Reportaaseja uudenvuodenyöstä alkaen

[Zeb]

Viimeisenä tutkailtavana minä itse, joka yritän ahdistaa keskustelukumppaneitani nurkkaan ja ihmettelen sitten, miksei kukaan leiki mun kaa. Elämä on.

Et sä minusta ollenkaan tuollainen häijyläinen ole. Tai sit olen dille enkä vaan tajuu.

[Tix]

Tix puolestaan kiertää kaikki hauskat sudenkuopat, jotka juuri olisivat se mielenkiintoisin puoli keskustelusta.

[PerttiMakimaa]

...Mäkimaa vetoaa huumoriin silloin kun kuvittelee olevansa heikoilla, myös silloin kun ei oikeastaan sitä ole...

Tai "huumoriin".

Pavlovin koira on opetettu pitämään keskustelu täysin pintapuolisella tasolla. Jos jotakin niin sitä tämä palsta on minulle opettanut. Kiitos Kuukkelibotti.

"Arguing on the internet is like running in Special Olympics. Even if you win, you are still retarded"

[PerttiMakimaa]

Hyväksyntä ja kunnioitus ovat yliarvostettuja. (No ei vaineskaan, kyllä nuo siinäkin parhaansa yrittävät, minä en vain tee sitä heille kovinkaan helpoksi...)

Kyllä joskus tuntuu hyvältä kuulla, että vanhempiesikin mielestä elämäsi menee oikeaan suuntaan.

Äh, vanhempasi ovat sellaisia perinteisiä. Heillä on selkeä visio siitä mitä kohti heidän viisaan ja muutenkin täydellisen tyttärensä pitäisi pyrkiä. Ja nyt sinä mokoma et sitä tee.

Kiinnostavaa olisikin pohtia miksi et mene siihen suuntaan? Onko sinulle varattu kohtalo vain liian karmiva vai onko tässä jonkinlaista kapinaa ja oman tien etsintää mukana? Mitä sinä haluaisit tehdä ja teetkö sitä? Jos et niin miksi et?

[prosessi]

Äh, vanhempasi ovat sellaisia perinteisiä. Heillä on selkeä visio siitä mitä kohti heidän viisaan ja muutenkin täydellisen tyttärensä pitäisi pyrkiä. Ja nyt sinä mokoma et sitä tee.

Ei heillä mitään visiota ole, ennemminkin visio siitä, mitä minun ei ainakaan pitäisi tehdä.

Kiinnostavaa olisikin pohtia miksi et mene siihen suuntaan? Onko sinulle varattu kohtalo vain liian karmiva vai onko tässä jonkinlaista kapinaa ja oman tien etsintää mukana? Mitä sinä haluaisit tehdä ja teetkö sitä? Jos et niin miksi et?

Alat kuulostaa Arskalta, mikä ei välttämättä ole hyvä asia... Minä olen aina tainnut tehdä juuri sitä mitä olen halunnut, harvemmin sitä mitä olisi pitänyt. Pahoin pelkään, että moinen jatkuu jossain muodossa hautaan saakka, joten yritän vain olla tuntematta huonoa omaatuntoa.

[PerttiMakimaa]

Alat kuulostaa Arskalta...

Just.

[prosessi]

Alat kuulostaa Arskalta...

Just.

Oliks tää taas sellanen kohta, jossa hymiö olis ollu tarpeen?

[Zeb]

Kiinnostavaa olisikin pohtia miksi et mene siihen suuntaan? Onko sinulle varattu kohtalo vain liian karmiva vai onko tässä jonkinlaista kapinaa ja oman tien etsintää mukana? Mitä sinä haluaisit tehdä ja teetkö sitä? Jos et niin miksi et?

Eikös jokainen jo aikuisena elä omaa eikä vanhempiensa omistamaa elämää? Ainakin pitäisi. (Asioiden tekeminen vanhempia vastaan kapinoinnin vuoksi on sitä vastoin vain yksi muoto vanhempiensa vallassa killumisesta.)

[PerttiMakimaa]

Kiinnostavaa olisikin pohtia miksi et mene siihen suuntaan? Onko sinulle varattu kohtalo vain liian karmiva vai onko tässä jonkinlaista kapinaa ja oman tien etsintää mukana? Mitä sinä haluaisit tehdä ja teetkö sitä? Jos et niin miksi et?

Eikös jokainen jo aikuisena elä omaa eikä vanhempiensa omistamaa elämää? Ainakin pitäisi. (Asioiden tekeminen vanhempia vastaan kapinoinnin vuoksi on sitä vastoin vain yksi muoto vanhempiensa vallassa killumisesta.)

