Kitinä

Aihetta sivutaan useimmiten naisnäkökulmasta, vaikka ymmärtääkseni keskimäärin mies mieltää lapsensaannin ristiriitaisempana asiana. Aika usein nainen on tässä lapsiasiassa ehdoton, joskus painostavakin - se "oikea" perhe on saatava.

Mitkä syyt juuri sinulla vaikuttavat siihen, ettet kykene näkemään itseäsi vanhempana? Adoption rinnastan tässä lapsensaantiin.

Minulle ei ole muuten tullut vielä vauvakuumetta, olen 31-vuotias.

Nyt kun on jonkin aikaa harrastanut yhteiseloa naispuolisen aikuisen kanssa niin vanha periaate että lapsesta "ei varmaan haittaakaan olisi" on karsiutunut.

Lapsestahan on itseasiassa valtavasti vaivaa ennen kuin siitä kasvaa niin iso että siitä voisi hyötyä esim. käypänä työvoimana.

Jo aikuisenkin kanssa yhteiselo on työläämpää kun koskaan kuvittelin, onhan se mukavaa enkä sinkuksi palaisi mielellään mutta entisaikoihin verattuna tekemisen määrä (kodinhoito etc.) on kasvanut vaikkakin on kaksi tekijää niin kuitenkin hiljaisten lepotaukojen määrä on jotenkin pudonnut huomaamattomalle tasolle. Tähän jos sittten vielä lapsia mukaan niin bye bye rentoutumishetket.

Joten tällähetkellä on periaate: "en nyt oikeestaan haluaisi mutta jos toinen oikeen kovasti tahtoo niin kaippa sitten".

EDIT: jaa, ikää tollanen 33v koht.

Olen vastannut periaatteessa jo tähän kysymykseen, mutta koska minusta on kiva esitellä omia mielipiteitäni, niin kerron uudelleen.

En halua lapsia, koska en vain halua. Minua kiinnostaa vapaa, mahdollisimman vähän "pakollista" vastuuta sisältävä elämä. Se tarkoittaa sitä, että haluan tulla ja mennä, matkustella ja olla ja elää mahdollisimman rajoituksetta. Se tarkoittaa myös sitä, että voin vapaammin valita töitäni ja tehdä vaikkapa jaksottaisesti "oikeita" töitä niin halutessani.

Minussa ei myöskään ole hoivaviettiä. Sitähän ei tietenkään tiedä syntyisikö sellainen lapsen myötä, mutta ei kiinnosta ottaa asiasta selvää. Ajattelen, että saatan joskus hankkia lemmikin. Sitten joskus siis kun vähän rauhoitun.


Edit: IKÄ 31, onnellisesti aviossa.

En tunne minkäänlaista sisäistä tarvetta suvunjatkamiselle. Suurimmalla osalla tuo on sisäänrakennettuna viettinä, mutta minulla ei. Jos kysymys tulisi joskus ajankohtaiseksi, niin mielummin luultavasti miettisin adoptiota.

32 vuotta on ikänsä.

Minkä ikäsii te ootte?

Minen välttämättä halua lapsea, mutta äitini haluaa perillisen. Jaapajaa. Enpä aio hötkyillä asian kanssa. Resurssit ja riittävän tylsä elämä lapsen hoitoon kyllä on.

Suvinen kirjoitti:En oikein tiedä kuuluuko mun vastata tähän kun en lukeudu palstan lapsivastaisiin.

Äh, once again: Se, ettei halua lapsia ei ole sama asia kuin lapsivastaisuus.

Suvinen kirjoitti: Anteeksi! Mutta ärsyttävän usein näissä keskusteluissa vain esiintyy samat, lapselliset seikat: kuka haluaa kakkivaa, haisevaa, kuolaavaa ja tauotta rääkyvää sontalinkoa tms. Okei; ei tässä ketjussa. Täällä ollaankin fiksumpia

Vauvat kakkii, haisee, kuolaa ja rääkyy. Faktaahan se on. Jotkut sontalingot on ihQ, läheisten sellaiset muiden ei sitten niinkään.

