Kitinä

vituttaa. Viime viikolla oli työporukan saunailta. Lääkäriaseman pomon kanssa lähdettiin vielä kaupungille ja mopo karkasi käsistä. Seuraavana päivänä en pystynyt menemään töihin, kun olin aamulla niin kännissä. Soitin ja kerroin rehellisesti tilanteen.

Vittu. Mun aivoissa on sellainen vika, että joskus ryyppy hirttää kiini. En tiedä pitäiskö olla kokonaan juomatta. Suurin ongelma siinä on sosiaalinen paine. alkoholi on niin olennainen osa suomalaisia määrätttyjä tilanteita, että jos et ota mitään, niin ainakin itse kuvittelee, että se herättää närää. Ja onhan se viinan juonti monasti tosi hauskaa. Aina se ei kuitenkaan ole.

Vittu. Haluaisin olla normaali aikuinen, joka osaa ottaa kohtuudella. Yleensä osaankin, mutta en aina.

Edit:Mulla ei ole sellaista ongelmaa, että ottaisin putkia tai kohtuuttoman usein. Viime aikoina ole ottanut kerran viikossa ja yleensä aivan kohtuudella. Ongelma on se, että joskus sitten mopo karkaa käsistä ja tulee vetäistyä aivan tukka silmille. Joku voi ajatella, että sehän on jossain määrin suomalaiskansallista ja ehkä se onkin, mutta en haluaisi olla sellainen.

Mää juon ihan pelkästään humalahakuisesti ja monesti heräilen sunnuntaina klo 16. Mutta onneksi tuttavapiiri koostuu muusikonrentuista, jotka juovat n. 5 kertaa viikossa hirviät lärvänderit, ja sen ansiosta tunnen olevani kuitenkin jotenkuten kohtuukäyttäjä. Ja viikolla en juo yhtään ölppää koskaan, paitti lätkän mömmömkisojen aikana tarttee aina kannustukseksi pari ottaa.

Itse juon suhteellisen harvoin, mutta sitten tuleekin juotua monen kuukauden edestä. En missään nimessä juo jos on seuraavana päivänä työpäivä, koska tiedän että en "pysty" lopettamaan muutamaan lasilliseen. Tuli sekin tuossa kuukausi sitten todistettua työmatkalla.

Kohtuus on yliarvostettua. Kaikki tai ei mitään tännekin, kiitos.

En tiedä onko kyse niinkään siitä määrästä vaan ajoituksesta. Jos tietää, että seuraavana aamuna pitäisi olla kunnossa, silloin ei ehkä kannata kiskoa ämpärikaupalla. Jos taas seurauksilla ei ole mitään väliä, niin antaa mennä.

Vaikka useimmiten tuon mukaan pystyykin elämään, niin yllättäen niitä hutejakin on tullu, yllättäen just duuniporukan kanssa. Edesmenneen tiimin peijaisissa vakuuttelin, ettei tee heikkookaan herätä seuraavana aamuna töihin, ei tehnykään kun töistä oikein soittivat aamulla et mihin aikaan ajattelin olla siellä. Olivat oikein särkylääkepurkin kanssa oottamassa kun selvisin sinne asti.

Mikä sitten esti lopettamasta illalla ja lähtemästä nukkumaan ajoissa. Ehkä ei niinkään ympäristön paine vaan usko siihen, että on niin sissi, että selviää tottakai ajoissa ylös.

Vaikka näkökulmani on varsin värittynyt, ajattelin silti suoltaa muutaman sanan. Ja näkökulmani on siis värittynyt sen takia, että olen itse aikalailla absolutisti (= juon ehkä 0-3 drinkkiä vuodessa) ja isäni taas on alkoholisti. No, kirjoitanpa silti. Päätä itse, luetko vaiko et.

NuoriDaavid kirjoitti: Soitin ja kerroin rehellisesti tilanteen.

Vaikka ei ole selkärankaa kieltäytyä viinasta, on sentään myöntää käyttäneensä liikaa. Ei huono.

NuoriDaavid kirjoitti: En tiedä pitäiskö olla kokonaan juomatta. Suurin ongelma siinä on sosiaalinen paine.

Oletko muuten tullut ajatelleeksi, että niistä muista saattaa osa juoda tuosta samasta syystä? Ja voisi kai sitä suositella hakeutumaan toisenlaiseen seuraan, muttei taida olla järin käytännöllinen neuvo.

NuoriDaavid kirjoitti: alkoholi on niin olennainen osa suomalaisia määrätttyjä tilanteita, että jos et ota mitään, niin ainakin itse kuvittelee, että se herättää närää.

