Re: Mieshuoran olemus, tulemus ja käyttö?
Lähetetty: 01.03.2008 17:11
Alan pikkuhiljaa vakuuttua siitä itsekin. Kertynyt näyttöäHerra Manala kirjoitti: Sun väärintulkintakykysi mua kohtaan on melko uskomatonta.
Pahoittelen. Mutta pistän samalla osan mokistani tämän nettiviestinnän piikkiin, jolloin ei pysty päättelemään mitään sanattomasta viestinnästä tai äänensävystä. Vaikuttanee ehkä sekin, että keskustelen isoista asioista tuikituntemattoman kanssa. Jotkut käyvät täällä vain toteamassa jotain tyyliin: "etkai oikeasti ajattele..", jotkut taas vaivautuvat perustelemaan. Luulin sua ensin lakoniseksi kuittailijaksi, mutta taisin erehtyä siinäkin!
Omalla kohdallani sanoisin kyllä ennemminkin, että rationaalisempi syy yksinjäämiselle on kyvyttömyys uskoa siihen, että vastapuolelta voisi joskus tulla yhtä lujaa kiintymystä - eikä siis se, että minun tunteeni olisivat jotenkin keskimääräistä aidompia ja syvempiä.Herra Manala kirjoitti: Mutta silti "kehtaavat" olla varmoja omalta kohdaltaan siitä, että heidän tunteensa ovat kuitenkin aidompia, syvempiä ja varmempia kuin muilla, joka johtaisi muka siihen että pelko yksinjäämisestä ihanan ihmiskokemuksen jälkeen olisi tavallista rationaalisempi.
Joskus elämässä vaan tulee sellainen tunne, että tässä on nyt jotain uniikkia ja lähtemätöntä. Minusta olisi isompi moka elää sen jälkeen liian itsevarmana, että sen saman kokisi varmasti vielä joskus jotakuta toista kohtaan uudelleen kuin että eläisi sen ikäänkuin se ei toistuisi. Enkä kyllä itse osaisi sanoa, olisiko turhauttavampaa etsiskellä sitä uutta vastaavaa kolahdusta tai surra sitä, ettei tämä enää toistu. Mieluummin maksimoin nykyisen kuin odottelen uutta tilaisuutta tehdä se.
Herra Manala kirjoitti: Myönnettäköön että kyllä noi ajatukset tuli itsellekin varsin tutuiksi abauts 10v taaksepäin, kun menetti "once in a lifetime" -tuntuisen suhteensa ja naisensa syövälle.
Ai kamala. Olen pahoillani.
No jos noin on, mun toivo lähti justiinsa. Varhaiskasvatuksessa mallina tunteiden käsittelylle oli se, ettei niitä pidä kotona ainakaan avoimesti käsitellä. Niistä ei saa puhua, se on lällärikamaa. Ja jos itket, olet luuseri. Ja joskus itketti vaan se, ettei saisi itkeä. Jooheippa.Herra Manala kirjoitti:Äääääh. Minusta tunneäly ei ole sama asia kuin nuori (epätoivoinen) rakkaus. Mä uskon että tunneäly on asia joka ei juuri kehity enää aikuisiällä, vaan on suurimmaksi osaksi varhaiskasvatuksellista ja osittain syntyperäistä.
Miksi et? Kyllä taustalla täytyy vähintään jokin keskivaikea luonnevika olla, että pystyy saamaan tunne-elämänsä näin solmuun.Herra Manala kirjoitti: Tunneälyn puutetta (tunnevammaisuutta) voit pikemminkin verrata esimerkiksi narsismiin ja muihin vastaavankaltaisiin luonnehäiriöihin, joiden syntymekanismeina pidetään pääosin kehityksellisiä ja kasvatuksellisia olosuhteita. Ja ennenkuin taas vedät omat johtopäätöksesi, niin ei, en ole tässä sanomassa sinua luonnehäiriöiseksi, narsistiseksi tai tunnevammaisen oloiseksi.
Jaa. Menipä hankalaksiHerra Manala kirjoitti: Kaikki kirjoitukseni ovat piruilevaa provoa, kun sen oikein oivaltaa!