Elää tietenkin omaa elämäänsä. Miksei silti voi pohtia sitä miksi se varattu kohtalo on esimerkiksi liian "karmiva"? Jos oletetaan, että vanhemmilla olisikin todella viisas ja lapsensa kyvyille sopiva ura mielessä (saattaahan olla, että hän jopa pitäisi siitä) niin eikös jonkun muun asian tekeminen ole vain tyhjänpäiväistä kapinointia?

Millainenhan isä minustakin lopulta tulee...

[Vihtahousu]

Alat kuulostaa Arskalta...

Just.

Oliks tää taas sellanen kohta, jossa hymiö olis ollu tarpeen?

Joo, josset mitenkään selvästi osaa ilmaista että olet läppää heittämässä. Pahempi puolisko harrastaa lakonista läpänheittoa, joka ei herätä tunteita suuntaan tai toiseen, ainoastaan tulee kysyttyä "että mitä" ja sen sitten pitäs olla hauskaa

[prosessi]

Eikös jokainen jo aikuisena elä omaa eikä vanhempiensa omistamaa elämää? Ainakin pitäisi. (Asioiden tekeminen vanhempia vastaan kapinoinnin vuoksi on sitä vastoin vain yksi muoto vanhempiensa vallassa killumisesta.)

Elää tietenkin omaa elämäänsä. Miksei silti voi pohtia sitä miksi se varattu kohtalo on esimerkiksi liian "karmiva"? Jos oletetaan, että vanhemmilla olisikin todella viisas ja lapsensa kyvyille sopiva ura mielessä (saattaahan olla, että hän jopa pitäisi siitä) niin eikös jonkun muun asian tekeminen ole vain tyhjänpäiväistä kapinointia?

Ei sitä voi pohtia, jos nuo eivät ole varanneet mitään kohtaloa. Lähinnä nuo kai ovat kaivanneet jonkinlaista ennaltasuunniteltua elämän kaavaa, jossa asiat tulevat tietyssä järjestyksessä, eivätkä sisällä kovin yllätyksellisiä käänteitä. Valitettavasti en ole kykeneväinen moiseen, joten nuo joutuvat tottumaan asiaan, ja kyllähän se pikkuhiljaa alkaa sujua.

[prosessi]

Just.

Oliks tää taas sellanen kohta, jossa hymiö olis ollu tarpeen?

Joo, josset mitenkään selvästi osaa ilmaista että olet läppää heittämässä. Pahempi puolisko harrastaa lakonista läpänheittoa, joka ei herätä tunteita suuntaan tai toiseen, ainoastaan tulee kysyttyä "että mitä" ja sen sitten pitäs olla hauskaa

Näköjään minun kommenttini kyllä herätti tunteita, ei ollut tarpeeksi lakonista, tai jotain.

[PerttiMakimaa]

Näköjään minun kommenttini kyllä herätti tunteita, ei ollut tarpeeksi lakonista, tai jotain.

Jos tosiaan suomennosta kaipaat niin (anteeksi Arska) harva kai loppupeleissä haluaa itseään verrattavan kylähulluun kun osoittaa oikeaa kiinnostusta toisen mielentiloista.

[prosessi]

Näköjään minun kommenttini kyllä herätti tunteita, ei ollut tarpeeksi lakonista, tai jotain.

Jos tosiaan suomennosta kaipaat niin (anteeksi Arska) harva kai loppupeleissä haluaa itseään verrattavan kylähulluun kun osoittaa oikeaa kiinnostusta toisen mielentiloista.

Mutku niinhän Arskaki tekee! Ja se oli minusta huvittavaa, vaikka et tietenkään ole missään mielessä arskamainen. Itse asiassa juuri se kontrasti sinun ja Arskan persoonallisuuksien välillä ja tuo yksi poikkeuksellinen yhdistävä tekijä ovat suorastaan taidetta.

[PerttiMakimaa]

Mutku niinhän Arskaki tekee! Ja se oli minusta huvittavaa, vaikka et tietenkään ole missään mielessä arskamainen. Itse asiassa juuri se kontrasti sinun ja Arskan persoonallisuuksien välillä ja tuo yksi poikkeuksellinen yhdistävä tekijä ovat suorastaan taidetta.

Taiteen määritelmä toteutuu ainoastaan siinä, että taidetta(kin) katsoessa osa ymmärtää sen arvon ja osa ei. Eikä jokaisen ole tarkoituskaan ymmärtää.

