Mieshuoran olemus, tulemus ja käyttö?

[NuoriDaavid]

En usko.

Wiki tietää kertoa, että alkuperäinen solisti Victor Willis (poliisi) meni naimisiin viime vuoden marraskuussa pitkäaikaisen rakastettunsa Karenin kanssa.

Voihan se olla biseksuaali?

Toivotaan

Olen järkyttynyt.

[Vadim]

Voihan se olla biseksuaali?

Voiko mies olla puoliksi raskaana?

Tiettävästi ei kyllä nainenkaan. Miten tämä liittyy asiaan?

Aina kaikki pitää vääntää rautalangasta. Miehisessä mytologiassa miehiä on kahdenlaisia: homoja ja ei-homoja. Yleensä yritän vastustaa ajatusta viittaamalla Voltairen toteamukseen "kerran filosofi, kaksi kertaa sodomiitti", hieman noin niinkuin provokaatiomielessä. Tällä kertaa siis parodioin tätä miehistä mytologiaa, jossa biseksuaali on tietenkin silkka homo, ja sitten yhdistin sen mielestäni nokkelalla tavalla kielikuvaan, voiko joku olla puoliksi raskaana. Mies ei tietenkään voi olla raskaana ensinkään. Toisin sanoen, seuraavat tulkinnat ovat mahdollisia:

(a) Mies on joko homoseksuaali tai heteroseksuaali, ei kuitenkaan biseksuaali, koska kukaan ei voi olla puoliksi raskaana.
(b) Mies voi olla homoseksuaali tai heteroseksuaali tai biseksuaali tai mitä tahansa muuta, koska mies ei voi olla edes puoliksi raskaana.

Näistä voi sitten valita mieleisensä.

[Vadim]

Toivotaan

Olen järkyttynyt.

Minullakin perusturvallisuus järkkyi. Mutta se menee ohi.

[NuoriDaavid]

(a) Mies on joko homoseksuaali tai heteroseksuaali, ei kuitenkaan biseksuaali, koska kukaan ei voi olla puoliksi raskaana.
(b) Mies voi olla homoseksuaali tai heteroseksuaali tai biseksuaali tai mitä tahansa muuta, koska mies ei voi olla edes puoliksi raskaana.

Näistä voi sitten valita mieleisensä.

Ei se mitään, koska minä tulin mopolla.

[Zeb]

...

Selvä. Todettakoon siis vain, että olemme sekä asiakysymyksissä että huumorintajun suhteen täysin eri aaltopituudella.

[Aava]

On Iskijöiden Käsikirjojenkin tunnettu totuus, että nainen leviää, mitä imelimmän ja teennäisimmän kohteliaisuuden sille lausuu.

Vaikka mun alkeellinen provotutka älähti, vastaanpa silti.

Mikä ihmeessä on Iskijöiden Käsikirja? Taidan olla todella vanhanaikainen, kun en ole vielä moisesta kuullut. Vai oliko tämä jokin väitteitä tukemaan keksitty kirjallisuusviite?

No, joka tapauksessa... olen siinä aivan samaa mieltä, että nykyään puhuminen ja varsinkin positiivisen palautteen antaminen on aivan liian yliarvostettua, ts. sille annetaan kovin suuri merkitys.
Ja usein huomaa, että siitä tulee helposti ikäänkuin velka, jota odotetaan maksettavan takaisin. Ja ehkä tässä kontekstissa mies nimenomaan käyttää tätä käytäntöä hyväksi.

Jos siis esim. joku hlö A vaikka sanoo B:lle, että "sulla on todella hyvännäköinen kroppa", niin sitten se B kiirehtii vastaamaan "no niin on sullakin". Tällöin siis, jos henkilö A ei olisi kehunut ensin, hlö B ei olisi imarrellut tod.näk. A:n kroppaa ollenkaan. Kehutaan siis liian usein vasta sitten, jos itellä on se sama ominaisuus sen toisen mielestä jo olemassa.
On-on vilpitöntä.

Ja tässä yhteydessä tuo on varmaan totta, että JOTKUT naiset "leviävät" sanojen voimasta. (Aika rohkeata sanoa että "nainen leviää"... ikäänkuin se olisi joku luonnonlaki.)
Ehkä tällaisen käsityksen taustalla on oman ulkonäön ja itsetyytyväisyyden arkaluontoisuus. Siis se, että monelle naiselle oma ulkonäkö ja oma keho ovat arkoja asioita. Jos siitä saa positiivista palautetta, se voi olla kuin balsamia haavoille, jos niitä on sattunut saamaan. Sellainen "manipuloituminen" miesten imarteluille ja hyväksynnälle, oli se sitten tekaistua tai ei, on toisaalta siis aika inhimillistä.

