Laudatur

[NuoriDaavid]

Onneksi jo silloin tiesin, että ylioppilastutkinto on pitkälti vessapaperin arvoinen suoritus.

Kui?

Esim. hyvä kaverini ei päässyt kauppakorkeaan keskinkertaisten yo-papereiden takia, kun taas samoissa pääsykokeissa huonommin menestynyt luokkakaveri meni sukkana sisään paremmalla yo-todistuksella. Eikö Yo-todistuksen arvosanoilla ole enää merkitystä sisäänpääsyn kannalta?

Toki sen jälkeen, kun jatko-opintoihin on päästy, ei kukaan enää kysele yo-todistusta.

[prosessi]

E:tä silloin ei vielä ollut - jos olisi, niin englanti olisi varmaan tippunut siihen ja matematiikka noussut.

Ei kai matematiikka olisi voinut nousta. Minä olen ymmärtänyt niin, että vanha L jaettiin kahtia niin, että 25% saa L:n ja 75% E:n, joten M on edelleen ennallaan.

No sitten. Kun minun aikanani ei E:tä ollut, on sen sisältö jäänyt minulle aika hämäräksi. Äkkiseltään kuulostaa kyllä vähän erikoiselta ratkaisulta, mutta varmaan sillekin perustelut löytyvät. Käyttäen tuota sinun tilannettasi pisterajoineen esimerkkinä voisi ajatella, että olisi ollut järkevää nappaista E:hen heikot L:t ja vahvimmat M:t.

L ja kolme E:tä yhtään lukematta olisi ehkä kuitenkin ollut turhan anteliasta. Itse asiassa muistan nuo perustelut, olihan minun kirjoitusvuoteni ensimmäinen jolloin E:tä jaettiin. Se liittyi juuri yliopistojen lähtöpisteisiin. Vanhasta L:stä ja uudesta E:stä sai samat pisteet, uudesta L:stä sai ylimääräisiä. Jo nuo ylimääräiset pisteet asettivat uudet ylioppilaat etuoikeutettuun asemaan, ja jos E:hen olisi sisällytetty myös osa M:stä, olisivat nämä entisen vahvan M:n arvoiset heikommalla suorituksella saaneet saman edun kuin vanhat L:t. Alkuperäinen idea, joka juuri oli tuo heikkojen L:ien ja vahvojen M:ien yhdistäminen uudeksi arvosanaksi, meni kokonaan pieleen, mutta kun muutostyö kerran oli aloitettu, ei kukaan enää uskaltanut pysäyttää sitä. Ihmiset ovat, ja nyt se rampa E kummittelee edelleen yhtä epäkelpona kuin luomishetkelläänkin...

[Pyry-Matias]

Esim. hyvä kaverini ei päässyt kauppakorkeaan keskinkertaisten yo-papereiden takia,

Mun best friend kirjoitti B:n paprut, pääsi heti kauppakorkeaan ja on pankinjohtaja. Kyllä kyvykkyys punnitaan elämässä vasta kirjoitusten jälkeen.

Olen samaa mieltä monien kanssa siitä, että on vähintäänkin hassua tämä nykyinen kirjainten keräily. Epäilen, että noista kirjainten keräilijöistä tulisi tasapainoisempia ja menestyvämpiä ihmisiä, jos he viettäisivät nuoruutensa muuallakin kuin lukiokirjojen parissa. Voin toki olla väärässäkin.

[prosessi]

Mitä ihmeen lähtöpisteitä ja miksi? Miksi tehdä elämänsä vaivattomaksi, kun sen voi tehdä haasteelliseksikin? Puhumattakaan siitä, että koska edelleenkin muistan jopa arvosanojen pisterajoja, täytyi kirjoituksilla olla minulle merkitystä. Se tekee kylmiltäänkirjoittamispäätökseni hieman... ...omituiseksi.

Mä en kyllä aivan oikeasti tajua, miksi pitää tarkoituksella kampittaa itseään.

Minusta oli mielenkiintoista saada tietää, miten hyvin pärjäisin kylmiltään. Sellainen ennaltasuunniteltu ja yllätyksetön elämä vain olisi tylsää.

Sitäpaitsi eikö juuri suomenruotsalaiseen hillittyyn charmiin kuuluisi pyrkimys antaa asioiden sujua vaivattomasti? Tuollainen tahallaan asioiden vaikeasti tekeminen sopii paremmin metsäsuomalaisille.

