Zeb kirjoitti:Mä kuitenkin uskon altruismin ja epäitsekkyyden olemassa oloon, ihan ilman marttyyriuttakin.
Sovitaan näin. Minä näen yleensä taustavaikuttimia näissä jutuissa.
Ei pitäisi enää puuttua asiaan kun yleinen sopu on saavutettu, mutta...! Rakkauteen et voine uskoa, parisuhteiden täytyy olla oman edun maksimointia? Mä en voisi elää ajatellen jatkuvaa varmistelua, täytyy pysyä parhaana mahdollisena saaliina kumppanille tai muuten maantie kutsuu.
Ei oikeastaan kysymys, kunhan hämmästelen miten eri tavoin asioita voi nähdä.
PerttiMakimaa kirjoitti:
Joku minua lukeneempi tulee kai kertomaan tieteellisen selityksen tähän, mutta vanhempi uhraa yleensä henkensä jos kuvittelee voivansa siten pelastaa jälkikasvunsa. On tärkeämpää antaa nuoremman elää.
PerttiMakimaa kirjoitti:Sovitaan näin. Minä näen yleensä taustavaikuttimia näissä jutuissa.
Entä näin: Jos itsellä on riittävän/kohtuullisen hyvä olla, riittää voimia korjata muidenkin oloja mahdollisuuksien mukaan riippumatta siitä hyötyykö itse asiasta muuta kuin sen hyvän mielen.
Onko auttamisesta tai oikein toimimisesta tuleva hyvä mieli itsekäs motiivi?
Melnais kirjoitti:Ei pitäisi enää puuttua asiaan kun yleinen sopu on saavutettu, mutta...! Rakkauteen et voine uskoa, parisuhteiden täytyy olla oman edun maksimointia? Mä en voisi elää ajatellen jatkuvaa varmistelua, täytyy pysyä parhaana mahdollisena saaliina kumppanille tai muuten maantie kutsuu.
Ei oikeastaan kysymys, kunhan hämmästelen miten eri tavoin asioita voi nähdä.
Parisuhdehan on henkilökohtaisen itsekkyyden näyttämö. Vai väittäisitkö asuvasi parisuhteessa, jossa sinulla on huono olla? Siis jos tämä sinun kärsimyksesi mahdollistaisi sen, että toisella on hyvä olla.
PerttiMakimaa kirjoitti:Vai väittäisitkö asuvasi parisuhteessa, jossa sinulla on huono olla? Siis jos tämä sinun kärsimyksesi mahdollistaisi sen, että toisella on hyvä olla.
En henkilökohtaisesti usko muunlaisiin parisuhteisiin kuin sellaisiin, joissa molemmilla on pitkällä tähtäimellä hyvä olla. Haluaisiko joku kantaa mukanaan jota kuta, joka ei halua olla mukana?
PerttiMakimaa kirjoitti:Vai väittäisitkö asuvasi parisuhteessa, jossa sinulla on huono olla? Siis jos tämä sinun kärsimyksesi mahdollistaisi sen, että toisella on hyvä olla.
En henkilökohtaisesti usko muunlaisiin parisuhteisiin kuin sellaisiin, joissa molemmilla on pitkällä tähtäimellä hyvä olla. Haluaisiko joku kantaa mukanaan jota kuta, joka ei halua olla mukana?
Eipä onnellisuuden ja hyvän olon tavoite ole itsekkyyttä sanan merkityksessä; se on ihmisluontoa.
The great club outshines the individual, always and forever.
PerttiMakimaa kirjoitti:Vai väittäisitkö asuvasi parisuhteessa, jossa sinulla on huono olla? Siis jos tämä sinun kärsimyksesi mahdollistaisi sen, että toisella on hyvä olla.
En henkilökohtaisesti usko muunlaisiin parisuhteisiin kuin sellaisiin, joissa molemmilla on pitkällä tähtäimellä hyvä olla. Haluaisiko joku kantaa mukanaan jota kuta, joka ei halua olla mukana?
Miksi tätä ei pidetä itsekkyytenä. Tosi epäitsekästä olisi ottaa joku vanhapoika ja naida häneltä aivot pihalle. Sen jälkeen voisi todeta paraniko sillä.
PerttiMakimaa kirjoitti:
Parisuhdehan on henkilökohtaisen itsekkyyden näyttämö. Vai väittäisitkö asuvasi parisuhteessa, jossa sinulla on huono olla? Siis jos tämä sinun kärsimyksesi mahdollistaisi sen, että toisella on hyvä olla.
Mahdoton tilanne, sadistitkin rajannevat taipumuksensa eivätkä pidä käytöstä ohjenuorana koko elämässä. Eli siis en usko kumppanin voivan hyvin jos minä voin huonosti.
