Teatteria

Leffat, musiikki, taide, kirjallisuus ja sensellaiset
aimohaiku

Teatteria

Viesti Kirjoittaja aimohaiku »

Ajattelin, että tänne voisi kirjoitella viimeisimpiä teatterikokemuksiaan.

Kävin eilen Kom-teatterissa katsomassa Kari Hotakaisen käsikirjoittaman Punahukan.

Hannu-Pekka Björkman loisti uskoon tulleen konduktöörin roolissa, ehdottomasti Suomen tämän hetken parhaimmista suomalaisista miesnäyttelijöistä. Myös Ritva Valkama Pekan äitinä jäi mieleen. Loistavaa Hotakais-dialogia. Voin suositella. Lippujen saatavuus on tosin huono, kuten kaikkien muidenkin hyvien näytelmien osalta yleensä on tilanne.

Ja Kom-teatterin jälkeen jälkinäytöksen paikaksi sopii mainiosti Johanneksen kirkon kulmilla sijaitseva Bob's. Viihtyisä paikka. Pieni, hieman hämyisä ja sopivan nuhjuinen, hyvää musiikkia, ystävällinen henkilökunta ja biljardi. Suosittelen.
Bliss

Re: Teatteria

Viesti Kirjoittaja Bliss »

Viimeisimmästä teatterikokemuksesta on suorastaan hävettävän kauan aikaa :oops: Kävin katsomassa näytelmän nimeltä Isla Negran postimies, vieläpä pikkukaupungin harrastajateatterin esityksenä, mutta pakko sanoa, että en ole mistään teatterikokemuksesta nauttinut niin paljon kuin tuosta. Välillä pienet ja vaatimattomat puitteet ja vähän vähemmän kokeneet näyttelijät on ihan hyvä juttu...
aimohaiku

Re: Teatteria

Viesti Kirjoittaja aimohaiku »

Bliss kirjoitti: Kävin katsomassa näytelmän nimeltä Isla Negran postimies, vieläpä pikkukaupungin harrastajateatterin esityksenä, mutta pakko sanoa, että en ole mistään teatterikokemuksesta nauttinut niin paljon kuin tuosta. Välillä pienet ja vaatimattomat puitteet ja vähän vähemmän kokeneet näyttelijät on ihan hyvä juttu...
Niinhän se on, ettei niitä kaikista hienoimpia esityksiä välttämättä komeilla puitteilla ja kokeneilla näyttelijöillä välttämättä tehdä. Vaatimattomillakin resursseilla voi yltää komeaan lopputulokseen. Tosin en ole harrastajateatterissa koskaan käynyt, voisi olla ihan mielenkiintoinen kokemus.

Kenelläkään suosituksia pääkaupunkiseudun harrastajateattereista?
Avatar
gissa
Kitinä paheena
Viestit: 26
Liittynyt: 17.08.2005 20:49
Paikkakunta: Tampere

Re: Teatteria

Viesti Kirjoittaja gissa »

Mä kävin viimeksi katsomassa Suruttomat Tampereen Työväen Teatterissa. Pauli Hanhiniemen ääni on niin uskomaton, että jo se teki kokemuksesta mahtavan. :) Mutta muutenkin näytelmä oli mainio.

Sitä ennen kävin katsomassa samassa teatterissa Peter Panin, ja voi sitä taikaa, istuin kolmen mummon vieressä pienten lasten keskellä, ja olin ihan yhtä ihmeissäni kun ne ala-asteikäiset :lol:

Toki Legioonateatterin näytökset tulee yleensä käytyä katsomassa, kun väkeä tunnen sieltä..
nuuh.
Enthu

Re: Teatteria

Viesti Kirjoittaja Enthu »

[quote="gissa"]Mä kävin viimeksi katsomassa Suruttomat Tampereen Työväen Teatterissa. Pauli Hanhiniemen ääni on niin uskomaton, että jo se teki kokemuksesta mahtavan. :) Mutta muutenkin näytelmä oli mainio.

Sitä ennen kävin katsomassa samassa teatterissa Peter Panin, ja voi sitä taikaa, istuin kolmen mummon vieressä pienten lasten keskellä, ja olin ihan yhtä ihmeissäni kun ne ala-asteikäiset :lol:

Gissa mä kans diggasin Suruttomia ja Peter Pania...molemmista jäi mahtava fiilis...harmi vain et Suruttomissa jäi Hanhiniemi näkemättä :!:
aimohaiku

Re: Teatteria

Viesti Kirjoittaja aimohaiku »

Toivottavasti en pilaa kenenkään Punahukkaa, mutta näytelmän käsikirjoituksen ostaneena pakko laittaa tänne näytelmän vanhenemista koskeva vertauskuva. Syystä tai toisesta nauratti ja paljon.

"Vanhaa ei voi korjata uuden veroiseksi. Kropassa pesii ruoste. Minun miesvainajallani oli Ford Escort. Helmapelleistä se ruostuminen alkoi. Hän hinkkasi ne puhtaiksi, laittoi kaikki suojat ja tökötit ja kahden vuoden päästä ruoste tunki esiin toisesta kohdasta. Pelti väsyy. Minä olen nyt se Escortti."