Come to the Dark Side.

No mutku mun isi on vöyriläinen. Siellä mitään hillittyä charmia, vaan metsäjotain. "He åit rotmosin me jordpärona all dagana i ändo, inga finfolk tä i skotjin."

[Tix]

Onneksi jo silloin tiesin, että ylioppilastutkinto on pitkälti vessapaperin arvoinen suoritus.

Kui?

Esim. hyvä kaverini ei päässyt kauppakorkeaan keskinkertaisten yo-papereiden takia, kun taas samoissa pääsykokeissa huonommin menestynyt luokkakaveri meni sukkana sisään paremmalla yo-todistuksella. Eikö Yo-todistuksen arvosanoilla ole enää merkitystä sisäänpääsyn kannalta?

Toki sen jälkeen, kun jatko-opintoihin on päästy, ei kukaan enää kysele yo-todistusta.

Painotus sanalla pitkälti. Sillä voi olla merkitystä joissain jatko-opintopaikoissa, mutta suurimpaan osaan pääsee pääsykokeella. Ihan yhtä lailla A:n ja B:n papereilla pääsee useimpiin paikkoihin missä on pääsykoe. Joskus yo-kokeesta saa marginaalista etua, jos on täydet tai liki täydet lähtöpisteet. Yleensä yo-todistuksella ei tee oikein mitään. Eikä välttämättä edes jatko-opintoihin hakiessa, kun suurimpaan osaan ei tarvitse olla yo.

Oma tätini sanoi jo lukioon mennessä, että hän pingotti 9,9 ja 6 ällää, eikä niistä koskaan ole ollut mitään hyötyä. Otinkin itse lukion melkoisen rennosti, poissaoloprosentti saattoi olla koulun ennätys ja kirjoituksiin luin pääsykokeiden sivussa peräti 1,5 päivää ... jaksoin 60 sivua ruotsin kielioppia ja laskin matikan tehtäviä päivän.

Toki tiedossani oli jo silloin, että en saa täysiä lähtöpisteitä päästötodistuksen keskiarvosta johtuen, joten silloisella systeemillä oikeustieteelliseen hakiessa olisi ollut ihan sama vaikka olisin kirjoittanut 4xA.

[SikaMika]

Minä tein kirjoituksista testin itselleni. Lähdin siitä, että jos kerran kirjoituksilla on tarkoitus mitata lukio-opetuksen toimivuutta, on kirjoituksiin lukeminen huijaamista. Niinpä menin sinne kylmiltään.

Jokin tällainen ajatus mullakin kai oli taustalla, kun bailasin lukuloman ja menin kirjoituksiin vain muutaman sivun ruotsia prepanneena. Halusin antaa muille vielä lisätasoitusta tiputtamalla keskiarvoani numeron verran viimeisenä lukiovuotena.

Saldona oli MMCCI, järjestys matikka, englanti, äikkä, ruotsi ja ylimääräisenä kirjoitettu reaali. E:tä ei ollut olemassa, älliä ei paljon irronnut.

[Tix]

Jokin tällainen ajatus mullakin kai oli taustalla, kun bailasin lukuloman

Onkohan joku oikeasti lukenutkin lukulomalla? (Paitsi 9 ällän tytöt?)

[SikaMika]

Jokin tällainen ajatus mullakin kai oli taustalla, kun bailasin lukuloman

Onkohan joku oikeasti lukenutkin lukulomalla? (Paitsi 9 ällän tytöt?)

Heidän lisäkseen varmaankin ne, joille kirjoitusten läpäiseminen tuotti tuskaa.

[Tix]

Jokin tällainen ajatus mullakin kai oli taustalla, kun bailasin lukuloman

Onkohan joku oikeasti lukenutkin lukulomalla? (Paitsi 9 ällän tytöt?)

Heidän lisäkseen varmaankin ne, joille kirjoitusten läpäiseminen tuotti tuskaa.

Minä luulen, että se johtui krapulasta.

[prosessi]

Minä tein kirjoituksista testin itselleni. Lähdin siitä, että jos kerran kirjoituksilla on tarkoitus mitata lukio-opetuksen toimivuutta, on kirjoituksiin lukeminen huijaamista. Niinpä menin sinne kylmiltään.

