Kitinä

urpiainen kirjoitti:Mitä ymmärsin väärin?

Aiheellinen pisto ja piste. Ajatus oli taas vaihteeksi pari kierrosta sormia hitaampi...

killkill kirjoitti:Aiheellinen pisto ja piste. Ajatus oli taas vaihteeksi pari kierrosta sormia hitaampi...

Joo, tällaista tämä on netissä: pienikin ajatuslipsahdus ja heti ovat ärsyttävästi ilkkuvat besserwisserit kääntämässä veistä haavassa. Surkeita ovat nettinörtin pätemistarpeet ja -mahdollisuudet.

Omassa suvussani löytyy sekä että. Maltillista tosin molempina väreinä, luojan kiitos. Tai sitten en ole karmeimpia juttuja kuullut, pitääkin udella..

Erittäin mielenkiintoinen aihe, traagisia tapahtumia mutta kiinnostavalla tavalla tätä taustaa vasten voi pohtia Suomen nykyisen puoluekentän muodostumista sekä itse kunkin omaa politttista näkemystä. So hot!
---
Lukuvinkki aiheesta kiinnostuneille

Risto Alapuro: Suomen synty paikallisena ilmiönä 1899-193?

Mielenkiintoista mikrohistoriaa Huittisten pitäjän poliittisesta aktivoitumisesta vuosisadan alusta Lapuan liikkeeseen asti.

Valkiaa unelmaa.

Kysyin tätä asiaa yksi päivä äidiltäni. Äitrini on alkanut vanhenmiten kiinnostumaan sukunsa historiasta ja oli todella iloinen, että hänen poikaansa kiinnostaa sukunsa asiat...

Valkoisiahan sieltä pohjanmaalta tulee... Yksi esi-esi isä toimi kuulemma teloittajana. 17-vuotiaan nassikan polla ei kuitenkaan kestänyt moista lahtaamista vaan ampui sodan jälkeen itseään päähän...

Suvustani löytyy siis yksi kuuluisa viinansalakuljettaja sekä punikkien teloittaja...

Valkoisiahan nuo. Vaari toimi Suomen salaisessa poliisissa, punikkien teloittajana ja jopa joutui poistumaan maasta evakkoon, kun joutui punikkien tappolistalle.

Melkoisen kirjava historia muutenkin tuolla miehellä. Mm Kekkosen kanssa ollut tekemisisä paljon ennen presidenttiyttään. Voittanut jopa Kekkosen juoksukilpailussa, kamppaamalla.
Myös Viron vapaussotaan vaari osallistu vapaaehtoisena.

Vaari on nyt ollut kuolleena noin 30 vuotta. Kyselin joskus hänen vanhimmalta pojaltan vaarin historiaa ja että saisiko siitä kirjan aikaiseksi. Oli kuulemma niin ruma, raaka ja kamala historia miehellä takana, että kaikki tieto menee setä-miehen mukana hautaan, ja niin menikin.

Harmi. Olis ollut varsin kintoisaa tietää miehen tarina.

Äidin isoisä oli ollut vankileirillä, siis punainen. Jotenkin olen saanut sen käsityksen, että mies olisi ollut syytön, mutta eipä näistä asioista enää voi keneltäkään tarkemmin kysellä. Muuten ei sen aikaisista esi-isistä ja -äideistä ole ollut puhetta, joten epäilen, että eivät ole olleet kummallakaan puolella.

masa kirjoitti:Vaari toimi Suomen salaisessa poliisissa, punikkien teloittajana...Myös Viron vapaussotaan vaari osallistu vapaaehtoisena...Oli kuulemma niin ruma, raaka ja kamala historia miehellä takana, että kaikki tieto menee setä-miehen mukana hautaan, ja niin menikin.

Millaista sovitustyötä olette suvussa tehneet näiden rikosten johdosta? Hiljentyminen Vakaumuksensa puolesta kuolleiden muistomerkillä ja ehkä anteeksipyyntö esi-isän puolesta paikalliselle työväenyhdistykselle olisi hieno sovinnon ele, muttei tosin taida oikein istua suomalaiseen junttikulttuuriin...