:)
Pikku-Akka

Re: Teatteria

Viesti Kirjoittaja Pikku-Akka »

Viimeisin virallinen teatterikokemukseni oli Oulussa esitetty Tukkijoella-näytelmä (kesällä 2005). Työporukan kanssa käytiin ja nauroin katketakseni hupaisille kohtauksille ja olin yllättynyt kuinka hyvin viihdyin... Olenhan vannoutunut leffaihminen 8) .

Improvisaatioteatterista sain nautiskella VALO-elokuvan ensi-iltagaalassa, kun Örkit viihdytti yleisöä. Voi sitä naurun määrää. Miten kellään voi riittää mielikuvitus keksiä hetkessä uusi laulusanoitus tai puhe? Porukka otti sanoja, lauseita ja tunnelmia yleisöltä ja keksi näiden perusteella juttunsa.

Olen kuullut että Piplia (eli iso kirja kannesta kanteen) on hyvää huumoria ja siinä viihtyy sekä yleisö että näyttelijät. Voisin harkita meneväni katsomaan.
aimohaiku

Re: Teatteria

Viesti Kirjoittaja aimohaiku »

Vaola kirjoitti:Punahukka kyllä kiinnostaisi kovasti. Kävin viime talvena katsomassa Suomen hevosen, ja se oli loistava. Aivan hillittömän hauska. Harmitti että olin yksin. Olisin vienyt kaikki lähipiirin teattereissa kävijät katsomaan, mutta yllättäen liput oli myyty loppuun.
Suosittelen kyllä lämpimästi tuota Punahukkaa. Eikä kannata panikoitua siitä, että liput ovat loppuunmyytyjä Lippupalvelun mukaan. Kävin perjantaina Kom-teatterin lipputoimistossa ja sanoivat, että tällä viikollakin on joka päivä ollut näytökseen peruutuspaikkoja. Kannattaa siis yrittää soitella sinne aamuisin klo 10 alkaen, jos Punahukka kiinnostaa.
Melnais
Kitisijä
Viestit: 2201
Liittynyt: 15.08.2005 0:23
Paikkakunta: Turku

Re: Teatteria

Viesti Kirjoittaja Melnais »

Perjantaina tutustuin Ryhmäteatterin Paniikkiin. Käsittämättömän hyvä, vangitseva. Miehen (olisi voinut olla naisen) elämän tyhjyyttä ja prioriteettien ymmärtämättömyyttä kuvattiin niin selkeästi että kyyneleet kihosivat silmiin. Ja se matka ymmärrykseen! Läpi käytiin muotikeino toisensa jälkeen, kunnes mieli avartui rehellisyydellä itselleen ja muille. Aihe oli niin vakava että huumorin käyttö kipupisteiden käsittelyn mahdollistajana oli hyvä ja toimiva ratkaisu. Olen tosin melko varma että osalle yleisöstä näytelmä jäi mieleen hupaisana sanailuna, ei suinkaan matkana kriisiytyneeseen minään. Mutta mikäs siinä, taiteella lienee niin monta tulkintaa kuin katsojaakin.

Näyttelijöinä Tommi Korpela, Jani Volanen ja Petteri Summanen. Suosittelen lämpimästi, muistaakseni tosin kaikki näytännöt jouluun saakka ovat loppuunmyytyjä. Itse katsoisin uudestaan ja vaikka tuplahinnalla.
Elämä kantaa, jos sen antaa
aimohaiku

Re: Teatteria

Viesti Kirjoittaja aimohaiku »

Ihmisiä hyvinvointivaltiossa

Talouspoliittinen revyy näyttää pahalta näin kirjallisessa muodossa. Mutta tykkäsin. Suomen talouspolitiikkaa ja 1990-luvun taloushistoriaa käytiin läpi varsin viihdyttävällä tavalla tunnettujen hahmojen välityksellä. Varmasti tästä saa enemmän irti, jos on edes jollain tavalla yhteiskunnallisista asioista ja taloudesta kiinnostunut, itse tykkäsin tosi paljon tästä näytelmästä.

Näytelmä on pyörinyt Kansallisteatterissa loppuunmyydyille katsomoille jo liki kahden vuoden ajan. Tämä syksy on ilmeisesti viimeinen mahdollisuus nähdä tämä City-lehden vuonna 2004 vuoden parhaaksi näytelmäksi valitsema kulttuuripläjäys ja tämänkin syksyn näytökset ovat loppuunmyytyjä. Mutta peruutuspaikan metsästäjä palkitaan.
Avatar
urpiainen
Kitisijä
Viestit: 16547
Liittynyt: 27.10.2005 17:37

Re: Teatteria

Viesti Kirjoittaja urpiainen »

Minulla oli hyvin samantapainen kokemus talouspoliittisesta revyystä Ihmisiä hyvinvointivaltioissa kuin Aimohai(k?)ullakin. Pelkäsin kovasti joutuvani pettymään, jos kyseessä olisi joko tylsä ja tosikkomainen esitys (paino talouspolitiikalla) tai tyhjäpäistä tanssia ja laulua (paino revyyllä). Mutta olisi pitänyt vain luottaa Reko Lundanin taitoihin! Loistava esitys: hauska, kantaaottava ja erittäin terävä. Suosittelen lämpimästi kaikille.

