Reportaaseja uudenvuodenyöstä alkaen

[prosessi]

Kirjoitustyylikin tuntuu aika, hmm, tutuhkolta.

Juu, ei insinööri pysty kätkemään raitojaan.

Insinööri? Arvaukseni taisi mennä pieleen.

Ketä sinä epäilet?

[EveryWoman]

Ketä sinä epäilet?

Äh, lopetan juoruilun jo ennen kuin se ehti alkaakaan. Ei oikein sovi mun tyyliin.

[Tix]

Voisin lyödä markan vetoa, että ei ole kukaan kitisjä. Ensinnäkin kirjoitustaito on omaa luokkaansa, joko ammattilainen tai hyvin liki. Sellaiseen kielelliseen osaamiseen ei täällä juuri kukaan taivu. Sen lisäksi jos tarina on tosi, ko. ikäluokkaan sijoittuvia on vain joitakin ja kukaan heistä ei sovi profiiliin.

Kitinä ei ole nettimaailmassa mikään merkittävä tekijä.

[prosessi]

Ketä sinä epäilet?

Äh, lopetan juoruilun jo ennen kuin se ehti alkaakaan. Ei oikein sovi mun tyyliin.

Ei kai arvailu ole juoruilua? Mutta joo, olkoot kuka onkin, itse en ole enää oikein jaksanut lukeakaan koko blogia.

[prosessi]

Voisin lyödä markan vetoa, että ei ole kukaan kitisjä. Ensinnäkin kirjoitustaito on omaa luokkaansa, joko ammattilainen tai hyvin liki. Sellaiseen kielelliseen osaamiseen ei täällä juuri kukaan taivu. Sen lisäksi jos tarina on tosi, ko. ikäluokkaan sijoittuvia on vain joitakin ja kukaan heistä ei sovi profiiliin.

Kitinä ei ole nettimaailmassa mikään merkittävä tekijä.

Markka on aika vähän, eli kovin varma et taida olla. Ja onko sulla edes markkaa?

Kirjoitustaito noin kieliopillisesti on korkeintaan kohtuullinen, ja rakennetta tuolla tekstillä ei ole, joten ammattilaisesta ei todellakaan voi puhua. Eikä tuota nyt tositarinaksi ainakaan voi hyvällä tahdollakaan uskoa.

[Tix]

Markka on aika vähän, eli kovin varma et taida olla. Ja onko sulla edes markkaa?

On. Hopeinen, kultainen ja tavallinen. Olen melkoisen varma, mutta vedon panoksen nostaminen on melko turhaa, koska en usko että asiaan saa selvyyttä ja veto on siksi merkityksetön.

Kirjoitustaito noin kieliopillisesti on korkeintaan kohtuullinen, ja rakennetta tuolla tekstillä ei ole, joten ammattilaisesta ei todellakaan voi puhua. Eikä tuota nyt tositarinaksi ainakaan voi hyvällä tahdollakaan uskoa.

Olen eri mieltä tekstin laadusta. Se on selkeästi suunnitelmallista, vaikka ei toimi minulle.

Totuudenmukaisuudesta on paha sanoa. Usein parhaissa saduissa on ripaus totta pohjalla. Aihevalinta on kyllä selkeästi tähdännyt suureen lukijamäärään ja blogin kaupallistaminen tukee ajatusta siitä, että kyseessä ei ole totuus. Jos blogi on keksintö, epäilen että sitä kirjoittaa nainen

[prosessi]

Olen eri mieltä tekstin laadusta. Se on selkeästi suunnitelmallista, vaikka ei toimi minulle.

Miten tuo suunnitelmallisuus mielestäsi ilmenee?

Totuudenmukaisuudesta on paha sanoa. Usein parhaissa saduissa on ripaus totta pohjalla. Aihevalinta on kyllä selkeästi tähdännyt suureen lukijamäärään ja blogin kaupallistaminen tukee ajatusta siitä, että kyseessä ei ole totuus. Jos blogi on keksintö, epäilen että sitä kirjoittaa nainen

Nainen ei kirjoittaisi noin. Teksti trivialisoi paljon rujommin naisia kuin miehiä, ja juuri sellaisia asioita ihminen pyrkii kirjoittaessaan trivialisoimaan, joita hän ei oikeastaan ymmärrä.

[Zeb]

^
Minäkin arvelisin, että kirjoittajan täytyy olla mies. Tarina on uskoakseni fiktiivinen.

