Aarne, pyyteettömyydellä tarkoitin sitä että saisin kukkia ilman että sanon miehelle että koska mä nyt valmistun/mulla on synttärit/meillä on vuosipäivä niin olisi ihan hyvä ajatus että sinä muistat minua kukkasin.
Kyllä kiitos kukkia. Kaikki kukat käy ruususta kaktukseen, olis muuten todella ihanaa, että joku mies kehtaisi tuoda kaktuksen. Suklaa on toinen, mikä vetoaa.
“Outside of a dog a book is a man’s best friend, inside of a dog it’s too dark to read” - Groucho Marx
killkill kirjoitti:Ruusut ovat todella vähän passé.
Höh !! No eiväthän ole ! Ruusut on ihan kukkasten aatelia, todellisia klassikoita, jotka eivät koskaan mene pois muodista.
Ja siis kyllä. Nykyajan nainen todellakin tykkää saada kukkasia. Muistelen edellistä miesystävääni vieläkin pahalla, oltiin yhdessä vuoden verran, ENKÄ KOSKAAN saanut häneltä kukkasia. Käsittämättömän ja ennenkuulumattoman epähuomaavaista !
Totta hitossa tykkään saada kukkia! Kuin muka joku ei? Oon kyl varmaan useemmin antanu (lähinnä kavereille) niitä kun saanu, kuin jotkut miehet ei vaan tajuu..?
Oli ältsin herttasta ja romanttista kun yks lykkäs kukkapuskan kouraan naistenpäivänä ja sano et "Tossa nyt toi sen kunniaks et sullon se reikä." :D
AarneAnkka kirjoitti:Kyllä: myös nykyajan naiset haluavat kukkia (verbi).
Suokaa anteeksi. Otsikko antoi tilasuuden puujalkavitsiin.
Minulla onkin varmaan päässä vikaa, mutta ymmärsin otsikon juuri noin, ennen kuin hetken päästä tajusin kysymyksen.
Elämäni ensimmäisillä treffeillä (23-vuotiaana:) harkitsin kukkien ostamista ja kukkakauppakin olsi ollut sopivasti saatavilla. Puolen vuoden päästä sainkin kenkää "elämäni rakkaudelta", kun en ollut tarpeeksi aloitteellinen, joten olisi varmaan kannattanut (hankkia ne kasvikset:)
Oon joskus sanonut miehelle, että "mitäs mä kukkasilla, kun oot koko mies yks iso kukkanen".
mut joo... on niitä kiva saada - ihan vaikka sen punaisen ruusunkin. Muistan kun sain kerran Interfloran kautta ihailijaruusun... se oli kyllä aika romanttista...
Mikä on tämän päivän miehen naisihanne? Ayshire lehmä: isot daisarit, mutta kylkiluut näkyy.
AarneAnkka kirjoitti:
Voiko kukkia edes antaa pyyteettömästi? Luulisi nyt klorofyllieliöiden irtileikatuilla sukuelimillä (=kukilla) olevan jotain symbolista merkitystä...
Pakko kysyä; mitä homopojilta saamani kukkasipulit mahtanevatkaan symbolisoida?
Kukkaset on aina hyvä valinta.
Leikkokukat lienevät helpompia ostaa kuin ruukkukukat. Itselleni en ainakaan mitään kovin hankalaa kukkaa haluaisi pienelle kukkapöydälleni tilaa & hoivaa vaatimaan.
Mä haluaisin ruukkukasveja. En tykkää tavaran siirtymisestä omistukseeni, mutta silti kukapa ei tahtoisi saada lahjoja. Kasvit eivät jotenkin ole samallalailla tavaraa kuin vaikka joku koru. Eniten ilahtuisin sellaisista joita voisi syödäkin. En tarkoita että mulle tarvitsisi minnekään treffeille raahata basilikapuskaa tai ruukullista herneenversoja, mutta vaikka synttärilahjana. Ajatella, jos joku olisi siemenestä asti nimenomaan minulle kasvattanut appelsiinipuun alun. Rahallisesti yksi siemenellinen appelsiini, melkein mikä tahansa istutusastia ja muutama kourallinen multaa on kenen tahansa saatavilla, mutta se hoiva, kärsivällisyys ja vaivannäkö, se todistaa jo jotain. Ruusuja tai muitakaan turhia ulkomailta raahattuja leikkokukkia en arvosta, samat lentokoneet jotka tuovat niitä afrikasta lentävät sinne aselastissa.
hermine kirjoitti:Ajatella, jos joku olisi siemenestä asti nimenomaan minulle kasvattanut appelsiinipuun alun. Rahallisesti yksi siemenellinen appelsiini, melkein mikä tahansa istutusastia ja muutama kourallinen multaa on kenen tahansa saatavilla, mutta se hoiva, kärsivällisyys ja vaivannäkö, se todistaa jo jotain.