Solidarity kirjoitti: Millaista sovitustyötä olette suvussa tehneet näiden rikosten johdosta? Hiljentyminen Vakaumuksensa puolesta kuolleiden muistomerkillä ja ehkä anteeksipyyntö esi-isän puolesta paikalliselle työväenyhdistykselle olisi hieno sovinnon ele, muttei tosin taida oikein istua suomalaiseen junttikulttuuriin.

Mitäs sovitustyötä punikkien teloitamisen vuoksi täytyisi muka pitää. Lippu salkoon ja juhlat päälle!

masa kirjoitti: Mitäs sovitustyötä punikkien teloitamisen vuoksi täytyisi muka pitää. Lippu salkoon ja juhlat päälle!

Äiti kertoi, että kun se IKL/AKS/ Mäntsälän kapina -vaarini lopulta sairaalassa teki kuolemaa 50-luvun lopulla, paria päivää ennen delaamistaan oli nähnyt unen, jota oli luullut todeksi:
"Sairaalassa oli saatu kiinni PUNIKKI ja sitä sitten miehissä lyötiin!"
Liikuttavaa, että vaarini viimeisten päivien mielikuvat olivat noin positiivisia.

Maltillisen siiven valkoisia isän puolelta, äidin puolelta ei mitään hajua. Ei ole edes äidistä varmuutta!

Mylwin kirjoitti:Maltillisen siiven valkoisia isän puolelta, äidin puolelta ei mitään hajua. Ei ole edes äidistä varmuutta!

Viedään heti ammuttavaksi!

En ole kummaltakaan vanhemmalta suoraan kysynyt, mutta muiden sukukeskuteluiden lomassa olen jotain kuvaa asiasta saanut:

Äitini puolella olivat lähes kaikki (ehkä) talollisia maltillisia valkoisia, mutteivät kuitenkaan osallistuneet sotaan.

Isäni puolelta taas suku on enimmäkseen punaista. Muutama ”punainen” sukulaiseni parin sukupolven takaa teloitettiin valkoisten pitämillä vankileireillä, vaikka he eivät olleet oikeastaan missään tekemisissä sodan kanssa. Tämä vituttaa minua vieläkin aikasta paljon. Heistä tulee mieleen Aadolf Halme Pohjantähti –trilogiassa.

Outoa kyllä, isovanhempani isän puolelta omistivat ison tilan Laatokan rannalla, jonka he joutuivat jättämää ryssälle talvisodan puhjettua. En ole muistanut kysyä, mutta ihmettelen, miten he nuoret olisivat voineet saada sellaisen läänin, kun kansalaissodasta oli niin vähän aikaa..

Olivat kuitenkin punaisella ideologialla liikenteessä kuolemaansa saakka. Pitää muistaa, että sosiaalidemokratian ihannointi tuohon aikaan oli kuitenkin eri asia kuin kommareiden ihannointi, vaikka valkoiset niiden eroa halusivatkin kieltää.

Toinen isäni puolen outo juttu ovat Juutilaisen veljekset, Aarne ”Marokon kauhu” ja Ilmari ”hävittäjä-ässä”. Ainakin vanhempi, Aarne, oli jo nuorena poikana valkoisten mukana.

Oli miten oli, omat sympatiani ovat kokonaan punaisten puolella (en kuitenkaan hyväksy heidän äärimmäisiä tekojaan, kuten en paljon suuremmassa mittakaavassa olevia valkoisten vastaavia).

Jos itse olisin ollut torppari tai muu ”alemmalla” arvoasteikolla tuohon aikaan, totta helvetissä olisin yrittänyt saada aikaan muutosta. En kuitenkaan, kuten suurin osa ei ilmeisesti silloinkaan, ollut halukas olemaan tekemissä itänaapurin kanssa, vaan saamaan yhteiskunnan tasavertaisemmaksi.

Kun nykyään puhutaan vastakkainasettelusta, on se suurimmaksi osaksi poliittista peliä. Kansalaissodan aikaan se oli todellista, sellaista paskaa se oli elää luokkayhteiskunnassa.

Valitettavasti en voi painaa ainoatakaan palluraa, sillä siitä uupuu omien juurieni kannalta olennainen vaihtoehto - en siis ollut vain toista, mutta "munaa" oli suvuillani kuitenkin ollut osallistua maamme menoon.

