Kitinä

JonniParvo kirjoitti:

Bliss kirjoitti:Väritön, hajuton, mauton.

Mitä on muuttunut 26ssa vuodessa?

Vetelen tolloja turpaan herkemmin

Freshman highschoolissa, se "outo" suomalainen joka on parempi englannissa kuin jenkit (ne on tymiä äidinkielessä!), nörtti, uimari, siili pää leikkauksen jäljiltä (16.v. synttäreinä leikattiin), bandana-huivi vaihtoi päivittäin väriä Laiha.

Jonkinlainen wannabe - kultivoitunut älykkö. Tykkäsin koulunkäynnistä ja olin hirmu kiinnostunut kaikesta. Parhaiden kavereiden kanssa kilpailtiin arvosanoista (mä sain saksan kokeesta 10+++, kaveri vain 10++ !), katseltiin vain pitkää matikkaa lukevia poikia (koska lyhyen matikan lukeminen oli tyhmyyden merkki, ja tyhmyys oli kauhistus), keskusteltiin filosofiasta ja ratkottiin ihan tosissamme sellaisia ongelmia kuin esim. miten maailma on syntynyt tai onko jotain, ja jos, niin mitä. Harrastin klassista musiikkia, viihdyin kotona, halveksin syvästi kännihakuista juomista.
Joissain asioissa olin järkyttävä konservatiivi, esitin esim. naisten armeijaan päästämisestä tai siitä onko homoseksuaalisuus normaalia mielipiteitä, jotka nyt nolottaisivat, ellen työssäni olisi oppinut että konservatiivisuus on teinien perusolotila ja sille pitää vähän antaa armoa.
Kuitenkin, jos tapaisin 16-vuotiaan AJ:n nyt, tykkäisin hänestä, koska hänen kaltaisensa opiskelumyönteiset etupulpetin tytöt tekevät opettajien työstä kivaa.

edit

Tamahan on hauska ketju. Metin sita juuri eraan kaverin kanssa paivana muutamana. Tulin siihen tulokseen muistellen, etta olin epavarmempi kuin nyt ja siksi hiukan varovainen ja ulospain viileampi ja lisaksi olin tietenkin paljon kokemattomampi. Olin nopeampi liikkumaan kuin nyt (yllatys yllatys) ja juoksin Cooperissa paljon. Ja naytin nuoremmalta. Minulla oli finneja, joskus paiseitakin. Ja erityiseksi juuri 16 vuoden ian tekee se, etta tein sen ensimmaista kertaa noin kuukausi ennen 17 ikavuottani lukiokaverini kanssa.
Han iski minut ihan tavispirskeissa. Naisten suhteen olin odottava, koska jostain syysta olin silloin suhteellisesti suositumpi tyttojen suhteen kuin nyt. Johtunee siita, etta olen nykyaan myos paikallani paljon. Tama prinssina tyttojen odottelu, kun se pitkaan oli tuloksellistakin, johti siihen, etta kun ikaa tuli, mina kayttaydyin aika lailla samalla tavalla ja sitten naiset olikin jo aikuistuneet ja odottivat selkeaa pokausta. Vielakin minulla on jonkinlainen metsastysvaikeus. Ja ikahan myos tekee sen tai vanheneminen, ettei tytot ole niin hupakoita enaa selvana ottamaan kontaktia.