[prosessi]

Mutku niinhän Arskaki tekee! Ja se oli minusta huvittavaa, vaikka et tietenkään ole missään mielessä arskamainen. Itse asiassa juuri se kontrasti sinun ja Arskan persoonallisuuksien välillä ja tuo yksi poikkeuksellinen yhdistävä tekijä ovat suorastaan taidetta.

Taiteen määritelmä toteutuu ainoastaan siinä, että taidetta(kin) katsoessa osa ymmärtää sen arvon ja osa ei. Eikä jokaisen ole tarkoituskaan ymmärtää.

Erään lapsuudenystäväni vanhemmat keräävät taidetta, ja seinillään on oikea taidenäyttely silloin kun taulut eivät ole muissa näyttelyissä kiertämässä. Minä siellä aina harrastin niiden taulujen katselemista, ja kerran ystäväni isä kysyi mistä tauluista pidin eniten. Poimin joukosta kolme, ja hän tuijotti minua järkyttyneenä. Olin kuulemma valinnut ne kolme työtä, joiden yhteisarvo vastasi kaikkien muiden taulujen yhteisarvoa, ja minä olin sentään yläasteen seiskaluokkalainen. Hän halusi tietää miten olin "osannut" valita "oikeat" taulut, enkä minä oikein ymmärtänyt kysymystä. Minähän vain tykkäsin niistä tauluista.

[prosessi]

Takaisin reportaaseihin. Keskiviikkona lainasin äidin auton ja tein pienen maakuntamatkan. Kävin Porvoossa kampaajalla leikkauttamassa sen otsatukan ja annoin pokkana kampaajalle vapaat kädet aiheen suhteen. Hän kuulemma piti kaikkein eniten juuri otsatukkien leikkaamisesta, muuttumisleikeistä nyt puhumattakaan, joten lopputulos oli sen mukainen, erinomainen. Sen jälkeen kävin Porvoon Mikrokulmassa tekemässä välttämättömiä hankintoja, ja eksyin lamppuosastolle. Löysin itselleni oivan kattolampun ja työpöydän lampun, ja totesin myyjälle että minulla on aivan liian kallis maku, joten lamppujen hinnalle täytyisi tehdä jotain. Hän oli samaa mieltä, joten sain alennusta. Ihana nainen, joka iloitsee aina yhtä paljon siitä, että arvostan hänen löytöjään maailmalta. Sitten kävin Askolan Agrimarketissa, ja sain sieltäkin alennusta ihan pyytämättä. Taisin näyttää vähän haikealta, ja mahdollisesti huhut muutostanikin olivat kantautuneet jo sinne asti, kenpä tietää. En kysynyt.

Matkalla takaisin Helsinkiin eräs ystäväni soitti. Hän kysyi missä olin, ja totesin ajavani kohti Helsinkiä. Seuraavaksi hän tiedusteli mitä olin aikeissa tehdä, ja kerroin olevani ihan vain menossa vanhempieni luo jatkamaan evakkoani. Hän siihen, että "etkä mene, vaan tulet teatteriin". Näytelmän sisällöstä hänellä ei ollut mitään tietoa, mutta liput oli kuulemma jo varattu, koska hän oli muistanut että pidän Elmer Diktoniuksesta, jonka romaaniin näytelmä Janne Kubik perustuu. Liputkin olivat sen verran edullisia, että paikalta olisi voinut lähteä kesken pois tarpeen vaatiessa, eikä ystäväni myöskään kuulemma ollut nähnyt mitään vauvakieltomerkkejä ovenpielessä, joten mukelo siis tuli mukaan.

Ilta alkoi lupaavasti, saimme mukelon kanssa kyydin melkein teatterille asti, mutta tietenkin ystäväni oli antanut väärän osoitteen. Siellä sitten seisoimme mukelon kanssa ihmetellen mitä nyt. Puhelinsoitto selvitti, että olimme kyllä melko lähellä, mutta ystäväni ei osannut neuvoa oikeaa kävelyreittiä perille. Hän torppasi kännykkänsä lipunmyyjälle, joka oli vähintään yhtä huono selittämään reittejä, vaikka hän selvästikin tiesi missä minä olin. Lopulta hän ilmoitti tulevansa hakemaan minut, ja näin tapahtui. Kävellessämme hän selitti, että heidän teatterillaan on kuulemma erittäin tehokas noutopalvelu, ja minä roikotin mukeloa kainalossa, se kun ei enää ole mikään maailman kevyin. Mukelon asentoa korjatessani lipunmyyjä hämmästyi ja kysyi "siis onks toi oikee ihminen?" Siinä vaiheessa vasta kävi ilmi, että oikeasti näytelmälle oli ikäraja K-15, mutta hän arveli etteivät ikärajat koske alle puolivuotiaita, joten olimme tervetulleita sisään. Takaovi jätettiin lukitsematta, jotta pääsisimme helposti livohkaan jos mukelo ei arvostaisikaan näytelmää.