Lisäksi se osoittaisi kasvattajan osaavan hommansa. Käsittääkseni appelsiinipuun kasvatus ei ole mikään helppo tehtävä. Jos sellaisen miehen joskus löydät, niin pidä sekä puu että mies.
hermine kirjoitti:Ruusuja tai muitakaan turhia ulkomailta raahattuja leikkokukkia en arvosta, samat lentokoneet jotka tuovat niitä afrikasta lentävät sinne aselastissa.
Olen vähän tuotakin ajatellut, mutta toistaiseksi se ei ole hälventänyt kukista saamaani iloa. Taidan vähän tiedustella asiasta kukkakauppiaskaveriltani.
Kyl mä tykkään saaha kukkia. Ennemmin sain useammin, nyt hieman harvakseltaan. Viimeksi jättis kiikutti mulle öö..mikähän toi on? No, joku viherkasvi kuitenkin. Ja synttäripäivinä saan yleensä ain kukkia. Tykkään.
Ruusuja mä en halua. Vähä enempi mielikuvitusta pliz. Rahapuu on seuraava hankinta, sen se on luvannu mulle
Totta kai kukat on ovat kivoja. Kiusallisten tilanteiden välttämiseksi kannattanee kyllä ottaa selvää onko vastaanottava osapuoli allerginen jollekin tietylle lajille. Henkilökohtaisesti tykkään enemmän suklaasta ja muusta syömäkelpoisesta kivasta, mutta se on vain mun henkilökohtainen perversio, jota ei välttämättä kannata yleistää koskemaan kaikkia naisia.
Tajusin muuten juuri nyt, etten omista leikkokukille sopivaa kukkamaljakkoa.
Mä meinasinkin jo kysyä, miksi ihmeellä useita ihmisiä häiritsee niin kauheasti jos jollakin on edes etäisesti järkeviä syitä valinnoilleen pelkkien mielipideseikkojen sijaan. Jos joku ei vaikka syö lihaa, niin sekin tuntuu olevan ok vain kunhan syynä on, ettei vaan tykkää eikä esim. lihantuotannon kritisoiminen. Vakaumuksista riiteleminen tuntuu kuitenkin yhtä turhalle kuin makuasioista.
Keikaus: toi juttu on poimittu hesarista joskus aikaa sitten. Tosin enemmänkin mun mielestä on vain kovin turhaa kuskata kukkia, jotka eivät kuitenkaan kestä elossa kuin muutaman päivän, toiselta puolelta maapalloa kun olisi niin paljon muitakin tapoja ilahduttaa lähimmäisiään.
En muista koskaan saaneeni kuukkia, tai siis tarkoitan muuten kuin valmistumisen, syntymäpäivän tai muun sellaisen takia. Silloinkin lähinnä mummolta ja äidiltäni...
Olisi niin ihanaa saada kukkia "romanttisessa" mielessä!! Olen itse kyllä vienyt kukkia, jopa tehnyt kukkapenkkejä miehille.
Viherkasvit ja yleensäkin "elävät" kukat olisivat ykkösenä toivelistallani, jos joku vain tajuaisi sellaisia tuoda. En kyllä valittaisi leikkokukistakaan... Ja ruusutkin kävisi... Mutta tietenkin ehkä arvostaisin enemmän jotain tietynlaista särmää ja persoonallisuutta.
Monesti sitä ajattelee leikkivänsä hengellään. Pitäisi aina pitää mielessä, että siinä touhussa saattaakin leikkiäkin terveydellään, ja se on jo ihan toinen juttu...
Minulle saa tuoda kukkia, mutta arvostan elettä enemmän kuin itse tavaraa. Maanläheisenä tyttönä saatan myös vaivaantua aika lailla leikkokukkapuskasta. Rentun ruusu sopii minulle paremmin.
Viime aikoina ainoa mies, jolta olen saanut kukkia on eräs ystäväni, jonka syntymäpäivää minä aina unohdan...
