Lasten ihmissuhteet ja muita havaintoja

[prosessi]

Mukelon suosikkileluihin kuuluu palikkalaatikko. Aikansa tuo sovitteli palikoita sisään oikeista rei'istä, mutta hoksasi sitten, että jos kannen avaa, palikat saa paljon helpommin ja nopeammin sisään... Insinööriainesta?

[nastamuumio]

Mukelon suosikkileluihin kuuluu palikkalaatikko. Aikansa tuo sovitteli palikoita sisään oikeista rei'istä, mutta hoksasi sitten, että jos kannen avaa, palikat saa paljon helpommin ja nopeammin sisään... Insinööriainesta?

Sun lapses on etevä tosiaan! Mun kummipenska tajus ton vasta lähemmäs kaksvuotiaana!

[prosessi]

Mukelon suosikkileluihin kuuluu palikkalaatikko. Aikansa tuo sovitteli palikoita sisään oikeista rei'istä, mutta hoksasi sitten, että jos kannen avaa, palikat saa paljon helpommin ja nopeammin sisään... Insinööriainesta?

Sun lapses on etevä tosiaan! Mun kummipenska tajus ton vasta lähemmäs kaksvuotiaana!

Jotten antaisi liian välkkyä vaikutelmaa mukelosta, myönnettäköön, että välillä se vain vaeltelee ympäriinsä ne laatikon kaksi valkoista palikkaa käsissään. Minulle on suuri mysteeri, miksi pelkästään valkoiset palikat kelpaavat ympäriinsä kuljeteltaviksi.

[prosessi]

Viime aikoina olen joutunut painimaan ongelmaisen suhteeni kanssa ruotsin kieleen. Olin kuvitellut saaneeni jonkinlaisen sovun aikaiseksi moisen apinoiden kielen kanssa, mutta nyt, kun tilanne valitettavasti on se, että mukelo puhuu enemmän ruotsia kuin suomea, ja vieläpä aksentilla varustettua ruotsia, kylmät väreet kulkevat vähän väliä selkäpiitäni pitkin. Mukelon ehdoton suosikkisana on äärimmäisen voimakkaalla aksentilla varustettu "titta", osoittelun höystämänä. Minä en tiedä itkeäkö vaiko nauraa, ainakin joudun pakottamaan itseni pitäytymään itse suomen kielessä ja välttämään kielen vaihtoa vain aksentinkorjaustarkoituksessa. Osittain ongelmani varmaan liittyy siihenkin, että tuo tilanne tuo niin selvästi esiin sen, että mukelolla on ihan oma elämänsä omine ihmisineen, johon minä en liity mitenkään. Ja tietenkin senkin, että minuun liittymätön aika on surullisen dominoiva osa mukelon elämää, kun ruotsi kerran tarttuu paremmin. Vähän voin lohduttautua sillä, että ääntämyksellisesti ruotsin oppiminen taitaa olla helpompaa, paljon lyhyitä ja helppoja sanoja verrattuna suomeen.

Tänään sadesää aiheutti hupaisan kohtaamisen. Minulla on eri vaatteet työmatkoja varten, kuten olen tainnut mainitakin, ja ne ovat harvemmin kovinkaan virallisen oloisia. Tänään käytössä olivat kirkkaanpunaiset housut ja se vihreä rypyttyvällä klovnikauluksella varustettu kantoliinan kanssa toimiva takkini, jonka alla olevasta mustavalkoruudullisesta hupparista vedin hupun pääni sateensuojaksi. Lopputulos oli jotain klovnin ja molla-maijan välimaastosta, ja jostain syystä ihmisillä on taipumusta alkaa jutella satuhahmojen kanssa, joten niin kävi minullekin. Päiväkodin lapset jo vaativat selitystä hupulleni, mutta en antanut heidän säikyttää itseäni riisumaan sitä, vaan lähdimme mukelon kanssa rohkeasti liikenteeseen.

Liikennevaloissa sitten kahden lapsen isä totesi minulle tuntevansa itsensä liikennepoliisiksi, vahtiessaan etteivät lapset rynni tielle tai hidastele suojatiellä, ehkä taustalla oli jonkinlainen myötäeläytyminen, taisi arvella minun tuntevan itseni klovniksi, ja lohdutti omalla liikennepoliisiudellaan. No, lapsensa äityivät yhteen ääneen väittämään vastaan: "et sä oo mikään liikennepoliisi oikeesti, isi". Isänsä yritti selittää, ettei tietenkään oikeasti, mutta että hän tunsi itsensä sellaiseksi, jolloin toinen lapsista jo huolestui, että joko isänsä huijasi minua tai sitten hän ehkä olikin huijannut lapsiaan ja oikeasti olikin liikennepoliisi.