Näin myös äskettäin Q-teatterissa Nelostien, jota on aika paljon kehuttu. Olihan se hauska, ja näyttelijäntyökin oli mainiota. Mutta. Kyllä minä Q:lta odotan enemmän. Yleensä Q:n näytelmät viihdyttävät, mutta myös koskettavat syvältä - niissä riittää ajattelun aihetta pidemmäksikin aikaa. Nelostie jäi mielestäni hieman pinnaliseksi tässä mielessä. Olihan se laatuviihdettä - mutta ei ehkä paljoa enempää.

Seuraavaksi vuorossa on täälläkin kehutut Punahukka KOMissa ja Paniikki Ryhmäteatterissa. Liput on, mutta vaikean saatavuuden vuoksi vasta vuodelle 2006. Tuskin maltan odottaa.

Onko arvon raati muuten nähnyt Sydänmaata Kaupunginteatterissa? Sekin minua saattaisi kiinnostaa.
Avatar
urpiainen
Kitisijä
Viestit: 16547
Liittynyt: 27.10.2005 17:37

Re: Teatteria

Viesti Kirjoittaja urpiainen »

aimohaiku kirjoitti:Ajattelin, että tänne voisi kirjoitella viimeisimpiä teatterikokemuksiaan.
Kiviä taskussa Kaupunginteatterin Studio Pasilassa. Jostain syystä en tätä ollut aiemmin nähnyt, vaikka on ymmärtääkseni ollut aika hitti ympäri maailmaa. Olisi muuten ehkä kiinnostavampi vaikka Britanniassa, koska vitseistä aika moni perustuu eri aksentteihin luokkaeroineen kaikkineen. Suomalaisessa versiossa nämä sävyt jäävät pois - harva kai katsoo turkulaisen ja savolaisen murteen erojen heijastavan yhteiskunnallisia eroja.

Kovin viihdyttävä esitys ja melkoinen taidonnäyte kahdelta näyttelijältä: Martti Suosalo ja Mika Nuojua esittävät kaikki näytelmän roolit. Aika uskomatonta, miten esimerkiksi Suosalo muuntuu silmien edessä humalaisesta, irlantilaisesta baarijätkästä amerikkalaiseksi kaunottareksi vain muuttamalla ilmettään ja ryhtiään. Suorastaan virkistävää asian ytimeen paluuta sen rinnalla, miten hittielokuvat paikkaavat surkeaa näyttelijäntyötä ja näkemyksetöntä ohjausta ja käsikirjoitusta huikeilla erikoistehosteilla.

Kokonaisuutena jäi kuitenkin sittenkin aika kevyeksi viihteeksi. Tosin kovin hauskaksi sellaiseksi. Suosittelen niillekin (tai ehkä erityisesti niille), jotka eivät yleensä teatterissa käy. Helposti lähestyttävä, mutta toisaalta teatterin ihmeen alkulähteillä minimalistisessa lavastuksessaan ja vain kahden hengen näyttelijäkaartissaan.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
Avatar
urpiainen
Kitisijä
Viestit: 16547
Liittynyt: 27.10.2005 17:37

Re: Teatteria

Viesti Kirjoittaja urpiainen »

aimohaiku kirjoitti:Kävin eilen Kom-teatterissa katsomassa Kari Hotakaisen käsikirjoittaman Punahukan.
Hannu-Pekka Björkman loisti uskoon tulleen konduktöörin roolissa, ehdottomasti Suomen tämän hetken parhaimmista suomalaisista miesnäyttelijöistä. Myös Ritva Valkama Pekan äitinä jäi mieleen. Loistavaa Hotakais-dialogia. Voin suositella.
No nyt näin vihdoin minäkin KOMin Punahukan. Olen aika lailla samaa mieltä Aimon kanssa. Minulla on kuitenkin aina ollut pieni ongelma Hotakaisen tekstin kanssa. Niin nytkin. Kuten Aimo sanoo, Hotakaisen dialogi on kovin hauskaa. Todella osuvia ja herkullisia repliikkejä. Tämä on tietysti nautittavaa, mutta on siinä huonotkin puolensa.

