Kun se vaan on.Edith kirjoitti: Osaako kukaan muuten arvella, mistä tuo johtuu, että helsinkiläisen puheen nuotti tulkitaan ylimieliseksi? Mä en nimittäin tajua. Mutta varmaan munkin puheestani jotain sellaista oli nuo asiakkaat tulkitsevinaan.
En osaa määritellä ihan varmasti.
Ehkä se ei ole pelkästään nenään puhuminen ja sihahtavat ässät. Vaan ennenminkin ylhäältä alas äärimmäisen tietäväisenä sanoisinko "luetteleva" puhetyyli (siis ei "keskusteleva").. alentuvalla ja tympääntyneellä äänensävyllä. Usein jokainen lause henkii sellaista: "Minä, joka olen helvetin kovalla treenillä ja siis ansaitusti paljon parempi kuin sinä, kerron nyt sinulle miten asia on". Voi tietysti olla, että käyttävät tuota vain meihin juntteihin, joiden ääntämyksestä landesyntyperän heti havaitsevat. Ikävä, että tuota tapaa myös asiakaspalvelussa.
Se kimittäminen (ei falsetti vaan tietty "imelyys") kuuluu vain savolaisUKOILLA. "Ootteko työ aatolla? No tulleeko kallaa? Onko hyviä pottuja?"Leila kirjoitti:En kyllä usko että kimitän, oikeastaan olen ollut siinä luulossa, että ääneni on matala.
Meillä on ollut tänä kesänä virolainen työntekijä, joka puhuu savoa virolaisella aksentilla. Se on hauskaa.
Minulla oli koulussa luokkatoveri, joka oli ruotsinkielinen ja USA:ssa kasvanut. Yliopistossa myöhemmin kerran tapasin, ja kuulin miten kaverinsa nauroivat että ruotsinkielinen melkein-jenkki puhuu suomeksi savoa. Selitti että kun suomen Savossa oppi.
Äitini kotiseudulla Orimattilassa puhutaan sellaista "Ihka konu punai hevoi" (Ihan kummallinen punainen hevonen)-kieltä. Jota en osaa jäljitellä, vaikka äitini vaihtaa siihen sujuvasti. Orimattilalaiset miehet puhuvat myös järjettömän KOVAA. Siinä ei kuulolaitetta tarvita, kun orimattilalainen Äijä puhuu. Ovat Isoja Isäntiä. Toisin kuin vaikka tamperelaiset, joista mielestäni vieläkin kuuluu voitettujen punikkien nöyryys Valitettavasti minullakin taitaa olla vain kaksi äänenvoimakkuutta: Liian hiljainen ja liian kova.