Kitinä

Totaali vinoon aiheesta:

En tunnista kuin ehkä 5 nimeä noista joita olette luetelleet. Suomalaiset turhimot kuuluvat sakkiin, joka menee aivan ohi - jos joku sanoisi minulle että "etkö tiedä kuka olen" - vastaus olisi aina "en, enkä välitäkään" - ellei nollan paljastaminen olisi kyseiselle enemmän noloa kuin minulle (tai ainakin "etkö tiedä kuka olen" pitäisi olla sanojallensa häpeä, minusta tuo fraasi kertoo vain että jokin keltainen neste on noussut päähän).. enkä nyt kuitenkaan viitsi häpäistä tyhjäpäitä sanoen suoraan että olet minulle nobody.

En katso suomalaista urheilua, en suomalaista viihdettä (en ole nähnyt yhtäkään Turhapuroa, en Kummelia tms), koen myötähäpeää kun niitä tulee telkkarista, ja käännän toiselle kanavalle heti jos se vain on mahdollista. En tunne Salkkareita, enkä muitakaan saippuasarjoja, en edes siellä olevien ihmisten hahmonimiä.. valitan. Naisten lehtien kansikuvat ovat täynnä naamoja, joita en tunnista, ihan sama.. juorut ovat oikeasti aika tylsiä, tehdään tikusta asiaa.

Jopa urheilussa oleva hypetys on hetkittäin erittäin noloa seurattavaa, kenen elämä voi oikeasti olla niin vähästä kiinni että voitto tai häviö hetkauttaa itsetuntoa?
Ymmärrän kyllä että niiden osallistuvien ihmisten on kivaa voittaa, mutta ne ovat vain samaa kieltä ja kansallisuutta puhuvia ihmisiä, eivät mitään merkitse mitään sen enempää minulle.
Mutta yleiset juhlahetket.. tyyliin voitimme euroviisut.. nooh, onhan se selkeästi mukavampaa että ihmiset ovat hyvällä päällä ja iloisia - siinä on ehkä koko penkkiurheilun tms anti minulle.

Aika lyhykäisyydessänsä ainoastaan julkisuudessa olevista vain asiahenkilöt kiinnostavat, ja heidän mielipiteensä, muut.. nooh.. sanotaanko että kansalla on juuri sellaiset kansanedustajat kuin mitä ansaitsevat - Toni Halme noin aiempana esimerkkinä.

Ulkomaisista turhimoista tiedän ne jotka ovat elokuvissa, hyvät musiikintekijät tulee tarkistettua netistä tai poliitikkoja .. joitain stand-up koomikkoja myös kannatan, muuten.. evvk.

Kun joku sanoo kätelleensä.. ööö..
Nelson Mandelaa.. niin voisin oikeasti olla vaikuttunutkin.

Hieman On-Topic:

Juttelin tässä toista vuotta sitten eräällä reissullani erään vanhemman kanadalaisen miehen kanssa parin päivän ajan. Hän oli ollut painijana Munichin olympialaisissa.

Jos muistatte mitä siellä tapahtui? http://en.wikipedia.org/wiki/Munich_massacre


Nooh, hän kertoi että israililaisten painijoitten huoneet oli heidän huoneittensa vieressä, ja koko panttivankitilanne oli siis ollut hänelle hyvin läheinen, hän oli tuntenut henkilökohtaisesti kaikki, jotka tapettiin kyseisessä terrori-iskussa, ja otellutkin jos olivat samassa sarjassa kun hän.

Kuulemma vuosi iskun jälkeen kaikki paikalla olleet kutsuttiin Israeliin.. Jossa Golda Meer (tuskin monikaan on kuullut kyseisestä?) piti puheen, ja puheen jälkeen hän oli kätellyt kaikki jotka olivat olleet paikalla olijat.
Onko nimellä väliä? Ei, kyseinen ihminen oli kuitenkin aidosti mielenkiintoinen =), elänyt enemmänkin...

BTW, tarkastin vielä jutut jälkikäteen netistä, kyllä hän oli kuulunut painijoukkueeseen ja on edelleenkin Kanadassa urheilupiireissä vaikuttava ihminen. Minulla on kutsu Kanadaan käymään, vieläkin joskus vaihtelemme sähköposteja että mitä kuuluu.. =)

NomenNescio kirjoitti: Juttelin tässä toista vuotta sitten eräällä reissullani erään vanhemman kanadalaisen miehen kanssa parin päivän ajan. Hän oli ollut painijana Munichin olympialaisissa.
...
Ei, kyseinen ihminen oli kuitenkin aidosti mielenkiintoinen =), elänyt enemmänkin...

Annoitko? Minä ainakin olisin antanut, niin vaikuttava oli hänen traaginen tarinansa.

Olen pannunna pääministerin ex-tyttöystävää!

Tai ainakin se oli ihan samannäköinen.

NomenNescio kirjoitti: Jopa urheilussa oleva hypetys on hetkittäin erittäin noloa seurattavaa, kenen elämä voi oikeasti olla niin vähästä kiinni että voitto tai häviö hetkauttaa itsetuntoa?

