Kävin keikalla

[Starflare]

Tänään kävin katsomassa Pearl Jamin, Nirvanan, Stone Temple Pilotsin ja Alice in Chainsin yhteiskeikan. Olivat yhtä kovassa kunnossa kuin reilut kymmenen vuotta sitten.

Tiedät eläväsi ja kokevasi jotain mahtavaa, kun laulat täyttä kurkkua keskellä Nosturin puolityhjää lattiaa Pearl Jamin Alivea.

Onko Nirvana muka kasassa vielä?

[Lolita]

Onko Nirvana muka kasassa vielä?

Ei noista ole oikeasti kasassa kuin Pearl Jam. Cover-bändit keikkaili tänään.

[Starflare]

Onko Nirvana muka kasassa vielä?

Ei noista ole oikeasti kasassa kuin Pearl Jam. Cover-bändit keikkaili tänään.

Johan ihmettelinkin, en kyllä tiedä grungesta yhtikäs mitään.

[bedlam]

Käytiin samassa treenikämpässä majailevan Gnu-orkesterin levynjulkaisukeikkaa katsomassa. Hienoa musiikkia, kaunista popmaalailua pienellä Alanko-nyrjähtäneisyydellä maustettuna. Levy täytyy käydä ostamassa.

[cardic]

eilen kavin kattoon katatonian tavastialla. keikka oli taattua katatonian laatua; raskaita ja menevia riffeja, seka jykevaa mattoa, valissa tyynta ennen myrskya. fiilista latisti hieman keikan tirkistely piippuhyllylta, seka tieto aikaisesta heratyksesta.

edit: siis lauluja siita kun kaikki ei ole OK

[SikaMika]

Keskiviikkona katsastin King Diamondin. Äijä orkestereineen oli vireessä, vaikka äänensä meinasikin lähteä! Soittivat perkeleellisen lujalla äänentilavuudella, korvat soivat vieläkin.
Eilen hain lievitystä tinnitukseeni Mokomaa kuuntelemalla. Hyvä keikka. Lämppärinä toiminut Rytmihäiriö oli kaameata kuraa, mutta sanoituksissa (sikäli kun niistä jotain selvää sai) on asennetta; soittolistalta löytyivät mm. filosofisen kantaaottavat kappaleet "Ihmisiä kuolee" ja "Jos otan, niin tapan"!

[nexie]

Lauantaina viihdytimme itseämme Kuusumun Profeetan avulla. Liput seitsemän euroa, keikan kesto n. 2,5 h sisältäen väliajan. Riittoisasti vastinetta rahalliselle panostukselle siis.

[sanctus]

Axl W. Rose aka William Bruce Rose aka William Bailey ei ehkä enää nosta mieleeni muistoa hetkestä, kun kuulin ensimmäisen kerran Appetite for destruction levyn kipaleen Nightrain, mutta kyllä miehellä on edelleen todella vittumainen nasaali. Että voikin olla jotain paiskattu tuollaisella äänellä: täydellisen tuntuinen ja läpeensä miellyttävä.

Sen sijaan keikalta puuttui mies ja hattu.

[Ebola]

Axl W. Rose aka William Bruce Rose aka William Bailey ei ehkä enää nosta mieleeni muistoa hetkestä, kun kuulin ensimmäisen kerran Appetite for destruction levyn kipaleen Nightrain, mutta kyllä miehellä on edelleen todella vittumainen nasaali. Että voikin olla jotain paiskattu tuollaisella äänellä: täydellisen tuntuinen ja läpeensä miellyttävä.

Sen sijaan keikalta puuttui mies ja hattu.

Aaah, mies juuri matkalla katsomaan tämän päiväistä keikkaa. valitettavasti en itse päässyt mukaan saikun vuoksi.
Noh, en suuresti fanita, joten ehkä tuo ei haitanne.

[Pikku-Akka]

Haapavesi Folkissa jammailtiin viikko sitten Lauri Tähkä ja Elonkerjuuorkesterin tahtiin.. Huippu keikka!

