Lapsen ruumiillinen kurittaminen

[Elppis]

No niinhän se on myös IRL- elämässä...

Yhtä yleistä on äitien välinen kisailu.

No se on kyllä totta! Ajattele, se alkaa jos TÄSSÄ vaiheessa (odotus). "Ostettiin just 500€ maksavat yhdistelmävaunut" - "Mepä ostettiin tila-auto".

[ninnithequeen]

No se on kyllä totta! Ajattele, se alkaa jos TÄSSÄ vaiheessa (odotus). "Ostettiin just 500€ maksavat yhdistelmävaunut" - "Mepä ostettiin tila-auto".

Haha, meil oli muksun syntyessä pikku Kirppu, eli kaksovinen Nissan Micra ja ilmaseks saadut, tosin melkein uudet, vaunut
Myö säästettiin isoon asuntoon.

Koreilkoon he, keillä on varaa. Ei se kestään sen parempaa tee, vaikka ostelis mitä hienouksia.

[EveryWoman]

Vielä aikuisenakin läheisissä ihmissuhteissani (siis lähinnä parisuhteissa) tunnen sietämätöntä pahaa oloa, jos toinen suuttuu minulle ilman että ansaitsisin sen (siis esimerkiksi jonkin väärinkäsityksen seurauksena).

Eiköhän tässä ole kääntäen se pointti mitä masakin yritti selittää että miksi ne joita on kuritettu, korostavat sitä ettei traumoja ole jäänyt: Oikeudenmukaisuus. Jos tietää että on tehnyt jotain selkäsaunan arvoista ja saa selkään, se ei tunnu väärältä eikä turvattomalta. Sen sijaan jos rangaistuksen saa esimerkiksi vahingosta tai muuten epäoikeudenmukaisesti tuomittuna, se tuntuu pahalta, turvattomalta ja sekoittavalta, oli se rangaistus kuinka pienen ja mitättömän oloinen tahansa. Uskon, että vääristä syistä annetut tunnin kotiarestitkin voivat suhteessa jättää ikävämpiä arpia tarpeeksi herkkään lapseen kuin kunnon selkäsauna Vaahteramäen Eemeliin, joka sai sen ansaitusti ties minkä saunan polttamisesta.

Totta kai oikeudenmukaisuudella on merkitystä, mutta se mikä aikuisen näkökulmasta on "oikeudenmukainen" rangaistus, saattaa lapsen näkökulmasta olla jotakin muuta. Ainakin se kerta kun itse sain selkääni oli ihan täydellinen ylilyönti äidiltäni. Muistan tilanteen, jossa hän huolellisesti selitti minulle miksi saan selkääni, mutta en muista enää ollenkaan mitä olin tehnyt, eikä se mitenkään ole voinut olla niin kauhea teko että olisi ollut jollain tapaa oikeudenmukaista joutua kokemaan sellaista kauhua ja luottamuksen menettämistä mitä silloin koin (olin reippaasti alle kouluikäinen). En siis ensinnäkään ymmärtänyt tehneeni väärin, en ollut tehnyt sitä tahallani, ja lisäksi rangaistus tuntui minusta varmasti paljon kauheammalta kuin äitini tarkoitti. Siis äitini näkökulmasta tilanne oli oikeudenmukainen ja se selitettiin minulle - minun näkökulmastani taas kirvelevän sekava ja epäoikeudenmukainen. Aikuinen ei voi omien lapsuusajan kokemustensa perusteella tietää, miten oma lapsi mihinkin reagoi.

Tuossa, kuten sinunkin kuvailemissasi manipuloiva pikkusisko -skenaarioissa, olennaista olisi ollut kommunikointi lapsen kanssa. Äiti olisi voinut esimerkiksi kysyä minulta, teinkö sen tahallani tai miksi ylipäätään tein mitä tein, jolloin tilanne olisi takuulla vältetty - sinun vanhempasi taas olisivat voineet keskustella teidän kanssanne siitä miten riitatilanteenne syntyi. Ymmärtääkseni vasta sitten, kun tilanteen syyt on selvitetty, voidaan ryhtyä hahmottamaan mikä voisi olla oikeudenmukainen rangaistus. Toisaalta jos tuossa selvitystyössä onnistutaan, uskoisin että ruumiilliselle kurittamiselle ei enää koeta olevan edes tarvetta.

