Kitinä

Suuri osa varmaan kantaa lompakossaan tai muussa vastaavassa paikassa elinluovutuskorttia, mutta kuinka moni on tehnyt tai ajatellut tekevänsä hoitotestamentin? Tätini pelastuttua vanhuksen parhaan ystävän, keuhkokuumeen, avustuksella, jäin jälleen kerran miettimään tilannetta, joka minullakin saattaa pian olla edessä omien vanhempieni kanssa. Pystynkö tekemään päätöksen tarvittaessa vai vaadinko tehohoitoa jatkettavaksi, todennäköisesti tuloksettomana.

Itsehän olen vasta kolmekymppinen, nainen parhaassa iässä, mutta pitkien työmatkojen ja karmean ajokäyttäytymisen takia riski esim. vammautua kolarin aiheuttamana on melkoinen. Tulevaisuuttaanhan ei voi kukaan ennustaa, senpä vuoksi olen päättänyt hoitaa omalla kohdallani hoitotahtoni kirjalliseen muotoon mahdollisimman pian, sillä en halua saattaa läheisiäni siihen tilanteeseen, jossa he joutuvat tekemään tehohoitoon liittyviä päätöksiä puolestani.

Onko sinulla jo hoitotestamentti? Oletko ajatellut tekeväsi sellaisen? Miksi? Miksi et?

BettyB. kirjoitti: elinluovutuskorttia

Elintenluovutuskortin sijaan suosittelen kudosluovutuskorttia.

"Ihmiskudokset korvaavat koe-eläimiä ja ovat arvokkaita lääketieteelle

Kudosluovutuskortti on tarkoitettu sinulle, joka kunnioitat kaikkea elämää ja välität sekä ihmisistä että eläimistä.

Allekirjoittamalla kortin voit auttaa elinsiirtoa odottavia potilaita ja edistää sairauksien tutkimista ja parantamista. Lisäksi sinulle on ehkä tärkeää se, että samalla pystyt vähentämään koe-eläinten käyttöä tieteellisessä tutkimuksessa."

Tilaa täältä.

Mulla on sekä elin- että kudosluovutuskortti, on ollut siitä asti kun oli diplomaattipassi.

Toi hoitotestamentti on aika askarruttava asia. Toisaalta ajattelen asiaa niin, että kohtalo hoitaa asian, eli "asiat menee kuten on suunniteltukin", mutta taas toisaalta ajatus siitä että jonkun läheisen pitäisi tehdä päätös puolestani, on kauhea.

Pitänee perehtyä asiaan tarkemmin, vaatii kuitenkin enemmän funtsimista kuin 5 min kitinässä.

Hyvä pointti BettyB. !

Elppis kirjoitti:sekä elin- että kudosluovutuskortti

Kudosluovutuskortti on ensisijaisesti elintenluovutuskortti, joten se riittää.

Vähän nyt jankutan, en sulle, mut ku yleisin vastalause kudosluovutuskortille tuntuu olevan se, että jotkut luulee sen asettavan jotenkin eläimet/tutkimuksen ihmisten edelle. Näinhän ei todellakaan ole.

Joutuvatko omaiset todellakin päättämään läheisensä hoidosta? Itse olen kokenut, että omaisten kanssa keskustellaan ja mielipide huomioidaan, mutta viime kädessä päätöksen hoidosta tekee lääkärit. Hoitotestamenttia minulla ei vielä ole. Ei sitä vielä tässä iässä osaa ajatella. Joskus olen miettinyt, että pitäisi kirjata ylös toiveita myös omien hautajaisten suhteen.

Yritän loppukäyttää kudokseni niin että niistä tulisi haittaa kenenkään muun kehoon!

Eipä muuten ole juuri tullut mietittyä asiaa, ehkäpä pitäisi miettiä? Kai mä luotan tuohon miehenpuolikkaaseen sen verran, että hän osaa oikeat ratkaisut tehdä.

(nyt tuli mielikuva iloisesti tanssivasta ukkoperkeleestä vetämässä piuhoja irti, anteeksi)

Leila kirjoitti:Joutuvatko omaiset todellakin päättämään läheisensä hoidosta? Itse olen kokenut, että omaisten kanssa keskustellaan ja mielipide huomioidaan, mutta viime kädessä päätöksen hoidosta tekee lääkärit.

