Kuulutko kirkkoon?

[Riemumieli]

Olenkin huomannut, että lapsen kasvatus perustuu lähinnä niille valehteluun. Eipä ihme, että ihmisestä kasvaa vanhemmiten helposti valehtelija.

Piti sanoa, että kastaa, joten menikö kritiikiltäsi terä?

[Chap]

Vain n. 60 % lapsista kastetaan Helsingissä. Kylläpä Suomi ja erityisesti pääkaupunkiseutu maallistuu nopeasti. Itse kun kävin peruskoulua 80-luvulla, luokalla oli muistaakseni vain yksi jolla oli elämänkatsomustieto uskonnonopetuksen sijaan.

[Newton]

En. En hyötyisi millään muotoa kirkkokuntaan kuulumisesta*, sen sijaan joutuisin maksamaan lafkalle rahaa.

*se ehkä voisi suoda kontaktin mielenkiintoisen oloisiin mimmeihin, mutta kyllä kirkossa voi käydä maksamattakin.

[Vihtahousu]

*se ehkä voisi suoda kontaktin mielenkiintoisen oloisiin mimmeihin, mutta kyllä kirkossa voi käydä maksamattakin.

Saaks mielenkiintoisilta naisilta piNppaa?

[elco]

*se ehkä voisi suoda kontaktin mielenkiintoisen oloisiin mimmeihin, mutta kyllä kirkossa voi käydä maksamattakin.

Saaks mielenkiintoisilta naisilta piNppaa?

Joku on varmaan saanutkin. Mikä parasta, kondomit eivät kuulu teemaan!

[Vihtahousu]

*se ehkä voisi suoda kontaktin mielenkiintoisen oloisiin mimmeihin, mutta kyllä kirkossa voi käydä maksamattakin.

Saaks mielenkiintoisilta naisilta piNppaa?

Joku on varmaan saanutkin. Mikä parasta, kondomit eivät kuulu teemaan!

Eikä abortit, not buying!

[Niba]

Valitettavasti vieläkin..
Ei ole miestä eroamaan..kirkosta.

[nastamuumio]

Niinjuu, erosin kirkosta tuossa pari viikkoa sitten. Ilmeisesti en enää ole myöskään (ex?)-kummilapseni kummi?

[AnaisJune]

En kuulu kirkkoon. Koska kirkolla ja uskonnolla ei ole minulle mitään annettavaa. En käytä kirkon palveluita, enkä tue uskontojen pyrkimyksiä ja aatteita.

Olen kuitenkin pakana-"kummi". Miksi sellaisten asioiden tarvitsisi muuttua? Lapsille on tärkeää että lähipiirissä on aikuisia myös oman ydinperheen ulkopuolelta, ja aikuinen voi toimia roolimallina ja oppaana monessa paljon relevantimmassakin asiassa kuin taikauskonasioissa.

[nastamuumio]

Aarf noita kristillisyyden pakon puolustelijoita tuossa keskustelussa ja niiden kykyä olla ymmärtämättä suurin piirtein sanaakaan siitä, mitä muut keskustelijat sanovat.

[Aito_Johanna]

Aarf noita kristillisyyden pakon puolustelijoita tuossa keskustelussa ja niiden kykyä olla ymmärtämättä suurin piirtein sanaakaan siitä, mitä muut keskustelijat sanovat.

En tosin jaksanut selata kuin muutaman ensimmäisen sivun, mutta niillä ainakin huomasin poteroihin juuttumista enemmän ateistien kuin kristillisyyttä puolustavien kannanotoissa.

[AnaisJune]

Ai miten niin? Heti ensimmäisellä sivulla joku järjenriemuvoitto kehoittaa ateistejä luopumaan kirkollisten juhlapyhien ja vapaapäivien nauttimisesta, jos ei kerta luterilaisuus kelpaa. Todella lapsellista.

Varmaan jeesus sitten pelastaa työntekemiseltäkin. Muuten en tajua tuota logiikkaa.