Toinen juttu on sitten vielä se, että jos joku käy polttamassa saunan tai muutenkin jatkuvasti häiriköi tavalla, josta on oikeudenmukaista saada rangaistukseksi selkäsauna, vanhempien olisi syytä katsoa peiliin sen sijaan, että turvautuvat ruumiilliseen kuritukseen "koska sillä siitä selvitään". Siis silloinkaan kun kuritusta voidaan pitää oikeudenmukaisena, se ei ole hyväksyttävää. Sellaisen lapsen kanssa tulisi nimittäin aktiivisesti pyrkiä tilanteeseen, jossa hän ei enää toimi tavalla, josta olisi oikeudenmukaista antaa selkäsaunoja rangaistukseksi. Jos tyydytään vain rankaisemaan, itse ongelmalle ei tehdä mitään.

Ja ei, en ole itse selkäsaunojen enkä muunkaan lyömisen kannalla. Pidätän itselläni oikeuden kasvattajana kuitenkin siihen tukkapöllyyn tai puserosta pois kantamiseen sellaisessa erikoistilanteessa, jossa jostain syystä kommunikointi ei lapsen kanssa toimi kuten pitäisi.

Minä taas en pidätä itselläni mitään oikeuksia, koska epäilen että nuo tilanteet saattavat olla vanhemmille niin hankalia ja haasteellisia, että jos olen jo etukäteen antanut itselleni luvan käyttää ruumiillista kuritusta, tulen käyttäneeksi sitä paljon enemmän kuin jos suhtaudun siihen lähtökohtaisesti kiellettynä.

[EveryWoman]

Päällimmäinen ajatus tätä ketjua lukiessa on, ettei kannata koskaan hankkia lapsia. Teet kuitenkin kaiken väärin ja lapsi saa traumoja. Puhumattakaan vanhemmista, jotka saavat kaikkien (lapsettomien) syytökset niskaansa, tekivätpä sitä tai tätä.

Mun mielestä päällimmäinen asenne tässä ketjussa on:

"Minulla ei ole lapsia, joten tiedän täysin miten asiat tulisi hoitaa".

Toi lapsettomuuskortti on ehkä yksi maailman kuluneimmista tavoista "keskustella".

Se, että on yksittäisiä ajatuksia ja ideoita, ja myös sanoo ne ääneen, ei vielä tarkoita että tietäisi täysin miten asiat tulisi hoitaa. Kyllä ne lapselliset itse tietävät parhaiten, eivätkä meidän lapsettomien sanomiset heitä/teitä heilauta jos ja kun ovat asiastaan riittävän varmoja.

Edit: Ja totta kai jokainen lapsi saa joitakin traumoja. Täydelliseen vanhemmuuteen ei kykene kukaan, mikä on hemmetin hyvä juttu, koska täydellinen vanhempi estäisi tai vähintään rajusti hankaloittaisi lapsen aikuistumista. Silti siitä, mikä olisi hyvää ja tavoiteltavaa vanhemmuutta, voidaan ihan hyvin keskustella, ja sitä kohti on ihan sallittua pyrkiä vaikka tiedetäänkin ettei kukaan siinä täydellisesti onnistu.

[Elppis]

Se, että on yksittäisiä ajatuksia ja ideoita, ja myös sanoo ne ääneen, ei vielä tarkoita että tietäisi täysin miten asiat tulisi hoitaa.