Joo ja se on huono juttu, ainakin joskus. Kuka luki Hesarin kuukausiliitteestä jutun toimittajanaisesta jonka isä halusi vain kuolla kun oli niin vanha? Oli aika karua luettavaa ja sai minutkin ajattelemaan tuota hoitotestamentit toimittamista itelleni. Haluan myös että vanhemmat tekee moisen (koska haluan helpottaa myös omaa elämääni tältä osin).

Edit: Kas, huhtikuun kk-liite on ilmasena verkossa. Lukekaa ja itkekää, sivu 44.

Tuon Hgin Sanomien kuukausiliitteen artikkelin idea on ollut tuttu. Jos haluaa kuolla, se ei ole sallittua. Hoitotahtoon ei pidä luottaa, siksi en ole sitä tehnyt, vaikka kaikki tietävät mitä ajattelen asiasta.

Isoäitini oli kasvis - dementoitunut, liikuntakyvytön - viimeiset 5 vuotta. Lääkärit olisivat halunneet hoitaa häntä vielä tipalla, kun vesi ei enää mennyt sisään. Onneksi äitini kielsi.

Sen jälkeen päätin että omalla kohdallani tuo ei tule olemaan tulevaisuuteni. Ja tiedän että minulla on niin varmat keinot itseni lopettamiseen että jos vain kädet toimivat, niin elo lähtee, eikä sitä kukaan saa takaisin millään elvytyksellä. Kuolema on luonnollinen osa elämää, en oikeasti ymmärrä mitä pelättävää siinä on. Sen jälkeen ei enää ole mitään, ja se on vapauttavaa.

Eikö eutanasiaa voisi lavastaa esim. pyörätuolionnettomuudeksi tms.? Kyllä keinoja löytyy jos haluaa toisen hengiltä.

Yhteiskunnan kielteinen kanta eutanasiaan liittynee edelleen pelkoon sen väärinkäytöstä ja laajenemisesta muille osa-alueille. Entä jos liikunta- ja puhekyvytön on muuttanut mielensä eutanasiatoiveensa suhteen? Teini-ikäisenä sitä luulee ettei yli kolmikymppisenä ole enää elämää jne.

Luin että poliisin. Että mitkä vitun oikeudet.

Minusta se, ettei eutanasiaa sallita, rikkoo ihmisoikeuksia vastaan. En nyt tarkoita, että pitää lahdata kaikki vuodepotilaat, mutta jos potilas voi osoittaa haluavansa eutanasian, niin miksi vitussa hänen tahtoaan ei kunnioiteta?!

Minulla on elintestamentti. Hoitotakuuta en ole tehnyt, koska en jaksanut. Mieluummin kuitenkin kuolisin, kuin olisin vihannes tai neliraajahalvaantunut.

Mitään kortteja täytä kun nivelet on jo skeidana ja sisuskalut 3 vuosikymmentä aikaansa edellä. Luvan voin antaa jollekin vetästä töpselin irti ettei kidu enempää.

Kreitsu kirjoitti:Minusta se, ettei eutanasiaa sallita, rikkoo ihmisoikeuksia vastaan. En nyt tarkoita, että pitää lahdata kaikki vuodepotilaat, mutta jos potilas voi osoittaa haluavansa eutanasian, niin miksi vitussa hänen tahtoaan ei kunnioiteta?!

Nähdäkseni esim. seuraavien kahden asian yhdistelmän takia:

- Ihmishenkeä pidetään pyhänä ja varjeltavana asiana.

- Pelätään väärinkäytöksiä ja vääriä ratkaisuja. Mitä jos potilas ilmaisisi hetken mielenhäiriössä haluavansa kuolla, esim. koska hänen lähiomaisensa olisivat supatelleet hänen korvaansa tuntikausia "kyllä sun nyt vaan kannattaisi kuolla että meillä muilla olisi paljon helpompaa"? Tai miljoona muuta mahdollista väärinkäyttöskenaariota.

Mielestäni kuulostaisi sairaalla tavalla huvittavalta jos itsetuhoisille ihmisille tehtäisiin esim. psykologinen testi jotta voitaisiin todistaa haluavatko he ihan varmasti omasta tahdostaan ja täysissä(?) sielun ja ruumiin voimissa tappaa itsensä.

Pitäisikö itsensä vahingoittaminen yleensäkin sallia? Nykyisin saatetaan ottaa itsetuhoisia ihmisiä pakkohoitoon, anorektikkoja haluttaisiin pahimmassa tapauksessa pakkosyöttää ja heidät yritetään aivopestä "tajuamaan" että heidän pitäisi syödä, jne. Ja välttääkseni turhia aasinsiltoja, ainakaan henk.koht. en ole sitä mieltä että esim. pro-ana-mielipiteiden esittäminen pitäisi muuttaa rikokseksi kuten Ranskassa ilmeisesti aiotaan tehdä.