Esimerkiksi henkilöiden kehittely jää hiottujen repliikkien varjoon. Ainakaan itse en oikein kyennyt tavoittamaan vaikkapa Pekassa (Björkmanin roolihahmo) tapahtuneita muutoksia kokemuksellisesti. Hiottuja repliikkejä esittävät hahmot eivät anna tilaa samaistumiselle. Eikä mielestäni kyseessä ole mikään harkittu etäännytyskeino: pikemminkin mieleen tulee Hotakaisen naama myhäilemässä itsetyytyväisenä (tyyliin Jari Tervo) omaa erinomaisuuttaan ja sitä, miten mainioita repliikkejä tulikin keksittyä. Tämän henkilöiden psykologisen kapeuden kautta Björkmanin sinänsä virtuoosimainen näyttelijäntyö ei oikeastaan pääsyt mielestäni oikeuksiinsa. Itse asiassa, Ritva Valkaman hahmo veljesten vanhana äitinä oli lähestulkoon ainoa, jonka tapauksessa hienot repliikit ja hahmon syvyys yhtenivät hienosti. Onko tämä Hotakaisen vai Valkaman hyvyyttä, en osaa sanoa. Sari Mällinen oli myös oikein hyvä, mutta Hotakaisen teksti ei minusta hänenkään roolihahmonsa tapauksessa kyennyt perustelemaan väitettyjä muutoksia roolihahmossa.

Kuitenkin hieno ja kiinnostava sekä suositeltava näytelmä - joskaan ei yhtä vaikuttava kuin KOMin normaalitaso, joka on Suomen ehdotonta huippua. Tai sitten olen vain Hotakais-vastainen.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
mustanikki

Re: Teatteria

Viesti Kirjoittaja mustanikki »

Punahukasta en pitänyt. Dialogi oli välillä nasevaa, mutta liian pitkä (pylly puutui) ja jeesusteleva juttu. Ryhmiksen Paniikki oli loistava kuten myös Studio Pasilan Kiviä taskussa. Ihmisiä hyvinvointivaltiossa oli sekin erinomainen kuten myös Lundanin toinen, Tarpeettomia ihmisiä. Suomen hevonen ainakin Lymin ja Ahon aikana oli sekin erinomaisen hauska mutta samalla hyvä ajankuva.

Jurkan Westendissä oli hyvät näyttelijät, mutta muuta hyvää siinä ei ollutkaan. Aiheesta olisi saanut niin paljon paremman näytelmän aikaiseksi, että ihan harmittaa. Jurkan Mobile Horror oli ihan toiselta planeetalta (ellei jopa aurinkokunnasta) verrattuna tuohon. Myös Neiti Julie oli tuossa huoneteatterissa hyvä kokemus. Ryhmiksen Paratiisi oli erikoinen, ei riittänyt oikein ymmärrys. Helsingin Kaupunginteatterin Viimeinen sikari Pöysteineen oli yllättävän miellyttävä kokemus. Ei kai sitä ihminen sitten paljon muutu iän myötä.

Seuraavaksi on vuorossa Korjaamon Ranta, sitä innokkaasti odottaen.
Avatar
urpiainen
Kitisijä
Viestit: 16547
Liittynyt: 27.10.2005 17:37

Re: Teatteria

Viesti Kirjoittaja urpiainen »

Melnais kirjoitti:Ryhmäteatterin Paniikki. Käsittämättömän hyvä, vangitseva. Miehen (olisi voinut olla naisen) elämän tyhjyyttä ja prioriteettien ymmärtämättömyyttä kuvattiin niin selkeästi että kyyneleet kihosivat silmiin. Ja se matka ymmärrykseen! Läpi käytiin muotikeino toisensa jälkeen, kunnes mieli avartui rehellisyydellä itselleen ja muille. Aihe oli niin vakava että huumorin käyttö kipupisteiden käsittelyn mahdollistajana oli hyvä ja toimiva ratkaisu.
Komppaushymiö. Tälläkin foorumilla on niin markkinoitu näitä itsensä tuntemiseen tähtääviä kikkailuja ja sisäänpäinkääntymisen auttavuutta korostavia juttuja, että olipa hienoa nähdä niitä näin oivasti ravisteleva, hieno näytelmä. Tämän takia rakastan teatteria: samaan aikaan älykäs, kantaaottava, koskettava, hauska jne. Mahtava elämys.

Mutta eipä kehtaa enempää analysoida - yksi rajuimpia kohtauksia näytelmässä tapahtuu siten, että kaverit alkavat analysoimaan yhden suosikkileffani, Almodovarin Puhu hänelle teemoja ja merkityksiä. Tunsin piston sydämessäni.

Sanottakoon kuitenkin, että Suhteilut-alueelle kirjoittavia luulisi innoittavan näytelmä, jossa tapahtumat sysää liikkeelle avovaimolta tullut tehtävänanto: miehen tulisi miettiä viikon aikana *asioita* sekä *mitä oikeastaan haluaa*, pistäen asioita *tärkeysjärjestykseen*. Mies on pulassa: Niin mitä asioita pitää miettiä? Niin mistä haluaa ja mitenniin oikeastaan? Mitä asioita pitää järjestää? Miten tähän tehtävään voisi muka käyttää viikon?
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
Avatar
urpiainen
Kitisijä
Viestit: 16547
Liittynyt: 27.10.2005 17:37

Re: Teatteria

Viesti Kirjoittaja urpiainen »

urpiainen kirjoitti:Onko arvon raati muuten nähnyt Sydänmaata Kaupunginteatterissa? Sekin minua saattaisi kiinnostaa.
Nyt on Sydänmaa nähty Kaupunginteatterin Studio Pasilassa.

