EveryWoman kirjoitti:On kyllä vaikea ymmärtää, miksi joku haluaa ennemmin keskittyä turhaan ja keskustelua sekoittavaan hiustenhalkomiseen kuin keskustella siten, että itse asiassa päästäisiin eteenpäin.
Vittu. Aivan käsittämätöntä.
Tarvitsihan tossa kohtaa joo mennä jopa kaksi viestiäsi taaksepäin huomatakseen melko tarkalleen sen selvästi erottuvan kohdan, missä joku halusi alkaa hiuksia halkomalla selvittämään miten analogian käsitettä ollaan nyt käytetty muka niin kamalan väärin vain ohjatakseen keskustelun itse aiheesta pois: siitä että asiassa käyttämäsi analogia oli aivan käsittämättömän huono.
Ei. En määrittele tähän nyt huonoa enää sen kummemmin kuin mitä jo määrittelin.
EveryWoman kirjoitti:Hurmoksellisuudessa, siten kuin minä sen ymmärrän, henkilö joutuu tunteen vietäväksi siten, että ei enää kykene kyseenalaistamaan prosessia eikä vaikuttamaan sen etenemiseen.
Kuten, että suhtautuu kraanaveteen niin vakavasti, ettei 30 vuodessa pysty antamaan vanhemmilleen anteeksi sitä, että uskonnollisen yhteisön edustaja on sutinut sitä päähän vauvana?
NuoriD kirjoitti:Mä en käsitä, miten joku ei-uskova voi kuulua kirkkoon. Kristinusko on kuitenkin ihan oikea uskonto, on näkymättömiä mielikuvituskavereita, jotka pystyvät ihmetekoihin, ihmisiä herätetään kuolleista, valtameriä jaetaan, neitseestä synnytään, taivaaseen päästään, helvettiin joudutaan..Miten kukaan voi tavan vuoksi kuulua tuollaiseen posseen?
Kai silleen, että noi käsittää vertauskuvallisuudeksi ja keskittyy siihen lähimäisen rakastamisen sanomaan.
No joo, mutta voisihan sitä vaikka liittyä demareiden, jos haluaa rakkautta erityisesti kannattaa.
Riemumieli kirjoitti:tiedostan kuitenkin kristinuskon arvon länsimaiselle sivistykselle.
Oikeasti: Tieteen ja sivistyksen vastaista paskaa, joka on hidastanut kulttuurievoluutiota sadoilla vuosilla.
Tai sitten ei. Lukutaidon leviäminen taitaa kuitenkin olla juuri urpiaisen ja minun paheksuman lähetyskäskyn tulosta, pitihän rahvaskin saada lukemaan Raamattua. Mikään muu yksittäinen asia ei ole samalla tavalla vaikuttanut tieteen ja sivistyksen kehitykseen ja nopeuttanut kulttuurievoluutiota käsittämättömän paljon. Siinä vaiheessa kun tehtiin ensimmäinen päätös kääntää Raamattua useille eri kielille, jotta rahvas olisi saanut aidon mahdollisuuden lukea sitä, ratkaistiin länsimaiden tulevaisuus. Se, ettei tieteen ja sivistyksen ratkaiseva kehitys ollut tuon toiminnan tarkoituksena, ja että kirkko parhaansa mukaan yritti pysäyttää alulle panemansa kehityksen, ei muuta sitä tosiasiaa, että juuri kristinusko oli se käänteentekevä uskonto. Ilman kattavaa lukutaitoa nykymaailmaa ei olisi.
NuoriD kirjoitti:Mä en käsitä, miten joku ei-uskova voi kuulua kirkkoon. Kristinusko on kuitenkin ihan oikea uskonto, on näkymättömiä mielikuvituskavereita, jotka pystyvät ihmetekoihin, ihmisiä herätetään kuolleista, valtameriä jaetaan, neitseestä synnytään, taivaaseen päästään, helvettiin joudutaan..Miten kukaan voi tavan vuoksi kuulua tuollaiseen posseen?
Kai silleen, että noi käsittää vertauskuvallisuudeksi ja keskittyy siihen lähimäisen rakastamisen sanomaan.
