Kitinä

Gattacan maanisvaihetta lukiessaan vastaus olisi että näinköhän. Toisaalta, jos kysymys asetetaan, että tekeekö raha onnellisemmaksi niin vastaus voi olla toinen.

Maslowin kaksi pohjimmaista lienee kuitenkin nykysuomessa hanskassa öbaut kaikilla. Itse olen käytännössä koko ikäni käynyt villiä viitoskerroksen self actualization-taistelua itseäni ja koko universumia vastaan. Ei minulta koskaan ole puuttunut mitään muuta kuin kenties arvostusta, jos sitäkään. Jos saisin rajattomasti rahaa niin en tiedä mitä se tekisi elämänlaadulleni. Lopettaisin välittömästi työnteon tietenkin, matkustelisin ja hummaisin ja eläisin luxuselämää. Tiedä sitten josko minusta tulisi (vielä) mulkvistimpi Mies ja josko polla sekoaisi (vielä enemmän) siitä, ettei tekisi töitä.

On kuitenkin vaikea ajatus, että raha jotenkin muka pilaisi elämän. En voi olettaa kuin että rajaton pankkitili lisäisi onnellisuuttani, muttei paljon.

Onhan näitä onnellisuusjuttuja jonkinverran tutkittukin. Tässä pätkä Daniel Golemanin webbisivuilta.




Happy Days: Friends, Family and Tradition
Published December 14th, 2006 in Social intelligence.

A radio interviewer in Dublin recently asked me why, in my view, people in Ireland were no happier now that their booming economy had brought them a sudden tide of prosperity. In answering I cited longstanding data showing that once people leave the poverty level and are able to satisfy their basic needs, there is little to no correlation between earnings and happiness. Or, as the Beatles put it, “Money can’t buy you love.” Daniel Kahneman, a Nobel-winning psychologist at Princeton University explains the paradox of the unhappy rich in terms of “the hedonic treadmill”: no matter how much more income we earn, it’s never enough to meet the escalation of desires as our material expectations ratchet inexorably upward. The treadmill of chasing ever-more expensive pleasures has no end. As a result, the rich end up needing more pleasure to be as satisfied than do those with less money and lower expectations.

For instance, in a 2004 article in the journal Science, Kahneman reported data showing that far more important than money in how satisfied people are with their lives is how rewarding they find their primary personal relationships. His conclusions dovetail with findings from the emerging field of social neuroscience, which studies how people’s brains operate during interactions with other people. Satisfying relationships, it seems, have powerful impacts on brain function, particularly our neural centers for pleasure.

The scientific case for the potency of relationships we savor comes from multiple lines of research. A bit of the biological spell of flirting was discovered when neuroscientists scanned the brains of men who were shown photos of different women. Only when a man both found a woman attractive and she looked him straight in the eye did his brain secrete a dose of dopamine, a neurochemical that delivers pleasure. If the man was not drawn to the woman, or when her eyes looked elsewhere, there were no molecules of joy.

The full text of this essay is available to subsribers to TimesSelect from The New York Times.

Further resources:

* For more details on the neural basis of love, see Part IV, “Love’s Varieties” in Social Intelligence (Chapter 13, Webs of Attachment; Chapter 14, Desire: His and Hers; Chapter 15, The Biology of Campassion; also see the Epilogue, “What Really Matters”)
* References for studies cited in the full New York Times article:

* Daniel Kahneman et al, 2004, “A Survey method for characterizing daily life experience: The day reconstruction method,” Science, 306, 1776-1780, p. 1779.
* Andrea Bartels and Semir Zeki, 2000, “The neural basis of romantic love,” NeuroReport, 17, 3829-3834.
* Jaak Panksepp, Affective Neuroscience: The Foundations of Human and Animal Emotions. New York: Oxford University Press, 1998.
* Kerstin Uvnäs-Moberg, 1997, “Oxytocin linked antistress effects: The relaxation and growth responses,” Acta Physiologica Scandanavica, 161, 38-42.




Wired to Connect - Dialogues on Social Intelligence

elco kirjoitti:On kuitenkin vaikea ajatus, että raha jotenkin muka pilaisi elämän. En voi olettaa kuin että rajaton pankkitili lisäisi onnellisuuttani, muttei paljon.