[sanctus]

Epäilen ettei meitä 70 -luvulla syntyneitä löytynyt montaa, jotka olisivat olleet siellä fanittamassa nykyistä tilannetta. Miehellä on kuitenkin edelleen ääni niin valtavan hienossa kunnossa, että kyllä siinä täytyy olla aika syvä rockpoliisiasento, jossei edes pientä respektiä irtoa.

n. 90 -luvulla syntyneet sen sijaan mekastivat aivan helvetisti. Asenne kunnossa. Keikalla pitää osata käyttäytyä.

Noh, en suuresti fanita, joten ehkä tuo ei haitanne.

[Ebola]

The 69 Eyes Lappeenranra Festivaaleilla 16.7

Nyt menin neitsyys tämän bändin näkemisessä, eikä tuottanut pettymystä.
Kaiken kaikkiaan miellyttävä kokemus heikossa hapessakin, eikä tärykalvot uhanneet hypätä korvista ulos, siitä aina iso plussa. Olenhan esimerkiksi Dingon keikalta lähtenyt koska korvat eivät kertakaikkiaan kestäneet, eikä lauluääntä kuulunut soittimien seasta nimeksikään (äänimiehet, äänimiehet).
Uskalsin jopa teinigoottien keskelle hillumaan lavanreunalle vaaleanpunaisissani pääasiallisten suosikkieni aikana (Brandon Lee, Wasting the dawn, Lost boys, The Chair). Mainittavan arvoista on myös yleisöön otettava kontakti, tekee aina keikasta mahdollisimman irtiotettavan ja fiilistelevän.
Miinuksina mainittakoon lavan liian pieni koko kyseiselle bändille, Wallu Valpion esiintulo ennen keikkaa heittämään kulunutta läppää bändistä (tavallisen idiootin oloinen jätkä, sitäpaitsi mieleeni on jostain syystä jäänyt vuosien takaisen 7päivää lehden lukijapalstalta ihmisolennon kirjoitelma siitä miten likaiselta jätkän kieli näyttää (ja vieressä tietenkin kuva kielestä kielikoruineen, uh), ja muzzuNI varoittelu ennalta siitä, jotta jos biisit eivät tuttuja niistä ei todennäköisesti saa hyvin selvää (varsinkin kun itse en ole koko tuotantoon tutustunut) piti paikkansa, mutta ei se menoa haitannut, kun niitä tuttuja biisejä kuitenkin enimmälteen soittivat.

- Bongattu kasa teinigootteja.
- Bongattu rokkimummo (asennetta!).
- Bongattu lavan reunalla oksenteleva teini.
- Bongattu 90% varmuudella Hanna Pakarinen lievässä humalatilassa.
- Bongattu allekirjoittanut pohtimassa hitaan biisin aikana ajatuksissaan nahkahousujen syvintä olemusta; miten hiostavat, miten hiostuksen kestää, millainen hajuhaitta niistä tulee, kuinka monta keikkaa kyseiset nahkahousut ovat mahtaneet nähdä, voiko nahkahousuja puhdistaa millään tavalla?
- Bongattu hyviä kuvia.

[JakeBlues]

No niin. Tuli tuossa Puistoblues nähtyä ja koettua. Pari sanaa itse tapahtumasta. Perjantaina pompsahdin sitten ravintola Heveniin seuraamaan etupäässä Tutu Jonesin klubiaktia, mutta myös jo etukäteen hyväksi tietämäni Jake’s Bluesbandin ja Dave Lindholmin yhteistyön sujuvuutta. No niin, olihan estradilla myös mikä lie Boogie Healers, joka avasikin koko illan tapahtumat. En lämmennyt – ei siitä sen enempää. No sitten tuli Jake ja kumppanit. Jaken SRV tyylinen kitarointi ei nyt välttämättä sopinut paljon standardeja sisältäneeseen settiin ja siksipä olikin hyvä että kielien hiplailut hoitikin etupäässä Dave – kuten myös kurkunpään käytönkin. Setti toimi. Oli hyvä. Dave etenkin yllätti taas pitkästä aikaa positiivisesti. Mieshän oli silminnähden selvin päin. Ei ole ihmeet vielä maailmasta loppuneet. Ilta huipentua Tutu Jonesiin. Tai no, huipentui ja huipentui. Ymmärtääkseni teksasista kotoisin olevalta kaverilta odotin hiukan tiukempaa tatsia, kuten sen alueen muiltakin artisteilta on ollut tapana kuulla, vaan ei. Liikuttiin jossain Robert Crayn ja BB Kingin välimaastossa niin soundin, kuin itse aktin muiltakin osilta. Ei oikeen sytyttänyt noin klubilla. Niin siis, muutamaa biisiä lukuun ottamatta, en ollut aikaisemmin kaverin tuotantoon juurikaan perehtynyt. No siis tulihan sieltäkin niitä standardeja – se nyt on vaan joka bluesukon pakkomielle saada yleisö mukaan jollain vanhalla Willie Dixonin kynästä lähteneellä Chicago blues rallilla (tai muulla vastaavalla). Kaiken kaikkiaan ihan ok ilta.