Mutta mukelohan arvosti. Ystäväni oli väittänyt näytelmän kestävän puolitoista tuntia ja sisältävän myös väliajan, mutta todellisuudessa se kesti lähes kaksi tuntia putkeen. Lavasteet, ääni- ja valomaailma olivat hyvin voimakkaita, olihan aiheena sentään sisällissota hieman erilaisesta näkökulmasta. Ymmärsin hyvin, että ikäraja oli se 15, sillä kuka tahansa lapsi olisi säikkynyt ja käsiteltävät aiheet nuorille liian vaikeita. (Kolmesta alastomasta hevosesta/miehestä näyttämöllä nyt puhumattakaan.) Mutta mukelo vain katsoi hyvin keskittyneenä, heilutteli jalkojaan sylissäni istuessaan rauhalliseen tahtiin, paitsi kun näyttämöllä vähän tapeltiin tai muuten riehuttiin, jalat heiluivat nopeammin. Kun yhden henkilön päähän kaadettiin säkillinen rämiseviä säilykepurkkeja, mukelo eläytyi niin voimakkaasti, että se huudahti "krääh", mutta räminä peitti huudahduksen muulta yleisöltä, joka kuuli vain räminän jälkeisessä totaalisessa hiljaisuudessa mukelon hyvin syvän ja äänekkään huoahduksen, joka tuntui siltä kuin se olisi kuulunut itse näytelmään.

Itse asiassa mukelon läsnäolo häiritsi vain ystäväni näytelmäiltaa, koska hän ei oikein osannut valita katsellako itse näytelmää vai mukelon ilmeitä, jotka ne olivat ihan oma näytelmänsä. Minä en onneksi nähnyt niitä koska mukelo oli sylissäni, sillä olisin varmasti jäänyt kiinni niihin. Itse asiassa kolmannella rivillä istuessamme näyimme itse näyttämölle niin hyvin, että näyttelijät vähän väliä jäivät tuijottamaan mukeloa ja parilla oli vaikeuksia olla purskahtamatta nauruun. Näytelmän jälkeen yksi näyttelijöistä tuli ääneen ihailemaan mukelon uskomatonta keskittymiskykyä. Kymmenkunta yleisön jäsentäkin päätyi jälkeenpäin toteamaan "käsittämätön lapsi" tai jotain muuta vastaavaa, enkä väittänyt vastaan. En tajua mukeloa.

Oma näytelmän seuraamiseni poikkesi kieltämättä tavanomaisesta, keskityin itsekin enemmän näytelmän ei-kielellisiin puoliin ja tunnelmiin. Onneksi näytelmä oli erittäin visuaalinen, sen kuvakieli kertoi oikeastaan koko tarinan. Yhdistelmä Juha Hurme, Markku Hernetkoski ja Tuukka Toijanniemi ovat Jotain Merkittävää. Lisäksi oli suorastaan erinomaista, että jälkeenpäin lippujenmyyntipisteestä sain ostettua Elmer Diktoniuksen kirjan Janne Kubik, jonka luin eilen. Se syvensi itse näytelmäkokemusta vielä jälkeenkinpäin, eikä haitannut ollenkaan, että näytelmä tuli ennen kirjaa. (Vaikka itse asiassa olen tainnut yläasteiässä lukea tuon kirjan, olin vain unohtanut sen kokonaan, ehkä koska en silloin tainnut täysin ymmärtää sitä.)

Kirja/Näytelmä kertoo sisällissodasta ja ajasta sen jälkeen, kuten kieltolaista, kaikesta Janne Kubikin, sattuman saatossa punakaartilaiseksi päätyneen, näkökulmasta. Se on tarina sodasta kaunistelemattomana, romantisoimattomana ja häviäjien näkökulmasta kuvattuna, suunnattomasta pelosta ja kauhusta, sosiaalisten rakenteiden hajoamisesta ja sen seurauksista. Se herätti kysymyksiä, kuten: Voiko rakkautta esiintyä sosiaalisten rakenteitten ulkopuolella? Mikä on alkoholin (ja tietenkin kieltolain) suhde sosiaalisiin rakenteisiin, onko se vain huutomerkki vai oikeasti merkittävä tekijä? Mikä olisi ollut toimivampi vaihtoehto kieltolaille? Mikä on kotimaisen maanviljelyksen todellinen merkitys nyky-Suomelle, ja mitä sen lakkautus todellisuudessa tarkoittaisi? Pitäisikö samantien poistaa kaikki maanviljelys muualtakin Euroopasta, ja mitä siitä mahtaisi seurata? Vähänkö aivoni saivat ruokaa!