[prosessi]

Nainen ei kirjoittaisi noin. Teksti trivialisoi paljon rujommin naisia kuin miehiä, ja juuri sellaisia asioita ihminen pyrkii kirjoittaessaan trivialisoimaan, joita hän ei oikeastaan ymmärrä.

Tosimies ei kirjoittaisi Taekwon do:ta väärin, 'nuff said.

Joku runopoika voisi kirjoittaa, kato.

[Tix]

Nainen ei kirjoittaisi noin. Teksti trivialisoi paljon rujommin naisia kuin miehiä, ja juuri sellaisia asioita ihminen pyrkii kirjoittaessaan trivialisoimaan, joita hän ei oikeastaan ymmärrä.

Tosimies ei kirjoittaisi Taekwon do:ta väärin, 'nuff said.

Joku runopoika voisi kirjoittaa, kato.

Runopojat eivät osaa trivialisoida naisia. Naiset sen sijaan osaavat, trust me. Useimmat jopa itseäänkin.

[prosessi]

Nainen ei kirjoittaisi noin. Teksti trivialisoi paljon rujommin naisia kuin miehiä, ja juuri sellaisia asioita ihminen pyrkii kirjoittaessaan trivialisoimaan, joita hän ei oikeastaan ymmärrä.

Tosimies ei kirjoittaisi Taekwon do:ta väärin, 'nuff said.

Yksi kitinäläinen mies muuten kirjoittaa tuon samalla tavalla väärin kuin blogissa on kirjoitettu. Insinööri.

[prosessi]

Runopojat eivät osaa trivialisoida naisia. Naiset sen sijaan osaavat, trust me. Useimmat jopa itseäänkin.

Kun naiset trivialisoivat itseään, he tekevät sen hyvin eri tavalla kuin tuo blogi. Ilkeämmin.

[prosessi]

Tänään tein ekskursion Porvooseen. Nooni-koira on kuulemma alkanut taas harrastaa karkailua, joten lupasin yrittää löytää sille idioottivarman pannan. Ensin menin Teollisuus-Etolaan, vai mikä hiivati Etra se nykyään onkaan. Asiakaspalveluhenkilö epäili minun tulleen väärään paikkaan ostoksille, kun kysymykseensä vastasin olevani etsimässä mielikuvitusta. Täsmennettyäni hän kuitenkin innostui, sillä tiesin melko tarkkaan minkälaisista osista halusin pantatsydeemin koota, en vain tiennyt oliko moisia oikeasti olemassakaan. Niinpä hän sai tehtäväkseen yrittää löytää mahdollisimman tarkkaan kuvauksiani vastaavia osia, ja onnistuikin siinä kohtalaisen hyvin. Lähtiessäni hän näytti siltä, että oli juuri tajunnut työskentelevänsä aarreaitassa.

Sitten kävin ihan oikeassa eläinkaupassa ostamassa sen varsinaisen pannan, johon olin hankkinut ne idioottivarmuusosat. Osat asettivat tietenkin pannallekin erityisvaatimuksia, joten aiheesta kehkeytyikin kauppiaan kanssa mielenkiintoinen keskustelu, johon liittyi myös laumanvartijarotujen luonteenpiirteet. Järkevimmäksi ratkaisuksi löytyi sitten kauppiaan itse teettämät pannat, jotka oli suunniteltu juuri tuollaisille koirille. Siinä yhteydessä kauppias sitten tempaisi takahuoneesta esiin jotain, mitä en ollenkaan ollut osannut odottaa, nimittäin Koiran.

Kyseessä oli keskiaasianpaimenkoira, jollaista en ennen ollut nähnyt elävässä elämässä, kuullut vain ylistyspuheita eräältä anatolianpaimenkoiria kasvattavalta henkilöltä, jonka mukaan kyseinen rotu on koirien aatelia. Nyt uskon. Koira, jota voi hallita vain ja ainoastaan tahdonvoimalla, ja silläkin vain jos muistaa, että nuo eivät tee mitään väkisin, vaan neuvottelun tuloksena.