Minun alkoholinkaytossani ei ole mitaan eroa 16 vuotiaaseen. Sensijaan nyt jos eksyn vahingossa lihatiskeille tai laivoille niin humalaiset naiset kylla kiinnostuvat. Silloin joskus ei juurikaan. Olin aika lahelle urheilunuorukainen, en polttanut silloin enka nyt. Matkustelin vahemman koska olin lapsi. Tai siis vanhempien kanssa kylla. Olin henkilokohtaisesti koyhempi silloin kuin nyt.
Minulla oli tukkaa silloin ihan hivenen enemman kuin nyt. Painoa minulla on noin 6 kiloa enemman kuin silloin ja suurin piirtein olin samanpituinen kuin nyt. Ehka sentin pari lyhyempi.
En ymmartanyt maailmaa kuten nyt, erityisesti kokonaisuuksien hahmotus oli paljon vaikeampaa kuin nyt. Minulla oli silloin parempi kunto, mutta olin kuitenkin liikkujana raakile. Olin silloin jo aika hyvaa tasoa oleva tennispelaaja, enka taidoissa paljoa enaa parantunut, NYYH.
Minun muisti-ja opiskelukykyni olivat paremmat EHKA silloin! Ainakin halu opiskella oli suurempi. Sitten olin jotenkin hirvean paljon kiinnostunut seksista ja tyttojen tisujen tai jopa sien itsensa nakeminen tuotti silloin suunnattomasti enemman reaktiota. Tama johtunee lisaantyneesta netti yms. tarjonnasta.
Silti seksihalut ovat ihan samatkin ja tissihulluna innostun aina nahdessani suloja.
Minulla ei ole vielakaan pahoja sairauksia ollut, mutta kyllakin selka ja pemppu vasyvat nopeammin. palautuminen on huomattavasti hitaampaa.
Elokuvia en ymmartanyt silloin laheskaan tarpeeksi. Nyt katson ne ihan eri silmalla.
Aivan! Silloin en ajanut autoa enka pelannut golfia! Enka varsinkaan tajunnut etta joskus kirjoittaisin tallaiseen laitteeseen ja Kitinaan niin etta joku haluaa kirjata etta haluaa norata minut! MUTTA tama asia on vain kasvattavaa ja katson sen jopa hyodylliseksi kun en sita ole IRL juurikaan kohdannut! Kummassa ovat ihmiset rehellisia?

Nyt unten maille! Norskipoika sitten voitti! Han on upea urheilija, alkaa vain surko Terojen puolesta!Mina en itse ikina ole heittanyt tosimielessa keihasta mutta sen tiedan myos etta tuo toisen Teron yliastuminen ja kaatuminen juuri mahdollisti tuon viimeisen repaisyn! Mutta tuollainen on erittain riskialtista. Siina jyllaavat valtavat voimat ihmisen arkaa kehoa vastaan!! Hyva Suomi ja Terot ja Teemu!!!!

Stadinarskalainen
Ehka yhteiskuntakelpoinen kulkija kummallinen

NegaDuck kirjoitti:Aika näsäviisas olin.

Lisäisin vielä, että heikkoitsetuntoinen näsäviisastelija. Mikä on aika paska yhdistelmä. Eli kanssaihmisiä todella paljon ärsyttävä sekoitus alemmuus- ja ylemmyyskompleksia.

Osa särmistä (jotkut kutsuvat näitä "persoonallisuudeksi") lienee jo lohjennut pois törmäyksissä todellisuuden kanssa. Sitten kun on kulunut ympäripyöreäksi, mahtuu lopulta siitä pyöreästä aukosta.

Koulussa oli muutama aine jotka kiinnosti. Muilla tunneilla sitten mietin milloin mitäkin. Ja herätin tunneilla paheksuntaa juttelemalla kavereiden kanssa. Urheilin, saavutuksena SM (ei siellä pervåt) -kisoissa hopeaa. Bilsan tunnilla mitattu keuhkojen tilavuus oli litran suurempi kuin seuraavaksi suurin, oli juoksussa piirinmestari. Ja yli 100% suurempi kuin luokan poikien/miehien pienimmät. Urheilu vei paljon vapaa-aikaa ja leireillä näki monien lajien aikuisten Suomen huippuja. Mutta bilettämään ja tyttöjen luona juoksemaan onneksi ehti välillä. Kavereita oli paljon. Osaa näkee tai kuulee vielä nykyäänkin viikottain.

Mun teiniangsti oli paljo aiemmin, olin selkeesti jo rauhottunu. Seurustelin, kavereita oli paljon, joista turhimmat tippui matkanvarrella pois. Muistan vieläkin päivän 16.6, jolloin tuli tieto, että oon saanu koulupaikan, jonne oli iso läjä hakijoita.. