Kävin keikalla

[aimohaiku]

Vuokko Hovatta @ Tavastia 13.3.2008

Levy-yhtiössä Vuokkoon ei kuulemma aluksi uskottu, mutta Lempieläimiä -levyn julkistamiskeikka sai Tavastian lauteille kuitenkin toistakymmentä muusikkoa ja saliin koko joukon kiinnostuneita kuulijoita. Hyvältähän se kuulosti. Keikan aikana kuultiin läpi levy (melkein) kokonaisuudessaan sekä encorena Tuure Kilpeläisen kappaleesta "Älä revi mua". Tuurekin oli mukana soittojoukoissa, onhan Tuure säveltänyt osan uuden levyn kappaleista.

Pisteitä Tavastialle uusista soittoajankohdista, ehtii töissäkäyväkin hyvin nukkumaan ennen puolta yötä.

[aimohaiku]

^Kuulostaako Vuokko livenä yhtään paremmalta kuin muuten? Ultra Bra:ssa meno vielä menetteli, kun oli enemmän porukkaa vetämässä, mutta solistina ei uppoa muhun, ei sitten millään. Ääni on verrattavissa lähinnä kynnen hinkkaamiseen liitutaulussa.

Mä en löydä tuota yhteyttä kynteen ja liitutauluun, piän Vuokon äänestä levylläkin, ja yhtä hyvältä (tai huonolta) se kuulosti lavallakin. Tavastiallakin oli varsin iso orkesteri Vuokon taustalla, kolme kitaristia, pianisti, basisti, rumpali ja jousikvartetti.

[elco]

sahaan parhaillaan junalla kotiin Ozzyn keikalta. Kyllähän se vaarilta hyvin vielä Paranoid irtoaa. Ja Zakk Wyldeltä soolo niskan takaa.

Loistofiilis, mitä ei erityisesti heikennä, että ulkona on täydellinen reilu 20 lämmintä.

[SikaMika]

Down

Kerta se on ensimmäinenkin, huusi Sika kun Kulttuuritalolle asteli; mesta oli siis ennennäkemätön. Sali oli yllättävän pieni, odottelin jotain hieman tilavampaa ratkaisua. Juomia ei tietty saa viedä saliin, muuten paikka tarjoaa ihan hyvät puitteet lämminhenkisille klubikeikoille.

Mutta Downiin. Keikkaa edelsi tunnin mittainen videoinstallaatio. Se olisi ollut varmaan ihan kiva, mutta vietettiin aika kuitenkin alakerran juottolassa sattumalta tapaamieni työkavereiden kanssa. Itse keikka oli ihan jees, kaksi tuntia oli vain bändin kapoisella materiaalilla liian pitkä aika jotta intensiteetti olisi säilynyt lähellä tappia alusta loppuun. Parhaimmillaan musiikki potki päähän kuin pillastunut hevonen, välillä joutui vakavasti harkitsemaan siirtymistä hetkeksi baarin puolelle ja siirtymäänkin.
Itselleni diehard-Panteradiggarina Phil Anselmon näkeminen ja kuuleminen oli 60% syystä saapua paikalla. Tässä suhteessa jäi lämmin fiilis, äijä on kyllä kyrvännostattavin metelimies genressään. Se ääni vain on aika vvvvitun jämerä!

Ei siis mikään maailmanluokan sensaatio kaiken kaikkiaan, mutta täytti tehtävänsä.

[aimohaiku]

Kauko Röyhkä & Riku Mattila @ Tavastia 27.3.2008

Odotin kehujen perusteella huippusuoritusta ja sen myös sain. Kauko osaa tehdä hyviä biisejä ja kerätä ympärilleen loistavia muusikoita. Harva pitkän linjan lauluntekijä pystyy vielä vuosien jälkeen samaan. Uusi levy soitettiin läpi liki kokonaisuudessaan ja noin puolet setistä koostui Narttu-aikojen klassikoista. Jos Kake on maisemissa, menkää ihmeessä katsomaan. Ja hankkikaa se uusi levy, se on loistava!

[nexie]

Kauko Röyhkä & Riku Mattila @ Tavastia 27.3.2008

Kompspomps tähän hehkutukseen; keikka oli yllättävän hyvä ja bändin soitanta (ja erityisesti koskettimia yms. soittaneen nuoren miehen antaumuksellinen ote) toimi mainiosti.