Mutta entäs sinä? Siis tosiaan uskot vaimosi voivan vaihtaa sinut hetkenä minä hyvänsä parempaan elättäjään/älykkäämpään kumppaniin. Tässähän ei ollut kyse rakkaudesta vaan oman voiton maksimoinnista. Vai oletko varmuuden vuoksi nainut niin alle tasosi ettei tätä riskia ole?
En osaa sanoa mitä tekisin, kun en ole tilanteeseen joutunut. Voitko itse käsi raamatulla vannoa, että et lähde karkuun?
Ateisti kun olen, niin tuolla vannomisella ei paljon arvoa olisi. Väittäisin silti, että vaistot pistäisivät toimimaan. Ja jos en tekisi voitavaani toisen pelastamiseksi, syyllistäisin todennäköisesti itseäni lopun elämääni (eli siinä mielessä kyllä tällainenkin epäitsekkäältä vaikuttava toiminta jossain määrin pohjautuisi sen oman minäkuvan ylläpitämiseen, myönnetään).
Todetaan vielä, että luultavasti vaarantaisin oman terveyteni myös koirani pelastamiseksi. Silly me.
Melnais kirjoitti:Eli siis en usko kumppanin voivan hyvin jos minä voin huonosti.
Niinpä. Tuolla huonovointisuudella kun on tapana tulla esiin yhdessä jos toisessa yhteydessä. Kaikkea ei pysty teeskentelemään (eikä toki pidä yrittääkään).
Melnais kirjoitti:Mutta entäs sinä? Siis tosiaan uskot vaimosi voivan vaihtaa sinut hetkenä minä hyvänsä parempaan elättäjään/älykkäämpään kumppaniin. Tässähän ei ollut kyse rakkaudesta vaan oman voiton maksimoinnista. Vai oletko varmuuden vuoksi nainut niin alle tasosi ettei tätä riskia ole?
En minä hetkenä hyvänsä, mutta tiedostan että ihmiset yleensä haluavat ihmissuhteissakin pystyä toteuttamaan itseään ja olemaan onnellisia. Kyllä kai jokaisen pitäisi sen verran älytä. Eli ei koskaan kannata sellaiseen valheellisuuteen tuudittautua, että tämä on status quo loppuelämän.
Ja kyllähän tuo sinun tasoajattelusikin on juuri sitä samaa itsekkyyttä.
PerttiMakimaa kirjoitti:Sovitaan näin. Minä näen yleensä taustavaikuttimia näissä jutuissa.
Entä näin: Jos itsellä on riittävän/kohtuullisen hyvä olla, riittää voimia korjata muidenkin oloja mahdollisuuksien mukaan riippumatta siitä hyötyykö itse asiasta muuta kuin sen hyvän mielen.
Onko auttamisesta tai oikein toimimisesta tuleva hyvä mieli itsekäs motiivi?
Auttaminen on itsekästä jos siitä saa hyvän mielen jos ei saa, niin voidaan pitää pyyteettömänä, IRL!
Liiallinen siisteys on aina ollut uhka lapsen terveydelle, lehmät taas etu..
Melnais kirjoitti:Siis tosiaan uskot vaimosi voivan vaihtaa sinut hetkenä minä hyvänsä parempaan elättäjään/älykkäämpään kumppaniin. Tässähän ei ollut kyse rakkaudesta vaan oman voiton maksimoinnista. Vai oletko varmuuden vuoksi nainut niin alle tasosi ettei tätä riskia ole?
En minä hetkenä hyvänsä, mutta tiedostan että ihmiset yleensä haluavat ihmissuhteissakin pystyä toteuttamaan itseään ja olemaan onnellisia. Kyllä kai jokaisen pitäisi sen verran älytä. Eli ei koskaan kannata sellaiseen valheellisuuteen tuudittautua, että tämä on status quo loppuelämän.
Tuo näkökanta yhdistettynä aiempaan sanomaasi sulkee pois kehitystyön suhteen hyväksi. Jokaisessa suhteessa on ennustettavissa huonompia aikoja, jolloin toinen ei optimivaihtoehdolta vaikuta. Toisaalta parempaahan voi olla saatavilla, joten miksi panostaa.
PerttiMakimaa kirjoitti:
Ja kyllähän tuo sinun tasoajattelusikin on juuri sitä samaa itsekkyyttä.
Tasoista täällä on puhutta kerran jos toisenkin enkä itse ajatuskaavaa allekirjoita. (Koska uskon rakkauteen! ) Valitsin esimerkin tähän koska minusta se käy juuri omaan ajatteluusi erittäin hyvin.
) Valitsin esimerkin tähän koska minusta se käy juuri omaan ajatteluusi erittäin hyvin.
Lähetän perään Äiti-Maa-halauksen ja vähän kosmista rakkautta, kyllä se siitä.