Taas musta tuntuu, että Dave latistaa suomalaisten luterilaisten uskonnollisuuden amerikkalaiseen fundamentalismiin. Kehnoa. En usko, että juuri kukaan riviuskovainen uskoo esimerkiksi noihin Daven mainitsemiin asioihin kirjaimellisesti, eli että ne olisivat jotenkin samalla viivalla vaikkapa luonnontieteellisten tosiasiaväitteiden kanssa. Ei kai esimerkiksi evoluutioteoria tai maapallon ikä ole mikään ongelma kuin herätysliikkeissä. Uskonnollisessa kielessä kirkkoon kuuluvien valtaosalle ei ole kyse kehittymättömästä luonnontieteellisestä teoretisoinnista, vaan tietynlaisiin kielellisiin käytäntöihin osallistumisesta. Yhteisöllisyydestä ja pyhän kokemisen jakamisesta. Uskonollinen kieli antaa mahdollisuuden ilmaista tiettyjä epärealistisiakin tunteita: uskoisin, että kun vanhemmat rukoilevat vaikkapa sairaan lapsen tervehtymisen puolesta, vain herätysliikkeiden äärifundamentalistit ajattelevat manipuloivansa persoonallista henkiolentoa rikkomaan luonnonlakeja, muut saavat uskonnollisesta kielestä mahdollisuuden hätänsä ja toiveidensa käsittelyyn ja ilmaisuun. Vastaavasti hää-, kaste- ja hautajaisrituaalit uskonnollisine kielineen antavat mahdollisuuden näiden merkkitapahtumien erityisluonteen, ei-arkipäiväisyyden, korostamiseen tai jopa pyhyyden ilmaisemiseen. Tuskin kukaan ottaa noita rituaalitekstejä kirjaimellisesti.
Ilmeinen disclaimer: itse en tunne mitään vetoa uskonnollista kieltä kohtaan ja pidän arkipäiväisyydestä. Mutta uskontoa kritisoidessa kannattaa mielestäni kuitenkin koettaa ymmärtää mistä uskonnollisuudessa on kysymys eikä huiskia olkiukkoja.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
EveryWoman kirjoitti:Hurmoksellisuudessa, siten kuin minä sen ymmärrän, henkilö joutuu tunteen vietäväksi siten, että ei enää kykene kyseenalaistamaan prosessia eikä vaikuttamaan sen etenemiseen.
Kuten, että suhtautuu kraanaveteen niin vakavasti, ettei 30 vuodessa pysty antamaan vanhemmilleen anteeksi sitä, että uskonnollisen yhteisön edustaja on sutinut sitä päähän vauvana?
Kyse ei ole kraanaveden sutimisesta päähän. Sillä rituaalilla (joita sinä rakastat) liitetään ihminen yhteisöön kysymättä ihmiseltä itseltään haluaako hän liittyä siihen yhteisöön. Miltä sinusta tuntuisi jos esim miehesi tulisi joku päivä riemuiten kotiin ja ilmoittaisi että "Me liityttiin just molemmat demareihin/Keskustaan/kokoomukseen/Helvetin enkeleihin/ Bahá'íhin/mihin hyvänsä mistä et itse niin välitä", ihan kysymättä sulta? Ymmärrän täysin EW:n närkästyksen pakkoliitännästä. Minutkin on pakkoliitetty mutta en saanut siitä traumoja.
Jos kyse sulle on vaan kraanaveden sutimisesta niin sen ois voinut suorittaa nimiäisissäkin.
Hyvä viinihumala kirkastaa ihmeellisesti raskaimmatkin rötökset, joten minulla ei liene muuta neuvoa kuin pysytellä päissäni kuin käki elämäni loppuun asti.
Riemumieli kirjoitti:tiedostan kuitenkin kristinuskon arvon länsimaiselle sivistykselle.
Oikeasti: Tieteen ja sivistyksen vastaista paskaa, joka on hidastanut kulttuurievoluutiota sadoilla vuosilla.
Tai sitten ei. Lukutaidon leviäminen taitaa kuitenkin olla juuri urpiaisen ja minun paheksuman lähetyskäskyn tulosta, pitihän rahvaskin saada lukemaan Raamattua. Mikään muu yksittäinen asia ei ole samalla tavalla vaikuttanut tieteen ja sivistyksen kehitykseen ja nopeuttanut kulttuurievoluutiota käsittämättömän paljon.