Koira tuli portin avaamisen jälkeen takahuoneesta luokseni, näyttäen siltä kuin se olisi viestinyt olemuksellaan isännälleen "hyvä on, menen tuon... ...tuon naisen rapsutettavaksi koska sinä toivot niin, mutta jäät palveluksen velkaa". Minä rapsutin. Sitten Koira jatkoi matkaansa liikkeeseen ja tutki pöytien aluset, josko lattialle olisi tippunut jotain herkkuja. Sen oman kuonon tasolla olevia myyntitiskejä se ei edes vilkaissut, vaikka ne olivat täynnä luita, kuivattuja siankorvia ja keksejä. Yhden pöydän alta se löysikin yhden keksin ja söi sen, minkä jälkeen isäntänsä katsoi parhaaksi kutsua sen takaisin, olihan se vasta kahdeksan kuukauden ikäinen pentu, joten riski sen itsekontrollin menetykselle oli olemassa.

Kutsuun Koira reagoi vilkaisemalla isäntäänsä ja pohtimalla mitä tehdä. Sitten se vilkaisi minua. Taas se puhui koko olemuksellaan, sanoen tällä kertaa "hyvä on, voin tulla täältä pois, mutta nyt menen tuon naisen rapsutettavaksi ihan omasta tahdostani, etkä sinä voi sille mitään, sillä tuo nainen ei ymmärtäisi miksi se ei enää saisi rapsuttaa minua". Ja Koira tuli minun rapsutettavakseni, viihtyen siinä hyvin pitkään, hyvin tyytyväisenä. En ole varma, pitikö se enemmän rapsutuksista vai siitä, miten ovelasti se oli aiheuttanut harmillisen ristiriidan isäntänsä pään sisään. Tuo jos mikä oli objektivaatiota, minusta tehtiin Koiran toimesta valtapelin väline, enkä minä voinut sille mitään. Sitten Koira vaelsi kiltisti takaisin takahuoneeseen, ja portti suljettiin.

Kauppias puhui myös Porvoossa lähes viikoittain järjestettävistä laumanvartijatreffeistä, ilmeisesti tarkoituksenaan houkutella minutkin mukaan. En voinut muuta kuin pahoitella, että nykyään olen kovin koiraton ja Helsinkiläinen, pantaakin kun olin ostamassa ex-koiralleni, jonka kanssa en sen exyyden takia oikein voi käydä treffeillä.

[prosessi]

Torstaina vietimme siis päivän taas kerran mukelon kanssa kaupungilla. Ensin ajattelin että kävisimme parissa galleriassa, mutta päädyimmekin kuitenkin vain vaeltelemaan ympäriinsä. Matka alkoi mukavasti, bussi oli jo pysäkillä kun tulin risteykseen. Koska vettä tihutti, otin tapojeni vastaisesti muutaman juoksuaskeleen, normaalisti kun luotan siihen, että uusiakin busseja yleensä tulee ennemmin tai myöhemmin. Tajusin kuitenkin nopeasti, etten mitenkään voi ehtiä bussiin, vaikka mukelo kantoliinassa ei edes hidasta juoksua, joten jatkoin matkaa kävelemällä. Bussi lähti pysäkiltä - pysähtyäkseen kohdallamme ja ottaakseen meidät kyytiin. Kiitokseeni kuski vastasi ihmettelemällä, että onko mukelon kokoisia ihmisiä todellakin olemassa. Vastasin "on niitä välillä".

Bussissa jäin sitten miettimään omaa vastaustani, koska sen sanavalinta oli omastakin mielestäni hieman outo, enkä ollut varma mitä sillä olin tarkoittanut. Päädyin siihen lopputulokseen, että määrittelin tällä kertaa olemassaolon oman subjektini kautta, eli vain minulle merkitykselliset lapset ovat minulle olemassa, ja niillä on tietenkin harmillinen taipumus kasvaa isommiksi. Asiaa mietittyäni nykyisellään minulle on olemassa vain seitsemän lasta, joista neljä on sellaisia, että olen tavannut heidät vain kerran. Toisaalta taas osa esim. sukulaisteni lapsista ei ole saanut päässäni tuollaista asemaa, enkä oikein osaa sanoa mistä se johtuu. Kummallisinta siinä on se, että osa noista muista lapsista on hyvinkin mukavia, eikä se silti auta asiaa, he vain ovat jotenkin merkityksettömiä. Niinpä täytyy todeta, etten yleisellä tasolla pidä lapsista sen takia että he ovat lapsia, vaan aivan muista syistä. Onneksi pidän mukelosta!