Jokin tällainen ajatus mullakin kai oli taustalla, kun bailasin lukuloman ja menin kirjoituksiin vain muutaman sivun ruotsia prepanneena. Halusin antaa muille vielä lisätasoitusta tiputtamalla keskiarvoani numeron verran viimeisenä lukiovuotena.

Itse asiassa en olisi voinut lukea edes siinä tapauksessa että olisin niin halunnut, sillä tein harmillisen diilin isän kanssa. Hän ilmoitti maksavansa joko ajokortin tai jäljellä olevat lukion koulukirjat. Minä tietenkin valitsin itse maksettavikseni koulukirjat ja jätin ne kokonaan ostamatta. Muutenhan levykokoelmani kartuttaminen olisi kärsinyt ikävästi. Sen verran taitava olen kätkemään tietämättömyyteni ja arvailemaan asioita, että alle seiskan arvosanoja en tainnut ainoastakaan kokeesta saada, vaikka ainoa valmistautuminen oli kaverin kirjan sisällysluettelon läpivilkaisu koeaamuna. Kerran kyllä tuli sellainen 10 000 vuoden virhe jonkin aikakauden määrittelyssä historiassa, josta sain huumoripisteitä. Huumoripisteet oli merkitty sulkuihin todellisten pisteiden perään, joten en tiedä vaikuttivatko ne kurssiarvosanaani, ja jos vaikuttivat, niin kumpaan suuntaan.

[pikkuego]

Jokin tällainen ajatus mullakin kai oli taustalla, kun bailasin lukuloman

Onkohan joku oikeasti lukenutkin lukulomalla? (Paitsi 9 ällän tytöt?)

Kyllä me kokoonnuttiin ihan porukalla kirjastoon lukemaan. Yleensä tosin viimeistään varttia myöhemmin oltiin jo matkalla jonnekin muualle.

[prosessi]

Jokin tällainen ajatus mullakin kai oli taustalla, kun bailasin lukuloman

Onkohan joku oikeasti lukenutkin lukulomalla? (Paitsi 9 ällän tytöt?)

Vaikka kuinka moni, ainakin silloin oli vaikea saada kavereita houkuteltua minnekään. Eikä heissä ollut kuin yksi L:iä keräillyt.

[Tix]

Vaikka kuinka moni, ainakin silloin oli vaikea saada kavereita houkuteltua minnekään. Eikä heissä ollut kuin yksi L:iä keräillyt.

Jaa.. minä en kyllä muista kuin yhden kaverin, joka oikeasti luki. Kaikki muut "luki" eli olivat lukeminaan ja sikamikat silmillä suurimman osan ajasta.

[BettyB.]

Mun kavereista suurin osa luki, mutta mä onnistuin kyllä aina houkuttelemaan niistä edes yhden seurakseni jonnekin. Itse luin tasan tarkkaan reaaliin pari tärppiä uskonnosta, bilsasta ja maantiedosta, yhteensä siis ehkä 8h koko lukuloman aikana. Mutta mä olinki kiltti tyttö enkä lintsannu tunneilta, se riitti mulle.

[SikaMika]

Heidän lisäkseen varmaankin ne, joille kirjoitusten läpäiseminen tuotti tuskaa.

Minä luulen, että se johtui krapulasta.

Heh! Mutta, meidänkin luokalla oli sitä porukkaa, joille kielet ja matemaattiset aineet olivat todella vaikeita. Heräsi jo silloin kysymys, ovatko he välttämättä oikeassa opinahjossa, sillä oli vaikea kuvitella näkevänsä heitä jatko-opiskelemassa missään lukiotodistusta vaativassa paikassa. Monelle heistä kirjoitukset olivat todella kova paikka, en muista pääsivätkö kaikki edes läpi mutta sen verran monen nykyvaiheista olen kuullut tarinaa, että tiedän monen lukionkäynnin olleen täysin turhaa. Mainittakoon vielä puolustukseksensa, että tuohon aikaan lukiopaperit vaadittiin moneen paikkaan, johon nykyisin pääsee ilmankin.

[Lilo]

Tää ketju kyllä palauttaa elävästi kouluajat mieleen. "Siis en niinQ tod lukenu yhtään koska vaan nörtit pänttää, mut voi vitsi, sain kympin!"

Oma saldo oli yksi L, 4 x E ja yksi B. Mitään hyötyä paperilappusesta ei ole muistaakseni koskaan ollut.