Kuten kaikki meistä (myös he, keiden isän kohdalla todistuksessa lukee "koeputki") omaavat kaksi vanhempaa, isän ja äidin, ja näinollen neljä isovanhempaa, ja niin edelleen. Tästä syystä juuret voivat ulottua ties kuinka kauaksi Uralia, Etelä-Afrikkaa, Euraasiaa ja ties-mitä-tasankoa kaukana kaukana kotoa.

Ja aivan kuin kirjallisuuden historian eräs tunnetuimmista rakkaustarinoistakin kertoo, myös omat esivanhempani "Romeo ja Julia" ovat jossain vaiheessa aikain kulua viis veisanneet sukujensa kielloista ja kunnioista keskittymällä ennemminkin toisiinsa. Toisin sanoen olen siis yhtä lailla punainen kuin valkoinen - sekä tätä nykyä myös sininen ja hieman vihreäkin.

Tosin molemmat suvut ovat kuitenkin olleet suuressa osassa maamme nykyisen pääkaupungin rakennuttamisessa sekä kulttuurin luomisessa, jolloin enemmälti valkoisiksi heidät luokittelisinkin - vaikka toinen tuleekin länsi-rajan tuolta puolen ja toinen taasen itäisen rajan takaa. Topelius ja Kiseleff.

exPertti kirjoitti:

Homeboy65 kirjoitti:Faijan faijan faija ...

Oli pakko lainata tästä. Miten monta sukupolvea tätä halutaan muistella?

Oletteko Te miettineet, että tämä pidetään mielissä vain siksi että tietyillä poliittisilla tahoilla on tarvetta pitää yllä kahtiajaon tunnetta?

Eli tässä kohtaa suomen historiassa pitäisi jättää aukko tuleville sukupolville..

Kouluissa: (karkea esimerkki:)

- herttuakuntana
- autonomian aika
- X-files – salattu, koska saattaa aiheuttaa jännitteitä poliittiseen ilmapiiriin.
- talvi- ja jatkosota
- Kekkonen
- Eu

Näinkö?

Oikealla pyritään kaivelemaan vasemmistopoliitikkojen nuoruudessa tapahtunutta hippi-radikaali-taustaa, kun taas vasemmisto viittaa kansalaissotaan tai on hiljaa, riippuen kumpi nyt sattuu hyödyttämään enemmän.

Mielestäni jälkipolvien on hyvä tietää tästä kaikesta. Historia kun toistaa itseään tavalla tai toisella pitkällä välillä, ei nyt välttämättä sotaa tmv. Turha kuvitella, että elämä meidän jälkeisessä Suomessa olisi välttämättä mitään vaaleanpunaisilla vaahtokarkeilla täytetyllä olympiastadionilla leijumista..

exPertti kirjoitti:

Oli pakko lainata tästä. Miten monta sukupolvea tätä halutaan muistella?

Oletteko Te miettineet, että tämä pidetään mielissä vain siksi että tietyillä poliittisilla tahoilla on tarvetta pitää yllä kahtiajaon tunnetta?

Esimerkiksi rakastettu presidenttimme kävi katsomassa erästä Suomen itsenäisenä pitänyttä sotapäällikköä pilkkaavan näytelmän, mutta ei osallistu vapaussodan juhlaan. Tämä kaikki 2000-luvulla.

Tosiaan, tämän kahtiajaon häivyttämisen hengessä päätit itse omaksua varauksettoman positiivisen kannan tätä "erästä Suomen itsenäisenä pitänyttä sotapäällikköä" kohtaan ja käyttää vuoden 1918 tapahtumista nimitystä, joka on nimenomaan valkoisten käyttämä.

exPertti kirjoitti:

Lilo kirjoitti:Tosiaan, tämän kahtiajaon häivyttämisen hengessä päätit itse omaksua varauksettoman positiivisen kannan tätä "erästä Suomen itsenäisenä pitänyttä sotapäällikköä" kohtaan ja käyttää vuoden 1918 tapahtumista nimitystä, joka on nimenomaan valkoisten käyttämä.

_Minusta_ sen varmistaminen ettemme ole osa Venäjää (kahdesti) antaisi kyllä Barabbaksellekin synninpäästön kaikesta muusta.

