Pohjanmaan jokia meillä lähinnä kerrattiin, enkä muista edes opinko ne etukäteen iskältä, joka ne myös yhä muisti vai sitten koulussa vasta.Impi kirjoitti:Tai sitä, kun meidän piti opetella ulkoa suomen joet pohjoisesta etelään..)
Oulu-, Siika-, Pyhä-, Kala-, Lesti-, Perho-, Ähtävä-, Lapua- ja Kyröjoki
Jos kaikki muut joet pitäisi myös opetella ni johan on homma.
Mutta mä jossain määrin tykkäsin tyhmästä nippelitiedosta ja opettajistakin suurin osa on ollut ihan kelvollista.
Pari poikkeusta yläasteajoilta:
Liikunnanopettaja Immu, joka ei säälinyt oppilaitaan ollenkaan. Oli lähes eläkeiässä opettaessaan minua ja pari vuosikymmentä aiemmin oli laittanut toiset oppilaat runnomaan tätini selän, kun ei voinut uskoa, ettei se taivu niinkuin kaikilla muilla. Täti pari viikkoa sitten poti kotona selkäänsä. Itsekin selkäni runnoin tuon tunneilla ihan älyttömän voimisteluhevosen selästä valumalla suoraan kuperkeikkaan-tehtävän ansiosta. Mä en tajua miten sillä pudotuksella murrosikäinen kasvavien raajojensa takia kömpelö voi siitä ehjänä suoriutua muuta kuin vahingossa.
Historiantunnilla opettaja kysyi kenen sanoma on "voittoon tarvitaan verta, hikeä ja kyyneleitä". Churchillin sijaan kaverini veikkasi Immua.
Kaupallisia aineita opetti yläasteella tapaus, jota sanottiin Krapulaksi. Vanha pahannäköinen nainen. Jos jotakin asiaa et ymmärtänyt, tuo selitti saman asian täsmälleen samalla tavalla, mutta kaksi kertaa kiukkuisemmin. Esitti myös ihmeellisiä kiukkuisia uhkailuja ihan nurkan takaa hyville oppilaille. Jos et tee tätä, saat nelosen. Ja toinen olisi tehnyt kyllä auliisti ihan ilman uhkailujakin. Koekin oli pätkä tekstiä kirjasta, josta oli vain otettu muutama sana pois ja ne piti laittaa takaisin. Mitä opin? Debetin ja kreditin eron, joskin vasta kun isäni sen minulle kotona selitti ystävällisesti ja perustellen ja havainnollistaen.
Ruotsinopettaja taas oli pieni ja pippurinen, monia oppilaitaan lyhempi. Tunnilla piti joillain kerroilla istua selkä suorassa ja irvistelemättä, kun metriksellä oli paha päivä. Äkäinen eukko eikä kukaan luokasta meinannut uskoa, kun luokanvalvojamme kertoi metriksen opettajanhuoneessa kehuneen luokkaamme. Se oli aina niin hapan meen edessä.
Mutta nämäkään eivät mitään älyttömän pahoja esimerkkejä ole. Eikä mulla koskaan ilmennyt sitä sieni-ilmiötä, että olisin halunnut imeä kaiken tiedon itseeni. Jos joskus pääsi jossain asiassa helpommalla, se oli vain kiva juttu. Joskin seiskalla pelkäsin liikuntatunteja niin, että niinä päivinä kun sitä oli, aamulla bussissa voin lähes pahoin koulumatkan ja olisin halunnut kotiin, mutten tietenkään voinut lähteä.
Paljon oli silti hyviäkin opettajia. Yläasteen matikanopettajaa ihailin kyllä, vanha nainen. Ei hermostunut, jos pojat välillä kaipasivat huomiota vaan kuunteli juttujaan hetken ja sanoi sitten, että palataanpas asiaan. Ja kaikki mukisematta jatkoivat laskemista. Hyväntuulinen, mukava ja silti hyvä auktoriteetti. Paljon olen miettinyt sitä, miten hän saattoi murkut sillä tapaa hallita.
Ja historianopettaja seiskalla antamansa lupauksen mukaan keitti luokallemme ysin vikalla historiantunnilla parin pojan muistutuksen jälkeen kahvit.
Fysiikanopettaja oli omalaatuisine asianesittämistapoineen myös tarkkaan kuunneltu. Kappaleiden välistä vetovoimaa havainnollisti kuvailemalla sitä, miten yhden pojan naama koko ajan veti hänen nyrkkiään puoleensa. Vaikka tiesi, ettei tuo ope kenellekään mitään tekisi, niin se sai silti porukan aina varuilleen ja odottamaan seuraavaa koukkua. Eräänä kertana luokan edessä oli liinalla peitetty neliönmuotoinen esine ja tuo pyysi jotakuta vapaaehtoista tulemaan istumaan sen päälle. Kukaan ei todellakaan uskaltanut, koskei tuon konnankoukuista tiennyt. Lopulta se sitten paljasti liinan alta laudan, jonka läpi oli tiuhaan naulattu pitkiä nauloja. Ihan harmitti, että tätä opettajaa saimme kuunnella vain seiskalla. Osasi todellakin herättää oppilaidensa mielenkiinnon aina päivän asioita kohtaan.
Ala-asteen aikana pääsin olemaan pääasiassa kahden opettajan opetuksessa. Pienenpieni koulu nääs. Ja onneksi oli oikein hyvät opettajat.
On mielenkiintoista, joskin ikävääkin kuulla muiden ihmeellisistä opettajakokemuksista, mutta olisi kiva kuulla myös niistä opettajista, jotka saivat oppilaansa (muutkin kuin hikarit) kiinnostumaan aineestaan. Ja miten ne sen tekivät? Kertokaa!