En usko, että raha pilaa kenenkään elämää, mutta esimerkkejä löytyy siitä, että jos ei ole ymmärrystä resurssien rajallisuudesta (ts. rahaa on ollut aina käytössä >tarpeellinen määrä) niin voi olla melko vaikeaa asettua useimpien ihmisten asemaan ja/tai ymmärtää heitä. Raha sinänsä ei pilaa mitään, mutta vääristynyt käsitys sen merkityksestä arjelle yleensä voi pilata jotain mahdollisuuksia.

Rajaton pankkitili tekisi minusta kertaheitolla sekä huonomman että paremman ihmisen. Esim. tuhoaisin silmittömästi ympäristöä liikuskelemalla maalla, merellä ja ilmassa silmittömästi polttoainetta kuluttavilla vekottimilla. Toisaalta pistäisin melko sumeilematta fyrkkaa menemään myös erilaisiin avustuskohteisiin jonkin paikallisen tai globaalin ongelman poistamiseksi. Esim. Saudi-Arabian militantti naisliike saisi salaisen rahoittajan terrorikampanjaa varten. Terroristien vientitasapainon on aika tasoittua!

exPertti kirjoitti:Rahan puute taas tuntuu tekevän useimmat onnettomiksi.

Tuossa on tietysti perää. Parisuhteissa riidellään tavallisimmin rahasta ja seksistä. Kummankin puute on ikävä asia.

Vanha klassikkovastaus: Ei se onnelliseksi tee, mutta itken mielummin Jaguarissa kuin Toyotassa...

Riittävä määrä rahaa tekee onnelliseksi. Perustarpeet (ruoka, asunto, lämmitys jne.) on saatava tyydytetyksi ja se ei nykyään onnistu muuten kuin rahan avulla. Köyhänä kituuttaminen on hirveää ja teen kaikkeni, että sellaiseen elämään ei tarvitse palata. Minulle rahaa on riittävästi silloin, kun jokaista euroa ei tarvitse erikseen miettiä ja laskea.

Leila kirjoitti:teen kaikkeni

Kannattaa varoa mitä sanoo. Aikamiespojat voivat tulkita tämmöisiä väärin.

Raha on ainoa asia, joka voi tehdä onnelliseksi. Se on ainoa asia, jolla saa vapautensa. Jos sitä ei ole, on elämä helvetin rankkaa linnatuomiota päivästä toiseen. Varsinkin kun jokainen ihminen on yksin niin rahan tärkeys vaan korostuu. Millään muulla kun ei ole oikeasti väliä. Minulle riittäisi kertalaakina n.300 000 and that's it. Gattaca on ainoa ihminen, jolle olen tällä palstalla kateellinen. Äijän laiva tuli himaan sellaisella tavalla etten voisi unelmoidakaan. Itse tienaan jotain 40ke vuodessa ja olen tullut siihen tulokseen ettei sillä tee mitään, tai siis että arkipäivä ei ole tuon rahan arvoista. Parempi siis olla ilman duunia kuin poimia jotain vitun murusia ja kitua. Duunia tekemällä ei rahaa saa ja kun duuni on pahin asia mitä ihmiselle voi tapahtua niin fiksuinta on olla menemättä. Saatana kun olisi ollut rohkeutta siihen jo vuosia sitten.

Crowbar kirjoitti:Raha on ainoa asia, joka voi tehdä onnelliseksi. Se on ainoa asia, jolla saa vapautensa.

Näin se hyvin pitkälti on. Toisaalta, jos on läpeensä negatiivinen ja elämäänsä kyllästynyt ihminen, niin ei siinä varmaan rahakaan auta.

Edittiä: Siis minut raha tekisi onnelliseksi. Tuskinpa ihmisenä juuri muuttuisin kuin korkeintaan iloisemmaksi saadessani toteuttaa itseäni kokonaisvaltaisesti.

Ei raha tuo mielestäni onnellisuutta. Raha helpottaa, mahdollistaa ja poistaa kateudentunnetta. Raha tuo stressiä mutta myös rauhoittaa.