Noh, hekin olivat tulossa metroon, joten keskustelu jatkui asemalla. Siellä oli seinällä Fonecta Finderin mainos, jossa oli kuva särkyneestä sydämestä ja teksti: "Älä enää koskaan missaa elämäsi tärkeitä puheluita." Lapsista vanhempi totesi, ettei hän muista mitä mainoksessa lukee. Isänsä luki sen ääneen, jolloin poika halusi tietää mitä se oikein tarkoitti. Isä ei selvästikään halunnut vastata kysymykseen, koska se olisi johtanut yhä vaikeampiin kysymyksiin, joten hän luisti tilanteesta sanomalla, että mainoksessa haluttiin sanoa Fonecta Finderin hankkimisen olevan vähän kuin se kuvan laastari, jolla särkynyt sydän oli paikattu. Pojan kysyessä oliko kuvassa ihan oikea ihmisen sydän, isä totesi että ei, vaan että kyseessä oli mainos, vähän kuin pila, sellainen klovnijuttu. Vieressä seissyt klovni arvasi, mistä sana "klovnijuttu" oli juolahtanut mieleen...

Sitten keskustelunsa siirtyi läksyihin ja tietokoneen pelaamiseen, ja kun tyttö oli saanut isältä luvan pelata ensin, tämä halasi veljeään. Isänsä sitten selitti minulle, että koska nuo olivat niin saman ikäisiä, olivat he parhaat kaverukset. Siinä vaiheessa mukelokin alkoi selittää jotain selvästikin monimutkaista lapsille, valitettavasti vain selitys tapahtui mukelon omalla kielellä, joten vaikka lapset kovasti yrittivät ymmärtää, eivät he saaneet selvää mitä mukelo oikein sanoi.

Metrossa nuo lapset ryhtyivät kiertämään kumpikin omaa pystytolppaansa, ja minä mietin, että tavallaan nuo lapset olivat levottomampia kuin yleensä metrossa olevat lapset, mutta silti heidän riehumisensa oli paljon siedettävämpää kuin monen muun lapsen lievempi riehuminen. Päädyinkin siihen lopputulokseen, että syyn täytyi olla se, että minusta tuntui koko ajan siltä, että jos heidän isänsä olisi vaatinut heitä lopettamaan, he olisivat tehneet niin välittömästi. Eli heidän riehumisensa oli jollain kummalla tavalla kontrolloitua. Monien muiden lasten lievempi riehuminen rasittaa ihan sen takia, että koko ajan yrittää ennakoida miten pahaksi tilanne oikein voi eskaloitua, kun lasten käytös ei vaikuta olevan kunnolla vanhempien kontrollissa, ja siten rasittuu sellaisestakin, mitä ei todellisuudessa edes tapahdu.

Metron alikulkutunnelissa huilisti vilkutti taas mukelolle, kuten aina paikalla ollessaan.

[prosessi]

Eilen en uskaltanut jättää mukeloa päiväkotiin, kun tuon naamaan aamulla menomatkalla ilmestyi epäilyttäviä pilkkuja. Ne olisivat voineet olla jonkin rokon alku tai hyttysenpuremia, joista jälkimmäiseksi ne sitten lopulta osoittautuivat, kun alkuillasta pääsimme terveyskeskukseen. Viikonloppu mökillä oli jättänyt jälkensä.

Noh, soitin töihin ja kysyin, haluavatko minun mieluummin tekevän etäpäivän vai tulevan töihin mukelon kanssa. Hullut halusivat minut paikan päälle, joten eipä siinä muukaan auttanut. Onneksi minulla on suht. iso oma huone, joten sain mukelon teljettyä näkymättömiin. Sitten piti keksiä tekemistä. Tytäryhtiön kuvaustarpeista löytyi nukke ja pehmopupu, työpöydältä viivoitin ja jättiläisklemmareita, arkistohuoneesta flappitaulun muovireunuksia. Huoneesta vielä bonuksena pyörillä kulkeva tuoli ja jännän näköinen silppuri, joten ajanvietettähän löytyi tuntikausiksi. Osan päivästä tuo nukkui takkinsa päällä lattialla.