Mukelon kanssa kaupungilla taas mielessä kävi, että vaunut taitavat itse asiassa olla jonkinlainen suojavarustus, niillä jyrätään vastaantulijat ja estetään vieraita ihmisiä näkemästä ja etenkin koskemasta sitä omaa lasta. Asia tuli mieleen, kun päädyin siihen lopputulokseen, että ventovieraat aloittavat nykyään paljon useammin keskusteluja kanssani, vaikka moista ennenkin on tapahtunut runsaasti, ja mukeloa on tietenkin hyvin helppoa käyttää tekosyynä. Käytännössä siis kantoliinan käyttö edellyttää sekin jonkinlaista perusluottamusta ja välittömyyttä suhteessa vieraisiin ihmisiin. Paluumatkalla bussissa pohdintani konkretisoitui erään mummon muodossa, joka juttelemisen lisäksi otti mukeloa nilkasta kiinni ja piti siitä kiinni koko matkan. Minua se ei kiusannut ollenkaan, mutta voin hyvin kuvitella, että suurinta osaa äideistä se olisi vaivannut.

[prosessi]

Satu Brutuksesta ja kavereistaan

Olipa toisen kerran eräs ala-aste nimeltä Kitinä. Elco oli lopettanut leikkimisen prosessin, Vadimin ja Tixin kanssa, joten näiden täytyi tulla toimeen keskenään. Eräänä päivänä Vadim aivan yllättäen haukkui prosessia Brutukseksi, huomattuaan prosessin stalkkaavan hänen musiikkimakuaan. Prosessi jäi ihmettelemään asiaa, sillä vaikka olisikin ollut niin, että prosessi olisi päättänyt kidnapata Vadimin musiikkimaun, ei senkään vielä pitäisi tehdä kenestäkään Brutusta. Ei kai Vadim sentään heittäisi henkeään, kuuntelipa prosessi sitten mitä tahansa musiikkia?

Niinpä prosessi alkoi tutkia menneisyyttä tarkemmin, ja teki huolestuttavan havainnon. Oli aivan ilmeistä, ettei Tix tykännyt siitä, että Vadim ja prosessi olivat usein samaa mieltä asioista. Khat-huumeesta käydyssä keskustelussa hän suorastaan syytti prosessia Vadimin junaan harkitsematta hyppäämisestä. Prosessi väitti seisovansa yhä asemalla, mutta Tix ei tainnut uskoa. Tixiä kiukutti niin paljon, että hän kävi jopa pilkkaamassa viattoman urpiaisen kaveria Roosia, jolloin prosessi taas sekaantui keskusteluun ja aloitti nahistelun Tixin kanssa. Kostoksi Tix päätti aloittaa ilkeät myyräntyöt, joiden lopputuloksena prosessista olisi tuleva Brutus.

Tix aloitti projektinsa Erotiikkaosion Kaluttomuusketjussa, jossa Vadim ja ND uhittelivat toisilleen, ja jonne prosessi ilmaantui roistomaisesti tiedustelemaan, "pitiks tässä vaiheessa sanoa, että hankkikaa kaappi?" Prosessi muotoili piruilunsa kysymykseksi, jotta uhittelijat voisivat kääntää pilkan sopivalla vastauksella prosessiin itseensä, mutta Tix ilmestyi paikalle kahdessa minuutissa varmistamaan, ettei moiselle jää sijaa, ja alkoi horista Blue Oyster Cafesta, univormuista ja exhibitionismista. Niinpä näytti siltä, että prosessi ja Tix mukamas olivat ilmestyneet paikalle pilkkaamaan Vadimia ja ND:tä yhtenä rintamana. Prosessin yritykset kääntää tilanne joksikin muuksi mainostamalla sinistä lempivärinään ei auttanut enää ollenkaan. Ensimmäinen piste Tixille.

Toinen urakka suoritettiin Suhteiluosion Ammattihaureusketjussa. Siellä prosessi sotki soppaa kertomalla tykkäävänsä urpiaisesta ja Chapista. Vadim hermostui tietenkin, varsinkin kun pohjalla oli Tixin myyräntyö ja tyttöjen Ruokapäiväkirjatketjussa prosessin heittämä kommentti "älä viitsi leikkiä tyhmää", kun Vadim oli tullut pilkkaamaan tyttöjen leikkejä. Niinpä Vadim muuten asialliseen kommenttiinsa kätki ilkeän piikin prosessille, väittämällä oikeuslaitokseen kohdistetun huomattavia paineita prosessata.