Tässä ketjussa vain osalta näistä lapsettomista (lasken vielä itseni lapsettomiin) tulee ns. teorioita ja ideoita, osa taas on niin täysin vakaasti sitä mieltä että he ovat täysin varmoja siitä, että oma ajatusmaailma on se ainut oikea. Tosipaikan tullessa eteen käsitteet muuttuvat aivan täysin jokaisella, halusimme niin tai emme.

Kyllä mäkin haluaisin että mun lapsesta tulee vähintään aivokirurgi, fiksu ja komea; mähän kasvatan sen täydellisesti. Tosin realistista olisi toivoa että lapsi on terve.

[Georgina]

Pallotin kyllä. Ja oikeasti oon niin tyytyväinen päätökseeni olla hankkimatta kakaroita. Oon aika samaa mieltä usean täällä kirjoittavan kanssa siitä että (nykyään, vai on aina ollut?) on paljon välinpitämättömyyttä ja huolimattomuutta vanhempien taholta lasten kasvatukseen liittyen. Ei osata antaa turvaa tai järkeviä rajoja. Ja se "kyllä" pallotus tulee juuri tähän kohtaan liittyen, sillä jos joku asia kielletään ja kielletään ja perustellaan ja pidetään lasta kiinni ja god knows what ja asia ei mene silti jakeluun niin jotenkinhan se raja on saatava vedettyä. Aivan kamalalta kuulosti tuo Geetsun tilanne missä se kakara ei hiljene. Että vaikka se teippijuttu kuulosti aika raisulta niin johonkinhan Geetsunkin on se raja vedettävä.

Mä oon saanut kakruna joskus vyöstä, en kyllä muista miksi. Mun isä on aika vanhoillinen kasvattaja mutta voin kertoa että meidän kotona ei vanhemmille haistateltu, kotiintulo aikoja pääsääntöisesti noudatettiin. Tuo piilotraumajuttu haiskahtaa vahvasti höpöhöpöltä, EWlle tiedoksi että jos mä jostain olen traumatisoitunut niin siitä kun kaveri kotonansa sanoi äidilleen että "haista huora paska". Ihan järkyttävää! Meillä ei olis ikinä tullut kysymykseenkään. Mitä mä siitä olen oppinut? Mun vanhempiin voi luottaa, ne auttaa aina jos tarvitsee ja haluaa mun parasta. Muita ihmisiä kunniotetaan ja niihin suhtaudutaan kohteliaasti. Ristiriitatilanteissa oma mielipide ilmaistaan kyllä mutta henkilökohtaisuuksiin ei mennä. Tosin mä itsekin loukkaannun tosi paljon jos mulle käydään haistattelemaan. (tai mielenkiinto keskusteluun lopahtaa kun toinen leimaantuu silmissäni ääliöksi eikä niihin kannata uhrata aikaansa)

Miksi kaiken maailman vatipäät hommailee niitä lapsia? Kun ei ole parempaakaan tekemistä tai ehkäisystä ei osata huolehtia? Olen huomannut että ne pennut tuppaa sikiämään usein niille joilla on muutoinkin vähän elämänhallintaongelmia. Kyllä siinä annetaan muksulle jo eka jaossa niin huonot kortit että sääliksi käy.

Offtopic: Ja prosessi, miten sä käsittelet esimerkiksi orihevosta täysin väkivallattomasti?

[Vihtahousu]

Se, että on yksittäisiä ajatuksia ja ideoita, ja myös sanoo ne ääneen, ei vielä tarkoita että tietäisi täysin miten asiat tulisi hoitaa.

Tässä ketjussa vain osalta näistä lapsettomista (lasken vielä itseni lapsettomiin) tulee ns. teorioita ja ideoita, osa taas on niin täysin vakaasti sitä mieltä että he ovat täysin varmoja siitä, että oma ajatusmaailma on se ainut oikea..

Taidatte (äipät) lukea näitä tekstejä vähän vääristyneet lasit silmillänne, mielestäni täällä tosi harva jos kukaan neuvoo miten AINOASTAAN pitäisi kasvattaa lastaan. Itse ainakin kirjoittelin siihen sävyyn että "koittakaa muistaa..", harmi jos joku muu luki jotain muuta.