Eilen puolestaan kävimme mukelon kanssa kaupungilla seikkailemassa, mukelo kantoliinassa. Niksi-Pirkkaan pitäisi lähettää oiva niksi: Hanki hyväntuulinen mukelo ja köytä se etumukseesi kiinni, niin maailma on täynnä hymyileviä herrasmiehiä. Ostin levyjä vinon pinon ja vähän jotain muutakin, ja aina liikkeiden ulkopuolella ollessamme matkalla jonnekin mukelo pulisi koko ajan, ilmeisesti yritti antaa suuntaohjeita. Liikkeissä se oli hiljaa ja katseli.

[Jyrki73]

Luin taas raporttisi ja mietin, että löydät näköjään ilon aiheita joka päivälle.

Näissä ei ole edes seksiä eikä räkäkännejä, ja silti viitsin lukea.

[Stadinarska]

Näköjään minun kommenttini kyllä herätti tunteita, ei ollut tarpeeksi lakonista, tai jotain.

Jos tosiaan suomennosta kaipaat niin (anteeksi Arska) harva kai loppupeleissä haluaa itseään verrattavan kylähulluun kun osoittaa oikeaa kiinnostusta toisen mielentiloista.

Mutku niinhän Arskaki tekee! Ja se oli minusta huvittavaa, vaikka et tietenkään ole missään mielessä arskamainen. Itse asiassa juuri se kontrasti sinun ja Arskan persoonallisuuksien välillä ja tuo yksi poikkeuksellinen yhdistävä tekijä ovat suorastaan taidetta.

Voi pyhä harmaus taas tällaista. Mitähän tähänkin vastaisi?
Ei kai Mäkimaa luule, että jotenkin olisin kylähullu? Ja ethän sinä sitä oikeasti luule, voih. Oletko P.M jotenkin ärsyyntynyt sinäkin minuun?
Prosessin vaistoan täysin tietävän ainakin jonkinsuuntaisen totuuden, mutta hän on varmasti myös ollut ainakin ärsytetty luonteestani tai elämästäni, ikävä kyllä. En tätä ymmärrä kyllä, en ole varma! Vaikka tässäkään Pr ei kyllä minua negatiivisesti arvostele. Ainakaan en niin voi sanoa. Oletettavasti olenkin täysin erilainen persoona kuin Mäkimaa, totta aivan varmasti!

Mutta mitä väliä sillä on vaikka joku otaksuisikin Arskan täällä olevan kylähullu? Pysähdyin miettimään! On sen silloin väliä, jos tapaan tuntemattomia Kitinäläisiä ja haluan tutustua heihin! Heillä voisi olla ennakkoluuloja. Minut tuntee muutamat jo täällä. Heiltä voi ymmärtääkseni kysyä vaikka vain pari tuntee mut paremmin.

Tuntuu huvittavalta kun tämä Kitinä-maailma on niin erilainen kuin minun kokemani live-maailma! Live-maailmassa en vieläkään ole saanut ensinnäkään juuri ketään suuttumaan, enkä itse ole joutunut juurikan suuttumaan oman kohteluni takia (kylläkin muiden takia olen purrut hammasta, joo) ja otaksuisin, että minua pidetään kai kylähullun lähes täydellisenä vastakohtana. Mukava, aika mukavuudenhaluinen keskimääräistä liikkuvampi ja asioita analysoiva tyyppi. Liian harkitseva tosin joskus!

Miksi muutamat haluavat sanoa ääneen jotain tyhmää minusta kun tietävät samaan aikaan että tuo tyhmän sanominen on vain seurausta siitä, että jokin minussa ärsyttää heitä heille häpeällisellä tavalla...
Voisitteko joskus kenties olla rehellisiä ja sanoa miksi ensinnäkin haluatte sanoa ääneen tällaista typerää ja toiseksi miten kummassa aliarvioitte toisten lukijoiden ymmärryskykyä! Kyllä minä ainakin heti tajuan että nämä "kylähullu-osoitukset" ovat jotain ihme antipatiaa minua vastaan mikä ei ole sitä, mitä minusta sanotaan! Vai olenko tosiaan aivoton tai idiootti tai paska..heh? Juu, en!
Kehunko minä jotain asiaa liikaa vai olenko minä itse jotenkin liian "mukavasti" elävä?
Siis kun kysyn ihmisiltä heidän asioitaan Kitinässä, niin kaikkihan tasan tarkkan niin tekevät ja huomattavasti raskaamman kanssa. Enkä edes enää kysy sillätavalla juurikaan. Useat kysymykseni olen kirjoittanut retorisiksi!