Mun mielestä valtio ja kirkko pitäisi erottaa. Ja tämä koskee kaikkea. Jonkun yhden uskonnon palvominen ei kuulu lastentarhaan, eikä kuuluisi edes kouluihin. Jos vanhemmat haluavat lapsensa uskonnossa kasvattaa, se on heidän oma asiansa, ja he saavat tarjota se hauskan pikku harrastuksen kullanupuilleen.

Uskonnoista voidaan kertoa lapsille, jotka jo jäsentävät maailmaa eivätkä hämmenny yliluonnollisista asioista. Vaikka uskonnon opeissa olisikin hyvää, siinä on myös niin paljon pahaa uhkailua ja pelottelua, että jos luterilaisuudesta tehtäisiin elokuva, se olisi vähintään K-15.

[Frederik Krueger]

Minusta taitaa kohta tulla sekundamuslimi.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Bah%C3%A1%27%C3%AD

Mä näin tuon hautapyhätön Haifassa, tosin turvallisen välimatkan päästä.

Oppaana toiminut isäntäyhtiömme (juutalainen) sihteeri tosin oli henkilökohtaisesti sitä mieltä että tuo uskonto on muslimien juoni, ja he kehittelevät opetuskeskuksensa tai minkälie rukouspaikkansa kellarissa isoa ydinpommia, jolla räjäyttävät koko kaupungin joku päivä pois.

[Frederik Krueger]

Mun mielestä valtio ja kirkko pitäisi erottaa.

Tosin tuo saattaa pahimmassa tapauksessa vain lisätä fundamentalismia, kuten huomaa jos vertaa esim. Suomen (jossa on valtiouskonto) ja USA:n (jossa valtio ja kirkko ovat erotetut toisistaan) tilanteita. Vaikea sanoa, mutta valtionuskonnosta huolimatta tilanne Suomessa on tuolta osin mielestäni varsin hyvä.

[NuoriDaavid]

^En usko, että näillä asioilla olisi yhteyttä.

On outoa, että kaksi uskontokuntaa (ev.lut ja ortodoksit) saavat kerätä veronsa suoraan ennakonpidätyksessä, muut eivät.

Jos jokainen maksaisi jäsenmaksunsa henk. koht. tilisiirrolla valitsemalleen uskontokunnalle (tai ei millekään), niin tilanne olisi tasavertainen ja saisi ihmiset tajuamaan, paljonko maksavat kirkolle.

[elco]

Ai miten niin? Heti ensimmäisellä sivulla joku järjenriemuvoitto kehoittaa ateistejä luopumaan kirkollisten juhlapyhien ja vapaapäivien nauttimisesta, jos ei kerta luterilaisuus kelpaa. Todella lapsellista.

Uskovaiset saisivat sitten mennä lauantaina töihin. Ymmärtääkseni käsky ei käy monikossa: "Muista pyhittää lepopäivät."

[Chap]

^En usko, että näillä asioilla olisi yhteyttä.

Etkö uskokaan jeesukseen kristukseen sekä kilpailun voimaan? Uskonnon suurta roolia jenkeissä usein selitetään juuri sillä, että ei ole valtion kirkkoa vaan siellä uskontokunnat joutuvat verissä päin kilpailemaan jokaisesta sielusta ja nielusta.

[NuoriDaavid]

^En usko, että näillä asioilla olisi yhteyttä.

Etkö uskokaan jeesukseen kristukseen sekä kilpailun voimaan? Uskonnon suurta roolia jenkeissä usein selitetään juuri sillä, että ei ole valtion kirkkoa vaan siellä uskontokunnat joutuvat verissä päin kilpailemaan jokaisesta sielusta ja nielusta.

Voihan sitä noinkin ajatella. Toisaalta suomessa on vain kaksi valtionkirkkoa. Voisi ajatella, että koska muut uskontokunnat joutuvat suomessakin markkinoimaan aatteensa ne sitä kautta houkuttelisivat fanaatikkoja tehokkaasti.

Itse uskon, että jos ev.lut ja ortodokseilta vietäisiin veronkeräysoikeus ja maksun joutuisi maksamaan itse tilisiirrolla, romahduttaisi se ainakin kirkon verotulot.