Lounaalla kävimme läheisessä lounasruokalassa, ja mukelo oli niin vaikuttunut siitä, että sai istua aikuisten tuolilla, vaikka siinä istuessa leuka ylettyi juuri ja juuri pöydänreunan yli, että siinähän tuo istui kiltisti koko lounaan ajan kuuntelemassa työjuttuja ja osallistuen satunnaisesti keskusteluun siansaksaksi. Ilmeisesti tuo oli sitä mieltä, että mekin puhuimme siansaksaa josta kukaan ei saa mitään selvää, joten niinpä tuon ei itsekään tarvinnut pohtia tarkoittavatko sanansa jotain vai eivät.

Töistä lähtiessämme työkaverit totesivat, ettei mukelon läsnäoloa huomannut mitenkään. Liittynee siihen, että itse kuitenkin olen joutunut esim. mukelon sairastaessa tekemään etätöitä, joiden aikana tuo kotonakin viihdyttää itse itseään. Kätevää.

[prosessi]

Päiväkotin tätit ovat kovasti yrittäneet koetella hermojani viime aikoina. Uusia omituisia sääntöjä tulee vähän väliä, jotka siis kumoavat aiemmat uudet säännöt. Jokainen uusi sääntö on edellisiä huonompi.

Homma alkoi siitä, että kun bussiaikatauluni on kiireinen, joudun tulemaan paikalle hyvin ajoissa. Niinpä riisuinkin mukelon ulkovaatteet aina niin hyvissä ajoin, että pystyin lähtemään heti kun päiväkoti virallisesti avaa ovensa. No, nuo keksivät, etten saa riisua mukeloa päiväkodin tiloissa, vaan se pitää tehdä rappukäytävässä talon asukkaiden häiriöksi. Seuraavaksi nuo keksivät, että minun pitää viedä ylimääräiset ulkovaatteet itse sisään kun haen mukelon, vaikka siitä oli tietenkin seurauksena hillitöntä itkua äidin kadotessa näkyvistä juuri, kun mukelo oli ehtinyt ilahtua paikalletulostani. Sitten tuli lappua, että lapsia ei saa tuoda hoitoon edes siinä tapauksessa, että nenä vähän vuotaa, vaikkei edes olisi kuumetta, puhumattakaan siitä, että jos lapsen vatsa sattuu olemaan löysä, pitää lapsi pitää kotona varmuuden vuoksi vähintään pari päivää, kun kyseessähän saattaa olla ripuli. Sitten ne keksivät, ettei niitä ylimääräisiä ulkovaatteita saa ollenkaan viedä sisään, vaan niitä pitäisi rahdata päivittäin edestakaisin kodin ja päiväkodin välillä. Syynä se, että he olivat itse lopettaneet pihalle vievän ulko-oven käyttämisen ja siirtyneet kokonaan käyttämään rappukäytävän ovea, joka siis on lukossa, eikä minulla luonnollisestikaan ole siihen avainta.

Minä olen niellyt harmini ja totellut typeriä sääntöjä tähän päivään asti, mutta tänään kun nuo yrittivät kieltää minua menemästä sisään pesemään mukelon mutaisia käsiä, sain lopulta tarpeekseni. Jotain rajaa sentään typeryydessäkin. Täti säikähti kun suutuin ja päästi meidät kiltisti sisään, minkä jälkeen kiitin häntä ystävällisesti pakotetusta palveluksestaan. Kiitokseni ystävällisyys taisi olla hänen mielestään erityisen pelottavaa, ilmeisesti kiukun noin nopea laantuminen ei ole kovin tavallista. Mutta kun kaikkihan oli ihan riittävän hyvin, kun mukelon kädet olivat taas puhtaat!

Saa nähdä minkälaisen uuden säännön nuo huomenna tarjoavat, ehkä pihalta silloin löytyy käsienpesuallas tällaisia tilanteita varten, tai sitten vaatimus hankkia mukelolle sellainen haalari jossa ei ole hihansuita, jotta kädet eivät voi likaantua. Kunpa ne edes tajuaisivat, että se ovi siinä pihan ja päiväkodin välissä on olemassa, koska sen käyttö helpottaa kummasti jokapäiväisiä toimia...