Varsin yleinen käsitys. Toisaalta sosiaalisen paineen alle taipuminen on inhimillistä. Mutta se taas on surullista, jos siitä maksaa hintana oman tahdon.

NuoriDaavid kirjoitti: Ja onhan se viinan juonti monasti tosi hauskaa. Aina se ei kuitenkaan ole.

No, minun kokemusmaailmassa myös juomatta oleminen on hauskaa. Mutten tiedä, toimiiko se sulla samoin. Idioottivarma hauskantuottaja kumpikaan ei varmasti ole.

NuoriDaavid kirjoitti: Haluaisin olla normaali aikuinen, joka osaa ottaa kohtuudella. Yleensä osaankin, mutta en aina.

Jos olet lääkäri, olet ehkä nähnyt, ettei alkoholin hallittu käyttö ole mikään niin mielettömän helppo juttu. Sitä voi vaan hämääntyä, koska ongelmakäyttö tulee esiin tosiaan vasta sitten, kun se on jo ongelma. Ei siis välttämättä huomaa niitä, ketkä ovat hyvää vauhtia matkalla sinne. Jos kysyt joltain, paljonko käytät ja kuinka usein, arvaat varmaan, että vastataan lähinnä odotusarvoisesti eikä totuuden mukaan.

NuoriDaavid kirjoitti: Joku voi ajatella, että sehän on jossain määrin suomalaiskansallista ja ehkä se onkin, mutta en haluaisi olla sellainen.

Miksi sinun tapasi olla suomalainen olisi yhtään väheksyttävämpi? Sinähän olet jo valmiiksi suomalainen? Ei kai siinä muuta "koulutusta" tarvita.

Vahinkoja sattuu oikeastaan lähes kenelle vaan. Aikamiehillekin. Silloin kun od:t tulee ennen työvuoroa vedettyä, niin paras tapa on ilmoittaa työpaikalle, ettei tule töihin. Syyn saa itse määritellä. Mulla on muutamia työkavereita, jotka ovat useamman kerran tulleet kännissä töihin, ja voivoi sitä myötähäpeän määrää, kun eivät itse ymmärrä tilannettaan.

Jos töissä ei mitään ihmeempiä tärkeitä juttuja ole sovittu, niin en pidä kovinkaan kamalana asiana, jos esmes joskus pikkujouluissa menee pitkäksi edellisiltana. Mun silmissä kukaan ei muutu tämän vuoksi huonoksi ihmiseksi tai huonoksi työntekijäksi.

Itsellä on joskus lähtenyt semisti mopo käsistä ennen työvuoroa, ja olen muutaman kerran itseni puhalluttanut, tainnut kolmesti aamulla olla noin 0,4 promillee juuri töihin saavuttuani. Morkkis siitä on tullut, mutta ei muuta kuin järki päähän ja vaativimmista hommista pois - siten kun se on mahdollista.

Sitten on tietenkin ne kerrat, kun olen ollut pikku kännissä tai kaameessa kohmelossa sukulaisissa, mutta noi nyt on pikku juttuja.

Sitten lopuksi vielä kysymys, jota olen joskus pohtinut. Miten välttyä od:lta? Kyllähän reenaus tuo edes vähän tietoa omista rajoista ja käyttäytymismalleista, mutta toisaalta auttaako se yhtään?

Mua ei oo kiinnostanut juominen aikoihin. Eilen illalla vedin kaverien kanssa jääkaappiin joskus jääneen siiderinlopun, ehkä 1:4 siideriä. Juominen on ollut hyvin harvaa, satunnaista ja pienimuotoista. Käytännössä kai ihan sama pakottaisiko joku tai jokin minut olemaan raivoraitis vai ei. Ennen koin tarpeelliseksi joskus ottaa kännit vitutukseen ja stressiin, se auttoi rentoutumaan. Mutta sitäkään tarvetta ei ole ollut pitkään aikaan.

Yksi parisuhde minulta kaatui viinaan (ei omaan juomiseeni). Voi olla että se on muuttanut suhtautumistani alkoholiin.

Sen kyllä olen tiedostanut, että bileissä voi olla tuskallisen tylsää jos on itse selvänä ja kaikki muut ovat kännissä.

Pidin vuoden vaihteessa "tipattoman" ja se oli minulle hämmentävä kokemus. Siinä tuli todistetuksi sekin väite, että selvinpäin voi pitää hauskaa ja toisaalta huomasi sen, miten voimakkaasti alkoholinkäyttö vaikuttaa ihmisen henkiseen puoleen, varsinkin mielialaan. Kännääminen ei todellakaan ole mulle mikään stressin nollauskeino, illalla on ehkä helpompaa, mutta seuraavana päivänä olo on kahta kauheampi.

