Kitinä

Bliss kirjoitti:

Mojo kirjoitti: Miten vitussa voit tietää haluatko lapsen tai et, jos et ole sellaista saanut?

Niinpä. Mäkin aina luulin, että en halua lapsia, kunnes toi oma oli mahan ulkopuolella

Voihan olla, että jos minusta tulisi isä niin, minäkään en myöntäisi sitä vahingoksi, (ainakaan lapseni kuullen,) vaikka se sitä olisikin.

elco kirjoitti:Jollet ole kokeillut niin miten tiedät, ettet halua:
-syödä paskaa
-dildoa pyllyyn
-muuttaa Kongoon

Kongossa voisi olla mukavaa, jos vaan terveyteni kestäisi niitä lämpötiloja.

Yksinkertainen asia. Ei ole ilmoittautunut lapsilleni sopivaa mukavaa ja hyvää äitiä eteeni!

Se eli tämä kirjoittaja oli juuri hän jonka jo saittekin selvää hän oli

Juuri se sa

elco kirjoitti:Jollet ole kokeillut niin miten tiedät, ettet halua:
-syödä paskaa
-dildoa pyllyyn
-muuttaa Kongoon
-jne

Toisekseen, jos en halua lapsia ja huomaa/"tiedän" vasta sellaisen saatuani, etten sellasta olisi halunnutkaan niin eikös se ole vähän myöhäistä sitten?

En halua lapsia. Voisin pistää tähän perusteluja vaikka kuinka, mutta se olisi vähän kuin PetriFB:lle vastaväittäisi. Vääräuskoiset poltetaan roviolla.

Sama. Monia syitä, mutta edelleen ehkä se ymmärrettävin "selitys" ulkopuolisille on se että mä en halua sitä vastuuta toisesta ihmisestä. Ja mitä tosiaan siinä vaiheessa kun kuvitteellisessa tilanteessa olisin sen lapsen saanut ja en edelleenkään sitä haluaisi. Sitten jäisi kolme vaihtoehtoa: se adoptoitaisiin pois, se eläisi ei-toivottuna (myös itse myöhemmin tiedostaen tämän) tai sitten olisi se marginaalitapaus, mutta sitäkin on käynyt mikäli lehtiin on uskominen.

Takaisin asialliseen, ei lasta tehdä vain kokeeksi että jos sitten alkaisi siitä tykkäämään kun se on maailmaan putkahtanut. Eikä sitä tehdä viimeiseksi oljenkorreksi parisuhteeseen. Ja oma mielipide on, että sitä ei myöskään tehdä vauvakuumeeseen, koska se ei ole vauva kuin hetken ja sen kanssa pitää elää sen jälkeenkin, pitää pirulaut haluta jaksaa myös ne uhma ja teini-iät ja kaikki, koko paska! Ei pelkästään käärylettä joka makaa lasteenhuoneen pinnasängyssä jokeltaen, vaan myös ne nurjemmat puolet kun saa valvoa yökaudet koliikkivauvan takia, taistella kaupassa kolmivuotiasta karkkihyllyn luota, jaksaa teini-ikäsen raivokohtauksia.

Joo, mä en halua.

elco kirjoitti:Jollet ole kokeillut niin miten tiedät, ettet halua:
-syödä paskaa
-dildoa pyllyyn
-muuttaa Kongoon
-jne

Toisekseen, jos en halua lapsia ja huomaa/"tiedän" vasta sellaisen saatuani, etten sellasta olisi halunnutkaan niin eikös se ole vähän myöhäistä sitten?

En halua lapsia. Voisin pistää tähän perusteluja vaikka kuinka, mutta se olisi vähän kuin PetriFB:lle vastaväittäisi. Vääräuskoiset poltetaan roviolla.

Paitsi että evopsykomiehenä olet itsekin kerran kirjoittanut, että jos sinulle syntyisi lapsi, niin erittäin todennäköisesti rakastaisit sitä. Resistance is futile. Aivosi on koodattu niin, että rakastaisit lastasi. Turha väittää vastaan 5 miljardin vuoden evoluutiolle.

Olen luullut, että haluaisin lapsia.

Pienenä henkilökohtaisena ongelmana kuitenkin, että en pysty itse poikimaan. Joten tarvitsisin Naaraan jota Siitältäisin ja joka Tiinehtisi ja Synnyttäisi Lapsemme. Erittäin epätodennäköistä, että sellaisen olisin voinut löytää ennen, nyt tai myöhemmin.