[bliss]

lapsia ei saa tuoda hoitoon edes siinä tapauksessa, että nenä vähän vuotaa, vaikkei edes olisi kuumetta

Anteeks että tungen sun monologiketjuun väliin, mutta tuohan tarkoittaa suunnilleen sitä, että syyskuusta toukokuun alkupäiviin yhdelläkään muksulla ei ole mitään asiaa päiväkotiin
Mä en ole vielä koskaan nähnyt päiväkoti-ikäistä jolla EI nenä vuotaisi jokseenkin kaiken aikaa läpi syksyn ja talven. Ei mulla muuta

[prosessi]

lapsia ei saa tuoda hoitoon edes siinä tapauksessa, että nenä vähän vuotaa, vaikkei edes olisi kuumetta

Anteeks että tungen sun monologiketjuun väliin, mutta tuohan tarkoittaa suunnilleen sitä, että syyskuusta toukokuun alkupäiviin yhdelläkään muksulla ei ole mitään asiaa päiväkotiin
Mä en ole vielä koskaan nähnyt päiväkoti-ikäistä jolla EI nenä vuotaisi jokseenkin kaiken aikaa läpi syksyn ja talven. Ei mulla muuta

Niinpä. Noilla viiraa päästä ja pahasti. Seuraavan kerran saavat sitten tuta kiukkuni, jos yrittävät käännyttää meidät ovelta tuosta syystä. Myönnettäköön, että tämänpäiväinenkin jo sai harkitsemaan yhteydenottoa esimieheen, ei vain viitsisi pilata välejä kokonaan ihmisiin, joiden vastuulla oman lapsen hyvinvointi on.

[Alisuorittava G]

Hitto, mä taas kuulun niihin äiteihin, jotka kattoo vähän paheksuen kun räkää valuttavia papanoita tuodaan sinne... Mut en nyt ihan pikkuniiskuilua toki meinaa, onhan siinä eroa pitääkö tuotos niistää vai riittääkö paperilla pyyhkäsy.

Mut prkl miten raivostuttavaa tollanen vaatteiden edes-takas kantelu! Yäk. Meillä on niin (välillä ärsyttävänkin ihku ja) hyvä tuo 8 pennun hoitola, että myötäfiilisten muita... En edes muista oonko päivittäny lämpimämpää vaatetta likan kaappiin, ollaan sovittu et pyytävät jos jotain puuttuu. Ehkä tuo mies on kanniskellut huomaamattani jotain kevään jälkeen. Toivottavasti.

[prosessi]

Mut prkl miten raivostuttavaa tollanen vaatteiden edes-takas kantelu! Yäk. Meillä on niin (välillä ärsyttävänkin ihku ja) hyvä tuo 8 pennun hoitola, että myötäfiilisten muita...

Surullisinta tässä on se, että tuokin on 8 lapsen paikka, eli mahdollisuuksia joustoihin luulisi löytyvän. Ja aiemmin tosiaan löytyikin, kunnes sinne tuli yksi uusi täti, joka rakastaa sääntöjä ja sisusti ennen niin kodikkaan paikan rautatieaseman odotustilan kaltaiseksi. Pelottavaa, mitä yksi vääränlainen ihminen voi saada aikaan.

[Alisuorittava G]

^ Perseestä.

"ei vain viitsisi pilata välejä kokonaan ihmisiin, joiden vastuulla oman lapsen hyvinvointi on" - niinpä.

[prosessi]

^ Perseestä.

"ei vain viitsisi pilata välejä kokonaan ihmisiin, joiden vastuulla oman lapsen hyvinvointi on" - niinpä.

Näköjään joidenkin ihmisten kohdalla välien pilaamattomuus on mahdotonta. Mietin tässä viikonlopun yli erilaisia kompromissiratkaisuja, joissa molemmat osapuolet hyötyisivät. No, kaikki paitsi yksi torpattiin, ja sekin yksi meni läpi hyvin pitkin hampain, muodossa: "Aina tällaisista asioista päätettäessä meidän täytyy ottaa yhteyttä ylempiin tahoihin, joten uudet ideat johtavat huomion kiinnittymisen Sinuun ja Lapseesi. Jos me vaikkapa sanoisimme, että lapsesi vaatteet ovat aina likaisia, sosiaaliviranomaiset tulisivat Kotiinne. Suosittelen että lakkaat ehdottamasta uusia ratkaisuja."

