Toisen miellyttäminen parisuhteessa
Lähetetty: 23.02.2008 20:37
Koitin katsella vastaavaa ketjua vaan ei oikein löytynyt vaikka aihetta onkin sivuttu paljon.
Aikaisemminkin on tainnut tulla mainittua että meillä ainakin tehdään paljon juttuja ihan omasta vapaasta tahdosta sen takia että toisella olisi hyvä mieli. Näin edelleenkin. Mutta mihin se raja pitäisi vetää? Aihe on tässä tullut esille on ensi juhannukseksi on taas varailtua mökkiä miehen kaveriporukalla. Ollaan nyt 2 juhannusta oltu rallisprintissä hevonvitunjeerassa. Eka kerralla oli tylsää mutta pyrin olemaan niin kännissä alusta loppuun että menetteli. Viimeksi käytin samaa metodia, silti toinen vuorokausi oli niin tervanjuontia kuin olla ja voi, koitin jo varovasti ehdottaa kotiinlähtöäkin. Ja ensi juhannuksena TAAS? Mies kavereineen on kiva tottakai, vaan niillä menee kaikki aika ajohommiin, niiden valmisteluun ja sitten analysointiin. Ja mä en vois vähempää viihtyä niiden kavereiden vaimojen kanssa. Ne on varmasti tosi ihania ihmisiä, mutta niin pikkuvaimoja että. Lapset sitä ja tätä (ja mikä parasta, ne paskaperseet on siellä mukana!) ruuanlaitto siihen ja siihen aikaan ja joko sitä imuroitaisiin? AArrrgh!
Mä ehdotin jo että jos en lähde? Eihän mun pakko ole vaan kun näin että mies tykkäs tositosi huonoa, se ei tajua kun sen aika menee siellä puuhatessa kuinka paljon mä vaan odottelen sitä. Mitä tehdä? Pahoittaa toisen mieli ja jäädä yksin kotiin? Lähteä toisen mieliksi mukaan ja yrittää kestää?
Aikaisemminkin on tainnut tulla mainittua että meillä ainakin tehdään paljon juttuja ihan omasta vapaasta tahdosta sen takia että toisella olisi hyvä mieli. Näin edelleenkin. Mutta mihin se raja pitäisi vetää? Aihe on tässä tullut esille on ensi juhannukseksi on taas varailtua mökkiä miehen kaveriporukalla. Ollaan nyt 2 juhannusta oltu rallisprintissä hevonvitunjeerassa. Eka kerralla oli tylsää mutta pyrin olemaan niin kännissä alusta loppuun että menetteli. Viimeksi käytin samaa metodia, silti toinen vuorokausi oli niin tervanjuontia kuin olla ja voi, koitin jo varovasti ehdottaa kotiinlähtöäkin. Ja ensi juhannuksena TAAS? Mies kavereineen on kiva tottakai, vaan niillä menee kaikki aika ajohommiin, niiden valmisteluun ja sitten analysointiin. Ja mä en vois vähempää viihtyä niiden kavereiden vaimojen kanssa. Ne on varmasti tosi ihania ihmisiä, mutta niin pikkuvaimoja että. Lapset sitä ja tätä (ja mikä parasta, ne paskaperseet on siellä mukana!) ruuanlaitto siihen ja siihen aikaan ja joko sitä imuroitaisiin? AArrrgh!
Mä ehdotin jo että jos en lähde? Eihän mun pakko ole vaan kun näin että mies tykkäs tositosi huonoa, se ei tajua kun sen aika menee siellä puuhatessa kuinka paljon mä vaan odottelen sitä. Mitä tehdä? Pahoittaa toisen mieli ja jäädä yksin kotiin? Lähteä toisen mieliksi mukaan ja yrittää kestää?