Veikkaisinpa, että on silti myös paljon miehiä, ketkä osaavat harrastaa lähdekritiikkiä ja sanattomien viestien tulkintaa yhtä huonosti kuin nämä puheella "ostettavissa" olevat naiset.

Joten jos on raadollista, että mies vain haluaa työntää mulkkunsa satunnaistsybyn tai vaikka huoran pipariin.. niin minusta on vielä paljon raadollisempaa, jos naiselle se romantiikkakin saa olla teeskenneltyä. Ilmankos suurin osa romanttisista runoilijoista on miehiä. Yliarvioivat naisten tunteet, tyhjään runoilevat. Ei nainen edes rakastu niinkuin mies. Naiset ovat valheellisia elukoita

Tietenkin mikä tahansa teeskentely on tekopyhää. Leimaat siis naiset kategorisesti raadollisemmiksi, koska heihin uppoaa teeskennelty romantiikka? Miksi se, että haluaa harrastaa seksiä lähes täysin ilman romantiikkaa, kuten monet miehet tekevät, on sinusta jotenkin vähemmän raadollista? Käsittääkseni aika moni mies mieluummin lähtee tarjoilemaan niitä korulauseita pesän lohkaisumielessä kuin että lähtisi suoraan myöntämään naiselle, ettei halua tältä kuin reikää ja kestäisi sen "rajoittuneemman tarjonnan", mitä tällainen rehellisyys toisi mukanaan.

Miksi ylipäätään pitää taas vertailla miehiä ja naisia ja koettaa löytää niistä raadollisempi? Veikkaisin, että valtaosa miehistä kuitenkin pitää myös romanttisista jutuista seksin lisäksi ja vastaavasti valtaosa naisista haluaa, että romantiikka on vilpitöntä.

Ai niin. Tämähän oli provo. Ainakin toivottavasti

[Herra Manala]

Miehet runoilevat/biiseilevät RAKKAUDEN takia. Nainen ei tosirakkauteen kykene. Kuinka moni nainen ihailee rakastettunsa kengänjälkiä lumessa?

Varmaan aika monikin toiseen ripustautuva psykopaattistalkkeri, noin niinkuin sukupuolesta riippumatta.

[mustanikki]

Muistelin (svenskaksi), että jos miehet haluavat naishuorilta vain fyysistä seksiä, naiset haluavat rattopojilta teeskenneltyä romantiikkaa, ja vasta sitten panoa.

Tuli tässä kohtaa vaan mieleen, että siis miten teeskennellään romantiikkaa? Sehän on tunnelma. Voiko vastaavasti esim. ikävöimistä teeskennellä?

Ei nainen edes rakastu niinkuin mies. Naiset ovat valheellisia elukoita

Mielenkiintoista.. Gat sanoo ettei nainen osaa rakastaa. Koskahan hän olisi käyttänyt rakkautta verbinä? Sitähän se on.
Ei ne puheet vaan ne teot.

Nooh, itse kerran sellaista kokeneena voin sanoa että kyllä nainen voi rakastua. Korviansa myöten, ja totaalinen rakastuminen voi vuosien kuluessa muuttua kestäväksi rakkaudeksi - ilman katkeruutta.

Kyseinen mies - ei ole mitenkään poikkeuksellinen, paljonkin virheitä, mutta mitä siitä. Minun silmissäni hänessä on vain yksi oikea virhe (minkä olen kyseiselle sanonutkin) - hän ei halua minua. Jos haluaisi, uskoisin että rakastuisin uudelleen. Tähän mennessä aikaa on kulunut 6 vuotta. En usko, että meistä ikinä tulisi pari.


Tähän 6 vuoteen on kuulunut kyseisen avioliitto ja useampia parisuhteita , ja omallanikin kaikkea mielenkiintoista. Mutta myös yhtä aikaista sinkkuutta.
Hän on yksi parhaimmista ystävistäni.. (eikä siinä todellakaan ole muuta toivetta minunkaan puoleltani.) Juttelemme kerran parissa viikossa, saatan piipahtaa käymään kerran kuussa ohiajaessani, jos kyseiselle käy.. muuten ei tule nähtyä.

