Näin varmasti, mutta kuten kirjoitit: "huomioi vain tätä olettamusta tukevia.." Ihmismielihän siis kuitenkin vastaanottaa suuren määrän tiettyyn aiheeseen liittyvää, sen vierestä menevää ja siihen kuulumatonta dataa. Itse siinä vastaanottotilanteessa kaikki data on luokittelematonta. Jos ajatellaan, että looginen päättely on kognitiivista toimintaa, onko sitä myös sen pois päältäkytkeminen, eli esim. juuri tämänkaltainen tilanne, jossa informaatiovirrasta seulotaan jatkoprosessointiin vaan tietyntyyppinen tieto? Jos ihminen tiedostaa loogisen ajattelunsa, eikö hän myös tiedosta sen puutetta? Voisiko ihminen siis _todella_ kusta itseään linssiin sammuttamalla logiikkansa tietyissä asioissa - tiedostamatta sitä millään tasolla?exPertti kirjoitti:Ihmisen mieli jäsentää asiat siten, että hän rupeaa uskomaan johonkin asiaan ja tämän uskomussuunnan valittuaan hän huomioi vain tätä olettamusta tukevia tietoja.
Vai onko niin, että rationaalisen ajattelun hylkäämiseen vaaditaan aina jonkinlainen ihmisen oman ajattelun ulkopuolinen valtakoneisto, esim. yhteiskunnan taholta? Esim. tupakointi ja alkoholinkäyttö usein aloitetaan ryhmäpaineesta, samoin uskonnoissa on pitkälti kyse laumaominaisuuksista: piilovedotaan ihmisen sosiaalisiin tarpeisiin, statukseen ryhmäänkuulumisesta ja samalla taotaan ihmisiin tiettyjä valmiita ajatusmalleja, jotka voi oppia vain olemalla miettimättä niitä tykönään rationaalisesti. Olen tullut todella skeptiseksi kaikenlaisten ihmisten kategorisointi-ideaalien pragmaattisuudesta. Siihenhän uskonnot tähtäävät: ihmisväestöjen homogenisoimiseen, koska ajatellaan, että se oma ideologia on oikeampi kuin ne vaihtoehtoiset. Ai miksi? No, kun nyt vaan on, koska joku hahmo sanoi niin kauan kauan sitten. Lisäksi, jostain kumman syystä, lähtökohtaisesti variaatiot ovat yleensä haitaksi. Jopa luonnon variaatiot, vaikka samalla myönnettäisiin, että luonnon ekosysteemeissä piilee vissi logiikka.
exPertti kirjoitti: Joku voi olla niin vakuuttunut maahanmuuton autuudesta, että totuuden lukeminen murskaisi hänen maailmankuvansa.
Varmasti. Mutta tällaisessa tilanteessa mukaan tulee kuitenkin jonkinasteinen heikko eloonjäämisvaisto, ja huoli omasta hengissäselviämisestä kytkettynä faktaan, ettei kotimaa todennäköisesti ole enää turvallinen asuinpaikka. Vaistohan on varsin keinoja kaihtamaton, päämääräkeskeinen toimintatapa, mutta on sinällään looginen, koska tähtää omaan säilyvyyden jatkumiseen. Vaikkeivät siis keinot sitä välttämättä ole.
exPertti kirjoitti: Mieluummin etsitään todisteita maahanmuuton autuudesta, vaikka sellaisia on todella hankala löytää. Mutta maailmankuvan eheänä pitäminen on psykologisesti tärkeää.
Minusta tässä on kyse vaihtoehtojen rationaalisesta punnitsemisesta: kotimaassa ei ole enää hyvä asua, mitä vaihtoehtoja on? Joko a) jäädä tai b) lähteä. Jääminen olisi helpompaa, ei tarvitsisi vaivautua siirtymään muualle. Mutta raa'at faktat kotimaan huonoista oloista ovat karu todellisuus. Ei siis jää muuta rationaalista vaihtoehtoa kuin lähteä, koska kotimaan nykytilan perusteella on todennäköisempää menehtyä niiden realiteettien keskelle kuin siellä uudessa paikassa, josta ei ole mitään käsitystä. Kotimaassa asiat ovat joka tapauksessa huonosti, uudessa maassa ei välttämättä. Sinällään siis maahanmuutto voi olla rationaalinen valinta, vaikka perustelut tehdä niin eivät välttämättä ole sitä. Tuottoisimman valinnan kun voi tehdä sattumaltakin, koska lähes kaikessa on kyse todennäköisyyksistä. Vaikka tiedostaisi tekevänsä loogisen valinnan ei-rationaalisin perustein, on siis kuitenkin mahdollista, että valinta on kestävä ratkaisu. Perusteiden loogisuus ei siis sinällään takaa lopputuloksesta välttämättä mitään.