Voin kuvitella miten tavallinen viranomaisia pelkäävä vanhempi suhtautuisi tuollaiseen piilouhkailuun, mutta tantta ei arvannut minulla maalla-asumiseni takia olleista viranomaiskokemuksista. Kun on lampaita, viranomaisia joutuu joka tapauksessa vähän väliä päästelemään kotiinsa, joten uhkaukselta puuttui terä. Niinpä kysyinkin kiltisti: "Miksi te niin sanoisitte, kun se ei kerran pidä paikkaansa?" Tantta häkeltyi täysin, mutta kokosi sitten itsensä ja väitti puhuneensa yleisellä tasolla, lisäsi vielä: "Ja oli lapsellasi viime viikolla kerran vaikkua toisessa korvassa."

En kommentoinut sen enempää, mutta jos päiväkodin juna-asemaksi muuttanut natsi tosiaan myös harrastaa piilouhkailua pyhien sääntöjensä suojelemiseksi toimivammilta ratkaisuilta, alkaa kyllä jo olla aika miettiä päiväkodin vaihtoa. Tuntuu epäreilulta mukeloa kohtaan, kun se juuri on ehtinyt tottua yhteen paikkaan. Tuollaisen natsin kanssa vain hommia tuskin saa pidemmän päälle toimimaan, varsinkin kun kokonaistilanne on huonontunut niin nopeasti, enkä välttämättä halua myöskään tuollaisen henkilön hoitavan lastani, vaikka muut paikan työntekijät olisivatkin mukavia.

[huima]

Tantta häkeltyi täysin, mutta kokosi sitten itsensä ja väitti puhuneensa yleisellä tasolla, lisäsi vielä: "Ja oli lapsellasi viime viikolla kerran vaikkua toisessa korvassa."

En kommentoinut sen enempää, mutta jos päiväkodin juna-asemaksi muuttanut natsi tosiaan myös harrastaa piilouhkailua pyhien sääntöjensä suojelemiseksi toimivammilta ratkaisuilta, alkaa kyllä jo olla aika miettiä päiväkodin vaihtoa.

Mitäs Kitinän juristit on tuollaisesta mieltä?

Kannattaisiko kärpäsistä tehdä härkästä ja kannella uhkailevista hoitohenkilistä eteenpäin. Olkoonkin että tilanteessa ollaan sana sanaa vastaan - ja Prosessista luodaan joka tapauksessa kuva häiriintyneenä vouhottajana jolla on lampaita muutenkin kotona ja lapsella vaikkua korvassa.

[prosessi]

Tantta häkeltyi täysin, mutta kokosi sitten itsensä ja väitti puhuneensa yleisellä tasolla, lisäsi vielä: "Ja oli lapsellasi viime viikolla kerran vaikkua toisessa korvassa."

En kommentoinut sen enempää, mutta jos päiväkodin juna-asemaksi muuttanut natsi tosiaan myös harrastaa piilouhkailua pyhien sääntöjensä suojelemiseksi toimivammilta ratkaisuilta, alkaa kyllä jo olla aika miettiä päiväkodin vaihtoa.

Mitäs Kitinän juristit on tuollaisesta mieltä?

Kannattaisiko kärpäsistä tehdä härkästä ja kannella uhkailevista hoitohenkilistä eteenpäin. Olkoonkin että tilanteessa ollaan sana sanaa vastaan - ja Prosessista luodaan joka tapauksessa kuva häiriintyneenä vouhottajana jolla on lampaita muutenkin kotona ja lapsella vaikkua korvassa.

Onneksi ei sentään enää lampaita kaupungissa ole, joten tarkastaa saisivat tämän asunnon vaikka suurennuslasilla. Käytännössä tantta kuitenkin valitsi sanansa niin tarkkaan, ettei hän oikeasti sanonut yhtään mitään, joten asiaa tuskin kannattaa sen enempää sotkea. Laitan vain uuden hoitopaikan hakuun, vetoan vaikkapa hankaliin työmatkoihin ja pyydän siirtoa lähelle työpaikkaa. Sääli vain, että silloin kyseessä on tavallisen kokoinen päiväkoti eikä tuollainen ryhmäperhepäivähoitopaikka kuin tuo nykyinen.

[prosessi]

Mielenkiintoiseksi menee. Juttelin aamulla toisen tädin kanssa eilisestä tapauksesta, ja tämä ryhtyi ääneen pohtimaan sen eilisen tädin mielialaa, todeten "että heillä itsellään eilinen oli kyllä mennyt ilman sen suurempia yhteenottoja". Mikä taas kuulostaa pahasti siltä, etteivät nuo tule keskenäänkään mitenkään erinomaisesti toimeen.