Tjaa. Objektiivista vastausta on vaikea antaa (miten näitä asioita mitataan?), mutta on kyllä ihan perusteltua sanoa, että länsimaisen sivistyksen pohja on ennen muuta kreikkalaisessa filosofiassa, jonka liitto kristinuskon kanssa antoi sille mahdollisuuden levitä Eurooppaan. Samalla kuitenkin on selvää, että uskonto on ollut tässä myös jarruvoima: suuret harppaukset tieteen ja sivistyksen kehityksessä ovat olleet aika sekulaareja tai peräti anti-uskonnollisia virtauksia, ajatellaan vaikka eurooppalaista valistusaikaa jne. Lukutaito on juuri Suomen kontekstissa myös sikäli hankala esimerkki, että yhtä hyvin kuin uskontoa voitaneen siinä primus motorina pitää poliittista fennomaniaa (joka toki liittoutui kirkon kanssa). Mutta kuten sanoin, aika abstrakti ja turha kina tämä.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
Ihan yleisenä kysymyksenä kaikille, miten näette kristillisyyden, siten kuin se nykypäivänä evlut-mielessä näyttäytyy, vahingollisena kenelle tahansa suomalaiselle ihmiselle? Tarkoitan tässä modernia käsitystä, jossa homous ei ole sairaus yms. Mitä piirteitä kristinuskossa eniten kavahdatte?
Mulla on se onni, että olen löytänyt itseni ja toivon muillekin ihmisille sitä. Että tällainen ihminen on tarkoitettu tänne, me ei olla sattumaa.
Ylermi Ylihankala kirjoitti:Ihan yleisenä kysymyksenä kaikille, miten näette kristillisyyden, siten kuin se nykypäivänä evlut-mielessä näyttäytyy, vahingollisena kenelle tahansa suomalaiselle ihmiselle? Tarkoitan tässä modernia käsitystä, jossa homous ei ole sairaus yms. Mitä piirteitä kristinuskossa eniten kavahdatte?
En kavahda, enemmän olen kade niille jotka oikeasti uskovat. Voisinpa josks itse ajatella että Jumala kantaa aina ja sitten pääsee taivaaseen. En usko, harmittaa.
Eniten pakkouskonnossa harmittaa käytännön kannalta se, että niiden jotka eivät halua tähän uskontoon kuulua ja sitä tukea, on kuitenkin pakko tehdä niin. Eli aika pieni harmi, mutta olen periaatteen ihminen.
Hyvä viinihumala kirkastaa ihmeellisesti raskaimmatkin rötökset, joten minulla ei liene muuta neuvoa kuin pysytellä päissäni kuin käki elämäni loppuun asti.
NuoriD kirjoitti:Mä en käsitä, miten joku ei-uskova voi kuulua kirkkoon. Kristinusko on kuitenkin ihan oikea uskonto, on näkymättömiä mielikuvituskavereita, jotka pystyvät ihmetekoihin, ihmisiä herätetään kuolleista, valtameriä jaetaan, neitseestä synnytään, taivaaseen päästään, helvettiin joudutaan..Miten kukaan voi tavan vuoksi kuulua tuollaiseen posseen?
Kai silleen, että noi käsittää vertauskuvallisuudeksi ja keskittyy siihen lähimäisen rakastamisen sanomaan.
Taas musta tuntuu, että Dave latistaa suomalaisten luterilaisten uskonnollisuuden amerikkalaiseen fundamentalismiin. Kehnoa. En usko, että juuri kukaan riviuskovainen uskoo esimerkiksi noihin Daven mainitsemiin asioihin kirjaimellisesti, eli että ne olisivat jotenkin samalla viivalla vaikkapa luonnontieteellisten tosiasiaväitteiden kanssa. Ei kai esimerkiksi evoluutioteoria tai maapallon ikä ole mikään ongelma kuin herätysliikkeissä. Uskonnollisessa kielessä kirkkoon kuuluvien valtaosalle ei ole kyse kehittymättömästä luonnontieteellisestä teoretisoinnista, vaan tietynlaisiin kielellisiin käytäntöihin osallistumisesta. Yhteisöllisyydestä ja pyhän kokemisen jakamisesta. Uskonollinen kieli antaa mahdollisuuden ilmaista tiettyjä epärealistisiakin tunteita: uskoisin, että kun vanhemmat rukoilevat vaikkapa sairaan lapsen tervehtymisen puolesta, vain herätysliikkeiden äärifundamentalistit ajattelevat manipuloivansa persoonallista henkiolentoa rikkomaan luonnonlakeja, muut saavat uskonnollisesta kielestä mahdollisuuden hätänsä ja toiveidensa käsittelyyn ja ilmaisuun. Vastaavasti hää-, kaste- ja hautajaisrituaalit uskonnollisine kielineen antavat mahdollisuuden näiden merkkitapahtumien erityisluonteen, ei-arkipäiväisyyden, korostamiseen tai jopa pyhyyden ilmaisemiseen. Tuskin kukaan ottaa noita rituaalitekstejä kirjaimellisesti.