Uskontokontekstissa puolestaan törmää siihen, että edes valinnat eivät sinällään ole loogisia, saati sitten niiden perustelut. Ainoa logiikka saattaa olla inhimillisyys, mutta siitä pisemmälle ei oikein pääse. Pohdinta tyssää ajatukseen "se vain on inhimillistä piste".
Niin. Optimismi ja pessimismi... Molemmat lienee värittyneitä tulkintoja todellisuudesta tai vaihtoehtoisia perspektiivejä tulevaisuuden hypoteeseista. (Joskus olen asettanut tuohon väliin realismin ikäänkuin räikeästi rationaalisimpana vaihtoehtona, mutta kyseinen kategorisointi ei ole ollut hedelmällistä, koska mikään näistä kolmesta näkemyksestä ei riittävässä määrin poissulje muita vaihtoehtoja.) Eikö olisi loogisinta varautua kaikkeen mahdolliseen loogisella päättelykyvyllä ajateltavissa olevaan, huomioiden todennäköisyydet? Esim. millä todennäköisyydellä raiskaaja eheytyy muiden seksuaalista itsemääräämisoikeutta kunnioittavaksi? Taas tullaan nimittäin todennäköisyyksiin, ja niiden huomioiminenhan on varsin kiinteä osa loogista päättelyä. Ihmisillähän ei ole täyttä varmuutta mistään, vain hypoteeseja ja valistuneita arvauksia. Tilastojen tms. havaintojen sivuuttaminen olisi välinpitämättömyyttä (siten siis epäloogista), koska faktojen huomioimattomuus (vielä jos sen tekee tietoisesti) tekee todennäköisyysarvioista epäpäteviä.exPertti kirjoitti: Siksi tyydytäänkin kehittelemään hassulta kuulostavia teorioita miten tämä samainen asia jonakin päivänä jostakin mystisestä syystä rupeaakin toimimaan ja kaikki muuttuu hyväksi. Miten puskaraiskaajat yhtenä aamuna katsovatkin peiliin ja huomaavat miten väärin ovatkaan tehneet. Muuttuvat luterilaisiksi ja aloittavat pellonraivaamisen... Pelastavat työvoimapulalta... Pyyhkivät vanhustemme pyllyt... Sitä odotellessa voikin puhua mitä sylki suuhun tuo ja jättää tylsät tilastot lukematta.
Millä perusteilla olet valinnut maailmankuvasi? Täytyyhän sen taustalla olla jotain näyttöä/logiikkaa, joka sinut on vakuuttanut... ? Sinälläänhän tuo on varsin todennäköinen ja uskottava valinta.exPertti kirjoitti: Samaahan minä teen etsien uutisista vihjeitä talouden huonoista ajoista. Koska valitsemani maailmankuva väittää, että taloudessa ovat edessä huonot ajat.
Täyttä asiaa. Näin todellakin on. Enkä taaskaan ymmärrä, mitä turvallisuutta sellainen valikoitunut konsensus voi tarjota, jonka takana pystyy seisomaan vain tietyissä ympäristöissä. Ehkä sen taustalla on myös jokin illuusio jostain kovasta halusta kuulua johonkin tiettyyn "etuoikeutettuun" ryhmään, omaa paremmuutta ja poikkeuksellista oivalluskykyä korostaakseen.exPertti kirjoitti: Sitten ihmisille tyypillistä on vielä hakeutua toisten samalla tavalla ajattelevien ihmisten luokse ettei heidän tarvitse perustella ehkä hataralla pohjalla olevia ajatuskehitelmiään. Vaan kaikki on suloista konsensusta.
Lämmin kiitos tästä! Tuli tarpeeseen. Nyt olen taas paljon fiksumpi kuin pari minuuttia sitten (tosin kun lähes pohjalta lähtee, se ei ole paljoa vaadittu... )exPertti kirjoitti: Tupakoinnista vielä: "Kognitiivinen dissonanssi....."