Vaikuttava ja ajatuksia herättävä sukutarina neljän sukupolven vaiheista Kokkolassa. 1900-luvun aikana maailma muuttuu, mutta pienen suomalaisen elämä pysyy samana, matkusti Kokkolasta sitten kansalaissodan vankileirille tai siivoojaksi Itä-Helsinkiin. Haaveillaan omasta talosta ja mökistä, vakituisesta työstä epävarmojen pätkien sijaan ja onnesta ihmissuhteissa. Vaan kerta toisensa jälkeen uusi sukupolvi saa kokea kovia joutuen toteamaan, että vituttaa. Onni ja menestys kiertää köyhän. Mikään ei muutu - ja jotta tämä ei kävisi katsojalle epäselväksi, riisutussa lavastuksessa sama rakennelma esittää vuoden 1918 punavankileirin aitaa, nykyajan pätkätyöläisen säästörahoillaan itä-helsinkiläiseen yksiöön Ikeasta ostamaa kirjahyllyä ja pohjanmaalaisen minkkitarhan kaasutushäkkiä, jossa teollisuuskäyttöön valjastetut eläimet tapetaan ja muutetaan rahaksi. Eri sukupolvet kantavat samaa taakkaa ihan konkreettisestikin, kun reppu periytyy isältä pojalle. Ei erityisen vaikeaa symboliikkaa.

Kun maailma ei lohtua anna, etsitään tukea Suuresta ja Mahtavasta, joka on sukupolvesta riippuen kommunismi, jumala tai viina. Mutta ei auta eskapismi: kohta vituttaa taas. Hiljaisen kansan tunnot pääsevät esiin vain humalaisessa karaokessa ja hurmoksellisuudessa, jossa sekaisin menee iloisesti pyhä kolminaisuus ja Peltosen kolme maalia jääkiekon MM-finaalissa 1995, Jeesus ja Jutila.

Näytelmän keskeisimmäksi hahmoksi nousee Laura Birnin hienolla herkkyydellä esittämä kehitysvammainen Sisko, joka on viaton, puhdas, hyvä ja vammaisuudessaankin niin kaunis. Lohduttomassa Sydänmaassa hänen kohtalonsa on kuitenkin juuri se, jonka armoton maailma heikoille varaa. Kun aviomiehen nahkavyö läjähtää ensimmäisen kerran, sattuu katsomossakin. Sydänmaassa uhrilammas ei tuo armoa syntisille.

Väkevä ja rankka näytelmä. Tosin symboliikka ja rinnastukset ovat toisinaan vähän turhankin rautalankaa: kun pätkätyöläinen taistelee työstään, ei taka-alalla välttämättä tarvitsisi näyttää, miten vuonna 1918 valkoiset sotilaat vievät työläisisoisää vankileirille. Mutta onpahan ainakin katsomossa istuneen lukiolaisryhmän helppo kirjoittaa L:n aine opettajalleen.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
Avatar
mustaenkeli
Kitisijä
Viestit: 2884
Liittynyt: 09.09.2005 12:08
Paikkakunta: Hell-sinki
Viesti:

Re: Teatteria

Viesti Kirjoittaja mustaenkeli »

Vähänkö tekis mieli Q-teatteriin kattoon tota "Heidi Hoo ei ole enää täällä töissä"-pätkää. Jos sitä vaikka sais sen verran aikaan...

On meinaan paljon työläämpää lähtä oikeeseen teatteriin ku leffaan, vaikka kuitenki enemmän tykkään katsoa edessäni esitettävää teatteriesitystä, kuin valkokangasta... :?
Vahinko etteivät äiditkin saa lähteä milloin heitä huvittaa ja ruveta nukkumaan ulkosalla. Varsinkin äidit sitä toisinaan tarvitsisivat.
-muumimamma
Angita

Re: Teatteria

Viesti Kirjoittaja Angita »

Sorsastaja
Kansallisteatterin Willensauna

Näytelmä mustana ihmisenä elämisestä Suomessa. Riipaisevaa, ajatuksia herättävää. Ensimmäinen osa ennen väliaikaa on näyttelijöiden todella henkilökohtaista tilitystä - miksi mun pitää kokoajan määritellä itseni? Toinen osa Kullervon kosto Kalevalasta. Kaisla Löyttyjärvi ja Pirkko Saisio tekevät upeat roolit. Amira Khalifa ei oikein vakuuttanut - hänen esityksestään tuntui puuttuvan se palo, mitä muilta löytyi. Ihanaa oli olla teatterissa pitkästä aikaa. Tätä näytelmää suosittelen ehdottomasti muillekin.
Avatar
urpiainen
Kitisijä
Viestit: 16547
Liittynyt: 27.10.2005 17:37

Re: Teatteria

Viesti Kirjoittaja urpiainen »

Onko tosiaan näin, etten ole neljään kuukauteen raportoinut teatterijuttuja Kitinään? No, nyt sitten Urpiaisen kahdeksansadannen viestin - tattadaa! - kunniaksi kerron, että olin katsomassa Suomenlinnassa KOM-teatterin Täällä Pohjantähden alla.