Rouva Pupu kirjoitti: Vauvat kakkii, haisee, kuolaa ja rääkyy. Faktaahan se on.

Eukon siskon appifaari, joka oli vasta 50:senä mennyt naimisiin ja saanut lapsia, tuumasi viime jouluna leikkiviä lastenlapsia katsoessaan kyynel silmässä, että: "What an old bastard would I be without these"

Tämä ajatus se ajaa minuakin perheen perustamiseen erittäin vahvasti. Eli kyllä haluan lapsia.

Kuulepas nyt. Paska ei muutu ruusuiksi, rääkyminen ei musiikiksi jne. vaikka ne sattuisi vauvasta tulemaan. Se ei liity mitenkään siihen haluaako vai onko haluamatta niitä lapsia.

Rouva Pupu kirjoitti:Kuulepas nyt. Paska ei muutu ruusuiksi, rääkyminen ei musiikiksi jne. vaikka ne sattuisi vauvasta tulemaan. Se ei liity mitenkään siihen haluaako vai onko haluamatta niitä lapsia.

Ruah mikä raivari. Tommosilla hermoilla ei kyllä kannata edes ajatella lasten hankkimista

Ajatus ei vaan tunnu hyvältä.

masa kirjoitti: Ruah mikä raivari. Tommosilla hermoilla ei kyllä kannata edes ajatella lasten hankkimista

Raivari? Totesinpa vain sen, että en ole koskaan elämässäni tavannut vauvaa saati aikuista, joka ei kakkisi, kuolaisia tai rääkyisi jossain vaiheessa elämäänsä. Joten en kyllä oikeasti ymmärrä mitä yritit todistaa postauksellasia ja miten se edes asiaan liittyi.

Rouva Pupu kirjoitti:Joten en kyllä oikeasti ymmärrä mitä yritit todistaa postauksellasia ja miten se edes asiaan liittyi.

En yritä todista postauksillani yhtään mitään, vaan kerroin tarinaa vanhasta gubesta. Sulle vaan näköjään toi muksuvastaisuus on niin kova paikka, että otat kaiken puheen penskoista hyökkäyksenä itseäsi ja valintaasi kohtaan.

masa kirjoitti:Sulle vaan näköjään toi muksuvastaisuus on niin kova paikka, että otat kaiken puheen penskoista hyökkäyksenä itseäsi ja valintaasi kohtaan.

Oiskohan tässä nyt käynyt toisinpäin, itse en mitään raivaria lähentelevääkään Pupun postauksesta löydä.

masa kirjoitti: En yritä todista postauksillani yhtään mitään, vaan kerroin tarinaa vanhasta gubesta. Sulle vaan näköjään toi muksuvastaisuus on niin kova paikka, että otat kaiken puheen penskoista hyökkäyksenä itseäsi ja valintaasi kohtaan.

Öööö... lainasit mun tekstiä? Todennäköisesti se postaus on silloin mulle osoitettu?

En tietääkseni ole kovinkaan lapsivastainen, en tosin rakaskaan. Vapaaehtoinen lapsettomuus ei ole sille synonyymi. Riittää vallan mainiosti nuo kummilasten ja läheisten lasten energia tähän elämään.

Mä en muista ikinä halunneeni lapsia, en edes silloin kun olin raskaana
Tässä sitä vaan ollaan, ja toisenkin huolisin jos olis mahdollista.

Ja ei, tämä EI tarkoita sitä, että kaikilla mieli muuttuu. Kun en oo kaikesta huolimatta ihan varma siitä onko se mullakaan muuttunut, edellä sanotusta huolimatta

Rouva Pupu kirjoitti:Jotkut sontalingot on ihQ, läheisten sellaiset muiden ei sitten niinkään.

Tämä taas on aina välillä mietityttänyt minua, nimittäin jonkinlainen pakko tykätä läheistensä lapsista. En pysty tykkäämään lapsista heidän vanhempiensa mukavuuden perusteella, kivoillakin vanhemmilla voi olla kamalia lapsia. Ja toisaalta taas tylsillä vanhemmilla voi joskus olla mitä mielenkiintoisimpia lapsia.

