saira kirjoitti:Aloin miettimään tätä, kun huomasin lapseni leikkivän Mörön kanssa. Tytön pitää aina ensin sanoa Mörölle "soo soo, ei saa pelotella minua", sen jälkeen tyttö voi leikkiä hänen kanssaan. Tyttö juttelee Mörölle, ottaa sitä kädestä ja vie leikkimään.
Mörkö hahmona on tullut muumeista, meillä olevassa dvd:ssä on jakso, jossa Tiuhti ja Viuhti ovat vieneet Möröltä Kuningasrubiinin, jota Mörkö yrittää saada takaisin. Lopulta Mörkö suostuu vaihtamaan rubiinin kauniiseen, sydämenmuotoiseen simpukankuoreen. Joskus tätä katsoessamme tyttö pelkäsi aluksi Mörköä, mutta kun selitin tytölle ettei Mörkö ole paha, kaikki vain luulevat niin, koska eivät Mörköä tunne, tyttö rauhoittui.
Itse en muista omistaneeni mielikuvitusystävää. Lapsena olen kyllä kuvitellut kaikkea, mutta kuvitelmat ovat olleet ilmeisesti niiiin eroavia reaalielämästäni, etten ole kyennyt niitä täysin uskomaan silloinkaan.
Onko teillä ollut vastaavia ystäviä? Minkä ikäisenä ja millaisia hahmoja?
Saira pus!! Ensin on sanottava, et oot sä ihq!!! Ihan pakko oli sanoa taas!!
Mutta siis mielikuvitusystävät. On ollut TIETYSTI. Muistan esim. oman pinnasänkyni, kuinka siellä aina oli eläinhahmoja ja jotka häipyivät, kun tulin sänkyyn! Pidin niitä luonnollisina ja kyllä höpsötin niille, että nyt tulen sinne tai tätä rataa. Ja tottakai pehmoleluille olen jutellut vaikka kuinka paljon lapsena ja joskus nytkin, heh.
Sitten kun ihan murrosiässä olin sellainen jotenkin itseäni etsivä, niinkuin pitää ollakin, olen kyllä kuvitellut viereeni esim. tyypillisesti tyttöystävän, jonka ajatuksia juttuihini olen sitten arvannut, joskus ääneenkin.
En kuitenkaan ole hirveästi silti puhunut muille kuin pehmoleluille.
Ja vielä tänäkin päivänä, jos vanhan pehmolelu-karhuni korva on rypyssä tuolilla, ilman muuta suoristan sen ihan oikeasti tärkeänä asiana!! Ja juttelen samalla asiasta hänelle.
No, olen kuitenkin kasvanut niin, etten toki puhu pehmoleluille enää muuta kuin jonkinlaisena vitsipoikkeuksena, mutta jos ajatellaan sitä asiaa, että minun pitäisi joku rakkaaksi tullut vanha pehmolelu rikkoa tai heittää pois, sitä en pysty tekemään. Elävistä eläimistä todellakaan puhumattakaan! Tietenkään!!!
Niillehän ilman muuta tuli höpötettyä ja akvaariokaloille! Ja laulan suihkussa ja yksinään tosi paljon! Rakastan laulamista!
Onneksi oikeastaan en ole niin paljoa yksinään! Mulla on toimintaa ja ihmistentapaamista joka päivä! Se on eri asia, ovatko ne ihmiset inspiroivia, mukavia vai vaikeita. Mutta se on elämää!!!
MUTTA TÄMÄ JOULU on kaltaiselleni sinkkumiehelle itse asiassa hyvinkin vaativaa aikaa. Kaikkihan tietävät, että juuri jouluna perhe olisi se "kova juttu". Minullakin on sunnuntai, tiisti ja keskiviikko sellaisia varsin yksinäisiäkin päiviä nyt!! Harrasteita ei ole juurikaan eikä sparraamista kun ihmiset ovat poissa ja töitäkään ei ole (onneksi, juu). Mutta tiedän nauttivani Joulunajasta käsittämättömän paljon vaikka olenkin paljon yksin juuri joulun. Kuitenkin haaveilen niinkuin kai muutkin, kauniista asioista, juuri Jouluna, ja kyselysi onkin siksi perin ajankohtainen. Juuri Jouluna saatan jutella itselleni tai siinä vieressä olevalle "läheisille" jotain toivettani ja herkistyn! Musiikki omassa rauhassa on ihanaa ja on sopivasti sukulaisvierailuja. Joulu on akkujen hienoa lataamista vaikkei olekaan perhettä! tai ehkä juuri siksikin! Ei ole ainakaan liiemmin joulustressiä!
Ja olen silti nauttiva terveydestäni, enkä katso olevani liikaherkkä vaikka joskus hassunherkkä olenkin!
Nythän mulla on palstalapseni!!!! Mutta olen sillä oikeastaan tarkoittanut vain, että oma kirjoittamiseni on synnyttänyt minussa hiukan addiktiota ja palstalapsi-riippuvuutta! Eiks ole hassu juttu, Saira ja muut!!
Mutta kyllähän olen vähentänyt Kitinäjuttuja. Ensi vuonna on niin kovat oravanpyöräjutskut mulla elämässäni ilman naistakin!!!!(voih), että en tosiaan ehdi kirjoitella Kitinään paljoa, mutta vastaan varmasti, kunhan tietäisin mitä mulle kirjoitettaisiin, varmasti!
Jos haluat jutella Kitinöiden kanssani, laitapa omalle "Stadinarskan palstalleni" juttusi, niin näen sen parhaiten. Kuten muutkin voivat ja ilahdun jos saan siihen juttuja, tai tietenkin YV on ok!!
Onhan tuo mun palstani paisunut hurjasti vaikka suuri osa onkin toki minun omia juttuja!Tai vastauksia tosiaalta "vain".
Minulla on kyllä valikoitunut joukko, jotka minua killaavat hyvin. Sitten on niitä, jotka eivät ollenkaan. Se on jo tuttua varmaan sullekin...Noh, ei puhuta minusta nyt...!!!!
Saira!!! Luulen, että uskaltaisin sinulta ostaa heti käytetyn auton! Juttusi oli aivan ihana.Jälleen kerran siinä oli lämpöä. Kerro miehellesi, että hän on onnekas kun on saanut noin mukavan frouvakkeen! Ettei ikinä jäisi hänelle epäselväksi!!
Pistin mielikuvituspusun sinne Manseen vaikka et sä mielikuvitusta olekaan, heheh!
Toivoopi
SA