Nooh, pääkonsertti lauantaina oli se jonka takia olin oikeastaan Järvenpäähän viikonlopuksi pesiytynyt. Odotuslistalla oli hyvä seura, hyvä keli, rento olo, maukkaat piknik annit ja tietenkin hyvä musiikki. Naulan kantaan. Se oli loistopäivä olla elossa. Tosin henkilökohtainen aikataulutus hieman kangerteli aamun osalta, edellisillan rientojen takia, ja oireili myöhästymisenä itse juhla-alueelle saapumisen kautta. Jäipä sitten ensimmäisen orkesterin suoritus näkemättä/kuulematta. Oli kuulemma ollut hyvä, joku voinee vahvistaa. Ensimmäinen suoritus, jonka itse pääsin seuraamaan, oli UMOn ja Ahlqvistin yhteisrypistys. Ei huono, muttei mitään maata järisyttävää. Itselleni heräsi lähinnä kysymys; miksi Pepe on tuolla päälavalla harva se vuosi, kun ei sieltä oikeasti ole mitään varsinaisesti uutta ja ihmeellistä tarjolla. Samaa sapluunaa kaveri vääntää vuodesta toiseen. No. Ei se silti mikään aivan tappohuono ole.

Tutu toimi jo merkittävästi paremmin näin isommalla areenalla. Ulkoilmassa sounditkin kuulostivat jokseenkin paremmilta ja kaverilla oli aivan selvästi vähän enemmän yritystä mukana. Edellisen illan klubin esitys vaikutti enemmän sellaiselta ”nyt hoidetaan tää duuni alta pois” meiningiltä. No nyt oli hyvä meno. Olikohan Tutulla tarve näyttää osaamistaan illan pääesiintyjälle?! Procol Harumin jätän tässä kohtaa omaan arvoonsa. En jaksa ymmärtää mitä kyseinen orkesteri teki bluesfestarilla. Koko viikonlopun ainoa negatiivinen osa. Tulihan sieltä niitä hittibiisejä – niitä joita olen joskus kuullut äitini levylautaselta soitettavan.

Mutta sitten itse herra ja hidalgo. Buddy veti taas niin että tuntui ja näkyi. Ei ihan heti uskois että kyseessä on 70-vuotias pappa, kun kaveri nappaa skitan käteen ja antaa palaa. Vai miten itse kokisitte tilanteen jossa hänen ikäisensä kaveri soitta kitaraa hampaillaan, vääntää muutamat soinnut niskan takana ja lähtee parin turvamiehen saattelemana yleisön sekaan dallaamaan vetäen samalla pitkän soolon? No olihan tuo nähty jo aikaisemminkin, mutta kyllä kaverin akti silti säväyttää. Ja se soitanta ja herran ylimalkainen tulkinta on jotain sielua hivelevää. Biisilista olisi voinut kyllä olla painottunut enemmän omaan materiaaliin ja olisi jopa toivonut enemmän siivuja uudelta levyltä, mutta kaikkea ei voi aina saada.

Ensi vuodelle onkin sitten ladattu isot odotukset; onhan kyseessä 30 –vuotis juhlakonsertti. Toivotaan että esiintyjälista on tilaisuuden arvolle sopiva.

