Esimerkki: Katson kumppanini kanssa elokuvaa, josta todella nautin. Jos tunnen hänenkin nauttivan siitä, tilanne tuntuu mahtavalta. Jos tuntuu siltä, että hän katsoo vain kohteliaisuudesta tai yhdessäolon vuoksi, tunne on laimeampi. Kuvittelisin uskonnollisessa yhteisöllisyydessä olevan paljon samaa. Sen ainakin tiedän, että jos itse olisin uskovainen, minua ärsyttäisi kun puoli kirkkosalillista latelisi uskontunnustusta silkasta tottumuksesta, ilman sitä syvintä tunnetta, jonka herättämiseksi ja voimistamiseksi tuo litania on tarkoitettu.prosessi kirjoitti:Miksi se vesittäisi mitään keneltäkään muulta?EveryWoman kirjoitti:Minustakin yhteisöllisyys on arvokas asia, mutta sen toteuttaminen ei saisi vesittää hengellisyyden harjoittamista siltä ihmisryhmältä, jonka toimesta ja tarkoituksiin nämä kovin halutut riitit on kehitetty.
Eivät varmaankaan kaikki näin ajattele ja koe, mutta en toisaalta usko olevani ainoa.
Eihän niitä tyhjästä tarvitse rakentaa, vaan pohjaksi voi, ja kannattaakin, ottaa ne kaikille tutut menot. Etkä olisi edes ollut yksin. Kuten itsekin mainitsit, tältä palstaltakin löytyy ainakin yksi joka on lähtenyt tuolle tielle.Yhteisöllisyysriittien rakentaja ei ikinä ehdi kokemaan itse rakentamiensa riittien yhteisöllisyyttä, koska se syntyy vasta pikkuhiljaa, sukupolvien saatossa. Hän ei edes voi tietää, säilyvätkö hänen rakentamansa riitit riittävän voimakkaina ajan hampaissa, vai katoavatko ne hälyn sekaan. Lisäksi mikään uskonnollisten riittien kokoelma ei ole yhden henkilön kynästä peräisin, vaan ajattelijoita ja inspiroituneita kirjailijoita tarvitaan paljon, jotta lopputulokset olisivat oikeasti toimivia. Siksi kai motivoituneita uudistajia on niin kovin vaikeaa löytää.
Kerro lisää hurmoskasteestani??Ja kuvailemasi hurmoskaste kuulostaa kyllä niin pelottavalta, että mielelläni varjelen lapsiani moiselta.
Minulle hurmoksellisuus tarkoittaa kyllä jotakin aika erilaista kuin se, mitä siinä konfirmaatiossa näin. Pidän sokaisevaa hurmoshenkisyyttä pahana, mutta samoin pidän myös elämyksien vierastamista ikävänä. Senkö vuoksi siis lapsesi kastoitkin, että tällainen aito uskoon tuleminen ja omaehtoinen hakeutuminen uskontokunnan jäseneksi ei tulisi hänelle mahdolliseksi? Vai oliko tuo vain jonkinlainen piikittely-yritys?Yksi kaverini ei kuulunut kirkkoon, mutta tuli kuitenkin riparille, ja konfirmaation yhteydessä hänet kastettiin. Se oli hänelle varmasti mahtava elämys, ja johti kiinteämpään uskonto-suhteeseen kuin tahtomattaan kastetuilla.
