. Kuvitteletko, että poliisin tai lakimiehen todellisuudella kokemusperäinen arvio seuraamusjärjestelmän tehokkuudesta perustuisi vaikkapa huonompaan dataan kuin kokkipojan? Vai onko vain niin, että juuri tässä asiassa ei saa olla eri mieltä kokkipojan kanssa, koska sattuu olemaan toista ammattiryhmää? Minusta on erinomainen asia, etten ole rikosoikeuden kanssa tekemisissä tuon enempää. Se on nimittäin melko raskasta seurattavaa.
Mikä se pointti nyt siis olikaan ajaa kuolemantuomiota, kun nykyinen kriminaalipolitiikka tuntuu kuitenkin puoltavan henkirikosten määrän vähenemistä?
Riippuupi kovasti siitä, että arvostaako rikosten uhrien elämää enemmän kuin rikoksentekijöiden. Henkirikokset eivät ole juurikaan kriminaalipolitiikan seurauksena vähentyneet. Niiden onnistumisprosentti on kyllä pienentynyt, yritysten määrä on kasvanut sitä mukaan kun ambulanssit ehtivät useammin ajoissa paikalle kun puukko on heilunut. Suomalaisen henkirikollisuuden taso, on, kuten pahoinpitelyrikostenkin, melko tiukassa syy-seuraussuhteessa alkoholinkäyttöön.
Kriminaalipolitiikalla ei ole mitään selittävää syy-seuraussuhdetta henkirikollisuuteen, alkoholipolitiikalla tuntuu olevan melko merkittäväkin.
Pointin vissiin piti olla uusinnan ehkäisy.
Tuo on vain se toinen pointti. Yleisestävyys ja erityisestävyys ovat molemmat tärkeitä perusteluja.
Sitä varten elinkautisen pitäisikin olla elinkautinen suomessa, mieluiten pakkohoidossa näille tapauksille, joiden ei ihan oikeasti pitäisi antaa virittää jalkajousiaan ja pippeleitään muiden ihmisten keskuudessa. Elinkautisessa eristyksessä ehkäisyteho on yhtä korkea kuin kuolemanrangaistuksessa
Itse asiassa ei ole. Mikä estää todellista elinkautista istuvaa esim. epätoivoisten pakoyritysten, vankilan keskinäisen hierarkian selvittelyn, vankilasta pyöritetyn rikollisuuden tms. kautta riistämästä lisää henkiä, kun ei ole enää mitään menetettävää? Aivan oikein, ei mikään.
Vadimin mukaanhan mikään sivistysvaltio ei myöskään lukitse kansalaisiaan lopuksi ikää vankilaan.
Eli mitä jää jäljelle? Peloteajatus, josta data kertoo olevan nollahyödyn? Rikosoikeudellinen kuolemanpelko ei takuulla ole se ykkösstoppari perheensä bensalla neljässä promillessa valavalle perheenisälle, tai vakavasti sairaalle pedofiilille.
On marginaaliryhmiä, joihin pelote ei toimi. Sitten on ryhmiä, joihin se toimii. Mikään data ei kerro, että hyöty olisi nolla. Hyödyn mittaaminen on vaikeaa, joten varmastikaan mitään tutkimusta ei ole, jolla pystyisit todistamaan väitteesi nollahyödystä.
Luitko viimeaikaista yhdysvaltalaista debattia koskevan artikkelin? Jos tutkimustulos osoittaisi, että jokaista teloitettua kohti säästyy 3-15 ihmishenkeä, onko se nollahyöty? Kuten totesin, yksikin säästynyt viaton sivullinen on korvaamaton hyöty. Nollahyödystä ei voi silloin puhua, ellei sitten arvota ihmishenkeä nollan arvoiseksi.
Älä välitä, niin minäkin. Mutta mun mielestä on aika helvetisti paljon parempi olla perheenisä joka tappaa lapsensa tappajan mielenhäiriössä ja henkilökohtaisista syistä, kuin rikosoikeudellinen taho, joka tappaa kaikessa rauhassa ei-henkilökohtaisella tasolla työkseen. Jälkimmäisessä tapauksessa multa menisi takuuvarmasti yöunet. Ja se jos joltain ei mene kuulostaa sen verran sairaalta, ettei hänen pitäisi kyseisistä asioista olla päättämässä. Kyse ei ole siitä etteikö kuolemantuomio olisi itsessään aina ja joka kerta perusteeton, vaan siitä, että siellä pitäisi olla inhimillinen (ja erehtyväinen) taho niitä jakamassa.
Melko mielenkiintoista. Pidät siis yksityishenkilön arvalla jakamia, tutkintaan perustumattomia kuolemantuomiota hyväksyttävämpinä kuin tarkkaan harkittuja ja punnittuja tilanteita, joissa tuomion oikeutusta ja syyllisyyden todennäköisyyttä pohditaan objektiivisemmin kuin oman pahan olon kautta. Olet tainnut katsoa vigilante -elokuvan liian monta kertaa. Tai sitten olet vain perustelujesi kanssa niin metsässä, että parempi että pysyt niiden soppakattiloiden ääressä kuin pohdit liian syvällisiä.