[aimohaiku]

Timo Räisänen (Swe) @ Tavastia 3.4.2008

Enpäs ole näin hiljaista Tavastiaa ennen nähnytkään. Paikalla oli ehkä noin 100-150 henkilöä, kun naapurimaan suosittu indie-artisti Göteborgista rytmiorkestereineen aloitti soitannon. Mutta eipä se bändin menoa häirinnyt, paikalle saapuneet palkittiin noin tunnin mittaisella, varsin energisellä keikalla. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen artisti.

http://www.myspace.com/timoraisanen

[sanctus]

Low Tavastialla 5.4.


Jo levyllä erinomainen, hidastempoista ja monin paikoin jopa minimalistista musiikkia soittava Low viehätti pitäen erinomaisen keikan Tavastialla. Bändi oli itselleni livenä uusi tuttavuus, ja esitys toimi varmasti osittain siitäkin syystä erinomaisesti. Siinä missä esim. the Mars Volta ja Tool osoittavat, että instrumentin täydellisellä hallinnalla ja musiikillisella tinkimättömyydellä voi nousta menestykseen kitara-basso-rummut -genressä, osoittaa Low mm. Neil Youngin ohella sen, kuinka sovituksellisella nerokkuudella ja liian soittamisen unohtamisella on mahdollista tehdä sekä tyylikästä taidetta että nousta vähintään indiesuosioon.

Ja sitten vielä ihan vitun iso miinus jollekin suomea ja kämyistä englantia riittävällä äänenvoimakkuudella solkkaavalle eukolle selkäni takana.

[BettyB.]

The Giant Leap Apollo liveklubilla 9.4

Tunnelmaltaan ei ehkä se kaikkein kiihkein keikka, johtuen ehkä vähäisestä yleisömäärästä ja omasta alkoholittomuudestani, mutta kyllä se vaan on nautinnollista kuunnella bändiä, jonka solisti osaa oikeasti laulaa myös livenä. Ja kun on vielä iloa silmälle, kestää katsellakin. Ennen keikkaa olin kuullut vain muutaman biisin, mutta tänään aion marssia levyostoksille. Veikkaan tästä Suomelle seuraavaa vientiartikkelia. Vaikka vähän teinixiä onkin.

[aimohaiku]

Pauli Mustajärven Viihdeorkesteri a.k.a. Popeda @ Presidentti Club 12.4.2008

Anteeksi paikkavalinta. Keski-ikä lähestyy.

Rokkikone on nyt mainiossa kuosissa. Pate on palannut ja ex-Hanoi Lacu Lahtinen antaa rummuillaan ihan uutta potkua bändiin. Uusi sinkkukin (Kuutamohullu) kuulostaa parhaalta Popedalta aikoihin ja lyö turpaan suurinta osaa kotimaisista nykyrokin virityksistä mennen tullen ja palatessa.

Eilinen esitys vahvisti käsitystäni siitä, että herra Mustajärvi on kotimaisen rokin parhaimmista vokalisteja, ellei jopa paras. Ja Costello osaa kitaroinnit. Muusta bändistä puhumattakaan. Ovathan lyriikat juntteja, mutta mitä sitten?

[Vihtahousu]

Pe 11.4@Virgin Oil

PROFANE OMEN
GODSPLAGUE
TRACEDAWN


Tracedawn jäi välistä puoliksi tarkoituksella. Godsplaguen alkuun kerettiin justiinsa ja ihan ookoo vääntöä oli, biisit nyt oli aika keskikuraa ja kitaristi lainattuna. Yleisöä vähänlaisesti ja kohtuu innotonta. Profanen vedollekaan ei porukkaa tullut enempää lavan eteen, tiedä sitten kiinnostiko porukkaa enemmän hörppiä kaliaa pöydissä ja jutella kivoja.

Ite keikka alkoi paskasti, bassot puuttuivat ekasta biisistä. Kundit vetivät paikoin hyvin, joskin vähän yliyrittämistäkin saattoi olla. Fiilis jäi vaan vaisuksi ja yleisökin oli leimi. Yksi uusi biisi oli listalla ja sen koukkuihin ei ainakaan adrenaliini&alkoholi-kännissä päässyt käsiksi.

[Herra Manala]

Bäkkärit @ Areena 16.4. 2008

Onneksi sitten show:n alettua tunnelma nousi mukavasti. Paljon valoja, savua ja muita efektejä; lavalla kaikenlaista sälää nyrkkeilykehästä pöytiin ja tuoleihin.

Mä taas kuulin että olis ollut lähinnä erittäin köyhä setuppi. Lähinnä sitä nyrkkeilykehäpelleilyä, eikä edes mitään screenejä, mistä vähän taaempana ollut yleisö olisi nähnyt yhtään mitään.