Siis yksi harmitus on se, että on toki ihmisiä, jotka saavat tartunnan tällaisista "oman itselle häpeällisen ärsytyksen takia" morkkaamisesta!
Siitä taas sattaa tai pitäisikin tulla ns. "myötähäpeää" kun asiaa ajattelemattomat eli asiaa jatkavat ovat perässähiihtäjiä, laumasieluja. (peruskoulustyle)

Älä Mäkimaa puhu hassuja. Kerro vain mikä mättää. Kerro se rehellisesti. Sen täytyy olla luonteessasi jotain ainakin vähän hävettävää!!

Tämäkin postaus oli sikäli turha, mutta kyllä mä jään ihmettelemään tätä "ihminen on ihmiselle susi" -asetelmaa täällä!

Minun pitäisi puhua täällä lyhyempiä juttuja, latteuksia latteuksien perään ja muuta oikeaa vähä-älyista vittuproosaa ja kännijuttuja, lisäksi mun tulisi olla ilmeisesti enemmän sairas ja valittaa masennuksia ja työttömyyttä ja olla ilmanmuuta köyhä ja valittaa kun ei osaa sitäkään ja tämäkin mennyt pieleen ja rahaa ei oo ja kirosanaa väliin ja sitä loputonta "että taas tuli sekoiltua".
JOS NÄIN TEEN ja kirjoitan niin minut hyväksytään! Sit mun olisi hyväksi Kitinässä olla ilmeisesti vielä mahdollisimman ruma mies ja mahakas ja kalju!! Juu,ei. Ei tuu kauppoja. Kyllähän se kai on inhimillistä että "inhottaa (tai v-alkuisesti) kun en kirjoita näistä latteuksista!!

(En toki tarkoita, että olisin noitten huonojen asioiden vastakohta, huom! Sitä en todellakaan halua tarkoittaa! , se toki olisi oikeasti ärsyttävää kehuskelua! Sanoin vaan mitkä asiat olisivat täällä Kitinäsä hyväksi.)

Mollatkaa mut sitten mieluimmin lyttyyn kun se niin hyvää teille ikävä kyllä tekee, heh! Ihan kuin peruskoulussa! Koettakaapas hiukan saada sitä "sydämen sivistystä", ihan tosi!! Sitä on yllättävän vähän täällä Kitinässä, ihan oikeesti!! Ja enimmäkseen jopa nuoria ihmisiä. Huonoa kehitystä!

Tää on tässä Kitinässä ollut alusta saakka ikävää, mutta ne mukavat ja avarakatsoiset, sisäisesti sivistyneet, vain erottuvat niin hyvin.
Multa vain vaaditaan aikalailla olla myös näiden, kuitenkin niin ikävän monilukuisen inhimillisien susinoraajien kanssa täällä juttuineni!

Mut se on taivahan tosi, että ne kuuluisat tukijani ovat ihana keidas harmaalla asfaltilla täällä Kitinässä.
He eivät ole pelkästään minun kehittämiä Arskalaisia, vaan olen valinnut heidät oman ihmisen kauniin luonteen vuoksi.
Nyt samalla sanon, että oikeista asioista kommentoivat ja minua arvostelevat ovat toki mitä parhain asia ja he voivat aivan hyvin olla Arskalaisia.
Arskalaisuuteen kuuluu laja toisten hyväksyntä samalla kun kerrotaan avoimesti oikeista puutteista ja hyvistä asioista ja puolustetaan tarpeen tullen.

JA KUN puhun Arskalaisista, pyydän suodattamaan tämän itse asia leikillisyyden tässä nimessä. Olen sen itse keksinyt, hyvä on, mutta se asia että nämä ihmiset ovat valikoitu joukko ja kun sanon, että tervetuloa Arskalaiseksi, niin tarkoitan mitä selvimmin sitä, että tervetuloa normaalisti ja laajakatsoisesti, sallivasti, lämpivästi, kommentoivien ihmisten mailmaan.

Bingo! Jouduin sanomaan itse tämän asian kun kukaan ei sitä halua huonona ominaisuutena tunnustaa! Vai olisitko sinä Mäkimaa, poikkeus! Kokeile!