Varsinkin vanhempana krapulat ovat muuttuneet melkoisen sietämättömiksi olotiloiksi ja yritänkin niitä parhaani mukaan välttää nauttimalla alkoholia kohtuudella. Aina se ei onnistu. Onneksi olen huono kännäämään montaa päivää peräkkäin, mutta silti tuon satunnaisen mopon karkailun vuoksi mietin, pitäisikö alkoholista luopua kokonaan.

Jokaiselle omaa alkoholinkäyttöään pohtivalle suosittelen luettavaksi lääkäri Juhani Seppäsen kirjaa "Selvästi juovuksissa".

NuoriDaavid kirjoitti: Ja onhan se viinan juonti monasti tosi hauskaa

Onko? Kerro miksi se on hauskaa. Siis MIKÄ siinä on hauskaa? Nimenomaan viinan juonnissa?

NuoriDaavid kirjoitti:...mutta en haluaisi olla sellainen.

Selkärangaton...

Tiedän sen tunteen, kun torstaikallessa känniläiset lappaavat drinksuja kouraan, on hyvät nousut, kello on kotiinlähtöaika, on vaikea sanoa ei eikä oikein tee mielikään.

Jos seuraavana päivänä on duunipäivä, jolloin pitää tehdä töitä ts. pitää oikeasti saada jotain aikaiseksi niin ei minulta oikein onnistu överit. Pystyn juomaan sellaisen 6-7 ja jos olen nukkumassa puolilta öin niin seuraava päivä on kestettävissä. Kun nuo parametrit on kasassa niin häivyn. Yleensä häivyn sanomatta kenellekään mitään, koska juopolle on turha selvittää mitään ja koska inhoan hyvästelyjä.

Eri asia on sitten ne kosteammat illat, jolloin seuraavana päivänä ei odoteta mitään varsinaisia työsuorituksia.

Bliss kirjoitti:Onko? Kerro miksi se on hauskaa. Siis MIKÄ siinä on hauskaa? Nimenomaan viinan juonnissa?

Nousuhumala.

Bliss kirjoitti: Onko? Kerro miksi se on hauskaa. Siis MIKÄ siinä on hauskaa? Nimenomaan viinan juonnissa?

Eipä minusta mikään ole hauskempaa kuin viinan juominen hyvässä seurassa. En muistaakseni koskaan ole juonut kännejä yksin.

Nautin eilen kaksi lasillista valkoviiniä patongin ja tonnikalasalaatin kanssa.

Pyry-Matias kirjoitti:Nousuhumala.

Niin, mutta MIKÄ siinä nousuhumalassa on niin kivaa?

elco kirjoitti: Eipä minusta mikään ole hauskempaa kuin viinan juominen hyvässä seurassa. En muistaakseni koskaan ole juonut kännejä yksin.

En mä vieläkään ymmärrä että MIKÄ siinä on hauskaa. Miksei ole yhtä hauskaa juoda vaikka omenamehua hyvässä seurassa?




Terveisin "Tiukkapipo"

Bliss kirjoitti:

Pyry-Matias kirjoitti:Nousuhumala.

Niin, mutta MIKÄ siinä nousuhumalassa on niin kivaa?

Keskimäärin ihmiset ja asiat tuntuvat kivemmilta kuin selvinpäin. Olo on huolettoman onnellinen. Innostunut.

elco kirjoitti:

Bliss kirjoitti: Onko? Kerro miksi se on hauskaa. Siis MIKÄ siinä on hauskaa? Nimenomaan viinan juonnissa?

Eipä minusta mikään ole hauskempaa kuin viinan juominen hyvässä seurassa.

Nousuhumalan iloinen huolettomuus, ehkä puhutaan asioista, joista ei välttämättä yleensä puhuta, nauretaan yhdessä ja nautitaan elämästä. Onhan se eittämättä erittäin hauskaa. Mutta on niitä hauskempiakin asioita.

Bliss kirjoitti: En mä vieläkään ymmärrä että MIKÄ siinä on hauskaa. Miksei ole yhtä hauskaa juoda vaikka omenamehua hyvässä seurassa?

MIKSI suklaa maistuu hyvälle? Vitustako minä tiedän; minulle riittää, että se niin tekee.