Nykyään olen hänen suomi-nainen-suomi tulkitsijansa, kun hän rakentaa vakavaa parisuhdetta. Minun on pyyteettömästi helppo auttaa kyseiseistä kun hän haluaa neuvoa, miten tukea tyttöystävää kun se stressaa, mitä pitäisi tehdä kun he riittelevät, mikä riidan aihe oikeasti olikaan ja miten sopia.. Olen aina hänen tukenansa, mutta sanon kyllä jos hän tekee idioottimaisia virheitä ja sotkee elämäänsä. Oma napani (etuni) ei tuota tässä mutkia matkaan. Viimeksi toissapäivänä toimin tulkkina, ja jälleen sain kiitokset. On ilo auttaa ihmistä, joka on rakas.

Ainoa ongelma on, etten pidä hänen nykyisestä tyttöystävästänsä. En ole ikinä välittänyt siitä, en sen pohjalta mitä tiedän siitä muualta, enkä nyt kun olen nähnyt kyseisen toimia lähempää.
Aiemmat menivät ihan hyvin.. nykyinen tyttis on vain mielestäni aivan liian neuroottinen, että siitä suhteesta tulisi tasapainoinen. Mutta ystäväni haluaa juuri kyseisen.
Tiedän kyllä kyseisen naisen epävarmuuden, mikä tulee johtamaan siihen että minun ja ystäväni välit katkeavat. Nainen tulee jossain vaiheessa laittamaan kyseisen valinnan eteen.. että minun on kadottava. Olen sanonut sen ennusteena ystävälleni, hän ei asiaa kiellä.. Oli vain hiljaa johon sanoin, että tiesin tuon.
Niin voimakkaat hänen tunteensa ovat kyseistä naista kohtaan, että siinä kaikki muu jää toiseksi. Ystävätkin.. vaikka tässä ei todella ole muuta. Ymmärrettävää hänen puoleltansa, ja sen olen hyväksynyt.


On ehkä ironista, että autan ystävääni rakentamaan parisuhdetta naisen kanssa, joka tulee sulkemaan minut pois ystäväni elämästä. Mutta sellaista sattuu.. ja elämä on. Hän haluaa kyseisen naisen, ja autan häntä siinä, koska kyseinen nainen on, mitä hän haluaa - enemmän kuin mitään muuta.

Kyllä se kirpaisee, kun ajattelen asiaa, mutta rakkaus on pyyteetön lahja, joka annetaan. Se ei vaadi, toisen etu menee siinä oman ohi, eikä rakkaus ole velvoite sille, jota rakastaa.

Joku kirjoitti sen tuhansia vuosia sitten paljon paremmin.

”Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.”

[Aava]

Nooh, itse kerran sellaista kokeneena voin sanoa että kyllä nainen voi rakastua. Korviansa myöten, ja totaalinen rakastuminen voi vuosien kuluessa muuttua kestäväksi rakkaudeksi - ilman katkeruutta.

Kyseinen mies - ei ole mitenkään poikkeuksellinen, paljonkin virheitä, mutta mitä siitä. Minun silmissäni hänessä on vain yksi oikea virhe (minkä olen kyseiselle sanonutkin) - hän ei halua minua. Jos haluaisi, uskoisin että rakastuisin uudelleen. Tähän mennessä aikaa on kulunut 6 vuotta. En usko, että meistä ikinä tulisi pari.

Olipa mukava, kun kirjoitit tarinasi

Mulla on itselläni samantyyppistä kokemusta. Repii ihan mielettömästi, kun olen ollut todella irtipääsemättömän rakastunut yhteen itseäni 8 v vanhempaan mieheen, joka ei ole tuntenut lainkaan samoin minua kohtaan ilmeisesti missään vaiheessa tänä aikana sen jälkeen, kun tavattiin. Repivintä on se, etten ole koskaan alusta asti halunnut ketään niin paljon kuin häntä. Ja kuten olettaa sopii, hänestä on tullut jokin referenssi uusille kohtaamisille, eikä toistaiseksi valitettavasti kukaan ole yltänyt samalle tasolle, vaikkei mitään vikaakaan ole ollut. Välillä aika lohduton olo, koska olen muutenkin tuhlannut vuosia elämästäni epävarmuuden kanssa tappelemiseen ja pelkoon haluta elämässään rohkeasti sitä, mitä tietää haluavansa. Näiden törsäämisaikojen jälkeen olen päättänyt haluta tämän ainutkertaisen elämäni aikana vain parasta, ja mitä miehiin tulee, hän on parasta miestä, mitä olen tavannut. Olen kertonut tämän kaunistelematta hänelle, koska todennäköisesti en elämässäni enää montaa kertaa pääse näin voimakkaiden tunteiden kanssa tekemisiin. Etuoikeus kai sekin, vaikkei tuotakaan sitä upeinta mahdollista lopputulosta aivan järjettömästä tunnelatauksesta huolimatta.