[Tix]

Mun kavereista suurin osa luki, mutta mä onnistuin kyllä aina houkuttelemaan niistä edes yhden seurakseni jonnekin. Itse luin tasan tarkkaan reaaliin pari tärppiä uskonnosta, bilsasta ja maantiedosta, yhteensä siis ehkä 8h koko lukuloman aikana. Mutta mä olinki kiltti tyttö enkä lintsannu tunneilta, se riitti mulle.

Kai sitä reaaliin olis joutunu lukemaan jos sen olis kirjoittanu. Ei kielet, äikkä ja matikka oikeen lukemalla parane jos niitä ei ole lukioaikana oppinut.

[prosessi]

Ai niin, paremman tekemisen puutteessa minä sitten muutinkin pois kotoa lukuloman aikana. Vanhemmat eivät olleet kovinkaan ilahtuneita asiasta. Katsoivat parhaaksi kuitenkin pitää turpansa kiinni kirjoitusten ajan, etten minä "kostoksi" olisi jättänyt kokonaan kirjoittamatta. Eivät nekään minua kovin hyvin tunteneet, aivan kuin minä koskaan olisin tehnyt mitään puhtaasti muiden iloksi tai kiusaksi. Kirjoitusten jälkeen isä sitten aloitti sodan aiheesta "prosessin pakkomuutto takaisin kotiin" ja minä pistin välit poikki puoleksi vuodeksi. Totesin, etten ole hänen kanssaan tekemisissä vain siksi että hän on isäni, vaan koska pidän hänestä, ja jos en voi pitää hänestä, ei isyydellä ole mitään lieventävää vaikutusta asiaan. Rankkaa aikaa, jonka olin jo melkein unohtanut, mutta L:t palauttivat sen mieleeni. Alan tajuta miksi isä pelkää minua.

[Pyry-Matias]

Tää ketju kyllä palauttaa elävästi kouluajat mieleen. "Siis en niinQ tod lukenu yhtään koska vaan nörtit pänttää, mut voi vitsi, sain kympin!"

Ai vähä? Melkoista pikkupoikien ja -tyttöjen kehuskelua. Mitä ihmeen merkitystä on sillä paljonko "joutui" lukemaan? Tarviiko sitä tietoa jossain muualla kuin tässä ketjussa, jotta pääsee pätemään? Toiset luki ennen ylppäreitä kolme vuotta, toiset tsemppas vasta ylppäreihin. Toisilla on lukihäiriö, toiset omaksuu nopeammin.

Tärkeintä on "kai" se kuinka hyvin itseään kehittää kirjoitusten jälkeen. Jos "mielenkiinto" kirjoittamiinsa aineisiin lopahtaa, niin ei sillä Laudaturillakaan tee mitään 10 vuoden päästä. Kielissä ihan sama juttu. Monet L:n kirjoittaneet eivät ole kuin keskitason kielenkäyttäjiä arkitilanteissa.

[BettyB.]

^ Jätkän piti päntätä koko lukuloma samalla kun muut iski tsiksejä radalla. Ha-haa!

[nokkaelain]

Itse luin kaksi iltaa per koe, mikä oli ylimitoitettua; kaikista olisi tullut vähemmälläkin vaivalla se L. Onneksi silloin ei voinut vielä kirjoittaa useampaa reaalia.

Vanhemmat vähän valittivat, kun istuin suurimman osan lukulomasta koodaamassa. Siitä lienee kyllä edelleen enemmän hyötyä töitä hakiessa kuin muista opinnoista.

[Pyry-Matias]

^ Jätkän piti päntätä koko lukuloma samalla kun muut iski tsiksejä radalla. Ha-haa!

Ei kai mun pitänyt mitään. Isikään ei pakottanut. Veikkaisin, että luin lukulomalla keskiarvoa vähemmän, mutta pikkupoikien ja -tyttöjen keraskailujen perusteella kukaan ei koskaan lukenut lukiossa yhtään mitään. Lopputulos on kaiketi se, että olette kaikki päätyneet tälle palstalle kertomaan sen toisillenne. Jotenkin herttaista.

[Lolita]

No vittu! Minä lukea pänttäsin koko lukuloman, mutta en tullut hullua hurskaammaksi. Samaan aikaan kävin myös baarissa vähintään kahtena iltana viikosta. Yli vuoden kestänyt jokaviikkoinen biletys ei katkennut lukemisen tai kirjoitusten takia.