[SikaMika]

Misfits @ Nosturi

Odotukset olivat korkealla, vaikka bändi siis esiintyy ilman voimahahmoaan Glenn Danzigia. Ei olisi kannattanut, aivan uskomattoman vitun laimea paskakeikka, jätkät vain soittivat biisit läpi ja helvetin nopeasti. Jäi sellainen fiilis, että tyypeillä oli kiire jonnekin. "Laulajaa" ei pahemmin erottanut lavasteista - kuten musiikista - ja mistään lavakarismasta ei ollut tietoakaan. Annan yhden pisteen siitä, että jos en olisi ollut paikalla, en tietäisi kuinka paska bändi voikaan livenä olla. Rahat takaisin.

*/*****

[SikaMika]

Boris @ Tavastia

Tää toimi. Hyvä ja räyhäkäs keikka, ennakkoon pelotti, että tyypit vetää liikaa omituisia 15-minuuttisia pörinäbiisejään, mutta silkkaa rokkenrolliahan nuo tuuppasivat tulemaan. Misfitsin aiheuttama henkinen keikkalama on taakse jäänyttä elämää.

****/*****

[sanctus]

Boris Tavastialla 2.5. oli kyllä hyvä. Edellisen SadoMasokisti -miehen kommenttiin voi siis hyvin yhtyä.

Ja kaikki kovimmat tyypithän oli tietty siella lavan vasemmalla puolella, jossa Wata luukutti Les Paulista ja Orangen kamoista tilulilua ja surinaa.



Ja harvoin näkee bändin itsensä virittävän (ja kuulemma myös roudaavan) omia kamojaan. Se ehkä näkyi myös lippujen hinnassa (12 euroa).

[milli]

Flogging Molly @ Tavastia

Olihan se kokemus.

[sanctus]

Flogging Molly @ Tavastia

Olihan se kokemus.

Äh. Saatana. Ngh. Mikä unohdus. *puukkoa reiteen*

[aimohaiku]

Hoedown-klubi feat. Martha Scanlan & Stuart brothers @ Juttutupa 10.5.2008

Lauantai-illan ratoksi suuntasin askeleeni kohti Hakaniemen aatteen kehtoa, Juttutupaa. En ollut aikaisemmin kuunnellut tämän tyyppistä roots-kamaa, joten en osannut muodostaa ennakkokäsitystä siitä, mitä tuleman pitäisi. Olinhan mä tosin Hoedownin nimen kuullut aikaisemminkin ja tiesin sen koostuvan nimekkäistä suomalaisista muusikoista. Nyt kun paikalla oli vieraita Ameriikasta asti, päätin mennä tsekkaamaan mistä oikein onkaan kysymys.

Vähän yhdeksän jälkeen lavalle astui Hoedown-kokoonpano, joka esitti muutaman oman ja lainatun kappaleen. Särökitaraan ja syntikkaan viime aikoina jopa liikaakin tottuneille korville tällainen pelkistetympi musisointi on silkkaa nirvanaa, ja se pedal steelin sointi... Tämän jälkeen lavalle astui ensimmäinen vieras, Tokela kitaroineen. Mieleen jäi Eddie Cochran -klassikko ”Three Steps To Heaven”. Tokelan ja Hoedownin yhteislevy "Honky Tonk Merry-Go-Round" ilmestyy muutaman viikon kuluttua ja siinä tuokin kappale on mukana.

Tokelan jälkeen otettiin hetki happea ja lavalle marssitettiin ulkomaan vieraat, Martha Scanlan & Stuart brothers, jotka päättivät pienimuotoisen Suomen kiertueensa Helsinkiin. Stuartin kaksoisveljeksistä Trevor soitti viulua ja Travis banjoa. Martha Scanlan lienee suomalaisille vieras nimi, mutta kotomaassaan hän on korkealle arvostettu laulaja-lauluntekijä. Hoedown -kokoonpanossa soittava Suomen roots-kuningatar Ninni Poijärvi kertoi löytäneensä Marthan Cold Mountain -elokuvan soundtrackilta ja monien yhteensattumien kautta he päätyivät yhteiskiertueelle Suomeen. ”Martha Scanlan Group” esittivät ensin muutaman kappaleen triona, minkä jälkeen ilonpitoon yhtyi myös Hoedownin porukka.

Kerrassaan upea ilta. Hoedown-kokoonpanon keikkoja voin lämpimästi suositella ja tämän tyylisuunnan musiikkiin täytyy tutustua tarkemmin.