[Rouva Pupu]

Apulanta Lappeenranta Festivaaleilla 19.7

Taattua kamaa. Nautintoa laimensi kuume ja pään halkeaminen, mutta kannatti uhrautua.
Bongattu jälleen Hanna Pakarinen kaljalasi kädessä sekä Big Brotherin Timo ja Iina hinkkaamassa toisiaan.
PMMP jäi nyt näkemättä, ehkä sitten joskus kun on paremmassa hapessa.

[Lolita]

Bassosoolon SM-kisat

Taattua laatua ja viihdettä isolla munalla! Ei ne basistit voi ihan tyhmiä olla, sen verran upeita ääniä saivat soittimistaan irti. Nyt olen kuullut Suvivirren soitettuna sähkökontrabassolla (luulisin...) ja jousella. Korviarepivää. Vastapainoksi kuultiin myös Porilaisten marssi ihan semmosella tavallisella bassolla. Voitto meni tänä vuonna Rovaniemen pojalle.

[Lolita]

Voitto meni tänä vuonna Rovaniemen pojalle.

Ja mitäs sinä voitit?

Neljä tuoppia alkoholitonta olutta salin peränurkassa luomatta katsekontaktia siihen vieressä seisovaan komistukseen

[Tinkezione]

Bassosoolon SM-kisat

Taattua laatua ja viihdettä isolla munalla! Ei ne basistit voi ihan tyhmiä olla, sen verran upeita ääniä saivat soittimistaan irti. Nyt olen kuullut Suvivirren soitettuna sähkökontrabassolla (luulisin...) ja jousella. Korviarepivää. Vastapainoksi kuultiin myös Porilaisten marssi ihan semmosella tavallisella bassolla. Voitto meni tänä vuonna Rovaniemen pojalle.

Joo, saatan ehkä vain luulla, mutta mielestäni tänä vuonna oli väkevämmät soitot ainakin parhaiden osalta mitä viime vuonna...

Rovaniemen poika ilahdutti meitä 6-kielisellä pizzalapiollaan mm. Super Mario Bros. -teeman tahtiin... Sähkökontrabassopoika Miika todennäköisesti pilasi tsäänssejään finaalissa turvautumalla vastustajan 6-kieliseen, ihan vain että pääsisi vetämään Primuksen My Name Is Mudia... Olihan autenttinen suoritus laulua ja esiintymistä myöten, mutta ehkä tuollainen ei kuitenkaan kuulu BASSOSOOLOKILPAILUIHIN.

Hauskaa oli joka tapauksessa, ja tietysti myös oheisbändit hoitivat hommansa hienosti.

[Tinkezione]

Tänään kävin katsomassa Pearl Jamin, Nirvanan, Stone Temple Pilotsin ja Alice in Chainsin yhteiskeikan. Olivat yhtä kovassa kunnossa kuin reilut kymmenen vuotta sitten.

Niih, tämän spektaakkelin olen missannut jo kahtena vuonna. Onneksi Ruisrockissa näin Tribuuttiteltassa tämän Rust plays Alice in Chains -vedon... Hiljaiseksi veti. Karvat pystyssä joutui kuuntelemaan, kerrassaan ahdistavan hieno setti! Erityisesti Down in a Hole vetosi, varsinkin kun Mikko Herranen sen jo edesmenneelle äänelle omisti.

Tämä Herranen se on muuten monitaitoinen jamppa. Rumpuja piestään Velcrassa, lauluhommia hoidetaan Mauron Maidenissa Iron Maidenin merkeissä ja Rustin kanssa tehdään sitten omaa musiikkia ja silloin tällöin näitä AIC-coverikeikkoja.

[swirl]

Onneksi Ruisrockissa näin Tribuuttiteltassa tämän Rust plays Alice in Chains -vedon... Hiljaiseksi veti.

Tämän onnistuin missaamaan ja harmitti vietävästi Kuten myös System of A Down -tribuutin Taunon Systeemin missaaminen.

[Tinkezione]

Onneksi Ruisrockissa näin Tribuuttiteltassa tämän Rust plays Alice in Chains -vedon... Hiljaiseksi veti.

Tämän onnistuin missaamaan ja harmitti vietävästi Kuten myös System of A Down -tribuutin Taunon Systeemin missaaminen.