^Ja tästä pääsemme oivasti mielipide-eroihin
(suklaa ei maistu hyvältä)

Jos mä vaan jatkan suosiolla alkoholittomuuttani, kun en kumminkaan tajuu.

aimohaiku kirjoitti: Nousuhumalan iloinen huolettomuus, ehkä puhutaan asioista, joista ei välttämättä yleensä puhuta, nauretaan yhdessä ja nautitaan elämästä. Onhan se eittämättä erittäin hauskaa. Mutta on niitä hauskempiakin asioita.

Kyllä mä sen alkoholin nauttimisen pointin tajuan, mutten kauhean hyvin sitä ns. mopon karkaamista käsistä. Enhän mä kisko kymmentä suklaalevyäkään sillon kun ajatuksena oli nauttia vain pari riviä?

Tarkoituksena tässä ei siis ole moralisoida, en vaan oikein käsitä ND:n alkuperäisessä postauksessa ollutta ajatusta siitä että ei _halua_ käyttäytyä tietyllä tavalla ja sitten siinä vaan silti käy niin.

Lilo kirjoitti:Kyllä mä sen alkoholin nauttimisen pointin tajuan, mutten kauhean hyvin sitä ns. mopon karkaamista käsistä. Enhän mä kisko kymmentä suklaalevyäkään sillon kun ajatuksena oli nauttia vain pari riviä?

Kyllä se mopo joillakin karkaa suklaankin kanssa. Sitä kutsutaan syömishäiriöksi. Juomishäiriössä sama asia tapahtuu alkoholin kanssa.

aimohaiku kirjoitti:

Kyllä se mopo joillakin karkaa suklaankin kanssa. Sitä kutsutaan syömishäiriöksi. Juomishäiriössä sama asia tapahtuu alkoholin kanssa.

No näinhän se on. Mutta kun siis tätä ketjua lukiessa tuli sellainen fiilis, että ei se mitään haittaa eikä asia ole ongelma. Ei varmaan oliskaan, jos tarkoituksella lähtisi vetämään perseet olalle, mutta näinhän ei ND:n tapauksessa ollut. Jos tyyppi käyttäytyy toisin kuin haluaisi käyttäytyä, niin ei se ongelma oikein katoa sillä että toiset sanovat että on ihan ok, vaikka menisi överiksi.

aimohaiku kirjoitti:

elco kirjoitti:

Bliss kirjoitti: Onko? Kerro miksi se on hauskaa. Siis MIKÄ siinä on hauskaa? Nimenomaan viinan juonnissa?

Eipä minusta mikään ole hauskempaa kuin viinan juominen hyvässä seurassa.

Nousuhumalan iloinen huolettomuus, ehkä puhutaan asioista, joista ei välttämättä yleensä puhuta, nauretaan yhdessä ja nautitaan elämästä. Onhan se eittämättä erittäin hauskaa. Mutta on niitä hauskempiakin asioita.

Päihtyneenä oleminen on yleensä hauskaa , ennenkaikkea hyvässä seurassa sopivasti päihtyneenä on todella Hauskaa™. Miksi se on hauskaa, paha sanoa, koska hauskaahan niiden hyvien ihmisten kanssa on myös selvinpäin.

Päihtyminen on sisäänrakenettu toiminto, on ollut historian hämärästä asti ja tulee ihan aina olemaan.

EDIT; täytyy muistuttaa, että kaikki päihtyminen ei aina ole hauskaa, vaikka ei olisi ns. paha matka, on kokemus vaan niin rankka ja äkillinen ettei sitä voi sanoa hauskaksi millään muotoa, vaikka mielenkiintoista ja jopa kehittävää se on.

Eiköhän päihtyminen alkoholilla siinä missä huumausaineillakin ole tietty pako todellisuudesta. Kyky irtaantua kaikesta arjen kakasta ja olla hetken joku toinen alkoholin vaikutuksen alaisena. Olosta tulee rennompi, tyhmimpiä asioita ei edes tajua tekevänsä, mieli vapaantuu ja omakuva (tietty riippuen seurasta) on yleensä korkeampi. Itseluottamus nousee ja vittu et on hyvännäköinen.

Huvittavinta on se, että kun juo hyvässä (samassa) seurassa sen pari alkoholitonta olutta, päälle tulee ns. feikkihumala. Hihkuu samalla tavalla kuin parin oluen jälkeen, sydän pamppailee, oma huumori omasta mielestä paranee..

Monista nyt vaan sattuu tulemaan (omasta mielestä) hyviä tyyppejä humalassa. Tämä siis kuvaus siitä, miksi se voisi olla hauskaa.