[aimohaiku]

Regina @ Klub Elektron, Korjaamo, Helsinki 10.5.2008

Täydellisen vastakohdan Juttutuvassa nautitulle musisoinnille tarjosi urbaanien kaupunkilaisten kansoittama Korjaamo. Ennakkotietojen perusteella tiesin Reginan aloittavan keikkansa noin 0030, joten saavuin paikalle vasta vähän ennen keikan alkua. Tietysti olin paikalla liian aikaisin ja sain ikuisuudelta tuntuvan hetken "nauttia" deejiin luukuttamasta elektrojytinästä. Pienen salin akustiikka ja liian lujaa luukutettu musiikki meinasivat todellakin räjäyttää tajunnan.

Sitten lavalle saapui Regina ja PA:sta löytyi kuin löytyikin vielä lisää voimaa. Setti oli arviolta noin tunnin mittainen ja sisälsi ennalta tuttuja kappaleita sekä yhden kappaleen tulevalta levyltä. Trio sai aikaiseksi monenlaista surinaa ja pörinää ja kyllähän Iisa Pajulaa katselee mielellään. Levyt ovat kotosalla soineet tiuhaan tahtiin, joten kai mä tavallaan fani olen, mutta tämä live-esitys kuitenkin jätti jotenkin kylmäksi. Ei tuo keikkapaikkakaan ihan terävintä kärkeä edusta.

[swirl]

Käytiin katsastamassa Mustasch Tavastialla perjantaina. Oli ihan hiton hyvä keikka, fiilis oli katossa! Edes viiden euron törkyhinta 0,4 litran tuopista ei hidastanut menoa.

[Yönmustaritari]

Käytiin katsastamassa Mustasch Tavastialla perjantaina. Oli ihan hiton hyvä keikka, fiilis oli katossa! Edes viiden euron törkyhinta 0,4 litran tuopista ei hidastanut menoa.

Tuntuu vähän siltä, että M on eniten varteen otettava rockpumppu sitten kymmeneen vuoteen. Kukaan itseään kunnioittava ei kyllä tätä menetä tätä jos sen asuinmaan rajojen sisäpuolella esiintyy.

Kyseen alaista tässä koko hommassa on ainoastaan se, että mitä ihmettä Linda Lampenius tekee noiden kverit-listalla. Pisteitä pois mutta lähellä kymppiä mennään silti sano.

http://www.mustasch.net/2007/flash/default.html

EDIT: Tonne viissin sitten seuraavaksi.

http://www.kuopiorock.fi/

EDIT2: Laitetaan nyt tuokin. Itse innostuin tästä uudesta levystä vasta liven-esiintymisen jälkeen.

http://vids.myspace.com/index.cfm?fusea ... D=34127929

Yksityiskohtana näkyy rumpalilla suomi-paita päällä.
http://vids.myspace.com/index.cfm?fusea ... d=17538571

Musta silti ehkä paras levy ja paras biisi.
http://vids.myspace.com/index.cfm?fusea ... d=33058051

[aimohaiku]

Ismo Alanko Teholla ja Eläkeläiset @ Kaivopuisto 15.6.2008

Ismo Alanko Teholla on erinomainen kokoonpano ja jokainen näkemästäni kolmesta esityksestä on palkinnut kuulijansa. Niin tänäänkin. Viimeisimmältä levyltä kuultiin ainakin "Päästänkö irti", "2×1=1", "Räkäistä ja tarttuvaa", "Puupää", vanhemmat "Rakkaus on ruma sana" ja "Kun Suomi putos puusta", Hassisen Koneen "Tällä Tiellä" sekä Sielun Veljien "Kuka teki huorin" ja "Säkenöivä Voima".

Kaivopuiston musiikki-iloittelun päätti Eläkeläiset, jonka viinahöyryiselle lavaspektaakkelille ei voi olla hymyilemättä. Välillä lensivät urut, välillä Onni ja osasipa Halonen tehdä kuperkeikankin. Sitten otettiin hieman huikkaa, vittuiltiin yleisölle sekä soitettiin tietysti humppaa. Lopuksi rikottiin urut. Yleisö oli mukana ja humppaletkakin saatiin aikaiseksi. Tätäkin showta oli kiva seurata.

Ja oli siellä joku Stellakin. Siitä en ole vielä päässyt selvyyteen, onko se hyvää vai huonoa matskua. Laulajan ääni ylittää toisinaan ärsytyskynnyksen.

[bedlam]

Tuomari Nurmion, Kauko Röyhkän ja Absoluuttisen Nollapisteen eilen tsekkasin Rotuaaripiknikillä. Ilmaseksi kun liput sai, niin tuli käytyä.