Sinä ehkä olet eri mieltä?

Yleisesti ihmettelen näissä muisteloissa eniten sitä, että mitä tämä neljä sukupolvea kantanut katkeruus palvelee? Parisuhde-eroissakin käsketään menemään eteenpäin. Tietty asiat pitää käsitellä, mutta eihän näitä asioita käsiteltäisi enää yhtään missään jos meillä ei olisi porvarihallitusta. Viha on tärkeä tunne joillekin. Lähinnä koetin kiinnittää huomiota siihen, että ihmiset eivät tajua miten heidän alhaisia tunteitaan käytetään hyväksi politiikanteossa.

No itseasiassa en koe historian tehtäväksi jaella tuomioita tai synninpäästöjä yhtään kenellekään. Ei tarkoitus ole kertoa kuka oli oikeassa tai kuka väärässä (jälkipolvien näkövinkkelilstä), vaan tarkastella tapahtunutta mielellään mahdollisimman tasapuolisesti ja tapahtumahetkellä vallinneiden olosuhteiden valossa.

Vuoden 1918 kohdalla käsitteet nyt vain ovat vahvasti värittyneitä ja tuntuvat edelleen herättävän tunteita ihmisissä, näemmä sinussakin, Pertti. Siksi tapahtumien tutkiminen on mielestäni ihan perusteltua, joskin toivoisin itsekin että kyseessä olisi pikkuhiljaa yksi tapahtuma monien joukossa ilman sen kummempia arvolatauksia.

Se on tietenkin totta että historiaan vetoamalla vedotaan ihmisten tunteisiin. Mikään tapahtuma ei kuitenkaan muutu itsestään loppuun käsitellyksi, koska näkökulmat muuttuvat. Historia ei ole niin yksiselitteistä, että yksi tapahtuma käsiteltäisiin valmiiksi, sitten siitä voidaan lakata keskustelemasta ja siirtyä seuraavaan.

Isän isän lapsuuden kotitalo toimi tukikohtana, kun jääkärit hiihtivät pohjanlahden yli ruotsiin ja sieltä saksaan.

Äidin puolelta ei tietoa.

Ei mitään hajua, itseasiassa en edes välttämättä haluaisi tietää.

Syynä tähän on se että kumpikin osapuoli sisälsi ajatusmaailmaltaan niin perseeestä olevaa porukkaa että missään tapauksessa en haluaisi samaistua millään tavalla kumpaankaan osapuoleen.

Halveksin siis tasapuolisesti kumpaakin osapuolta.

Valkoisia taisteluita edeltävän ajatusmaailmansa ja idealisminsa sekä taisteluiden jälkeisten tapahtumien perusteella.
Punaisia Idealisminsa, taisteluiden aloittamisen, ja äärimmäisen oudon maailmankuvansa takia.


Käsitykseni perustana on tapahtumien kulku tai siis miten se on minulle kerrottu eri versioina:

Valkoiset aiheuttivat jännitteen vääryyksillään työväestöä ja köyhällistöä kohtaan jolloin punainen aate sai loistavan kasvualustan (suomessahan siis käytännössä oli maaorjuustilanne) (virhe).

Punaiset aloittivat aseellisen konfliktin. Naapurista saatiin hyviä agitaattoreita. Aika köyhä mielikuvitus jos ei muuta vaihtoehtoa enää keksitty (virhe)

No sitten sodittiin ja tapettiin sekä siviilejä että sotilaita puolin ja toisin (sodassa kuolee ihmisiä, ei voi mitään).

Tähän jos olisi jääty niin olisi ollut ns. helvetin hyvä juttu. Mutta sen sijaan...

Sotimisen loputtua valkoiset tappoivat sitten armotta (epäsuorasti leireillä tai suoraan ampumalla) siviiliväestöä ja kiinni jääneitä taistelliijoita epämääräisten epäilyjen takia (täysin käsittämätön ratkaisu).

Kaiken lopuksi koko tapahtuma lakaistiin virallisesti matona alle armahtamalla kaikki (paitsi punaiset jotka oltiinkin jo näppärästi tapettu siihen mennessä). Tämä olikin sitten vain käytännöllinen oman ahterin suojaus tulevaisuutta varten.