Kitinää elämästä, ihmisistä ja kaikesta muusta tärkeästä
https://kitina.net/
Liityn klubiin sillä erotuksella, että olen vähintäänkin kohtuullinen laulaja ja aivan mieletön tanssimaan.Vihtahousu kirjoitti:Viides.Bluntly kirjoitti:Toinen.masa kirjoitti:Olen rytmitajuton epämusikantti tanssitaidoton pökkelö.
Lainauksessa ainakin edellytettiin myös nopeutta, jolloin tuo menetelmä jäisi ihan normaalin säveltapailun piiriin. Asiasta taitaa kyllä olla melko monta yhtä oikeaa mielipidettä, mutta juuri sävelen ja symbolin yhdistäminen toisiinsa on joka tapauksessa kuitenkin se varsinainen jutun juoni, ja jos ei tunne nuotteja on sävelten nimeäminen mahdotonta, paitsi tietenkin jos käyttää esim. sävelasteikkoa nuottien korvikkeena. Ai niin,bedlam kirjoitti:Minä taas olen musiikkialan ammattilaiselta kuullut, että absoluuttinen sävelkorva tarkoittaa nimenomaan sellaista sävelmuistia, että osaa nimetä kuuluvan nuotin. Riippumatta siitä, että käyttääkö nuotin tunnistamiseen esim. mielikuvana jotain biisiä jonka kautta sen hakee.prosessi kirjoitti:Suuri osa ihmisistä esim. löytää keski-c:n melko vaivatta ilman apuvälineitäkin, ja sen avulla sitten muitakin säveliä, mutta se ei vielä tarkoita, että heillä olisi absoluuttinen sävelkorva.
äitinikin on joskus ollut musiikkialan ammattilainen, valmistunut Sibelius-Akatemiasta musiikkileikkikoulun opettajaksi. Myöhemmin isi sitten pakotti sen oikeisiin töihin...En muista, mutta tällainen mulla on "todettu" joskus ala-asteella jonkun heebon toimesta. Sen seurauksena mua kovasti yritettiin rekrytoida musiikin pariin, mutta mutsi pani hanttiin.prosessi kirjoitti:Miten absoluuttisen sävelkorvan voi mitata, jos ei osaa nuotteja? Sävelasteikon avullako?
Taitaa olla monta tulkintaa asiasta juu, mun mielestä kun päinvastoin tuolla ei varsinaisesti ole asian kanssa mitään tekemistä. Pohjimmiltaan mun käsittääkseni termillä tarkoitetaan täydellistä sävelmuistia ja tuo ominaisuushan voi olla ihan yhtä hyvin ihmisellä joka ei tunne nuotteja ollenkaan.prosessi kirjoitti:mutta juuri sävelen ja symbolin yhdistäminen toisiinsa on joka tapauksessa kuitenkin se varsinainen jutun juoni
Sävelmuististahan siinä tietenkin on kyse, mutta muistaakseen säveliä niille täytyy olla nimet joilla niitä käsitellä muistissa. Siksi kysyinkin Bettyltä sitä mittaustapaa, koska nimeäminen ilman ainakin jonkinlaisia nimiä ei onnistu. Harmi ettei hän muista. Lisää Wikipediasta, tämä teksti kyseenalaistanee myös sen, että voiko kyseessä yleensäkään olla musiikinopetukseen ja siten erityisesti nuotteihin liittymätön ilmiö:bedlam kirjoitti:Taitaa olla monta tulkintaa asiasta juu, mun mielestä kun päinvastoin tuolla ei varsinaisesti ole asian kanssa mitään tekemistä. Pohjimmiltaan mun käsittääkseni termillä tarkoitetaan täydellistä sävelmuistia ja tuo ominaisuushan voi olla ihan yhtä hyvin ihmisellä joka ei tunne nuotteja ollenkaan.prosessi kirjoitti:mutta juuri sävelen ja symbolin yhdistäminen toisiinsa on joka tapauksessa kuitenkin se varsinainen jutun juoni
Absoluuttisen sävelkorvan on ajateltu joko olevan periytyvä eli geneettisesti määräytynyt tai opittu varhaisessa lapsuudessa. Jälkimmäisen teorian mukaan absoluuttisen sävelkorvan kehittymiselle on olemassa tietty herkkyyskausi, jolloin taidon oppiminen on mahdollista. Useimpien tutkijoiden mielestä tämä herkkyyskausi on 6-9 vuotta. Olennaista kuitenkin on, että lapsi alkaa tuona aikana yhdistää symboleja äänenkorkeuksiin. Pelkkä musiikin kuuleminen ei siis riitä. Tämänhetkisen tutkimuksen valossa näyttää siltä, että varhainen musiikinopetus ja geneettinen alttius ovat molemmat välttämättömiä ehtoja absoluuttisen sävelkorvan kehittymiselle.