Sitten viime aikoina olen huomannut, että (paitsi etten Kelpaa emäntäväelle), olen itsekin niin kranttu, että Perheen perustamiseen haluaisin Elämänikäiseksi Pariksi just sopivan Naaraan. Joita ei minulle ole. Joten jos sellaista (mahdotonta) tapahtuisi, että saattaisin jonkun minulle ei-niin-ideaalisen random-tsybyn vahingossa Paksuksi, saattaisin reagoida aivan samoin kuten naiset ei-toivottuun raskauteen. Saattaisin toivoa aborttia. Tietty minun ei tarvitsisi kohdussa kantaa ja synnyttää sitä pentua. Mutta silti minulla olisi isyyden moraalinen velvoite, elatusvastuu ja se perisikin minut.

Kerran näin "mieheksi" oudon painajaisunen.
Olin raskaana! Ultraäänikuvassa näkyi selvästi sikiö!
Unessa säikähdin ihan helvetisti, että eihän minusta ole lapsesta vielä huolehtimaan, ja joo, haluan abortin.

NuoriDaavid kirjoitti: Paitsi että evopsykomiehenä olet itsekin kerran kirjoittanut, että jos sinulle syntyisi lapsi, niin erittäin todennäköisesti rakastaisit sitä. Resistance is futile. Aivosi on koodattu niin, että rakastaisit lastasi. Turha väittää vastaan 5 miljardin vuoden evoluutiolle.

Luultavasti noin. Luultavasti parisuhteeni ei kestäisi.

Sitä suuremmalla syyllä on kyllä huvittavaa lukea näitä urmasten "et voi tietää ennen kun olet kokeillut"-pläjäyksiä.

Elco, ota huomioon että vast'ikään vauvan saaneille se on maailman isoin ja paras asia niinq EVER, suhteellisuudentaju palailee sitten hiljattain vuosien mittaa Toisin sanoen, jos et halua lapsia, myönnät ettei jonkun uusi nyytti ole maailman ihmeellisin asia, ja olet siis vihollisleirissä. Kyllä se siitä!

Itse olen sitä mieltä, että hyvin monien ihmisten tulisi olla hankkimatta lapsia. On niin surullista kohdata lapsia/aikuisia, joilla olisi ollut mahdollisuudet hyvään elämään, mutta ikävät ja tunneköyhät vanhemmat ovat nämä aika lahjakkaasti pilanneet. Snif.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin...

Enkä nyt tässä viittaa tunneköyhyydellä kehenkään, joka täällä on ilmoittanut, ettei halua lapsia, vaan ylipäänsä siihen, ettei sitä pitäisi ajatella minään itseisarvona, vaan yhtenä mahdollisuutena, jonka voi joko toteuttaa tai sitten ei.

No niin, onko mielet muuttuneet lapsiasian suhteen? Omalla kohdallani eivät edelleenkään - ei vaan kiinnosta mitkään hoivausjutut. Ikinä koskaan ei ole biologinen kello paukahdellut ja tuntuisi harvinaisen tyhmältä ryhtyä sikiämään, kun ei paskaakaan kiinnosta. Onneksi ei ole pakko.

(Paitsi joskus haluan koiran tai kissan )

^Käytä kumia, ei niitä siemeniä tarvi joka vakoon kylvää. Ei ole varmaan potentiaalisen lapsenkaan etu olla jonkun yhden yön panon tuotos, jolle ei edes anneta mahdollisuutta perheeseen.

En tajunnut tokaa riviä, mutta olen samaa mieltä varmaan ehkä kai!

Aha, nyt tajusin. Joskus joutuu piirtämään ja vääntämään rautalangasta.

Suvinen kirjoitti: Onhan tässä elämää vielä edessä..

Ei ole

Kreitsu kirjoitti:No niin, onko mielet muuttuneet lapsiasian suhteen?

On

Edelleenkään minulla ei ole mitään hirveää sisäistä pakonomaista tarvetta saada lapsi eli vauvakuumetta ei ole. Haluan vain tietää, miltä tuntuu olla paksuna, miltä tuntuu se kuuluisa äidinrakkaus, miltä tuntuu olla äiti. Tähän hyvin todennäköisesti vaikutti siskoni sikiäminen ja siskonpojan olemassaolo; se muksu vei mun sydämen. Lapsen haluaminen oli yksi syy siihen, miksi edellinen suhde loppui. Minun mielipiteeni muuttui, exän ei ja me alettiin haluaan eri asioita. Haluan minä montaa muutakin asiaa, mutta kaikkea nyt ei vain voi saada. Nyt asia on kuitenkin mahdollisuuksien rajoissa.