[prosessi]

Offtopic: Ja prosessi, miten sä käsittelet esimerkiksi orihevosta täysin väkivallattomasti?

Myönnettäköön, kerran olen Dorkaa lyönyt ämpärillä ja kovaa, sen jälkeen kun se yritti potkaista minua. Ei ole edes yrittänyt ikinä enää sen jälkeen, vaikka tyhjä muoviämpäri ei kovin tuhoisa ase ollutkaan. Hevoset ovat kieltämättä tavallaan poikkeus, koska ne käyttävät tarkoituksellista väkivaltaa asemaa hakiessaan, ja niissä tilanteissa täytyy "puhua samaa kieltä". Mutta esimerkiksi tottelemattomuuteen en ole ikinä käyttänyt edes raippaa, ja sanoma on aina mennyt perille.

[urpiainen]

Offtopic: Ja prosessi, miten sä käsittelet esimerkiksi orihevosta täysin väkivallattomasti?

Hei, minä tiedän tämänkin! En ole koskaan edes ollut hevosen selässä, enkä aio mennäkään, mutta olen silti sitä mieltä, että oreja voi käsitellä väkivallattomasti.

Työhistoriaani kuuluu sellainenkin outo jakso hamaassa muinaisuudessa, jolloin istuin kahdesti viikossa pari tuntia samassa seminaarissa Marthe Kiley-Worthingtonin kanssa, joka on kai jonkinlainen edelläkävijä ja auktoriteetti hevosetologiassa ja hevosten kouluttamisessa. Marthen perusväite oli, että hevosten pito on edistyneissäkin paikoissa aika sairasta, niin paljon väkivaltaa hevosiin kohdistetaan (paraatiesimerkki oli täysin luonnottomat astutuskäytännöt). Hän vakuutti minut aika lailla orien väkivallattomasta käsittelystä. Käsityksen perusjatuksista saanee vaikka tästä:
http://www.eco-etho-recherche.com/index ... age=100047

Itse asiaan, en ikimaailmassa pallottaisi ruumiillisen kurittamisen hyväksyntää, mutta Georginan näkemykset kuulostivat minusta hyvinkin järkeviltä. Hankisit vaan lapsia!

[Elppis]

Taidatte (äipät) lukea näitä tekstejä vähän vääristyneet lasit silmillänne, mielestäni täällä tosi harva jos kukaan neuvoo miten AINOASTAAN pitäisi kasvattaa lastaan. Itse ainakin kirjoittelin siihen sävyyn että "koittakaa muistaa..", harmi jos joku muu luki jotain muuta.

Taidat säkin kaivaa teksteistä vain osan ja yrität linkittää itseesi? Susta en puhunut, kuuluit mun mielestä siihen ensimmäiseen kastiin, et siihen oikean ajatustavan tyrkyttäjiin.

[prosessi]

Offtopic: Ja prosessi, miten sä käsittelet esimerkiksi orihevosta täysin väkivallattomasti?

Hei, minä tiedän tämänkin! En ole koskaan edes ollut hevosen selässä, enkä aio mennäkään, mutta olen silti sitä mieltä, että oreja voi käsitellä väkivallattomasti.

Väkivallattomasti ja täysin väkivallattomasti ovat kaksi eri asiaa. Hevosen uhmaikä on juuri yhtä vaikea kuin ihmislapsen, sillä erotuksella, että hevonen on paljon isompi ja sen omaan ilmaisuun kuuluvat luonnostaan sekä potkiminen että pureminen. Uhmaiän ulkopuolella minustakaan hevonen ei tarvitse minkäänlaista väkivaltaa, edes ori.

[ninnithequeen]

Uhmaiän ulkopuolella minustakaan hevonen ei tarvitse minkäänlaista väkivaltaa, edes ori.