Terkut Arskalaisille ja Tukijoilleni!! Ja selväkielinen kehotus ja toivomus äskeisessä kirjoituksessa muiden Kitinäläisten ajatusmaailmaan!
Jotenkin vain luotan järkeen ja oikeuteen täällä lainsuojattomassa lännessä (Kitinässä).

Jos kirjoitukseni tuntui raskaalta, siksi ihan yksi iso .

TOIVOO, HOPPAS


The Arskisnars Kiss
Jos tämä allekirjoitus harmittaa, mieti miksi se harmittaa ja mieti asiaa uudestaan edes hiukan laajemmin. Harmittaako se senkin jälkeen?

[Stadinarska]

Editoin tuota edellistä kirjoitusta koska päätarkoitus oli muutamassa lauseessa hakusessa.

Hyvät lauantait kaikille ikään, ikeniin ja kenkiin katsomatta!!

TUR

[prosessi]

Tänään taas kaupungilla mukelon kanssa, Suomalaisessa ja Stockalla. Mukelo sai vinon pinon kirjoja, minä vain muutaman koska olen nirsompi. Parempia kirjoja kun löytyy Porvoosta kirpputorilta minulle. Minä sain kirjat Agatha Christie katoaa, Fiktion mieli ja Outsiderin kirja, joista vain Christie oli alennuksessa. Kallis maku, mulla.

Itse matka oli taas omanlaisensa. Bussiaikatauluissa näköjään jotkin säännöt säilyvät vuosikymmeniä, kuten se, että jos myöhästyy 63:sesta ja kävelee 67:kan pysäkille, myöhästyy myös siitä, jolloin täytyy mennä Palloheinän kirjastoon kuluttamaan aikaa seuraavan 67:kan tuloon, jonka kuskilla on valtavat viikset. Tuo sama kuski oli vakikuskini runsaat kymmenen vuotta sitten, onnistuin lähes aina pääsemään hänen kyytiinsä, niin nytkin. Hän jutteli mukavia mukelolle ja vilkuili meitä koko matkan ajan istuessamme etupenkissä, luulen hänen pohdiskelleen olenko se sama henkilö jonka kanssa hän aikoinaan aina jutteli. Olenhan minä.

Kaupungilla mukelo käyttäytyi samoin kuin edelliselläkin kerralla, kuten myös muut ihmiset, hymyilivät. Pikkuveljeni epäili hymyilemisen johtuvan siitä, että kantoliinassa mukelo näyttää ihan sipulilta jolla on naama. Stockalla jaoimme mukelon kanssa yhden jäätelön. (Huono äiti, mä. Taas kerran...)

Bussimatka takaisin Palloheinään oli outo. Istuuduin sellaiselle paikalle, jossa edessä olevat penkit on käännetty selkä menosuuntaan, sillä juttuseura ei tuntunut ollenkaan huonolta ajatukselta. Sitä myös tuli, n. 60-vuotiaan naisen muodossa. Juttelimme mitä moninaisimmista asioista, mukelon teatterikäynnistä, kirjoista, sukulaisista, oopperasta jne. Minua vaivasi koko ajan kumma tunne, että tunsin kyseisen naisen, sekä ulkonäössä että jutuissa oli jotain kovin tuttua, ja olimme samaa mieltä lähes kaikesta. Kun hän lopulta pahoitteli että hänen täytyi jäädä pois bussista ja keskeyttää keskustelu, tajusin ketä hän muistutti. Hän oli ilmetty minä 30 vuoden kuluttua. Olisi pitänyt kysyä, sattuuko hänellekin sellaista, että kun ostaa paksut polvisukat Indiskasta, joita on olemassa vain yhtä kokoa, sattuu samaan pakettiin kaksi niin eripituista sukkaa, että toinen menee väkisinkin polven yli ja toinen jää yhtä väkisin polven alapuolelle. Ja päättääkö hänkin olla palauttamatta moisia sukkia ihan vain siitä syystä, että symmetria on yliarvostettua.

[prosessi]

Tämä päivä on ollut kuin paluu menneisyyteen. En ole kotoamuuttoni jälkeen kertaakaan ollut näin pitkää aikaa vanhempieni luona käymässä, joten eipä tänne ole tällä lailla pystynyt kotiutumaankaan kuin nyt. Aamukahvi oli kuin nuoruudestani, pöydän ääressä istuttiin yli kaksi tuntia juttelemassa mitä erilaisimmista asioista, kuten homojen adoptio-oikeudesta, seksuaalisen ahdistelun ilmenemismuodoista ja armeijasta (ei kuitenkaan toisiinsa liittyen...)