Olen alusta asti kuitenkin säilynyt sen verran realistisena, että olen varsin hyvin tiedostanut, ettei minussa olisi hänelle tarpeeksi naista, jotta hän voisi kiintyä minuun edes lähes yhtä voimakkaasti kuin mitä minä häneen. On helpompi nähdä omat puutteet toisen silmin kuin omat plussat. Toisin sanoen, minusta itsestänikin on helpompi kuvitella hänet aivan jonkun toisenlaisen (so. edustavamman, älykkäämmän, sivistyneemmän, kokeneemman... lista on pitkä!) naisen kanssa kuin itseni. Siitä huolimatta, tämäkin teksti tuli taas vaivauduttua kirjoittamaan häntä ajatellen, vaikkei pitäisi syöttää energiaansa sinne, mistä ei ole mitään osinkoja tiedossa.

Lohduttelenkin synkimpinä hetkinä itseäni Kitinän nimimerkki EveryWomanin viesteissä olevalla fraasilla:
"Saat mitä tahdot. Tahdo enemmän kuin mitä et saa."

Tuo on kyllä niin loistava

Ja kyllä muuten JOKSEENKIN sieppaa tollainen väite siitä, että naisten rakkaus on jotenkin pinnallista. Vitut. Olisikin. Enpähän olisi tässäkään kohtaamisessa rypenyt näin kauaa.

[huima]

....

Ja jos ei muuta, niin aina on mukava nostaa joku jalustalle.

[BettyB.]

Ja jos ei muuta, niin aina on mukava nostaa joku jalustalle.

Mä oon nostanut itseni, haittaako se?

[Aava]

....

Ja jos ei muuta, niin aina on mukava nostaa joku jalustalle.

Ei aina. Ei lähtökohtaisesti joka kerta. Sille toiselle varatun tilan täyttäminen on vähän turhan kivuliasta. Joskin aika ja etäisyys lienee hyvät mutta aivan liian hidasvaikutteiset pyyhkimet.

[Chap]

....

Ja jos ei muuta, niin aina on mukava nostaa joku jalustalle.

Onx tää Aava se sun nuorikkos?

[Lilo]

Ja jos ei muuta, niin aina on mukava nostaa joku jalustalle.

Mä oon nostanut itseni, haittaako se?

No daah, kukas sen kissan hännän nostaa jos ei kissa itse!

[BettyB.]

No daah, kukas sen kissan hännän nostaa jos ei kissa itse!

Voi hitto, olinpa taas hetkellisesti tyhmä!

[prosessi]

Repii ihan mielettömästi, kun olen ollut todella irtipääsemättömän rakastunut yhteen itseäni 8 v vanhempaan mieheen, joka ei ole tuntenut lainkaan samoin minua kohtaan ilmeisesti missään vaiheessa tänä aikana sen jälkeen, kun tavattiin.

Ei se mielettömästi revi, jos sinulla kerran on jaksamista antaa tilanteen jatkua. Ihmisaivot ovat siitä kummalliset vempaimet, että ne suojelevat ihmistä itseltään. Mitä ilmeisimmin mieluummin riudut kuin toivut, mikä on oma valintansa sekin.

[huima]

Onx tää Aava se sun nuorikkos?

Ei tietääkseni

Eikun piti sanoa, että ei - vielä.

Taidot ruostuvat.

[Aava]

....

Ja jos ei muuta, niin aina on mukava nostaa joku jalustalle.

Onx tää Aava se sun nuorikkos?

*hämmästyy _todella_ kysymyksestä*

Häh? Siis että viittasinko tarinallani huimaan... ? En.

[Chap]

Ja jos ei muuta, niin aina on mukava nostaa joku jalustalle.

Onx tää Aava se sun nuorikkos?