Eli minä en voi olla ainoa syypää tilanteeseen, etenkin kun on hyvin vaikea kuvitella tätä aamuista tätiä ihan oikeasti ottamassa yhteen jonkun kanssa, hän ei vaikuta ollenkaan sellaiselta. Sen sijaan hän koki tarpeelliseksi korostaa minulle itse olevansa täysin tasa-arvoisessa asemassa eilisen tädin kanssa, joten ilmeisesti häntäkin on yritetty talloa. Lisäsi vielä, että eilinen täti on kouluttamatonkin ja ollut pitkään kotona.

Nyt pitäisi päättää, että miten kauan uskallan seurata tilanteen kehittymistä ennen kuin haen toista hoitopaikkaa. Sinänsä toisen paikan löytymiseenkin voi mennä aikaa, joten sen päivän odottaminen, jolloin mukelo esim. kieltäytyy jäämästä päiväkotiin, ei ainakaan ole hyvä. Toisaalta taas siirtäminen, jos asiat kuitenkin alkaisivat lutviutua, olisi sekin mukelolle ikävää.

[saira]

Luulisi, että ikävästä tädistä voisi ilmoittaa jollekin. Vaikkapa sanoa vain yleisesti, että vaikuttaa koko paikan ilmapiiriin negatiivisesti. Ja lisätä vaikka sana "erittäin" negatiivisen eteen...

[Alisuorittava G]

^^ Ootko selvillä tätien työsuhteiden pituuksista? Oon saanu muiden puheista sen kuvan, että vaihtuvuutta on aika paljon, ilmeisesti määräaikasia tulee ja menee...

Muistinpa, että meilläkin oli aluksi hieman hankaluuksia vanhemman hoitotädin kanssa. Lähinnä aikataulusyistä johtuvia, en joustanu hänen mielestään tarpeeksi niinä kolmena hoitopäivänämme viikossa, vaikka "teen vain töitä kotona" ja joutuivat joskus olemaan vartin ylitöitä tms., ettei yhden tädin vastuulle jäänyt liian montaa lasta. Ihan ymmärrettävä syy toki, mutta en ollut mihinkään tällaiseen lupautunut kun paikka otettiin vastaan.

Pidettiin kimppakeskustelu, johon johtajakin osallistui ja oikeastaan kaikki saivat haluamansa vasta kun yksi pojista siirtyi eskariin ja tilalle otettiin pelkkää aamuhoitoa tarvitseva pikkanen. Paltsusta siihen asti, noin kuukauden, joustin vähän marttyyrinkin elkein lyhentäen päiväämme 7 tunnista suoraan neljään (hain tytön päiväunille kotiin ja sain tehtyä duunit jos vauvakin nukahti samaan aikaan) kun vaihtoehtona olis ollu johtajan ehdottama "jospa minä tulen sitten aina 15 minuutiksi auttamaan iltapäivästä", snadia vihjailua ja syyllistämistä... Asialliset välimme lämpeni pikkuhiljaa, nyt ne on pitkään olleet siellä päässä ne joustot. Toipa juuri se vanhempi täti likan kotiinkin työmatkallaan eräs kaunis iltapäivä kun olimme pojan kanssa kovassa kuumeessa ja mies reissussa. Nyt kyselivät olisiko tarvetta pidemmälle päivälle, ei onneksi ole.

[prosessi]

^ ja ^^
No niin, uusi yllättävä käänne. Jos aiemmin olen pitänyt jonkinlaista kirjailija-jumalaa hauskana ajatusleikkinä, niin nyt melkein jo uskon moiseen. Se tekee aloittelijavirheitä ja liioittelee dramatiikan kanssa!

Tänään mukeloa hakiessani eilinen pelotteleva natsitäti käyttäytyi kuin hiiri vaanivan kissan edessä, kyyristeli ja yritti miellyttää kertomalla mm. hyvin tarkkaan mitä kaikkea uutta mukelo oli tänään tehnyt ja pyyhkimällä mukelon haalareilta hiekanmurusia hyvin tarkkaan. Minä olin lähinnä sanaton, vaikea uskoa että aamuinen täti yksin olisi saanut aikaan tuon muutoksen. Sitten sain osaselityksen suoraan käteeni: kaupungin kyselylomake päiväkodin toiminnasta. Niinpä hän olikin tajunnut, että minä voin kuin voinkin muodostaa uhkan hänelle, uhkan jota ei voi torjua pelottelutaktiikalla. Ja minä taas en pidä tilanteista, joissa selkeästi olen niskan päällä, joten päädyinkin tuntemaan oloni pahaksi hänen pelkonsa takia. Olin hyvinkin avuton, koska mikä tahansa rauhoittelukin olisi tuossa pelkotilassa ollut pelon tökkimistä sormella, eikä siten olisi hyödyttänyt mitään. Pyrin siis olemaan mahdollisimman neutraali ja jatkan tilanteen tarkkailua. Välillä elämä on kummallista.