Komps. Riippuen siitä, miten oria on juurikin siinä uhmaiässä kohdeltu.

[Georgina]

Offtopic: Ja prosessi, miten sä käsittelet esimerkiksi orihevosta täysin väkivallattomasti?

Hei, minä tiedän tämänkin! En ole koskaan edes ollut hevosen selässä, enkä aio mennäkään, mutta olen silti sitä mieltä, että oreja voi käsitellä väkivallattomasti.

Väkivallattomasti ja täysin väkivallattomasti ovat kaksi eri asiaa. Hevosen uhmaikä on juuri yhtä vaikea kuin ihmislapsen, sillä erotuksella, että hevonen on paljon isompi ja sen omaan ilmaisuun kuuluvat luonnostaan sekä potkiminen että pureminen. Uhmaiän ulkopuolella minustakaan hevonen ei tarvitse minkäänlaista väkivaltaa, edes ori.

Niin no mä en puhunutkaan uhmäiästä vaan ihan aikuisesta 600 kg painavasta orista. Nyt kun tammoille on kevätkiimat niin kaverit käy aikana kuumana. Eli esim. kun talutetaan tamman karsinan ohi niin kaveri on sitä mieltä että mä muuten menen tuonne nyt ja se on ihan sama seisotko sä edessä vai et! Ja ei muuten todellakaan ole mikään koulutuskysymys, hormonit kun herroilla hyrrää keväällä aika isosti ihan sama miten koulutettuja.

Niin että mitenköhän tämä pitäis väkivallattomasti ratkaista? mä pidän ketjua leuan alla ja käsken piiskalla näpäyttämällä eteenpäin että päästään tilanteen ohi. Voitko neuvoa miten mun pitäisi toimia?

Sori ot, edelleen.

Edit: oottakaapa hetki kun luen edellistä sivua....

[Vihtahousu]

Taidatte (äipät) lukea näitä tekstejä vähän vääristyneet lasit silmillänne, mielestäni täällä tosi harva jos kukaan neuvoo miten AINOASTAAN pitäisi kasvattaa lastaan. Itse ainakin kirjoittelin siihen sävyyn että "koittakaa muistaa..", harmi jos joku muu luki jotain muuta.

Taidat säkin kaivaa teksteistä vain osan ja yrität linkittää itseesi? Susta en puhunut, kuuluit mun mielestä siihen ensimmäiseen kastiin, et siihen oikean ajatustavan tyrkyttäjiin.

Oli ehkä aika typerä toi lisäys toi mun vika pusnus-lause. Mä en tätä ketjua lueskelleena kyllä saanut kovinkaa vahvaa fiiwistä että jengi koittas täällä saada väkisin nuppiin taottua jonkun ideologian. Toki peruskinastelua siitä kuka on oikeassa tuli taas totuttuun tyyliin.

[Elppis]

Niin että mitenköhän tämä pitäis väkivallattomasti ratkaista? mä pidän ketjua leuan alla ja käsken piiskalla näpäyttämällä eteenpäin että päästään tilanteen ohi. Voitko neuvoa miten mun pitäisi toimia?

Sori ot, edelleen.

Edit: oottakaapa hetki kun luen edellistä sivua....

Siis hei camoon, sunhan pitäis ensin yrittää puhua sille järkeä, ainakin sen aikaa että sun leuka on sijoiltaan kun ori heittelee uhmakkaasti päätään. Vasta sen jälkeen kun se on tallonut sun varpaat ja jalkapöydän murskaksi ja ehkä jopa etukaviolla kaapinut polveen reiän, saat laittaa sen viereiseen (nimenomaan sen tamman viereiseen) boxiin "jäähylle". Opi siitä koni, nih!

Heko heko.

[Georgina]

Hei, minä tiedän tämänkin! En ole koskaan edes ollut hevosen selässä, enkä aio mennäkään, mutta olen silti sitä mieltä, että oreja voi käsitellä väkivallattomasti.