Ilmeinen disclaimer: itse en tunne mitään vetoa uskonnollista kieltä kohtaan ja pidän arkipäiväisyydestä. Mutta uskontoa kritisoidessa kannattaa mielestäni kuitenkin koettaa ymmärtää mistä uskonnollisuudessa on kysymys eikä huiskia olkiukkoja.
Niin. Kyllä minusta kannattaisi kuitenkin tarkastaa, mihin porukkaan tarkalleen ottaen kuuluu. Lähdetään nyt liikkeelle vaikka Uskontunnustuksesta, joka kirkossa säännöllisesti mumistaan ja jonka ääneen lausuminen on edellytys rippikoulun läpäisemiselle.
En ainakaan minä voisi tuollaista päästää suustani, jos en siihen uskoisi.
annepa kirjoitti:Miltä sinusta tuntuisi jos esim miehesi tulisi joku päivä riemuiten kotiin ja ilmoittaisi että "Me liityttiin just molemmat demareihin/Keskustaan/kokoomukseen/Helvetin enkeleihin/ Bahá'íhin/mihin hyvänsä mistä et itse niin välitä", ihan kysymättä sulta?
Ei lähtökohtaisesti herättäisi mitään kovin suuria tunteita. Kysyisin, että kai hän toi yhteisöstä eroamislomakkeen mukanaan, että voin erota kyseisestä yhteisöstä jos siltä tuntuu. (Keskustahan on muuten ihan oikeastikin harrastanut kokonaisten perheiden liittämistä yhden perheenjäsenen liittyessä...) Ainoastaan siinä tapauksessa hermostuisin, jos hän liittäisi minut esim. järjestäytyneeksi rikollisjärjestöksi luettaviin Helvetin enkeleihin, mikä voisi lyhyenäkin jäsenyytenä hankaloittaa tulevaisuuttani. Tämä ei kuitenkaan koske kristinuskoa nykymaailmassa. Ilmeisesti ongelmanani on voimakkaan periaatteellisuuden puute kaikissa asioissa ja keskittyminen käytännössä ratkaisemaan eteen tulevia mahdollisia ongelmia sellaisina kuin ne ovat.
EveryWoman kirjoitti:Hurmoksellisuudessa, siten kuin minä sen ymmärrän, henkilö joutuu tunteen vietäväksi siten, että ei enää kykene kyseenalaistamaan prosessia eikä vaikuttamaan sen etenemiseen.
Kuten, että suhtautuu kraanaveteen niin vakavasti, ettei 30 vuodessa pysty antamaan vanhemmilleen anteeksi sitä, että uskonnollisen yhteisön edustaja on sutinut sitä päähän vauvana?
Kyse ei ole kraanaveden sutimisesta päähän.
Prossu taisi hakea jonkinlaista analogiaa kraanaveden ja minun mainitsemieni sanojen ja tekojen välille. Mutta kyllä minullekin jäi nyt aivan epäselväksi, missä se analogia tuossa olisi. Vaikka joku suhtautuisikin kraanaveteen äärimmäisen vakavasti, miten tästä seuraisi että hänen mielestään nimenomaan sen päähän sutiminen kastetilaisuudessa (henkilön itsensä ollessa vauva) on paheksuttavaa? Parempi analogia olisi sellainen, jossa henkilö paheksuu veden tärkeänä pitämänsä tarkoituksen pilaamista/tuhlaamista - esimerkiksi makean veden ritualistista kaatamista mereen oloissa, joissa sitä on saatavana niukalti. Minusta siinä ei voi ajatella olevan mitään lähtökohtaisesti hurmoksellista, ja väitän myös ettei kitinäteksteistäni voi päätellä suhtautumistani sellaisella tavalla, joka onnistuisi jos henkilö voisi havainnoida käyttäytymistäni myös tunneaistimillaan (siis mm. nähdä ja kuulla minut näissä tilanteissa, joissa tätä väitettyä hurmoksellisuutta muka esiintyy).
prosessi kirjoitti:...keskittyminen käytännössä ratkaisemaan eteen tulevia mahdollisia ongelmia sellaisina kuin ne ovat.
