Re: Torstai
Lähetetty: 21.02.2008 20:28
Miksi?Edith kirjoitti:Olen tänään ollut kateellinen nussivalle maailmalle.
Miksi?Edith kirjoitti:Olen tänään ollut kateellinen nussivalle maailmalle.
No, siksi, että kai se on niin hienoa, kun siitä niin paljon kirjoitetaan. Oon jokseenkin väsynyt tuohon jatkuvaan leikkivonkailuun ja muuhun paskaan täälläkin. Jotenkin tuo kaikki kuitenkin tarttuu ja alkaa vaan ajatella sitten seksiä liikaa ja sitten tietysti tajuaa, että mistäs sitä muka saisi, ja sitten surettaa ja sitten toivoo, että voisi vaikka harrastaa seksiä, että saisi surut pois mielestään.Zeb kirjoitti:Miksi?Edith kirjoitti:Olen tänään ollut kateellinen nussivalle maailmalle.
Hitsi, Edith saa mut aina polvilleen ihailusta... ilman muuta halaan immeistä, joka sanoo sen, mitä muut yrittävät kyynisyydessään olla ilmaisematta. Voi kun sä pitäisit blogia, jota voisin päivittäin lukea...Edith kirjoitti:No, siksi, että kai se on niin hienoa, kun siitä niin paljon kirjoitetaan. Oon jokseenkin väsynyt tuohon jatkuvaan leikkivonkailuun ja muuhun paskaan täälläkin. Jotenkin tuo kaikki kuitenkin tarttuu ja alkaa vaan ajatella sitten seksiä liikaa ja sitten tietysti tajuaa, että mistäs sitä muka saisi, ja sitten surettaa ja sitten toivoo, että voisi vaikka harrastaa seksiä, että saisi surut pois mielestään.Zeb kirjoitti:Miksi?Edith kirjoitti:Olen tänään ollut kateellinen nussivalle maailmalle.
Tai että joku nyt ees halais, kun mulla on ammatinvalintakriisi, koska päivätyö nyt kai loppuu kerrankin oikeasti enkä yhtään tiedä, mitä oikeasti tahtoisin tehdä ja sitten mulla on myös harrastuskriisi. Tahtoisin ottaa pari tanssituntia lisää, että todella oppisin joitakin asioita, mutta en todella tahtoisi joutua samoille tunneilla blogia http://anna_c.vuodatus.net/ pitävän neurotico-tico-ihmisen kanssa. En pysty myöskään oleen lukematta neurootikkojen, anorektikkojen ja ties kenen blogeja ja yllättävän monet niistäkin seurustelee tai jotain, vaikka ne olis kuin sekasin, ja mä oon sentään jokseenkin normaali ja yleensä varsin tasainen luonne.
WBGeep kirjoitti:Se on suhdetta kasvattavaa, mukava pikantti lisä, kun hoitaa tyhjennykset yhdessä. Ja ne 4 ekaa päivää kun kroppaa vituttaa se jatkuva nälkä, kroppa on ihan paniikissa et mitä vittuu nytkö se safka tosiaan loppu ja pää alkaa olee kropan takia ihan tööt, niin ne päivät on ihan parasta tapella samoissa fiilareissa elävän kanssa. Sekin lujittaa. Sit on ihan superia homman päätteeks nussia vitutukset pois, vetää kebat ja pizzat, töllätä leffat ja lätkät ja pohtia ääneen mistä löytyis se taito kaivaa joku kultainen keskitie tähän kaikkeen säätöön.
*halaa* Kuules nyt. Yleisesti ottaen asioilla on taipumus järjestyä.Edith kirjoitti:Tai että joku nyt ees halais, kun mulla on ammatinvalintakriisi, koska päivätyö nyt kai loppuu kerrankin oikeasti enkä yhtään tiedä, mitä oikeasti tahtoisin tehdä ja sitten mulla on myös harrastuskriisi. Tahtoisin ottaa pari tanssituntia lisää, että todella oppisin joitakin asioita, mutta en todella tahtoisi joutua samoille tunneilla blogia http://anna_c.vuodatus.net/ pitävän neurotico-tico-ihmisen kanssa. En pysty myöskään oleen lukematta neurootikkojen, anorektikkojen ja ties kenen blogeja ja yllättävän monet niistäkin seurustelee tai jotain, vaikka ne olis kuin sekasin, ja mä oon sentään jokseenkin normaali ja yleensä varsin tasainen luonne.