[Aito_Johanna]

Mun mielestä valtio ja kirkko pitäisi erottaa. Ja tämä koskee kaikkea. Jonkun yhden uskonnon palvominen ei kuulu lastentarhaan, eikä kuuluisi edes kouluihin. Jos vanhemmat haluavat lapsensa uskonnossa kasvattaa, se on heidän oma asiansa, ja he saavat tarjota se hauskan pikku harrastuksen kullanupuilleen.

Uskonnoista voidaan kertoa lapsille, jotka jo jäsentävät maailmaa eivätkä hämmenny yliluonnollisista asioista. Vaikka uskonnon opeissa olisikin hyvää, siinä on myös niin paljon pahaa uhkailua ja pelottelua, että jos luterilaisuudesta tehtäisiin elokuva, se olisi vähintään K-15.

Missä iässä lapsi mielestäsi on siinä iässä, ettei hän enää hämmenny yliluonnollisista asioista?

En tiedä sinusta, mutta minä, tavallinen passiivinen perusluterilainen, en ole kokenut mitään uskonnollista "pahaa uhkailua ja pelottelua". Kokemukseni siitä uskonnollisesta kasvatuksesta, jota tavallisessa esikoulussa ja koulussa tarjottiin, on myönteinen: Raamatun tarinoihin tutustuminen, hartaushetket, ruokarukoukset ja jouluevankeliumit yms. juhlapyhiin liittyvät jutut vastasivat johonkin sellaiseen hartauden ja pyhyyden tarpeeseen, joka pienellä ihmisellä ehkä sitten kuitenkin on, ja antoivat mielestäni ihan hyvän pohjan ajatella asioita itse ja suhteuttaa myöhemmin opitut tiedot muista uskonnoista tähän meidän kulttuuriimme ja perinteisiimme kuuluvaan uskontoon. Mahdollisille tuleville lapsilleni haluaisin tarjota saman - ja juuri nimenomaan osana päiväkoti- ja koulukasvatusta, en minään muusta elämästä erotettuna erillisenä "hauskana pikku harrastuksena", niin kuin ehdotat.

Päätellen siitä, että suurin osa suomalaisista edelleen kuuluu kirkkoon, tämä saattaa olla aika yleinen ajattelutapa. En näe ristiriitaa siinä, että enemmistölle tarjotaan enemmistön haluamaa ohjelmaa. Varsinkaan, kun vähemmistöä ei pakoteta siihen osallistumaan! Vai onko jossain päiväkodissa muka pakotettu?

[Herra Manala]

En tiedä sinusta, mutta minä, tavallinen passiivinen perusluterilainen, en ole kokenut mitään uskonnollista "pahaa uhkailua ja pelottelua". Kokemukseni siitä uskonnollisesta kasvatuksesta, jota tavallisessa esikoulussa ja koulussa tarjottiin, on myönteinen: Raamatun tarinoihin tutustuminen, hartaushetket, ruokarukoukset ja jouluevankeliumit yms. juhlapyhiin liittyvät jutut vastasivat johonkin sellaiseen hartauden ja pyhyyden tarpeeseen, joka pienellä ihmisellä ehkä sitten kuitenkin on, ja antoivat mielestäni ihan hyvän pohjan ajatella asioita itse ja suhteuttaa myöhemmin opitut tiedot muista uskonnoista tähän meidän kulttuuriimme ja perinteisiimme kuuluvaan uskontoon. Mahdollisille tuleville lapsilleni haluaisin tarjota saman - ja juuri nimenomaan osana päiväkoti- ja koulukasvatusta, en minään muusta elämästä erotettuna erillisenä "hauskana pikku harrastuksena", niin kuin ehdotat.