Herkkyyskausiteoriaa puoltavat useat havainnot. Ensinnäkin varhainen musiikinopetus ja absoluuttinen sävelkorva näyttävät esiintyvän tiukasti yhdessä: henkilöt, joilla on absoluuttinen sävelkorva, ovat pääsääntöisesti aloittaneet musiikinopiskelun yhdeksän vuoden ikään mennessä. Lisäksi on havaittu, että pienet lapset kiinnittävät enemmän huomiota sävelten absoluuttisiin korkeuksiin kuin niiden välisiin suhteisiin, päinvastoin kuin vanhemmat ihmiset.
Kyllä minä ainakin muistan melodioita vaikka en tiedäkään mitä nuotteja (nimineen) niissä on käytössä. Muistan sävelet suhteessa edelliseen säveleen, siis relatiivisesti. Nuotithan kuitenkin muuttuvat jos musiikkia transponoi.prosessi kirjoitti:Sävelmuististahan siinä tietenkin on kyse, mutta muistaakseen säveliä niille täytyy olla nimet joilla niitä käsitellä muistissa.
.Biisit on kumminkin siis ihan 10 sormea vaativia.Vittu, jätkä on mun idoli. En kykenis tohon edes kuudella kädellä, saati sitten sormella.wesspe kirjoitti:Se kuitenkn hyvä ottaa teoksissa huomioon, että ovat puoliksi improvisaatiota, koska en pysty liikuntarajoitteisena soittamaan kuin 6:lla sormella, eli en ole ennen nauhotusta pystyny soittamaan että kuulostaskos hyvältä
Sama juttu. Kymmenen vuotta harjoittelua, teoriassa taidot tallessa, mutta käsiini en uskalla ottaa tai naapurit luulee kakaraa kidutettavan...JoeB kirjoitti:Osasin aikoinaan soittaa viulua kohtuullisesti, kuvitelin osaavani vieläkin. Valitettavasti kokeiltuani erästä viulua huomasin että aika on tehnyt tehtävänsä ja nykyään ei kädet tahdo kunnolla mahtua edes kaulalle.
Vanhat opit on vielä hyvin muistissa eli miten se periaatteessa toimi mutta kun käden koko kasvaa niin vanhat liikeradat eivät enää sellaisenaan kelpaa joten uusia pitäisi harjoittaa.
ts. en sitten osaa enää soittaa mitään.
Nyt ponnahti kasvojen eteen taas kuolematon muistikuva letkanderista laulamassa aikuista naista kevyessä seipäässä. Memories!Yönmustaritari kirjoitti:vähintäänkin kohtuullinen laulaja
Man's streetillä?Mylwin kirjoitti:Nyt ponnahti kasvojen eteen taas kuolematon muistikuva letkanderista laulamassa aikuista naista kevyessä seipäässä. Memories!Yönmustaritari kirjoitti:vähintäänkin kohtuullinen laulaja
Taitavasti soitat vähemmälläkin määrällä sormia, hattua nostan. Minusta on hienoa, ettet ole antanut sen stopata soittamista.wesspe kirjoitti:Niitäpä miun sävellyksiä voi käydä kuuntelemassa youtubesta nimimerkillä wesspe.
Se kuitenkn hyvä ottaa teoksissa huomioon, että ovat puoliksi improvisaatiota, koska en pysty liikuntarajoitteisena soittamaan kuin 6:lla sormella, eli en ole ennen nauhotusta pystyny soittamaan että kuulostaskos hyvältä
Nuitahan on itseasiassa yllättävän paljonkin, luokkakaverilla on oikea puoli kehosta halvautunut, mutta ompa jätkä silti paukutellut rumpuja 14 vuotta, ja kaiken kukkuraksi vieläpä sitä voimameteliä jossa tempo on ns. "perin reipas"Kreitsu kirjoitti:
Taitavasti soitat vähemmälläkin määrällä sormia, hattua nostan. Minusta on hienoa, ettet ole antanut sen stopata soittamista.
Minullakin on omia sävellyksiä (piano) ja uutena harrasteena on harjoitella haitarinsoittoa. Ei ole mitään kovin helppoa eikä kevyttä, mutta ehkä joskus sadan vuoden päästä...
Minäkin soittelin aikoinaan hanuriani. Viitisen vuotta tuli näppäiltya, tosin siitä on jo aikaa. Samalla tuli soitettua pianoa ja kitaraa. Oli kivaa, kunnes piti lopettaa futaaminen koska treenit sattui olemaan samaan aikaan kuin soittotunti. Jälkeenpäin ajateltuna ei olisi pitänyt lopettaa soittamista. Eli kivat sulle, jatka reenaamista.Kreitsu kirjoitti:... uutena harrasteena on harjoitella haitarinsoittoa. Ei ole mitään kovin helppoa eikä kevyttä, mutta ehkä joskus sadan vuoden päästä...