Nurmio oli sovittanut kaikki biisit robottimaisen epäsvengaavaksi nykimiseksi, joka toimi toisaalta ja toisaalta taas ei. Ok rytkettä, ei kummempaa.

Röyhkä oli oma persoonallinen itsensä, mutta keikan varasti kyllä kreivi Draculaa olemuksellaan muistuttanut Riku Mattila. Voi hyvänen aika sentäs mikä meno päällä. Omituinen parivaljakko.

Illan voittaja oli kuitenkin nelifemmassa soittanut Nollapiste, joka voitti noi rokkilegendat 6-0. Suurinta osaa biiseistä en edes tunnistanut (oma tietämykseni rajoittuu neljään ekaan levyyn, joilta ei paljon mitään kuultu) mutta vittu että jätkillä homma toimii. Yleisökin oli muuttunut jossain matkan varrella, porukasta oli vähintään puolet nuoria naisia kun ennenhän tää oli sellanen nörttijätkien orkesteri.

[-Superior-]

Misfits @ Nosturi

Odotukset olivat korkealla, vaikka bändi siis esiintyy ilman voimahahmoaan Glenn Danzigia. Ei olisi kannattanut, aivan uskomattoman vitun laimea paskakeikka, jätkät vain soittivat biisit läpi ja helvetin nopeasti. Jäi sellainen fiilis, että tyypeillä oli kiire jonnekin. "Laulajaa" ei pahemmin erottanut lavasteista - kuten musiikista - ja mistään lavakarismasta ei ollut tietoakaan. Annan yhden pisteen siitä, että jos en olisi ollut paikalla, en tietäisi kuinka paska bändi voikaan livenä olla. Rahat takaisin.

*/*****

Lisäisin tähän vielä, että en ole koskaan kuullut yhtä kusisesti soittavaa rumpaliakaan. Ei yksinkertaisesti ollut muuta vaihtoehtoa, kuin lähteä kesken pois. Gore Gore Girls oli sentään ihan hauska.

[Xiberia]

Porcupine Tree Ruisrockissa 4.7.2008



Settilistalla seuraavat:
Blackest Eyes
Sound of Muzak
Anesthetize
Open Car
Even Less
Mother and Child Divided
Hatesong
Way Out of Here
Halo

Hitto, tämä bändi todella toimii livenä. Yleisö riemastui jo siinä vaiheessa, kun tunti ennen keikkaa bändi kävi tekemässä soundcheckin lavalla. Todellisen keikan alkaessa se riemu repesi - tyylillä eteenpäin jyräävä Blackest Eyes keräsi varsinaisen laulukuoron lavan toisellekin puolelle. Parikymmenminuuttisen Anesthetizen soittaminen oli iloinen yllätys, ja biisi olikin livenä mielenkiintoinen kokemus. John Wesleyn ääni sointuu hyvin yhteen Wilsonin pehmeän soundin kanssa, ja yhdessä nämä miehet saivatkin stemmat kuulostamaan upeilta.

Soundimaailmaltaan keikka oli melko metallipainotteinen, ja Wilson innostuikin vispaamaan tukkaansa kuin kunnon hevimies konsanaan. Hatesong oli melkoista fiilistelyä, jossa Colin Edwin pääsi loistamaan bassottelullaan. Miehen hauska tapa myhäillä ja virnuilla läpi keikan tallentui allekirjoittaneen kameran muistikortille moneen otteeseen.

Keikka päättyi Halo-biisillä, jonka aikana yleisö villiintyi kerrassaan hurjaksi. Eturivissä sai varoa varpaitaan toden teolla ja velloa riemastuneiden fanien puristuksessa. Pitkästä taputuksesta ja ulvomisesta huolimatta encoret jäivät soittamatta, mutta Porcupine Tree ylitti jo tällä settilistalla soittoaikansa kymmenellä minuutilla.

Keikan valoshow oli hieno ja esim. illan viimeisenä aktina esiintyneen Ministryn valoihin verrattuna huomattavasti toimivampi. Ministryn keikalla kun valot loistivat niin kirkkaina, että näkyvyys lavalle kärsi kovasti silmiä siristellessä. Porcupine Treen keikkaa mausti myös valtava screeni, jolla livekuvan lisäksi pyöritettiin bändin omia psykedeelisiä keikkavideopätkiä.

Tämä kokemus sai kyllä entistä kovemmin kaipaamaan lokakuussa sinne Tilburgiin. Kympin arvoinen keikka.