Lapselta ei kuitenkaan voida edellyttää samanlaista itsenäisyyttä heti sosiaalisen elämän alusta asti. Vai miksi et itse lapsena tultuasi suljetuksi yhteisön ulkopuolelle vain keskittynyt ratkaisemaan tätä ongelmaa?
NuoriD kirjoitti:En ainakaan minä voisi tuollaista päästää suustani, jos en siihen uskoisi.
Oletko antanut sotilasvalan tai -vakuutuksen? Luvannut puolustaa laillista esivaltaa (mitä asioita ikinä ajavatkaan, kunhan ovat valittu laillisesti) *kaikissa tilanteissa*? Kyllä uskontunnustus on aika kevyttä kamaa tähän verrattuna. Lisäksi, ja nyt taas toistan itseäni, uskontunnustus on tosiasiassa (tietysti!) kollektiivinen performanssi, jonka idea on siinä yhteisesä muminassa, ei tunnustuksen sisällössä.
Ja taas: ajan vain uskonnollisuuden adekvaattia ymmärtämistä - muuten olen toki kanssasi samaa mieltä: uskonnoista olisi oikein hyvä päästä eroon.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
prosessi kirjoitti:...keskittyminen käytännössä ratkaisemaan eteen tulevia mahdollisia ongelmia sellaisina kuin ne ovat.
Lapselta ei kuitenkaan voida edellyttää samanlaista itsenäisyyttä heti sosiaalisen elämän alusta asti. Vai miksi et itse lapsena tultuasi suljetuksi yhteisön ulkopuolelle vain keskittynyt ratkaisemaan tätä ongelmaa?
Keskityinhän minä. Ensin yritin puhua asiasta päiväkodin henkilökunnalle, ja kun se ei auttanut, laitoin vihaisen äidin asialle. Siihen loppui yhteisön ulkopuolelle suljettuna oleminen.
NuoriD kirjoitti:Niin. Kyllä minusta kannattaisi kuitenkin tarkastaa, mihin porukkaan tarkalleen ottaen kuuluu. Lähdetään nyt liikkeelle vaikka Uskontunnustuksesta, joka kirkossa säännöllisesti mumistaan ja jonka ääneen lausuminen on edellytys rippikoulun läpäisemiselle.
En ainakaan minä voisi tuollaista päästää suustani, jos en siihen uskoisi.
Toistan; en voi ymmärtää, miksi kukaan, joka ei tuohon usko, kuitenkin kuuluisi kirkkoon.
Mä kuulun kirkkoon jotta pääsisin helvettiin.
Joskus ollaan myös laulettu joululauluja ja virvottu. Kaikki ihan kauheeta paskaa. Niinku se suvivirsikin. Tollaset asiat kyllä pitäis kieltää kirkkoon kuulumattomilta. Halvennatte mun uskoa ja joulupukkia, saatana.
prosessi kirjoitti:Keskityinhän minä. Ensin yritin puhua asiasta päiväkodin henkilökunnalle, ja kun se ei auttanut, laitoin vihaisen äidin asialle. Siihen loppui yhteisön ulkopuolelle suljettuna oleminen.
Okei, muistin väärin. No itse en silloin ollut samalla tavalla aktiivinen kommunikoimaan vaikeuksistani, vaan hautasin ne sisääni, jolloin vanhemmat eivät voineet tietää mikä on vikana ja asia paisui (onneksi olen aikuisena oppinut tällaisesta aika hyvin eroon). Ja kuten sanottu, tätä ei mitenkään voi pieniltä lapsilta myöskään edellyttää. Mutta ehkä sinun lapsillasi on muita suuremmat mahdollisuudet tulla sellaisiksi, jos itsekin olit sellainen lapsena.
NuoriD kirjoitti:En ainakaan minä voisi tuollaista päästää suustani, jos en siihen uskoisi.
Oletko antanut sotilasvalan tai -vakuutuksen? Luvannut puolustaa laillista esivaltaa (mitä asioita ikinä ajavatkaan, kunhan ovat valittu laillisesti) *kaikissa tilanteissa*? Kyllä uskontunnustus on aika kevyttä kamaa tähän verrattuna. Lisäksi, ja nyt taas toistan itseäni, uskontunnustus on tosiasiassa (tietysti!) kollektiivinen performanssi, jonka idea on siinä yhteisesä muminassa, ei tunnustuksen sisällössä.