Periaatteessa kyllä samaa mieltä, mutta mua pelottaa eniten yksilöerot niissä ihmisissä jotka ovat lapsille opettamassa uskontoa. Voi olla että lapselle sattuu oikein mukava satutäti eteen, tai sitten voi olla että eteen sattuu jäykkäniskainen puritaaniuskis, joka pelottelee kakaraparkoja helvetillä, synneillä ja muulla vastaavalla. Itselläni on tällainen pyhäkoulukokemus takana, eikä kokemus ollut pienelle mielelle mitään kauneusunia aiheuttava. Onneksi mutsi tajusi ottaa mut pois sieltä parin kerran jälkeen kun kerroin millaista siellä oli, eikä vain sivuuttanut juttujani pikkulapsen höpöhöpöpuheina. Pikkulapsen mieli on älyttömän vastaanottavainen, sen takia siinä seuraa mukana myös hirvittävä vastuu. Viime kädessä se vastuu on vanhemmilla ja vain vanhemmilla katsoa että omaa lasta ei ohjelmoida väärin, sillä joukossamme kävelee aika hemmetisti fuck-upanneita aikuisia. Eikä lapsi osaa sellaisia erottaa toisistaan, vaan suhtautuu kaikkiin aikuisiin automaattisesti jonkinasteisina roolimalleina, opettajina ja esikuvina.

[nastamuumio]

Kyllä mä olin huomaavinani siinä keskustelussa, että uskonnottomuus samaistettiin aika monesti täyteen moraalittomuuteen ja ymmärrettiin, että uskonnottomat halusivat aktiivisesti ateismia julistavaa päivähoitoa, vaikka haluttiin päivähoitoa, jossa ei esimerkiksi vietettäisi yhteisiä rukoushetkiä ja yleinen hiljainen hetki ennen ruokailua sai kannatusta uskonnottomiltakin.

Mä pelkäsin jossain vaiheessa ala-asteikäisenä maailmanloppua kyllä, kun sattui jossain Aasiassa tulivuorenpurkauksia, ja uskonnontunnilla oli kerrottu, että mm. suuret luonnonmullistukset ovat lopun aikojen merkkejä, mutta tietysti mä olen käynyt uskontoni useimpia muita fundamentialistisemmissa pienryhmissä.

Ja mä näen asian myös niin, että samoin kuin esimerkiksi sinkkuus, myö uskonnottomuus on ihmisen luonnollinen tila, koska ilman omaa tietoutta uskonnoistahan tänne kaikki synnytään. Uskonto voi onnellistuttaa ihmistä ihan varmasti, mutta mielestäni jo se todistaa esim. kristinuskoa vastaan, että uskonnollistuminen vaatii muilta ihmisiltä saadun tiedon uskonnosta, eivätkä enkelit tai muut vastaavat kutsu ihmisiä täysin oma-aloitteisesti.

[Aito_Johanna]

Kyllä mä olin huomaavinani siinä keskustelussa, että uskonnottomuus samaistettiin aika monesti täyteen moraalittomuuteen

Kyllä varmaankin osassa puheenvuoroja. Toisaalta monessa puheenvuorossa niin siinä keskustelussa kuin esimerkiksi tässä keskustelussa uskonnollisuus samaistetaan aivopesuun ja täyteen hörhöyteen ja kiilusilmäiseen petriäfbeeläisyyteen. Eiköhän tätä mustavalkoista, suvaitsematonta "vastapuolen" leimaamista esiinny vähän puolin ja toisin...

Ja mä näen asian myös niin, että samoin kuin esimerkiksi sinkkuus, myö uskonnottomuus on ihmisen luonnollinen tila, koska ilman omaa tietoutta uskonnoistahan tänne kaikki synnytään.

Sinkkuudesta useimmat pyrkivät jossain vaiheessa elämäänsä eroon. Sinkkuus on ihmisen luonnollinen tila, mutta luonnollista on myös kaivata toisen ihmisen seuraa. <sovella tästä rinnastusta eteenpäin>

[Frederik Krueger]

Periaatteessa kyllä samaa mieltä, mutta mua pelottaa eniten yksilöerot niissä ihmisissä jotka ovat lapsille opettamassa uskontoa. Voi olla että lapselle sattuu oikein mukava satutäti eteen, tai sitten voi olla että eteen sattuu jäykkäniskainen puritaaniuskis, joka pelottelee kakaraparkoja helvetillä, synneillä ja muulla vastaavalla.

