NegaDuck kirjoitti:Entä jos joku vaikeaa elämää viettävä lähtee lätkimään yhteisöstä?
Mä nyt tarkoitin yhteisöllä ihan tällaista yhteiskunnallista tasoa. Ei, siihen ei vaikuta kenenkään tuleminen ja meneminen.
Kultalusikan perseeseen antaa kyllä "anteeksi" kelle tahansa, sillä ei se kultalusikka siellä perseessä ole yleensä sen ihmisen oma syy, vika tai valinta. Toisilla vaan käy arpaonni paremmin. Minusta on vähän pimeetä, että ihmisille lyödään arvo- ja kateuspotentiaalileimoja otsikkoon sellaisilla perusteilla. Ei sellaista ihmistä voi vaatia myöskään heittämään kultalusikoitaan mäkeen, sellaiset vaatimukset ja odotukset ovat nimenomaan katellisten ihmisten ajatuksia. Mutta jos sitä kultalusikkaa perseessään ei osaa arvostaa, ei sitä kultalusikkaansa ansaitse. Silloin olisi paljon reilumpaa että ne avaimet esimerkiksi taloudelliseen riippumattomuuteen, vapauteen ja ahdistamattomuuteen olisi jollain toisella joka sitä oikeasti elämäänsä tarvitsisi, ja joka sitä elämisen vapautta osaisi myös tosissaan arvostaa.
Kateudesta en voi tosiaan omalta kohdaltani puhua, sillä sallisin mieluusti kaikille oikeuden esimerkiksi taloudellisesti stressittömään elämään. Se taloudellisen turvan hakeminen on kuitenkin se asia, mikä meitä ihmisiä paikasta toiseen hengenlähtöön asti juoksuttaa. Vituttavimmat asiat siinä on Pertti Peruskansalaiselle nämä:
1. Duuni on perseestä, se stressaa
2. Ei ole oikein tarpeeksi fyrkkaakaan, se stressaa
Eli: Duuniaika = stressiä, vapaa-aika = stressiä. Kaikki on loppupeleissä kiinni rahasta. Harvalla on nimittäin niin luova työpaikka, että siellä suostuisi jatkamaan omia töitään ilman liksaa, jos vaikka lottoarvonnassa tupsahtaisi miljoona euroa yht'äkkiä tilille. Heitäkin toki on, ja onnellisia ovat he. Yleensä he muuten ovat kutsumusammatissa olevia naisia.