Komea on tarina, ja katsomosta kuuluvasta niiskutuksesta päätellen myös Komin versio kosketti yleisöä. Minä nyt olen tietysti vähän puolueellinen, koska Linnan romaani on minulle niin tärkeä. Ja teatteriversioissa vielä rakastun aina palavasti Elinaan tämän puolustaessa punavangeiksi päätyneitä miehiä. Oih.

Kiinnostavaa tässä oli se, että Jussin ja Alman tarina oli jätetty kokonaan sivuun, kuin myös koko trilogian kolmas osa. Kerronta korosti Pentinkulman nuoren polven kokemusta matkalla sisällissotaan ja aikuisuuteen, vaikka toki Pekka Valkeejärven ja Hannu-Pekka Björkmanin suoritukset Otto Kivivuorena ja Halmeena olivat varastaa shown.

Teatterillisesti kiinnostava, mutta loppujen lopuksi minusta vähän toimimaton, ratkaisu dramaturgiassa oli se, että dialogi keskeytettiin yhtenään sillä, että näyttelijät alkoivat lausua oman roolihahmonsa mielentiloja koskevaa Linnan kertojanääntä kesken kohtauksen. Jännittävää, mutta hieman teennäistä. Romaania voi lukea kotonaan itse. Hyvä ja kiinnostava esitys, mutta ei minusta niin hieno, kuin joissain lehtiarvosteluissa on annettu ymmärtää.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
Avatar
urpiainen
Kitisijä
Viestit: 16547
Liittynyt: 27.10.2005 17:37

Re: Teatteria

Viesti Kirjoittaja urpiainen »

Suvinen kirjoitti:
urpiainen kirjoitti: Suomenlinnassa KOM-teatterin Täällä Pohjantähden alla.
Kerroppa vielä kauanko tämä kestää ja paljonko liput?
Yritin ukkoani houkutella tätä katsomaan, mutta itsekin vähän epäilen tokko toteutuksessa päästään Linnamaiseen tunnelmaan.
Onko hintansa väärti? Yleensä en jaksa mitään romaanin kesäteatterisovituksia lähteä katsomaan,
en sen jälkeen kun Kanavateatteri raiskasi Kivenpyörittäjän kylän ja teki siitä hahhahhaa- version, kesäteatterihenkeen tietysti.
Miten kovin vakava Pohjantähti- trilogia taipuu kesäteatterihassutteluun? ( epäilevä )
No onhan tässä se, että Kom on (mielestäni) taiteellisesti kunnianhimoisimpien teatterien kärkijoukossa, joten kesäteatterihassuttelua ei tarvitse pelätä, vaan kyseessä on ihan vakava tulkinta hienosta romaanista (no, Paronin hahmo on ehkä vähän kesäteatterihenkinen).

Hintaa esityksellä on 28 euroa ja kesto on - puolentunnin väliaikoineen - muistaakseni jotain 3,5 tuntia. Tosin esitys lienee koko kesäksi loppuunmyyty, eli tarjolla on vain satunnaisia peruutuspaikkoja (kerkeävät välillä Lippupalvelun nettipalveluun, muuten jonottamalla...).

Mutta kuten sanoin, vaikka esitystä on laajalti kehuttu, en ollut aivan innoissani. Itse asiassa pidin jopa Pyynikin parin vuoden takaisesta versiosta enemmän, vaikka se sovinnaisempi ja sellaisena ehkä taiteellisesti pyrkimättömämpi olikin. Suomenlinnan versio kiinnostaakin ehkä enemmän niitä, jotka ovat Linnansa hyvin lukeneet ja aiempia teatteriversioita (ja tietty keväällä DVD:näkin julkaistun 60-luvun lopun leffaversion) nähneet, siksi erilainen toteutus on kyseessä.

Suosittelenko - no ilman muuta erinomainen tapa viettää kesäiltaa, mutta ei kenties mikään "pakko nähdä"-asia.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
Avatar
urpiainen
Kitisijä
Viestit: 16547
Liittynyt: 27.10.2005 17:37

Re: Teatteria

Viesti Kirjoittaja urpiainen »

Ketju takaisin maailmankartalle!

Odotusaika on maksullista puheaikaa KOM-teatterissa. Ihan hyvä ja katsottava esitys, mutta toisaalta myös ehkä heikointa näkemääni Kom-teatteria - joka toisaalta riittää silti siis hyvään esitykseen.

Näytelmä kertoo nykyajan duunareista, jotka ovat pätkätöissään joustaneet itsensä pois yhteiskunnan kierrosta näköalattomaan alaluokkaan. Nämä niinistöläisen utopian tyylipuhtaat tuotteet katsovat keskiluokkaa konkreettisesti alhaalta päin, eivätkä osaa enää edes unelmoida paremmasta. Jopa seuraavaksi syntyvä sukupolvi - näytelmä kulkee kohti syntymän ihmettä - nähdään mahdollisuutena vain hetkittäin. Tuloerojen revettyä sosiaaliluokka kun periytyy armotta. Kilpailuyhteiskunnassa ei lämpöä riitä, yhtä hyvin voi muutta asumaan vaikka pakastimeen, kuten näytelmän Henna tekeekin.