Prosessi vaati tietenkin äkämystyneenä Vadimin tilille väitteestään, ja halusi tietää kuka Vadimia muka pakottaa leikkimään prosessin kanssa, isi ja äiti vai opettajat. Prosessi oli myös sitä mieltä, ettei Vadimia käytännössä voi pakottaa leikkimään kenenkään kanssa, ja sitäpaitsi pakotettu leikkiminen ei edes ole kivaa. Tässä vaiheessa Vadim kiivastui kunnolla, ja kaivoi hampaankolostaan sen "älä viitsi leikkiä tyhmää" -kommentin, korvaten sen lauseella "älä viitsi olla niin naiivi". Nyt Tixillä oli kaikkien aikojen tilaisuus! Vadim ja prosessi nahistelivat oikeasti, joten heille tarvitsi vain antaa vähän vauhtia. Niinpä Tix meni vastoin parempaa tietoaan prosessin puolelle ja haukkui tietenkin Vadimia itseään naiiviksi. Vadim haukkui Tixiä naiiviksi ja Tix jopa antoi laupiaasti Vadimille oikeuden olla niin naiivi kuin vain haluaa. Prosessi oli ällistynyt ja Tix sai monenmonta pistettä. Näin prosessista oli tullut Brutus.

Prosessi näki paljon aikaa ja vaivaa vakuuttaakseen Vadimin siitä, ettei hänestä oikeasti ollut tullut mitään Brutusta. Lopulta tilanne alkoi selkiintyä, ja he päätyivät taas leikkimään keskenään. Mutta kun Vadim ja prosessi leikkivät leikkiä, jossa Vadim lähti niinku viinakauppaan ja prosessi oli niinku vähän huolissaan, Tix hermostui taas. Niinpä Tix kehitteli ovelan viestin, jossa kävi ilmi terävän veitsen olemassaolo ja myötätuntoa herättävä haava. Prosessi olisi ehkä muuten tuntenutkin myötätuntoa, mutta siitä Vadimin Brutuskommentista oli vielä liian lyhyt aika. Niinpä prosessi vain pilkkasi Tixiä.

Onneksi Tix on kuitenkin nokkela poika ja muistaa suurimman osan ajasta, ettei Vadimeihin ja prosesseihin kannata kiinnittää liikaa huomiota, joten nytkin ratkaisu harmilliseen tilanteeseen löytyi nopeasti. Tix meni suoraa päätä Erotiikkaosioon Panisitko edellistä nimimerkkiä? -ketjuun leikkimään isojen tyttöjen kanssa. Bliss ja Chubs ovat ehdottomasti jännempiä ja kokeneempia, joten huomenna Tix voi kertoa Vadimille ja prosessille mistä kaikesta nämä ovat tyhmine leikkeineen jääneet paitsi.

[Rouva Pupu]

*reps*

[Tix]

*reps*

Min en tiedä pitäiskö itkeä vai nauraa, mutta sanaton olen

[prosessi]

*reps*

Min en tiedä pitäiskö itkeä vai nauraa, mutta sanaton olen

Molempi parempi. Itse nauran täällä kyyneleet silmissä, ku hulluilla on halvat huvit.

[Chubs]

Mun sydämeni ihan läikähti, kun luin olevani jännittävä ja kokenut.

[Zeb]

Kyllä nyt täytyy myöntää yksinkertaisuuteni, mitään tällaisia käänteitä en olisi osannut edes aavistaa.

[Vadim]

Ai mitä käänteitä?

[Zeb]

Niitä hiljan raportoituja. Ajatella millaista haureutta harrastatte täällä suoraan silmieni alla enkä silti tajua sitä!

[Vadim]

Et ole yksin!

[prosessi]

Et ole yksin!

Piti kato vaan todistaa, et aikuistuminen on harhaa!

[prosessi]

Niitä hiljan raportoituja. Ajatella millaista haureutta harrastatte täällä suoraan silmieni alla enkä silti tajua sitä!

No hei, oot vieläpä osallisena! Eilenhän Vadim uhkas menettää sydämensä sulle, ja mä tulin tietty niin mustasukkaseks, et mä kostin kirjottamalla ton raportin! Ei sillä oo mitään välii, jos se mainostaa zuumailevansa hottiksii FB:ssa, mut teitä mä en niinku kestäis!