*hämmästyy _todella_ kysymyksestä*

Häh? Siis että viittasinko tarinallani huimaan... ? En.

Tunnet siis Huiman kerran tiedät että hän ei ole tarinan mies. On se Huima sit aktiivinen!

[prosessi]

*hämmästyy _todella_ kysymyksestä*

Häh? Siis että viittasinko tarinallani huimaan... ? En.

Tunnet siis Huiman kerran tiedät että hän ei ole tarinan mies. On se Huima sit aktiivinen!

Ei tyttöjä saa kiusata!

[Aava]

Ei se mielettömästi revi, jos sinulla kerran on jaksamista antaa tilanteen jatkua. Ihmisaivot ovat siitä kummalliset vempaimet, että ne suojelevat ihmistä itseltään. Mitä ilmeisimmin mieluummin riudut kuin toivut, mikä on oma valintansa sekin.

Olet täysin oikeassa. Tunneasioissa minulla on vaan ensisijainen taipumus olla ujo. Plus että olen elätellyt sellaista utopistista fantasiaa siitä, että voisin joskus todella kolahtaa johonkuhun mieheen yhtä lujaa siten, että hänen mielestä olisin vastaavalla tavalla ylitsepääsemätön kohtaaminen. Ehkä samalla, kun yritin rimpuilla irti, toivoin, että hänen selkänsä olisi taittunut ja hänellä olisikin ollut tunteita minua kohtaan, joita ei vaan ollut uskaltanut näyttää. Tapasimme nimittäin eräässä työpaikassa, ja sinne ei tällaiset kuviot sovi. Jo pelkästään ikä- ja statuseronkin takia.

Toisaalta, hän oli niin upea mies, että hänen takia voi riutuakin. Ja sitä kyllä olenkin tehnyt. Ja kyllähän riutua voi, mutta turhaan riutuminen koettelee luonnetta. Vaikka kuvittelee varautuvansa pahimpaankin, aina torjumiset kuitenkin satuttaa. Ei niihin voi koskaan tottua.

[Chap]

*hämmästyy _todella_ kysymyksestä*

Häh? Siis että viittasinko tarinallani huimaan... ? En.

Tunnet siis Huiman kerran tiedät että hän ei ole tarinan mies. On se Huima sit aktiivinen!

Ei tyttöjä saa kiusata!

*komps* huima, lopeta avan ja muiden tyttöjen kiusaaminen!

[Aava]

Tunnet siis Huiman kerran tiedät että hän ei ole tarinan mies. On se Huima sit aktiivinen!

Ei, en tunne huimaa. Tiedän vaan muuten, että todennäköisyys, että kyseinen mies viettäisi aikaa tällaisilla foorumeilla, on minimaalinen. Ja jos viettäisi, hän olisi jo poistunut tältä keskustelupalstalta, koska tunnistaisi itsensä ja ahdistuisi ehkä näistä kirjoittamistani tunteista, mihin ei voi vastata.

[prosessi]

Plus että olen elätellyt sellaista utopistista fantasiaa siitä, että voisin joskus todella kolahtaa johonkuhun mieheen yhtä lujaa siten, että hänen mielestä olisin vastaavalla tavalla ylitsepääsemätön kohtaaminen.

Ei onnistu, ennen kuin on ihan oikeasti lakannut haikailemasta. Haikailu poissulkee kaikki kolahtamiset sellaisiinkin ihmisiin, jotka ilman sitä haikailua voisivat kolahtaa.

Toisaalta, hän oli niin upea mies, että hänen takia voi riutuakin. Ja sitä kyllä olenkin tehnyt. Ja kyllähän riutua voi, mutta turhaan riutuminen koettelee luonnetta. Vaikka kuvittelee varautuvansa pahimpaankin, aina torjumiset kuitenkin satuttaa. Ei niihin voi koskaan tottua.

Kenenkään takia ei kannata riutua, ellei todella halua riutua. Eikä suorien torjuntojen ainakaan pitäisi sattua niin pahasti kuin vaikka epämääräisen päättämättömyyden, sillä silloinhan ainakin tietää, että "tää oli tässä, ohi meni".

[prosessi]

Tunnet siis Huiman kerran tiedät että hän ei ole tarinan mies. On se Huima sit aktiivinen!

Ei tyttöjä saa kiusata!

*komps* huima, lopeta avan ja muiden tyttöjen kiusaaminen!

Arvasin, että sanoisit noin! Oon oraakkeli!