Suvinen kirjoitti: Oon kyllä todella helpottunut ja onnellinen tuosta omasta pikku vahinkolaukauksestani. Eipä tarvitse enää miettiä; on vähän niinq paineet pois. Miettimällä en varmasti olisi vieläkään raskaana.

Ikävää, jos kokee että pitää vääntää se lapsi syystä että...? Kaikki muutkin? Kun se on jokin oletusarvo? Mulla ei ole mitään paineita lapsen tekemiseen ollut koskaan ja vakavasti lakkasin asiaa miettimästä joskus kolmekymppisenä. Koska vaikka kuinka mietin ja vatuloin, niin en vain ole saanut itseäni kiinnostumaan lapsen hankkimisesta. Silloin on kyllä paree jättää ne ipanat hankkimattakin, mielestäni. Seuraava askel on hankkiutua eroon mahdollisuudesta saada lapsia eli steri olis kiva juttu.

Olen kerran ollut raskaana, mutta onneksi pääsin eroon siitä. Silloin varoiteltiin, että joskus vielä kaduttaa ja itkettää ja plaa plaa. Eipä ole koskaan kaduttanut, vaan läiskin itseäni olalle viisaasta päätöksestäni. Ja huom: seurustelin silloin eli en olisi edes jäänyt yh:ksi. Tosin se suhde kaatui siihen, että mies olisi niitä lapsia ainakin joskus halunnut. Minä tiesin jo silloin, että on kovin epätodennäköistä että mieleni muuttuu. Eikä ole muuttunutkaan.

annepa kirjoitti:Tähän hyvin todennäköisesti vaikutti siskoni sikiäminen ja siskonpojan olemassaolo; se muksu vei mun sydämen.

Mun siskolla on neljä lasta, joista kahdelle olen kummi. Ovat maailman ihanimpia lapsia ja rakkaita minulle. Tämä täytyy aina sanoa, ettei luulla että olen joku lapsivihaaja tmv. En ole. Ei minulla ole koiraa, hevosta tai kissaakaan, mutta en minä niitä vihaa - päinvastoin.

^Okei, hyvä niin, jos niin on. Mun on ehkä ihan oikeasti joskus vaikea käsittää sisäisiä (lapsenteko)paineita, kun ei ole koskaan itsellä ollut.

Voi ei, päästäänkö kohta siihen, että "sua kyllä kaduttaa sitten myöhemmin, kun ei ole lapsia". Noh, sitä odotellessa.

^^sua kyllä kaduttaa sitten myöhemmin, kun ei ole lapsia!

Ihmisen yhtenä tehtävänä biologisena olentona on lisääntyä. Ei siinä paljon järki paina, jos/kun biologia pistää ison vaihteen silmään. Ja vaikkei pistäisi, lapsia syntyy niin kauan kuin tekotapa miellyttää.

Riemumieli kirjoitti:Ihmisen yhtenä tehtävänä biologisena olentona on lisääntyä. Ei siinä paljon järki paina, jos/kun biologia pistää ison vaihteen silmään.

Tämä selittänee myös raiskaukset ja muut väkivallanteot.

McJanne kirjoitti:Pitää kysyä asiaa merileijonilta.

Ei ne ehdi vastata. Kiire panna pingviinejä.

Vesper kirjoitti:

Riemumieli kirjoitti:Ihmisen yhtenä tehtävänä biologisena olentona on lisääntyä. Ei siinä paljon järki paina, jos/kun biologia pistää ison vaihteen silmään.

Tämä selittänee myös raiskaukset ja muut väkivallanteot.

Raiskaajat, nuo ihmismaailman merikarhut.

Suvinen kirjoitti: Jotenkin niin, että musta on mukavaa ajatella että joskus kun olen vanha, rikas mummeli joka asuu jossain Floridassa on mulla myös kaunis, menestyvä tytär joka silloin tällöin piipahtaa kylässä, jolloin voimme juoda viiniä patiolla ja kiistellä maailmanpoliittisesta tilanteesta. Että vaikka olisinkin vanha ja luultavasti melko eristäytynyt ja yksin, olisi maailmassa silti joku joka muistaa, tuntee ja toivon mukaan myös välittää.

En edelleenkään halua lapsia. Mutta tuon Suvisen yllämainitun pointin mä tajuan! Mä vaan haluaisin sen lapsen valmiiksi parikymppisenä, aivan kauhean vaivalloista saaha se ite siihen asti ja tuloskaan ei ole yhtään taattu.

Ystävä ajaa saman asian.

Koska olen fyysisesti ja henkisesti valmis seuraavalle askeleelle, ja koska tyttäreni on jo sen ikäinen että voi toimittaa.