Pyry-Matias kirjoitti: Raha tuo stressiä

??? Senhän se nimenomaan poistaa lopullisesti. On mielenterveysongelmia jos jaksaa jostain stressata kun on massia.

Kreitsu kirjoitti:

Crowbar kirjoitti:Raha on ainoa asia, joka voi tehdä onnelliseksi. Se on ainoa asia, jolla saa vapautensa.

Näin se hyvin pitkälti on.

Mä liityn tähän kannatusjoukkoon.

Crowbar kirjoitti:Jos sitä ei ole, on elämä helvetin rankkaa linnatuomiota päivästä toiseen.

Tässä taitaakin olla pullamössösukupolven ykkösteesi. Voi kun olis syntynyt saudiksi, voisi keskittyä ajamaan rallia aavikolla ja panemaan filippiiniläisiä taloudenhoitajia.

En ymmärrä kateutta - etenkään jotain kylähullua kituvaa juoppoa kohtaan. Helpompi olisi olla kateellinen Mika Häkkiselle tai Björn Wahlroosille, mutta ei oikein lähde sekään.

Totta vitussa lopettaisin duunit samalla millisekunnilla, kun saldo olisi kohdallaan (1,5Me minulla), mutta en kuitenkaan koe, että tämä nyt niiin sietämätöntä on, vaikka duuni ei yleensä hirveästi iskekään. Pikemminkin olen sitä mieltä, että suhteellisen vähällä vaivalla kolahtaa 50ke tilille.

Ihan vaan se rahan mukanaan tuoma turva jotenkin lämmittää, uskaltaa helpommin sairastua syöpäänkin ja muuta sellasta.

Tix kirjoitti:

Crowbar kirjoitti:Jos sitä ei ole, on elämä helvetin rankkaa linnatuomiota päivästä toiseen.

Tässä taitaakin olla pullamössösukupolven ykkösteesi. Voi kun olis syntynyt saudiksi, voisi keskittyä ajamaan rallia aavikolla ja panemaan filippiiniläisiä taloudenhoitajia.

Hölöpölö. Älä Tix suotta häpeä sitä, että viihdyt duunissa ja olet tavis. Kaltaisellesi töissä käynti on ok ja jopa hyvä juttu. Minunkaltaiselleni se ei ole oikeastaan edes vaihtoehto. Tai no, likuhihnan päähän pakkaamaan tavaroita pahvilaatikkoon. Se on ainoa mitä enää voisi kuvitella tekevänsä.

Jokainen ihminen on silmissäni mieleltään köyhä jos kykenee käymään töissä ilman viinaa.

Geep kirjoitti:Ihan vaan se rahan mukanaan tuoma turva jotenkin lämmittää, uskaltaa helpommin sairastua syöpäänkin ja muuta sellasta.

Mä luulen että raha on se asia mikä menettää ihan ekana merkityksensä jos saa kuulla sairastavansa syöpää. Tunnen kaverin joka sairastui, pisti kaiken haisemaan ja parani. Eikä edes harmita. Huonomminkin voisi aikansa viettää kuin laskuvarjohyppäämällä ja sukeltelemalla vuoden.

Crowbar kirjoitti:Hölöpölö. Älä Tix suotta häpeä sitä, että viihdyt duunissa ja olet tavis.

En taida hävetäkään. Enhän minä töitä tekisi jos en tarvitsi fyrkkaa elääkseni. Ei töissä olossa silti mitään kamalaa ole. Kyllä se tatin hakkaamisen krapulassa kotona voittaa. Vapaa-aikaa arvostaa enemmän kun se on rajallinen resurssi.

Jokainen ihminen on silmissäni mieleltään köyhä jos kykenee käymään töissä ilman viinaa.

Daah. Mitä sä sitten enää edes mietit? Sulla on kaikki edellytykset ammattimuusikoksi ellei peräti rocktähdeksi.

Kun tulotasoni noin kolminkertaistui yhdessä yössä siirtyessäni julkiselta privaattiin, olin jonkin aikaa onnellinen. Asia jopa kohosi nuppiin niin, että muutuin typerykseksi. Ryypätessäni vanhojen kavereiden kanssa koin tarpeelliseksi korostaa ansioitani.

