nastamuumio kirjoitti:Pitäiskö yrittää luopua halvoista farkuista ja tennareista ja nopeesta poninhännästä, että tyyliguruille tulis paree mieli, kun eihän se mulle siis mahdotonta olisi? Mutta sitten taas toisaalta sanotaan, että ihmisestä näkee, milloin se viihtyy omassa itsessään tms. ja että se on silloin kauneimmillaan ja diipa-daapa. No, mä tunnen oloni mukavimmaksi halvoissa farkuissa, tennareissa ja nopeessa poninhännässä. Oonko maanpetturi, joka pitäisi piilottaa ulkomaisilta turisteilta vai malliesimerkki ihmisestä, joka alati vaihtuvista trendeistä huolimatta kuuntelee sisintään ja diipa-daapa? Töissä oon nyt pukeutunut suoriin mustiin housuihin ja kauluspaitaan ja tummaan neuletakkiin ja todella, todella tunnen oloni vieraaksi niissä hiton mustissa housuissa.
Kyllä minun mielestäni tärkeintä on se, että itse viihtyy vaatteissaan. Minä puolestani en juuri koskaan käytä farkkuja, mutta eipä minunkaan pukeutumiseni taida olla sitä mitä ympäristö odottaisi, sillä harrastan kontrasteja, kokonaisuuksia jotka saavat muut miettimään, että mahtoikohan tuon vaatteissa olla jotain poikkeuksellista vai ei. Tiedä sitten mitä tyyligurut moisesta huvituksesta ajattelevat...
urpiainen kirjoitti:Aiemmin täälläkin raportoimallani kesäisellä automatkalla läpi Pohjanmaan ja Satakunnan olin kyllä aika järkyttynyt yleisestä tyylittömyydestä ja rumuudesta rakkaassa isänmaassamme. Asiat ovat hieman paremmin Lounais-Suomen vanhoilla kulttuurialueilla, mutta jäävät nekin kauaksi vaikkapa Ruotsista.
Lounais-Suomen vanhojen kulttuurialueiden helmiä on vain hieman vaikea löytää. Äitini sai oman kappaleensa erästä kirjaa, jossa oli valokuvia Lounais-Suomen kivisilloista ja -aidoista, kun isoäitini lapsuudenkodin aita oli kuvattu siihen. Kuvat olivat aivan huikeita, ja hämmentävää oli, että mekin olemme useita kertoja ylittäneet monia noista silloista, tietämättä mitä taideteoksia oikein ylitämme. Ne pitäisi nähdä sivusuunnasta, päältä ei mitenkään voi erottaa käsittämättömän kaunista kivisiltaa mistä tahansa modernista tusinasillasta, sillä usein nuo kauniit rakenteet on päällystetty asfaltilla.
Samaten kauniit talot ja ne kiviaidat tuppaavat katoamaan tiheikköjen piiloon, koska ihmisiä ei vain löydy tarpeeksi raivaamaan niitä esiin joka ikinen vuosi. Puhumattakaan siitä, että ihmisten asenne yksityisyyden suhteen on aikojen saatossa muuttunut, pihat, ja siinä samalla talotkin, halutaan peittää muiden katseilta. Isotätini kuoleman jälkeen me olemme nyt jo pari vuotta kovalla työllä palauttaneet pihapiiriä ennalleen, mutta vielä on paljon tehtävää, ja koska kukaan ei asu siellä, ei puutarha ikinä enää tule olemaan sellainen kuin se oli isotätini kotona asumisen aikana. Naapuritalot ovat järjestään muuttuneet kesämökeiksi, joten niitäkään ei hoideta sellaisella antaumuksella mitä ne kaipaisivat, joten pikkuhiljaa koko kaunis kylä vain katoaa.