Taunon Systeemi nähtiin tietysti jo Gorgonzola-klubilla Semifinalissa kolmisen viikkoa sitten. Se oli väkevää kamaa! Mulla on tuoltakin klubilta pari biisiä videolla, jahka saan ne johonkin alle 100 MB tilaavievään formaattiin niin voin pistää jakoon. Kappaleet taisivat olla Paussi (Bounce) sekä Omenapiirakoita (Vicinity of Obscenity).

[swirl]

Mulla on tuoltakin klubilta pari biisiä videolla, jahka saan ne johonkin alle 100 MB tilaavievään formaattiin niin voin pistää jakoon.

Toivottavasti tulee vielä mahdollisuuksia päästä näkemään tämä pumppu livenä. Oh, pistä ihmeessä videot jakoon, jos vaan pystyt. Tahtoo nähdä

[aimohaiku]

Regina ja The Scaramangas
(Kuudes Linja, Kallio, Helsinki)

Regina sai Aimon Kallioon rokkailemaan. Ensi visiitti tällä klubilla. Pienehkö paikka. Vaatimattomat puitteet, mutta meno sitäkin parempi. Toinen bändi oli uusi tuttavuus, joka osoittautui varsin iloiseksi yllätykseksi. Kitaravetoinen poppi sai puntin vipattamaan ja suun hymyyn. Reginan uusiin biiseihin olin hieman pettynyt. Mutta kyllä tämä musiikki toimii myös livenä. Ei mikään elämää suurempi kokemus kokonaisuudessaan, odotin levyä kuunteltuani enemmän. "Pidä varasi, tyttö!" ja "Olisitko sittenkin halunnut palata" jäivät mieleeni illan kohokohtina.

Lostariin oli ainakin kilometrin jono. Päädyin Kuu Kuuhun kuuntelemaan iloisen seurueen musisointia kitaran säestyksellä.

http://www.myspace.com/thescaramangas

http://www.myspace.com/reginaxxx

[isohaara]

Hanoi Rocks
Tampere, Pakkahuoneen Klubi.

Kyl ukot vaan jaksaa heilua. Peruskeikka, hieman jopa laimeampi ikärajattomuuden takia, mutta menoa riitti joka tapauksessa. Tutut hitit, helvetin hikinen ilma ja Dave Lindholm hiimuilemassa seiniä pitkin. Kannatti käydä, mutta 20 € lipusta oli kyllä tyrnä hinta.

[urpiainen]

Minnesota Orchestra Osmo Vänskän johtamana Finlandia-talolla osana Helsingin juhlaviikkoja. Ohjelmassa Sibeliuksen viulukonsertto D-molli op. 47 (solistina Viktoria Mullova!) ja Mahlerin 5. sinfonia.

Mitäpä sitä kulttuurimoukka tunnettujenkaan teosten tulkintaeroista osaisi sanoa, mutta ainakin näin maallikon korvaan Vänskän Minnesota Orchestra kuulosti varsinkin Mahlerissaan aidon vimmaiselta ja toisaalta viiltävän kauniilta. Mahlerin ristiriitainen ja räiskyväkin nerous tuli hyvin esiin energisessä soitossa. Mullovan viulu soi myös kauniisti, mutta hänen vaivaton ja kylmäkin taituruutensa iskee varmaankin enemmän oikeisiin taiteentuntijoihin kuin tällaiseen maallikkoon. Mutta varsinkin Mahlerista nautin kovasti. Saa nähdä, mitä Hesarin arvostelija sanoo.

Niin, ja encorena-kuultu humoristinen iloittelu Säkkijärven polkasta oli, sanoisinko, aika ikävää yleisönkosiskelua. Kun sormi pyllyssä ah niin kulttuurista klassista musiikkia kuunteleva pikkuporvaristo sun muu Rotary- ja Lions-väki saa juuri mentaliteettiinsa osuvaa huumoria, kokemus on aika kiusallinen.

[nexie]

Nicole Willis oli ihQ. Meininki oli kuitenkin niin guuman kostea ja oma nesteytys ilmeisen vaillinaisesti toteutettu, että allekirjoittanut onnistui illan päätteeksi pyörtymään Tavastian narikan eteen