[prosessi]

Lauantaina kävimme yhteiskylvyssä mukelon kanssa, koska ajattelin että mukelonkin mielestä olisi mukavampaa, jos ammeessa olisi vähän enemmän vettä, ja silloin jonkun täytyy tietenkin olla varmistamassa, että pää pysyy pinnan yläpuolella. Kun vettä alkoi olla enemmän, mukelo siirtyi ammeen pohjalta minun syliini istumaan ja sanoi vakavalla äänellä veden pyörteitä tuijottaen hyvin painokkaasti "vet-tä". No sitäpä juuri.

Eilen puolestaan leikimme mukelon kanssa leikkiä, jossa minä yritin konttaamalla ottaa kiinni juoksevaa mukeloa. Ei tietenkään onnistunut, joten mukelo antoi tasoitusta ryhtymällä itsekin konttaamaan. Sen verran vauhtinsa hidastui, että sain kikattavan mukelon ahdistettua nurkkaan, jolloin se ryökäle puri minua nenään.

Jostain syystä mukelo on päättänyt, että kissat eivät ole kissoja vaan Minnejä, sen tutuimman kissan mukaan. Lisäksi jotkut koiratkin saattavat välillä olla Minnejä. Minulle ei ole aivan selvinnyt minkä kaikkien tunnusmerkkien tulee olla voimassa, jotta kohde täyttäisi Minnin määritelmän.

[prosessi]

Ai niin, meinasi unohtua. Välillä mukelo vastaa minulle ruotsiksi, vaikka itse puhun suomea, ja silloin olen satunnaisesti itsekin siirtynyt käyttämään ruotsia. Sen seurauksena mukeloa aina alkaa naurattaa, ja se tulee asettamaan kätensä suulleni. Olisi kiva tietää, miksen saa puhua ruotsia.

[Alisuorittava G]

^ Ihana! Mä en saa käyttää silmälaseja. Mut poikaa ei vieläkään kiinnosta mitä puhun. Miten oonkin joskus aatellu miehistä yleisesti noin...

[prosessi]

Tänään aamulla, aloittaessani kenkieni pukemista, mukelo sijoittautui eteisessä olevaan turvaistuimeen istumaan ja alkoi tuijottaa minua hyvin odottavasti. Ihmettelin mistä oikein oli kyse, kunnes työntäessäni jalkaani toiseen kenkään jokin osui varpaisiini. Mukeloa nauratti kun kaivoin kengästä pienen leikkiauton ja pöllö-avaimenperän. Ilmeisesti siis sekin tapaus, kun muutama päivä sitten löysin kenkäni epätoivoisen etsimisen jälkeen kirjahyllystä, oli taktinen veto. Mur.

[prosessi]

Tänään oli poikkeuksellisen aurinkoinen aamu, vaikka olikin pimeää ja satoi. Ensimmäisten kahden kävelykilometrin aikana vastaan tuli kymmenkunta hymyilevää ihmistä, joista kaksi naista jopa vaihtoi pari sanaa kanssani. Yksi heistä sanoi jo useasti mukelon nähdessään ilahtuneensa, kun tuo kuulemma näyttää niin söpöltä ollessaan saman takin sisällä kanssani. Toinen puolestaan vain ohi mennessään heitti, että "sulla on näköjään kenguruvauva".

Kyseinen kenguruvauva alkaa kyllä olla niin iso, kun painokin on jo pitkään ollut kaksinumeroinen, että kantoliinassa kanniskelu käy ihan urheilusta. Sen huomasi taas erityisen hyvin, kun oli pakko vaihtaa kävelykengät varrellisiin kenkiin kelien takia, ja näiden kenkien 9 sentin korot saavat hyvinkin 8 kilometrin kävelemisen tuntumaan lihaksissa, vaikka korkojen malli onkin pidempien matkojen kävelemiseen sopiva.