Unohdin ton kirotun mustanikin. Joskus kun yritin sitä testata niin salasana ei toiminukaan, onko se ny mustanikki - mustanikki? Eli mua häiritsi kun en saanut yhestä klikistä kaikkia viestejä luetuiks, se linkki tossa etusivulla jos on rekisteröityny.mustanikki kirjoitti:Kuinka niin? Rekisteröimättä lukenut tätä shittii jo jonkin aikaa eikä tee mieli rekata. Et Vaan Tunne Itseäsi.Geep kirjoitti:...Tulin jo yöllä lukee ketjuja mut hitto se on vaikeaa rekisteröimättömänä.
Kaikki ei kelpaa kaikille mutta jotkut kelpaa joillekin. Ihan sellaisina kuin ovat. Omista kokemuksista voi tietysti puhua, mutta silloinkin puhuu enemmän niistä joille haluaisi kelvata mutta ei kelpaa.Rahkapussi kirjoitti: Yksi asia, minkä minä olen huomannut nussivassa maailmassa ja immeisten maailmassa ja varsinkin pariutuneiden maailmassa muutenkin on se, että sitä ei koskaan, ei koskaan kelpaa sellaisena kuin on.
Just noin. Jopa minua alkaa äklöttää täällä. Terveempää olisi olla ajattelemattakaan naisia, romantiikkaa ja köh.. nussimista.Edith kirjoitti:No, siksi, että kai se on niin hienoa, kun siitä niin paljon kirjoitetaan. Oon jokseenkin väsynyt tuohon jatkuvaan leikkivonkailuun ja muuhun paskaan täälläkin. Jotenkin tuo kaikki kuitenkin tarttuu ja alkaa vaan ajatella sitten seksiä liikaa ja sitten tietysti tajuaa, että mistäs sitä muka saisi, ja sitten surettaa ja sitten toivoo, että voisi vaikka harrastaa seksiä, että saisi surut pois mielestään. .Zeb kirjoitti:Miksi?Edith kirjoitti:Olen tänään ollut kateellinen nussivalle maailmalle.
Olen muuten miettinyt, mitä se "kelpaaminen" on? Onko se todellakin kiinni siitä, että ei oikeasti kelpaa jonkun määritelmiin siitä, millainen ihannekumppanin tulisi olla vai onko niin, että itse tietää, että täyttää vain osaltaan nuo ihanteet ja toimii jo ennakkoon niin, että torpedoi mahdollisuutensa olla jonkun ihannekumppani?Tix kirjoitti:Kaikki ei kelpaa kaikille mutta jotkut kelpaa joillekin. Ihan sellaisina kuin ovat. Omista kokemuksista voi tietysti puhua, mutta silloinkin puhuu enemmän niistä joille haluaisi kelvata mutta ei kelpaa.Rahkapussi kirjoitti: Yksi asia, minkä minä olen huomannut nussivassa maailmassa ja immeisten maailmassa ja varsinkin pariutuneiden maailmassa muutenkin on se, että sitä ei koskaan, ei koskaan kelpaa sellaisena kuin on.
Tai sitten on taantunut takaisin kyselyikään.NeitiNegatiivi kirjoitti:Kyseleminen ja kyseenalaistaminen on mielestäni todistus siitä, että siellä pääkopassa liikkuu jotain
Minun 5 senttiäni: (joo, oon katkarapu.)Rahkapussi kirjoitti:Olen muuten miettinyt, mitä se "kelpaaminen" on? Onko se todellakin kiinni siitä, että ei oikeasti kelpaa jonkun määritelmiin siitä, millainen ihannekumppanin tulisi olla vai onko niin, että itse tietää, että täyttää vain osaltaan nuo ihanteet ja toimii jo ennakkoon niin, että torpedoi mahdollisuutensa olla jonkun ihannekumppani?
Ovatko ihanteet todellakin niitä, jotka tekevät meidät onnellisiksi vai tekeekö meidät onnellisiksi se, että saavutamme nuo ideaalit hinnalla millä hyvänsä?
Ja miksi mun pitää kysellä näin paljon?