Nyttemmin lisääntynyt ansiotasoni ei tuota varsinaisesti mitään erityisiä tuntemuksia.

Oma teoriani on, että ihmismieli nopeasti kalibroi onnellisuuden nolla-tasolle. Tämänhän on järkevää, koska jos asioita tarkasteltaisiin absoluuttisella asteikolla, niin suurin osa ihmisistä olisi jatkuvasti joko erittäin onnellisia tai erittäin onnettomia.

Lajin säilymisen kannalta on järkevää, että ihminen on koko ajan lievästi tyytymätön vallitsevaan tilanteeseen.

Lisää rahaa en halua, koska tiedän, että siitä ei olisi mitään iloa. Itse asiassa en halua mitään. En tiedä, olenko hengissä.

elco kirjoitti: Pikemminkin olen sitä mieltä, että suhteellisen vähällä vaivalla kolahtaa 50ke tilille.

Mä olen niin palkkakuopassa.

Okei, oma valinta olla nyt julkisella sektorilla - ja voin vaihtaa. Julkisen sektorin palkkauksessa tuollainen palkkaus tulee tehtävistä, jotka eivät ole enää kivoja - eli korkeamman luokan johtotehtävistä.

Tix kirjoitti:Mä luulen että raha on se asia mikä menettää ihan ekana merkityksensä jos saa kuulla sairastavansa syöpää.

No mä aattelin nyt ihan eri juttuja, mut ei niistä enempää ku mietin ensin uudelleen. Minähän en enää henkkoht-jutuista täällä aukene, perkele, treeniä nainen.

NuoriDaavid kirjoitti:Lisää rahaa en halua, koska tiedän, että siitä ei olisi mitään iloa. Itse asiassa en halua mitään. En tiedä, olenko hengissä.

Sama, en kaipaa lisää rahaa. En oo koskaan tainnu hirveesti kaivata. Mutta tiedän olevani hengissä koska kaipaan älyttömästi uutta kevättakkia ja pojalle pörrötumppuja!

NuoriDaavid kirjoitti:Lisää rahaa en halua, koska tiedän, että siitä ei olisi mitään iloa. Itse asiassa en halua mitään. En tiedä, olenko hengissä.

Josko laitan tilinumeroni yv:llä jos alkaa ahdistaa liiat tulot? Lupaan, että tilitän lahjaverot tunnollisesti. Not.

Crowbar kirjoitti:Jokainen ihminen on silmissäni mieleltään köyhä jos kykenee käymään töissä ilman viinaa.

Mä oon varmaan supersekopää kun käyn just nyt ilmaseks viikonloppuduunissa. Tai no talon vichyä kumoan siellä.

Tix kirjoitti:

Crowbar kirjoitti:Hölöpölö. Älä Tix suotta häpeä sitä, että viihdyt duunissa ja olet tavis.

En taida hävetäkään. Enhän minä töitä tekisi jos en tarvitsi fyrkkaa elääkseni. Ei töissä olossa silti mitään kamalaa ole. Kyllä se tatin hakkaamisen krapulassa kotona voittaa. Vapaa-aikaa arvostaa enemmän kun se on rajallinen resurssi.

Sinulle ehkä voittaakin. Minulle taas kotona tatin hakkaaminen vie voiton duunista milloin vain. Ja jos ei käy duunissa ei tarvitse olla krapulassakaan. Ja toi "vapaa-aikaa arvostaa enemmän" -läppä on lahjattomien tylsimyksien lätinää.

huima kirjoitti:

elco kirjoitti: Pikemminkin olen sitä mieltä, että suhteellisen vähällä vaivalla kolahtaa 50ke tilille.

Mä olen niin palkkakuopassa.

Okei, oma valinta olla nyt julkisella sektorilla - ja voin vaihtaa. Julkisen sektorin palkkauksessa tuollainen palkkaus tulee tehtävistä, jotka eivät ole enää kivoja - eli korkeamman luokan johtotehtävistä.

Tai sitten veroloukussa.

Suoraan sanoen en kyllä ymmärrä, miksi kukaan ammattitaitoinen nuori insinöörismies jumittaa Suomessa. Alasta riippien Irlanti, Aasia, Oseania tai Etelä-Amerikka vetäisi varmasti.