Ja taas: ajan vain uskonnollisuuden adekvaattia ymmärtämistä - muuten olen toki kanssasi samaa mieltä: uskonnoista olisi oikein hyvä päästä eroon.
Sotilasvalasta:
Minä N.N. lupaan ja vakuutan
valassa
kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan edessä,
vakuutuksessa
kunniani ja omantuntoni kautta,
olevani Suomen valtakunnan luotettava ja uskollinen kansalainen. Tahdon palvella maatani rehellisesti sekä parhaan kykyni mukaan etsiä ja edistää sen hyötyä ja parasta.
Minä tahdon kaikkialla ja kaikissa tilanteissa, rauhan ja sodan aikana puolustaa isänmaani koskemattomuutta, sen laillista valtiojärjestystä sekä valtakunnan laillista esivaltaa. Jos havaitsen tai saan tietää jotakin olevan tekeillä laillisen esivallan kukistamiseksi tai maan valtiojärjestyksen kumoamiseksi, tahdon sen viipymättä viranomaisille ilmoittaa.
Joukkoa, johon kuulun sekä paikkaani siinä, en jätä missään tilanteessa, vaan niin kauan kuin minussa voimia on, suoritan saamani tehtävän loppuun.
Lupaan käyttäytyä kunnollisesti ja ryhdikkäästi, totella esimiehiäni, noudattaa lakeja ja asetuksia sekä säilyttää hyvin minulle uskotut palvelussalaisuudet. Tahdon myös asetovereitani kohtaan olla suora ja auttavainen. Milloinkaan en sukulaisuuden, ystävyyden, kateuden, vihan tai pelon vuoksi enkä myöskään lahjojen tai muun syyn tähden toimi vastoin palvelusvelvollisuuttani.
Jos minut asetetaan esimiesasemaan, tahdon olla alaisiani kohtaan oikeudenmukainen, pitää huolta heidän hyvinvoinnistaan, hankkia tietoja heidän toiveistaan, olla heidän neuvonantajanaan ja ohjaajanaan sekä omasta puolestani pyrkiä olemaan heille hyvänä ja kannustavana esimerkkinä.
Kaiken tämän minä tahdon kunniani ja omantuntoni mukaan täyttää.
Tuohan on nyt enempi tuollainen lupaus, ei tuossa sanota, että itse siihen uskoo
Uskonnollisuudesta: minun toiveeni on, että ihmiset ottaisivat ev. lut. kirkkoon kuulumisen vakavasti: kuuluisivat, jos uskovat, eivät kuuluisi, jos eivät uskoisi.
Ymmärrän, että kirkkoon kuuluminen on suurimmalle osalle ihmisistä turvallinen rituaali, jota ei sen enempää ajatella.
Ihmisethän pelkäävät kaikkein eniten muutosta. Status quo (vai mikä sen bändin nimi on?) on ihmisten perustoive.
NuoriD kirjoitti:Haluaisin kuitenkin, että he ajattelisivat.
Ja sä nyt olet ihan sataprosenttisen varma, että jos ihmiset ajattelisivat, he tulisivat samanlaiseen lopputulemaan kuin sinäkin, ja eriävä mielipide on ainoastaan osoitus ihmisten haluttomuudesta tai kyvyttömyydestä ajatella?
NuoriD kirjoitti:Uskonnollisuudesta: minun toiveeni on, että ihmiset ottaisivat ev. lut. kirkkoon kuulumisen vakavasti: kuuluisivat, jos uskovat, eivät kuuluisi, jos eivät uskoisi.
Ymmärrän, että kirkkoon kuuluminen on suurimmalle osalle ihmisistä turvallinen rituaali, jota ei sen enempää ajatella.
Ihmisethän pelkäävät kaikkein eniten muutosta. Status quo (vai mikä sen bändin nimi on?) on ihmisten perustoive.
Haluaisin kuitenkin, että he ajattelisivat.
Vaan entä jos meneillään onkin voimakas muutos, joka on suurimman osan kirkkoon kuuluvista toiveiden mukainen? Muutos, jonka lopputuloksena ev.lut. kirkko on muuttumassa kokonaan Valtiolliseksi Rituaalivirastoksi ilman uskonnollista sisältöä. Ateismiin on monta tietä.
NuoriD kirjoitti:Haluaisin kuitenkin, että he ajattelisivat.