Työhistoriaani kuuluu sellainenkin outo jakso hamaassa muinaisuudessa, ...
Hankkisit vaan lapsia!

Sori mutta parin tunnin luento joskus hamassa menneisyydessä ei oikein vakuuta minua. Tervetuloa tarhaamaan meidän suokkioreja näin keväällä!

Ja lapsiin ei kiitos ja yök. En mä epäile ettenkö olisi ihan kohtuullinen kasvattaja mutta tärkein puuttuu: Halu, rakkaus ja into omistautua. Se omistautumisen into puuttuu mun mielestä monelta muultakin, ne ei vaan ole ajatelleet asiaa etukäteen.

Hevoset ovat kieltämättä tavallaan poikkeus, koska ne käyttävät tarkoituksellista väkivaltaa asemaa hakiessaan, ja niissä tilanteissa täytyy "puhua samaa kieltä". Mutta esimerkiksi tottelemattomuuteen en ole ikinä käyttänyt edes raippaa, ja sanoma on aina mennyt perille.

Väittäisin että olen ollut aika paljon enemmän erilaisten hevosten kanssa tilanteissa. Mä en todellakaan puolusta turhaa väkivaltaa, mutta tässä hommassa näkee usein että ei väkivaltaa jeesustelulla saadaan kurittomia ja arvaamattomasti käyttäytyviä eläimiä. Säännöt on omankin adhd ruunan kanssa selvät. Mun päältä ei kävellä, mua ei uhkailla vaikka mulla olis ruokaa. Kielletään muutama kerta, sen jälkeen mä yleensä tallaan hevosta ruununrajalle.

[urpiainen]

Sori mutta parin tunnin luento joskus hamassa menneisyydessä ei oikein vakuuta minua. Tervetuloa tarhaamaan meidän suokkioreja näin keväällä!

Joo, olin epäselvä. Kyseessä ei ollut parin tunnin luento, vaan 6 kk kestänyt tutkimusyhteistyö samassa tutkimusryhmässä amerikkalaisessa huippuyliopistossa, jossa minä edustin ihmis-sosiaalitieteitä ja Marthe eläin-sosiaalitieteitä. Mutta taidan silti sanoa ei kiitos tarhakutsulle!

[urpiainen]

Aika jännää muuten, että itsepintaisesti tuo Zebin gallup etenee tasapisteissä. Kannustakaa väkivallattomuus voittoon!

[prosessi]

Niin että mitenköhän tämä pitäis väkivallattomasti ratkaista? mä pidän ketjua leuan alla ja käsken piiskalla näpäyttämällä eteenpäin että päästään tilanteen ohi. Voitko neuvoa miten mun pitäisi toimia?

Ei tuo minusta väkivallalta kuulosta, vaan huomion itseesi kiinnittämiseltä. Lähinnä verrattavissa lapsesta kiinni pitämiseen tms. Käytännössä kai kuitenkin se, että tarvitseeko hevosta näpäyttää, ja jos tarvitsee niin miten napakasti, riippuu siitä miten sitä on aiemmin näpäytelty. Kaikkeen kun tottuu. Joten käytännössä hevosen menneisyys vaikuttaa niin paljon, että yleispäteviä ohjeita on hyvin vaikea mennä antamaan.

[Georgina]

Vähän tekis mieli vaahdota, vaan menee niin paljon ohi aiheen etten viitsi rueta, siksi editoin vähän pienemmäksi ja tiiviimmäksi noita edellisiäkin tekstejä. Mutta siitä samaa mieltä että huomio pitää saada itseensä, joissain tilanteissa se vaan saattaa vaatia vieläkin järeämpiä keinoja jotta toiminta säilyy itselle turvallisena.

[Zeb]

Byyyh!! Myönnän lyöneeni tai uhkailleeni piiskalla useampaakin hevosta. Kun 500 kg vastaanhangoittelevaa otusta pitää saada siirrettyä jonnekin mihin se ei halua tai 150 kg shetlanninponioriille kerrottua, ettei ihmisen hartioille saa hyppiä, en keksinyt oikein muutakaan keinoa.