Todettakoon, että läheisimmästä ystäväpiiristäni kenelläkään ei kylläkään ole lapsia, ilmeisesti minun silmissäni mielenkiintoiset ihmiset harvemmin moisia hankkivat, kun heidän elämässään on niin paljon muutakin tekemistä. Tavallaan sääli, sillä sellaisilla ihmisillä olisi myös minun mielestäni erityisen paljon annettavaa lapsille, eikä maailmassa koskaan ole liikaa mielenkiintoisia ihmisiä.

Bliss kirjoitti:Mä en muista ikinä halunneeni lapsia, en edes silloin kun olin raskaana
Tässä sitä vaan ollaan, ja toisenkin huolisin jos olis mahdollista.

Minä muistan halunneeni lapsia ja aikomuksena on ollut hankkia ne 30v mennessä. Ihan vika takaraja. Ikää 24, yks muksu. Toista en enää ehkä halua, ennen halusin. Töissä kaiken myös suuresti normaalista poikkeava on saanut mut kyyniseksi sen suhteen, että miksi kukaan edes hankkii lapsia
Luulen oman nykyisen vastaisuuteni asian suhteen johtuvan osaksi silkasta pelosta.

Toisaalta mä kunnioitan niitäkin, ketkä on tehneet päätöksen koskaan olla hankkimatta lapsia. Siinä saa ihan täyden vapauden ittensä kans, jos sellasesta tykkää.

Minun on rehellisesti sanottava itsestäni, että tämä asia "heittelee" minua ihan sata-nolla. Lapsethan ovat suloisia parhaimmillaan ja tietysti kamalia pahimmillaan, mutta minun kantani asiaan on kovin epävarma ollut aina. Se lienee hyvin inhimillistä kun punnitaan etuja ja haittoja. Mutta jos tässä ja nyt saisin päättää, niin olisi se upea saada oma lapsi ja kasvattaa sitä ja kaikki siihen liittyvät asiat ovat joka tapauksessa elämää!

Että jos nainen sanoisi odottavansa minun lastani, niin todennäköisesti saisin rytmihäiriöitä ensin, mutta koska sydämeni on iso, niin se kestää ne ja jo seuraavana päivänä itkisin siitä ilosta että jokin on tehnyt päätöksen puolestani!
Mutta luulen, että en ole tulevaisuudessa hirmukauan lapseton.
Tapani mukaan olen kuitenkin analysoinut, että ei ole minulle eikä kenellekään järin kauhea asia olla lapseton. Näinpäin sen voi sanoa, mutta jos taas oma lapsi kuolisi, se olisi katastrofi! Hassua tämäkin , ainakin vähän

Terveisin , teidän

Stadinarska
.

Olen käsittänyt, että jotkut pitävät lapsettomuutta itsekkyytenä. En ymärrä sellaista ajatusta. Tuskinpa kukaan hankkii lapsia palveluksena ihmiskunnalle, varmasti lapsen hankkimismotiivi on oman onnellisuuden kasvattaminen, eli ts. itsekkyys, mutta niinhän se on kaikessa muussakin toiminnassa.

NuoriDaavid kirjoitti:Olen käsittänyt, että jotkut pitävät lapsettomuutta itsekkyytenä. En ymärrä sellaista ajatusta.

Tuo ajatustapa minuakin on aina hieman huvittanut. Siis että on itsekästä olla ajattelematta olentoa, jota ei ole olemassakaan.

NuoriDaavid kirjoitti:Olen käsittänyt, että jotkut pitävät lapsettomuutta itsekkyytenä. En ymärrä sellaista ajatusta.

No kai se siinä mielessä on, että esim. mä en halua jatkuvasti asettaa toisen tarpeita omieni edelle.

Lapitii kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:Olen käsittänyt, että jotkut pitävät lapsettomuutta itsekkyytenä. En ymärrä sellaista ajatusta.

No kai se siinä mielessä on, että esim. mä en halua jatkuvasti asettaa toisen tarpeita omieni edelle.

Lapsi kuitenkin hankitaan itsekkäistä syistä.

Kumpikin on itsekästä, joten sitten on varmaan kysymys pahasta ja hyvästä itsekkyydestä