Aihe on ajankohtainen ja tärkeä, mutta kuitenkaan näytelmä ei oikein onnistu koskettamaan ja liikuttamaan. Teksti ei vain riitä. Oikeastaan ilman ihanan Laura Birnin haurasta karismaa pääosassa esitys jäisi aika torsoksi. Vaikka toisaalta, näytelmän avauskohtaus on aika hyvä kuva hyvinvointivaltion alasajosta: poliisin hätänumeroon ei pääse soittamalla läpi, hätäkeskuksen nauhoitus vain kertoo odotusajan olevan maksullista puheaikaa ja alkaa sitten soittaa jonotusmusiikkina Don't worry, be happy.

Ai niin, katsellessani ympärilleni Kom-teatterissa järkytyin kyseiseen teatteriin aika huonosti istuvasta yleisörakenteesta: katsomo oli täynnä lionsclubilaisen näköisiä, pystyynkuolleita pönöttäjiä. Ihmettelyyni löytyi kuitenkin selitys väliajalla: Vantaan seurakuntayhtymä oli varannut puolet näytöksestä. Aika hauskaa - eritoten, kun näytelmän toistuvia heittoja oli se, että kurjuudessa taistelevat päähenkilöt etsivät valonpilkahdusta siitä, että eivät sentään ole vielä joutuneet kokonaan luovuttamaan ihmisarvoisesta elämästä muuttamalla Vantaalle. Tätä - ja näytelmän laajaa kiroilua - seurakuntalaiset sitten kauhistelivat väliajalla. Moni jopa närkästyksissään jätti saapumatta toiselle puoliskolle.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
Avatar
urpiainen
Kitisijä
Viestit: 16547
Liittynyt: 27.10.2005 17:37

Re: Teatteria

Viesti Kirjoittaja urpiainen »

Hyvin päättyy kaikki Ryhmäteatterissa.

Aika lailla haukuttu ja väheksytty näytelmä, mutta minusta se oli hyvä. Oikeinkin hyvä, sanoisin. Antti Virmavirta ja Ville Virtanen esittävät aivan suvereenisti varastetulla ehtoollisviinillä ja kynsilakanpoistoaineella eläviä laitapuolen kulkijoita, jotka ovat kuitenkin lämpimiä ja kilttejä ihmisiä, joskin lievään filosofointiin taipuvaisia.

Nämä spurgut vertautuvat näytelmässä - nimiään myöten - raamatullisiin profeettoihin, jotka kiertävät maata ulkopuolisina. Teemana onkin myös uusi eurooppalainen monikulttuurisuus: maansa sodan ja vainon takia jättäneet, vailla henkilöpapereita liikkuvat epähenkilöt, joita kaikki pelottaa, ja joiden tavallisin kosketuspinta muihin ihmisiin on, kuten näytelmässä, turpaan saanti - välillä niilta laihoilta, välillä niiltä lihavilta. Välillä niiltä valkoisilta, välillä niiltä mustilta. Ulkomaailmassa ei tilaa jyrkkiin kategorioihin istumattomille, lähinnä normaalivartaloisille ja harmaanruskeille, antisankareille ole.

Vakavista teemoistaan huolimatta näytelmä intoutuu välillä itseironiseen puskakomediaan: rahapulassa veijarit toteavat, että ainoa tapa saada rahaa nykymaailmassa on tehdä itsestään pelle, ja niinpä kaivavat taskustaan nassesetänenät ja alkavat hassutella. Tämä tehdään vielä teatterimittapuulla tarkoituksellisen huonosti: näyttelijät eivät edes yritä välttää oikeaa repeämistä, vaan antavat roolihahmon pudota päältä. Halpa kikka, mutta yleisöllä on hauskaa. Haluaako ohjaaja/kirjoittaja Leskinen sanoa, että heidänkin täytyy pelleillä tyylittömästi ja ammattitaidottomasti saadakseen leipänsä - näytelmän puhuessa vakavista aiheista yleisö on hieman kiusaantunut ja vapautuu ja innostuu vasta siirryttäessä älyttömän ja tyhjäpäisen pelleilyn pariin?

Toisella puoliajalla mukaan astuu kaksi uutta hahmoa: kliseisen antikristusmaisesti puettu liikemies Vladimir, joka itsekin julistaa olevansa kapitalismi, sekä hänen naisensa, lapsenomainen, lapsena toistuvasti raiskattu, armenialainen entinen prostituoitu ja nykyinen tappaja Enkeli, joka kertoo rakkauden ja kuoleman olevan hänen juttujaan. Hahmot ovat kliseisiä ja tarkoituksellisen ylinäyteltyjä, mutta yllättävän hyvin homma toimii.