Se on vähän sama syy kuin miksi Suomessa ei ole kuolemantuomiota käytössä. Pelätään liikaa entä-jos-tilanteita, ja katsotaan että yksikin virheellinen tuomio olisi liikaa jotta järjestelmää uskallettaisiin ottaa käyttöön. Sotatila sitten erikseen koska silloin populaa tapetaan joka tapauksessa ihan sikana poikki ja pinoon.

Vihtahousu kirjoitti:Mitään kortteja täytä kun nivelet on jo skeidana ja sisuskalut 3 vuosikymmentä aikaansa edellä. Luvan voin antaa jollekin vetästä töpselin irti ettei kidu enempää.

Niin, entäpä sitten ne tosi selkeät tapaukset, jotka ovat ihan järjissään ja osaavat tahtonsa ilmaista? Esimerkiksi ihan tässä hetki sitten ranskalainen nainen, joka sairasti harvinaista syöpää ja rukoili, että saisi kuolla. Vaan eipä annettu - onnekseen kuoli sitten "omatoimisesti" (eli ilmeisesti sairauteensa) pois.


http://www.iltasanomat.fi/uutiset/ulkom ... id=1504138


Niin, että järkeäkin voisi käyttää ja lainsäädännön voisi kyllä tuolta osin mutoilla niin, että se antaa sijaa järjelle ja ihmisen OMALLE tahdolle.

Kreitsu kirjoitti:Minusta se, ettei eutanasiaa sallita, rikkoo ihmisoikeuksia vastaan.

Totta. Anoppi vapautui juuri 6 vuoden piinasta, kun vihdoin kuoli pois. Lemmikkieläimilläkin on inhimillisemmät mahdollisuudet päästä kärsimyksistä ja lepoon, kuin terveyskeskuksessa kituvalla ja kuihtuvalla ihmispololla.

Kreitsu kirjoitti:Niin, entäpä sitten ne tosi selkeät tapaukset

Ehkä katsotaan että raja ns. selkeiden ja vähemmän selvien tapausten välillä olisi vähintäänkin häilyvä. Ei kuolemantuomiotakaan ole otettu käyttöön vaikka sitäkin voitaisiin ajateltavan käyttää vain 130% varmoissa tapauksissa.

Esimerkiksi ihan tässä hetki sitten ranskalainen nainen, joka sairasti harvinaista syöpää ja rukoili, että saisi kuolla. Vaan eipä annettu - onnekseen kuoli sitten "omatoimisesti" (eli ilmeisesti sairauteensa) pois.

http://www.iltasanomat.fi/uutiset/ulkom ... id=1504138

Joo, mikä ettei voinut tappaa itseään ilman valtiovallankin lupaa. Yhteiskunnan tarjoama avustettu itsemurhapalvelu on kuitenkin aika suuri askel ottaa, aivan kuten kuolemantuomioidenkin käyttöönotto.

Jos joku uskonlahko haluaisi järjestää joukkoitsemurhan, pitäisikö kenelläkään olla heidän suunnitelmiinsa mitään nokankoputtamista jos kaikki jäsenet ovat ilmoittaneet halunsa poistua tästä maailmasta? Pitääkö olla fyysisesti sairas (kuinka sairas?) saadakseen luvan lääkäriavusteiseen itsemurhaan, vai riittäisikö myös henkinen sairaus? Ehkä voitaisiin esittää että kaikkien ihmisten pitäisi halutessaan saada yhteiskunnan tukea itsemurhahankkeilleen riippumatta millaisena ulkopuoliset hänen tilanteensa näkisivät.

Niin, että järkeäkin voisi käyttää ja lainsäädännön voisi kyllä tuolta osin mutoilla niin, että se antaa sijaa järjelle ja ihmisen OMALLE tahdolle.

Joo, kunhan joku keksii mikä on se tarkka sanamuoto jolloin kenelläkään ei olisi eutanasialakiin mitään nokankoputtamista ja että se ei mahdollistaisi väärinkäytöksiä ja epäselviä tapauksia.

Frederik Krueger kirjoitti:Joo, kunhan joku keksii mikä on se tarkka sanamuoto jolloin kenelläkään ei olisi eutanasialakiin mitään nokankoputtamista

Minkä helvetin takia kenelläkään ei saisi olla asiaan nokankoputtamista, ennenkuin sen voisi toteuttaa? Aina jollain on. Who cares.