Päiväkodissa totesivat, että eteisen ja sisätilojen väliin on tulossa portti, osasyynä mukelon päivittäin harjoittama kenkärivien ihailu. Sillä on jokin outo fiksaatio kenkiin, välillä se jopa kävelee kotona minun kengät jalassaan, joten jos en halua kenkien löytyvän kirjahyllystä, tiskipöydältä, leluilla täytettyinä tai käveltyinä jonnekin muualle hyvään piiloon, joudun säilyttämään niitä kaikkia vaatehuoneen puolella.

[prosessi]

Mukelosta alkaa auttamatta tulla iso. Omatoimisuus on jo melkoista, kun syöminen tapahtuu omin voimin, kuten myös lelujen siivoaminen, ja itse tuo yrittää kovasti pukeutuakin, toistaiseksi kyllä heikolla menestyksellä, esimerkiksi sukkahousujen jalkaanmenemättömyyden tuo ratkaisi sillä, että se asetteli sukkahousut jalkojensa päälle.

Sanoja ei vielä ole pariakymmentä enempää, ja useinhan kunnolla puhuminen viivästyy kaksikielisillä, kun prosessoitavaa on tuplasti. Silti näilläkin sanoilla pärjää kumman hyvin, tällä viikolla mukelo totesi erään tutun kysyttyä miksi mukelon ranteessa oli laastari, että "poppaa aijai". Selväksihän siitä kävi, että mukelo onnistui polttamaan ranteensa runsas viikko sitten.

Kyseinen tapaus kyllä vähän hirvittää, sillä vaikka tapani mukaisesti reagoin kriittisessä tilanteessa nopeasti oikein ja juoksutin mukelon käden hihoineen päivineen pikaisesti kylmän veden alle ja pidin siellä niin kauan että itku loppui, ei minusta vaikuttanut ollenkaan toivottavalta, että heti sen jälkeen, levitettyäni palovammaan sinkkivoidetta, mukelo jatkoi leikkejään nauraen. Pakko sen käden oli edelleen sattua, joten käytännössä tuo tarkoittaa sitä, ettei mukelo juurikaan piittaa kivusta. Riski sille lienee suuri, että tuollaisille lapsille kehittyy taipumus katkoa raajojaan varomattomuuttaan, kun se vahinkoja seuraava kipu ei toimi kunnollisena pelotteena.

[prosessi]

Voihan portaat. Portaat ovat selvästikin jotain aivan liian mielenkiintoista, eikä niiden kiinnostavuus lakkaa, vaikka niissä kiipeämistä saisikin valvotusti kokeilla, ja vaikka niissä olisi ehtinyt jo muutaman kolhun saadakin. Kiellot mennä yksin portaisiin tehoavat vain noin 75%:sesti, vaikka kuinka selittäisi niiden pipi-riskeistä. Lisäksi mukelo selvästikin pitää epäreiluna sitä, että minun on fyysisesti mahdollista poistaa mukelo portaista noina 25% edustavina kertoina, mistä tavallaan olen samaa mieltä mukelon kanssa. Ne kerrat ovat minun mielestäni epäonnistumisia, vaikka pidänkin suotavana kohtuullisia kiukustumisia mukelolle. Jos en kiukustuisi, mukelolta jäisi pois mahdollisuus havaita, että toimintansa vaikuttaa minun mielialoihini ja on siis minullekin merkityksellistä. Fyysisistä poistamisista kuitenkin seuraa välillä suorastaan lieviä uhmakohtauksia, maahan heittäytymisineen ja potkimisineen.

Olenkin nyt porraspaikoissa testaillut eri selitysmallien tehokkuutta: pipi-riski sellaisenaan tehoaa vain välillä, jos taas selitän, että pipistä seuraa myös se, että mukeloa alkaa itkettää, teho on hieman parempi. Vielä parempi teho kuitenkin on sillä, jos totean että minua alkaa itkettää jos mukeloon sattuu, ja 100%:nen teho on ollut sillä, jos olen alkanut "itkeä" ääneen mukelon mennessä portaisiin. Silloin tuo aina poistuu portaista ja tulee syliini "lohduttamaan" minua.

On jotenkin hämmentävää, että tehokkuusjärjestys on tuollainen. Minusta olisi tärkeämpää, että mukelo miettisi miltä seuraukset hänestä itsestään tuntuvat, kuin miltä ne minusta tuntuvat. Kun asiaa miettii tarkemmin, niin on yllättävän vaikeaa vetää raja miellyttämishalun, mallioppimisen ja vanhempien arvostelukykyyn luottamisen välille.