Hyvä näytelmä ja hieno teksti, jonka symboliikan ja viittausten avaamisessa kyllä helpottaa, jos tuntee edes auttavasti kristillistä teologiaa ja (lähinnä eksistentiaalista) filosofiaa. Suosittelen. Ja onhan näytelmän tekstissä aika hyvää dialogia. Vaikkapa siinä, kun toinen juopoista löytää sanomalehden ja lukee ihmisten kärsivän, koska kukaan ei välitä, koska on lama. Juopot liikuttuvat ihmisten kärsimyksestä ja järkyttyvät tylyydestä, kunnes toinen huomaa lehden olevan vuosikausia vanha ja toteaa, että enää ei ole lama vaan nousukausi! Tähän toinen tietysti tiedustelemaan, etteivätkö ihmiset siis enää kärsi? Vastaus on, että kyllä kärsivät, koska kukaan ei välitä. Mitäpä siihen muuta toteamaan kuin "Mä en kyllä ymmärrä taloustiedettä". Oivaa.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
Avatar
Camilla
Kitisijä
Viestit: 1314
Liittynyt: 14.08.2005 23:08

Re: Teatteria

Viesti Kirjoittaja Camilla »

Menee ehkä hieman ohi otsikoinnin, mutta olin katsomassa Firman piikkiin revyytä Studio 51:ssa. Ihan hauska, muttei ihan Peacock-tasoa kuitenkaan. Jussi Lampi on kyllä aika hottis. Kaikki muut järjestelyt kusi kyllä pahan kerran..
Enttu

Re: Teatteria

Viesti Kirjoittaja Enttu »

Pirkko Saision "Virhe" Kansallisteatterissa tiistaina 31.10,
Kyllikki Forssell ja Seela Seela yrityspomoina aivan omaa luokkaansa.
Kyllä sen 3 h 15 min yllättävän hyvin jaksoi istua,oli melkoisen
painavaa asiaa,mutta eipä oltu hirtehishuumoriakaan unohdettu.

Seela Sellalle sattui pieni kömmähdys yhdessä kohtauksessa
"missäs ne mun lasini nyt taas on" vastanäyttelijä joutui pienellä eleellä näyttää,et sä nyt muista,roikkuu sun kaulallas :lol:

Oli ne muutkin näyttelijät ihan teatterin parhaimmistoa
Avatar
urpiainen
Kitisijä
Viestit: 16547
Liittynyt: 27.10.2005 17:37

Re: Teatteria

Viesti Kirjoittaja urpiainen »

Arto Salmisen samannimiseen romaaniin perustuva näytelmä Varasto Kansallisteatterin Willensaunassa. Nykyaikainen rakkaustarina.

Kuka sanoo, että yhteiskunnallinen teatteri olisi poissa muodista? Olen viime aikoina - kuten kaikki tätä ketjua silmä kovana seuraavat kanssakitisijät ovat huomanneet - nähnyt paljolti jopa vanhanaikaisen yhteiskunnallista teatteria Helsingin parhailla näyttämöillä. Tällä kertaa teemana oli hyvin samat aiheet kuin Komin syksyn ensimmäisessä kotimaisessa ensi-illassa, eli työelämän joustojen ja revenneiden tuloerojen tuottama uusi näköalaton alaluokka, palkkaköyhälistö, joka aiemmin kuului lähinnä angloamerikkalaiseen perinteeseen erotuksena pohjoismaisesta tulonjakoajattelusta.

Salmisen hienoista ja kolauttavista teoksista olen kai joistakin paasannut aiemminkin, mutta kyllä niillä vain on paikkansa. Pelottavan totta tarinaa nykysuomesta tai ainakin mahdollisesta lähitulevaisuudesta, jossa yhteiskunnallinen vastakkainasettelu on loppunut kun alaluokka on saatu turrutettua viinalla, huumeilla, roskalehdillä ja tosi-tv:llä. Vaan kovin on julmaa katseltavaa (luettavaa): siinä missä 70-luvun vasemmistolaisessa kirjallisuudessa/teatterissa vielä nähtiin jaloja työläissankareita ja lurjusmaisia kapitalisteja, Salmisen visiossa lähiöiden luuserit ovat aidon epämiellyttävää sakkia ja toisaalta pääomankin edustajaa huimien sosiaalimaksujen ja tulospaineiden keskellä ymmärretään aidosti.

Salmisen yhteiskuntakritiikissä ei, raikkaan epäamerikkalaisesti, etsitäkään pahoja ihmisiä, vaan pyritään paljastamaan rakenteellisia mekanismeja, jotka epätasa-arvoa ja kurjuutta tuottavat. Ja vaikka Salmista - tuota hiljan nuorena kuollutta taksikuskia - usein kotimaisen realismin perinteen jatkajana pidetäänkin, on hän kuitenkin lähinnä Itä-Helsingin Dostojevski. Sen verran hienoja ja moniäänisiä yhteiskunnallisia moraliteetteja hän rakentaa - mukaanlukien dostojevskiläiset, filosofisiin monologeihin intoutuvat henkilöt.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
Vastaa Viestiin