[prosessi]

Tää ketju kyllä palauttaa elävästi kouluajat mieleen. "Siis en niinQ tod lukenu yhtään koska vaan nörtit pänttää, mut voi vitsi, sain kympin!"

Muistuipa tuosta mieleeni, että monet niistä, jotka eivät ehtineet tehdä mitään kivaa lukuloman aikana, väittivät kyllä jälkeenpäin etteivät olleet juurikaan lukeneet. Minä väitän, että varsinkaan reaalista ei ole mahdollista saada hyvää arvosanaa lukematta, ellei sitten jokin reaaliaine satu hyvin laajassa mittakaavassa kuulumaan omiin mielenkiinnon kohteisiin / harrastuksiin. Siksi en kirjoittanut ollenkaan koko reaalia. Matematiikkakin edellyttää harjoittelua, vain laskemalla oppii laskemaan tekemättä edes huolimattomuusvirheitä. Matikassa meillä oli kuitenkin loistava opettaja, joka lasketutti viimeisten kurssien yhteydessä niin paljon kotitehtäviä, että lisäharjoitusta ei olisi juurikaan tarvinnut, edellyttäen että koe olisi ollut tavanomainen. Tuo koe joka sinä vuonna oli, olisi kuitenkin edellyttänyt aivan erilaista lähestymistapaa laskemiseen, enkä oikein usko, että mikään itsenäinen harjoittelu olisi asiaa auttanut kohdallani. Kaikkien aikojen surkeimmat pisteet maanlaajuisesti kertovat karua kieltään. Kielissä taas sanavaraston laajentaminen olisi ainakin minulla parantanut sitä englannin arvosanaa, minusta se M oli juuri oikea arvosana minulle silloisen osaamiseni tasoa määrittämään, jos olisin sattunut saamaan E:n, kyseessä olisi ollut tuuri, ei taito.

Lukiossa, kun siirryin tenttimään, eli en saanut tietoa edes tunneilla, ja jätin kirjat ostamatta, kokeiden arvosanat tietenkin tippuivat jonkin verran. Luokkakaverit, jotka olivat tottuneet siihen, että minulla järjestään oli erinomaisia arvosanoja, olivat aina yhtä järkyttyneitä jos satuin saamaan arvosanan seiskan ja kasin väliltä. (Arvosanani kun riippuivat täysin sattumasta, kun olin koulukirjojen ulkopuolelta tulevan tiedon varassa, joten saman kurssin eri osakokeet saattoivat arvosanaltaan poiketa toisistaan kuin yö ja päivä.) Heidän järkytyksensä oli huvittavaa, varsinkin kun he kuvittelivat minun jotenkin kärsivän tavanomaista huonommista arvosanoista, koska ilmeisesti heidän mielestään olin "alittanut tasoni". Minä taas en olisi voinut vähempää välittää, mikä aiheutti heissä suunnatonta hämmennystä. Suhtautumistapani oli kuulemma sama kuin tasaisen huonosti pärjäävillä, jolloin sille, että yleensä pärjäsin kohtalaisen hyvin, ei löytynyt mitään järkevää syytä. Miksi esim. olin koskaan kuunnellut tunneillakaan, jos koetuloksilla ei kerran ollut mitään väliä? Vastatessani, että opettajat saattoivat välillä puhua ihan mielenkiintoisiakin, puhumattakaan siitä, että se, miten he asioita kertoivat, oli kiinnostavaa, nuo luokkakaverit ainakin melkein uskoivat. Tenttimisaikanakin osallistuin joillekin kursseille, jotka valitsin yleensä opettajien persoonien perusteella...

[prosessi]

^ Jätkän piti päntätä koko lukuloma samalla kun muut iski tsiksejä radalla. Ha-haa!

Ei kai mun pitänyt mitään. Isikään ei pakottanut. Veikkaisin, että luin lukulomalla keskiarvoa vähemmän, mutta pikkupoikien ja -tyttöjen keraskailujen perusteella kukaan ei koskaan lukenut lukiossa yhtään mitään. Lopputulos on kaiketi se, että olette kaikki päätyneet tälle palstalle kertomaan sen toisillenne. Jotenkin herttaista.

Minä juuri mietin, että onko niin, että tähän ketjuun vastaavat ensisijaisesti ne erityisen hyvin pärjänneet, vai onko kitinäläisillä tosiaan poikkeuksellisen paljon L:iä.