[prosessi]

Hevoset ovat kieltämättä tavallaan poikkeus, koska ne käyttävät tarkoituksellista väkivaltaa asemaa hakiessaan, ja niissä tilanteissa täytyy "puhua samaa kieltä". Mutta esimerkiksi tottelemattomuuteen en ole ikinä käyttänyt edes raippaa, ja sanoma on aina mennyt perille.

Väittäisin että olen ollut aika paljon enemmän erilaisten hevosten kanssa tilanteissa. Mä en todellakaan puolusta turhaa väkivaltaa, mutta tässä hommassa näkee usein että ei väkivaltaa jeesustelulla saadaan kurittomia ja arvaamattomasti käyttäytyviä eläimiä. Säännöt on omankin adhd ruunan kanssa selvät. Mun päältä ei kävellä, mua ei uhkailla vaikka mulla olis ruokaa. Kielletään muutama kerta, sen jälkeen mä yleensä tallaan hevosta ruununrajalle.

Tämäkin kuulostaa tarkoituksenmukaiselta, hevosenkieleltä. Oikeastaan omasta käytöksestäni voisi sen sanoa, että koska olisin valmis tilanteen niin vaatiessa käyttämään hevoseen hevosenkielistä väkivaltaa, hevonen aistii sen ja ottaa sen huomioon omassa käyttäytymisessään, eikä minun sitten tarvitsekaan käyttää sitä. Eli riskialttiimpaa on väkivallattomaan ideologiaan perustuva jeesustelu ja siihen pohjautuva epäjohdonmukainen käyttäytyminen, eikä sellainen käytännön toiminta, jossa väkivalta vain on tarpeetonta.

[prosessi]

Byyyh!! Myönnän lyöneeni tai uhkailleeni piiskalla useampaakin hevosta. Kun 500 kg vastaanhangoittelevaa otusta pitää saada siirrettyä jonnekin mihin se ei halua tai 150 kg shetlanninponioriille kerrottua, ettei ihmisen hartioille saa hyppiä, en keksinyt oikein muutakaan keinoa.

Minulla on kyllä tainnut järjestään olla tuuria kohtaamieni hevosten kanssa, joten minun ei varmaan pitäisi sanoa mitään.

[killkill]

Byyyh!! Myönnän lyöneeni tai uhkailleeni piiskalla useampaakin hevosta. Kun 500 kg vastaanhangoittelevaa otusta pitää saada siirrettyä jonnekin mihin se ei halua tai 150 kg shetlanninponioriille kerrottua, ettei ihmisen hartioille saa hyppiä, en keksinyt oikein muutakaan keinoa.

Meikku ottaa vaan pipon poies päästä jos alakaavat uhoomaan. Pelekäävät ja kunnioottaavat isompaansa.

Kuten elämässä niin usein, ratkaisu tähänkin "ongelmaan" löytyy elokuvien ihmeellisestä maailmasta - puhe on siis hevosista, Lipitzan hevosista:

"Some of the things they do, uh, defy belief. Their training program is simplicity itself. You just stick a cattle prod up their ass and you can get a horse to deal cards.
Simple matter of voltage."

- Gene Hackman elokuvassa "Purppuravyöhyke"

[EveryWoman]

Enkä ole väittänyt että olet ollut tukehduttamassa kakaraasi.

Ihan pelkkä mielikuva sellaisesta (väitetäänpä sitä faktatasolla tai ei) voi olla törkeän ahdistavaa, etenkin henkilölle jonka äitiyteen on liittynyt poikkeuksellisen paljon kuolemaa. Vähän vois taas miettiä joo, vaikka oman sepustuksesi valossa toisaalta ymmärrän, että sulla voi olla vaikeuksia käyttäytyä empaattisesti itseäsi hennompaa naispuolista otusta kohtaan (no pun intended).