Sitten kävimme pikkusiskoni ja mukelon kanssa pitkällä kävelyllä ja pohdimme keiden kaikkien kanssa Palloheinää oikein on tullut koluttua. Minulle muistui mieleen yksi ystävä, jonka kanssa harrastimme parhaimmillaan viiden tunnin kävelyitä, ja jolle haluaisin soittaa. Viime tapaamisesta on kuitenkin aikaa jo runsaat kymmenen vuotta, edellinen tapaaminen vuoden -97 Taiteiden yössä, jolloin minä ja paras ystäväni eksyimme hänen asuntoonsa keskustelemaan niin mielenkiintoisia keskusteluja, että kun ensimmäisen kerran vilkaisin kelloa, oli se jo kahdeksan aamulla, enkä minä ollut ilmoittanut miehelleni mitään. Onneksi siinä liitossa oli luottamus kohdillaan: kun ilmestyin kotiin aamukymmeneltä ja ilmoitin viettäneeni yön toisen miehen luona, omaani vain nauratti. Mutta, mutta... Tuosta ystävästä on tässä vuosien kuluessa tullut proffa Helsingin yliopistoon, ei kai sellaisille aikuisten oikeesti voi soittaa?

[Zeb]

Tuosta ystävästä on tässä vuosien kuluessa tullut proffa Helsingin yliopistoon, ei kai sellaisille aikuisten oikeesti voi soittaa?

No miksei voi jos on hyvä tyyppi? Mun yks hyvä ystävä (vasta aikuisiältä tosin) tullee myös lähivuosina olemaan oman aineensa proffa, luulisin. Privaattielämässään on kaikkea muuta kuin vaiks paskantärkee. Kaikin puolin inhimillinen ja lämmin persoona.

[PerttiMakimaa]

Voi pyhä harmaus taas tällaista. Mitähän tähänkin vastaisi?
Ei kai Mäkimaa luule, että jotenkin olisin kylähullu? Ja ethän sinä sitä oikeasti luule, voih. Oletko P.M jotenkin ärsyyntynyt sinäkin minuun?
Prosessin vaistoan täysin tietävän ainakin jonkinsuuntaisen totuuden, mutta hän on varmasti myös ollut ainakin ärsytetty luonteestani tai elämästäni, ikävä kyllä. En tätä ymmärrä kyllä, en ole varma! Vaikka tässäkään Pr ei kyllä minua negatiivisesti arvostele. Ainakaan en niin voi sanoa. Oletettavasti olenkin täysin erilainen persoona kuin Mäkimaa, totta aivan varmasti!

Mutta mitä väliä sillä on vaikka joku otaksuisikin Arskan täällä olevan kylähullu? Pysähdyin miettimään! On sen silloin väliä, jos tapaan tuntemattomia Kitinäläisiä ja haluan tutustua heihin! Heillä voisi olla ennakkoluuloja. Minut tuntee muutamat jo täällä. Heiltä voi ymmärtääkseni kysyä vaikka vain pari tuntee mut paremmin...

Hetken pohdittuasi päätit vastata tyyliisi sopivasti sellaiset pari A4-arkillista suhteellisen sisällötöntä tekstiä.

Annanhan minä kaikkien kukkien kukkia tällä palstalla, mutta täytyy sanoa että kysymyksesikin minulle meinasi jäädä kokonaan lukematta kun ei tätä jaksa läpi kahlata.

En ole sinulle vihainen eikä tähän voi muitakaan suuria tunteita liittää. Olet kuin EW in acid (saadaankohan tässä kätevästi jatkettua tätä loukkaamista vielä lisää ja eri suuntiin? ).

Ja kyllä anteeksi koetin vähän pyydellä, koska tekstistäsi huomaa selvästi olevan tärkeää olla pidetty. Varmasti se on sitä kaikille. Myöntää sitä eli ei. Mutta se onkin jo toinen juttu.

[prosessi]

Tuosta ystävästä on tässä vuosien kuluessa tullut proffa Helsingin yliopistoon, ei kai sellaisille aikuisten oikeesti voi soittaa?

No miksei voi jos on hyvä tyyppi? Mun yks hyvä ystävä (vasta aikuisiältä tosin) tullee myös lähivuosina olemaan oman aineensa proffa, luulisin. Privaattielämässään on kaikkea muuta kuin vaiks paskantärkee. Kaikin puolin inhimillinen ja lämmin persoona.

No ei toi ainakaan paskantärkeeks oo voinu tulla, mutta silti. En varmaan uskalla yli kymmenen vuoden jälkeen. Varsinkin kun Googlella löytyi 641 siihen viittaavaa linkkiä, kun vähän stalkkasin.