Ihmiset jotka tekevät työkseen jotain, niin heidän itsetuntoonsa saattaa vaikuttaa se ettei työstä tule sitä haluamaansa palkintoa.
Ja se hypetys on ihan samaa mitä esiintyy muissakin kulttuurin aloilla, urheileminen on vaan kansanomaisempaa. Kyllä muusikot ja taiteilijatkin "hypettävät", mutta heidän hypetys ei ole välttämättä koko kansakunnan tiedossa.
Josta päästäänkin...

NomenNescio kirjoitti: Mutta yleiset juhlahetket.. tyyliin voitimme euroviisut.. nooh, onhan se selkeästi mukavampaa että ihmiset ovat hyvällä päällä ja iloisia - siinä on ehkä koko penkkiurheilun tms anti minulle.

Juhlahetket on toki kruunu kaikelle sille työlle mitä on tehnyt. Silloin on kaikkien helppo hymyillä, mutta ankeatahan se olisi jos pystyy ainoastaan voiton hetkellä hymyilemään. Joukkoepeliä (futista) pelanneena voin sanoa ettei voitto todellakaan ole tärkein motiivini ikinä ollut pelatessani.
Toki sitä voittoa kaikki tavoittelee, mutta useimmille ihmisille harrastaminen on se tärkein asia. Kaikki eivät voi voittaa, niin pakostikin suurimmalle osalle se voitto ei ole tärkein motivaatio harrastaa.

Niin kyllä Lordi oli tiedossa joillekin ihmisille ennen kisoja, mutta ei sitä hypetetty oikeastaan kuin hetken aikaa ekan kahden levyn aikana... sitten homma oli kuolemassa ja poijjaat lähtivät euroviisuihin ja loppu on historiaa. Voitte arvata mikä toinen samassa tilanteessa oleva pändi meni kans euroviisuihin

Mulla on Seppo Hovin pojan numero (tuttu) Ja tiedän missä S.Hovi asuu.

Mulla on tuoli, joka on kuulunut Winston Churchillille, siinä on hänen nimikirjaimensa.

Mulla on kahviastiasto, jonka JK Paasikivi on lahjoittanut isoisälleni.

NomenNescio kirjoitti: Jos muistatte mitä siellä tapahtui? http://en.wikipedia.org/wiki/Munich_massacre

Mitään ulkoista todellisuutta tai kaikille yhteistä maailmaa ei ole olemassakaan. Miten voisimme muistaa?

Chap kirjoitti:Mulla on kahviastiasto, jonka JK Paasikivi on lahjoittanut isoisälleni.

Mulla on Nikolai II:sen äpäräpojan maalaama akvarelli. Isäni oli keskikoulussa samalla luokalla Miss Universum Armi Kuuselan kanssa. Ei saanut eikä kiinnostunutkaan. Matti Ahde on siitetty siinä 2X4 metrin rottakopissa, jossa kartanollani olen asustellut.

Olin samalla bäkkärillä Bonnie Tylerin kanssa ja vaihdettiinkin pari sanaa Eräs seurueeseemme kuulunut henkilö onnistui pudottamaan pyyhkeensä Bonnien edessä paljastaen sukukalleutensa ja Bonnie mainitsi meidät keikkansa aikana!

Niin juu, ex-Hantta Krauselle oon myyny lonkeron, Juuso Riksman ja Janne Saarinen oli samassa liikuntaryhmässä yläasteella, ja Lordin basistin oon tuntenu teinistä asti. Se on myös ollu mutsin firmassa 4 vuotta töissä.

ninnithequeen kirjoitti:Juuso Riksman ja Janne Saarinen

Niin ketäs nämä ovat?

Bliss kirjoitti:

ninnithequeen kirjoitti:Juuso Riksman ja Janne Saarinen

Niin ketäs nämä ovat?

Toinen pelaa SM-liigassa ja toinen futiksen maajoukkueessa.

Lisään listalle ainakin Uma Aaltosen, Klaus Thomassonin (oliko se tuolla aiemminkin, ollaan kyllä tavattu usein), Laura Malmivaaran, Mari Rantasilan, Janne Virtasen ja Aku Louhimiehen. Oli noita muitakin, ei vaan jaksa nyt muistaa enempää. Niin ja lämmin kielari Myrsky-leffan päästarbalta, kaukaasianpaimenkoira Murgolta Ja tulihan niitä muitakin koiria "käteltyä".

BettyB. kirjoitti:Klaus Thomassonin

Kas joo. Tänhän mäkin oon tavannut. Koitti heittää mulle yläfemmat ja mä vaan kävelin ohi. Ei ukon ego kestänyt vaan veti äijän melko happamaksi. Tuli myöhemmin meidän pöytään istumaan missä oli kaks mun ikäistä kaveria mun lisäksi, ja tarjosi niille kahdelle limut mutta mulle ei. Sen verran pikkusielunen kaveri. Olin 9-vuotias.

Jonotin maanantaina olutta yhen purjehtija Multalan takana yhessä tunnetussa tsekkibubissa Kalliossa, varasi leveällä perseellään melkein koko tiskin mitan, meinasin kysyä että vituttaako? Vaatii aika seiloria että onnistuu varaamaan 3,5m tiskiä itselleen.

Olen esittänyt Kalle-Kustaalle ja Silvialle kuorolaulua.