Mulle osui yleensä niitä kivoja satutätejä, mutta kaksi poikkeusta tulee mieleen:

- Juuri lukemaan oppineen pikkupojan käteen työnnettiin Senaatintorilla pieni sarjakuvalehdykkä jossa kerrottiin kuvin kertomus miehestä joka joutui tulimereen kärsimään ikuisiksi ajoiksi himoittuaan vierasta naista ja tehtyään muita perisyntejä jopa pelkän ajatuksen tasolla. Pelästyin aika lailla varsinkin kun antaja väitti tarinan pitävän paikkansa. En tullut puhuneeksi peloistani maallistuneille vanhemmilleni, olisi ehkä kannattanut koska olin ihan paskat housuissa.

- Rippileiri meni muuten todella leppoisasti mutta eräälle oppitunnille tuli rippileiripapin puolesta vieraileva tähti, joka alkoi samantien paasaamaan kovaan ääneen naama punertuen siitä kuinka nuorten kuuntelema rokkimusiikki on oikeasti Saatanan juoni ja johtaa ikuiseen kadotukseen, todistellen sitä Raamatun-kohdin ja muuten. Aluksi me rippileiriläiset kuuntelimme naureskellen epäuskoisesti WTF-fiiliksissä, jossain vaiheessa pari oppilaistakin hiiltyi ja alkoi väittelemään vastaan naama punaisena.

Vasta lopussa saarnaajamme hieman rauhoittui ja pyysi miettimään sanomiaan asioita. En tiedä johtuuko sitten tuosta, mutta minusta esim. tummanpuhuva kalmamusiikki on aika teinixiä, vaikka jotkut palstalaisetkin sitä kuuntelevat.

[-Superior-]

Kukaan kummaltakaan puolelta sukuani ei ole kuulunut kirkkoon aikoihin. Kokonaisuudessaan sukujuureni koostuvat siis pakanoista, ruotsalaisen von Rosenin suvun aatelisista ja saksalaisen von Silfverhjelmin aatelissuvun äpärälapsen jälkeläisistä. Lisää paljastuu sitä mukaa, kun setäni toimeksiantama sukututkimus etenee. Kuka tietää, kenties Codex Gigaskin on jonkun muinaisesi-isäni varhainen tuherrus.

[nastamuumio]

Sinkkuudesta useimmat pyrkivät jossain vaiheessa elämäänsä eroon. Sinkkuus on ihmisen luonnollinen tila, mutta luonnollista on myös kaivata toisen ihmisen seuraa. <sovella tästä rinnastusta eteenpäin>

Mun mielestä tässä vois muutenkin kuin nami-nami-pusi-pusi-sopuilun hengessä päätyä siihen, että niin kaikki uskonnot kuin uskonnottomuuskin ovat ihan yhtä okei. Muistelin kyllä jo vertaustani kirjoittaessani, että avioliitossa olevat ovat keskimäärin onnellisempia kuin sinkut, mutta toisaalta sekä sinä että minä tiedämme molemmat, että myös sinkkunakin voi elää onnellisesti ja että yleistykset ovat monesti perseestä.

Muistelen myös antaneeni Aurinkomatkojen Nizzan kohdeoppaan kertoa itselleni vuonna -91, että Ranskassa keskiviikkoiltapäivät ovat kaikille vapaat, ja monet osallistuvat silloin seurakunnan järjestämään uskonnonopetukseen. Sinänsä mulle on aika lailla sama, opetaanko kouluissa kohtalaisen neutraalia uskontoa ja sille vaihtoehtona elämänkatsomustietoa vai ei, mutta eipä tuo Ranskan tapakaan paha olisi. Suvivirsikin on mun mielessä aika lailla menettänyt uskonnollisen sävynsä, vaikka siinä jotain luojasta mainitaankin, joten mun puolesta sitä vois mainiosti laulaa kevätjuhlissa edelleenkin, mutta toisaalta vakaumuksellisen Hare Krishnan tms. mielestä se voi tietysti olla liian uskonnollinen. En ala myöskään voida fyysisesti pahoin tai saa ihottumaa, jos joudun tilaisuuteen, jossa kirkollishenkilö julistaa, että "hiljennymme rukoukseen", mutta tunnen oloni sellaisissa tilanteissa hieman kiusalliseksi, ja mielestäni sellaiset tilaisuudet voisi jättää päivähoidostakin pois.