Ja sä nyt olet ihan sataprosenttisen varma, että jos ihmiset ajattelisivat, he tulisivat samanlaiseen lopputulemaan kuin sinäkin, ja eriävä mielipide on ainoastaan osoitus ihmisten haluttomuudesta tai kyvyttömyydestä ajatella?
Kaksi kitinän johtavaa ajattelijaa, eli minä ja Urpiainen ovat päätyneet siihen, että suurimmalle osalle kirkkoon kuuluvista kyse on vain halusta noudattaa rituaaleja ja kuulua joukkoon.
Kysehän suurimman osan kohdalla ei ole eriävästä mielipiteestä, vaan siitä, että mielipidettä ei ole. Kuulutaan tavan vuoksi. Muutoksen pelko näyttelee tietysti suurta osaa.
NuoriD kirjoitti:Haluaisin kuitenkin, että he ajattelisivat.
Ja sä nyt olet ihan sataprosenttisen varma, että jos ihmiset ajattelisivat, he tulisivat samanlaiseen lopputulemaan kuin sinäkin, ja eriävä mielipide on ainoastaan osoitus ihmisten haluttomuudesta tai kyvyttömyydestä ajatella?
Kaksi kitinän johtavaa ajattelijaa, eli minä ja Urpiainen ovat päätyneet siihen, että suurimmalle osalle kirkkoon kuuluvista kyse on vain halusta noudattaa rituaaleja ja kuulua joukkoon.
Niin. Mitä sitten? Kai tällaiseen lopputulemaan voi päätyä ihan ajatuksenkin kanssa, ja silti kuulua ko. instanssiin?
Kysehän suurimman osan kohdalla ei ole eriävästä mielipiteestä, vaan siitä, että mielipidettä ei ole. Kuulutaan tavan vuoksi. Muutoksen pelko näyttelee tietysti suurta osaa.
Miksi ihmeessä kyseessä olisi joku automaattinen pelko? Onko se jotenkin mahdoton ajatus johtavalle ajattelijalle, että asiakas vain kokee saavansa diilistä vastinetta jäsenmaksulleen? Oletko sä nyt ihan oikeasti sitä mieltä, että tapakristityt vain halventavat tosiuskisten uskontoa, joka pitäisi jättää kokonaan heille? Entäs jos halventavatkin? Mitä sitten? Keiden puolesta sä haluat tässä taistella, kuvitteellisten jumalien vai niiden höyrähtäneiden tosiuskovaisten? Miksi? Kenen etua se ajaa, ja millä tavalla?
NuoriD kirjoitti:Uskonnollisuudesta: minun toiveeni on, että ihmiset ottaisivat ev. lut. kirkkoon kuulumisen vakavasti: kuuluisivat, jos uskovat, eivät kuuluisi, jos eivät uskoisi.
Ymmärrän, että kirkkoon kuuluminen on suurimmalle osalle ihmisistä turvallinen rituaali, jota ei sen enempää ajatella.
Ihmisethän pelkäävät kaikkein eniten muutosta. Status quo (vai mikä sen bändin nimi on?) on ihmisten perustoive.
Haluaisin kuitenkin, että he ajattelisivat.
Vaan entä jos meneillään onkin voimakas muutos, joka on suurimman osan kirkkoon kuuluvista toiveiden mukainen? Muutos, jonka lopputuloksena ev.lut. kirkko on muuttumassa kokonaan Valtiolliseksi Rituaalivirastoksi ilman uskonnollista sisältöä. Ateismiin on monta tietä.
No niinhän se näyttää menevän. Käsitykseni mukaan suomalaiset ovat kansainvälisesti arvioiden hyvin vähän uskonnollisia, vaikka täällä kirkkoon laajalti kuulutaankin.
Kuten varmasti jokaiselle on jo tullut selväksi en itse näe järkeä tuohon Valtion Rituaalivirastoon kuulumisessa. Sinulla ilmeisesti siis kyse on lapsuuden traumojen aiheuttamasta asiasta, jolta haluat oman lapsesi säästää.
Meidän kolme lastamme eivät siis kuulu kirkkoon ja koskaan en ole kuullut tai havainnut, että he olisivat siitä jotenkin kärsineet. He kyllä vaimoni toiveesta osallistuvat koulun normaaliin uskonnonopetukseen, enkä itse sitä vaarallisena pidä.
Viimeksi muokannut NuoriD, 16.06.2010 11:37. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
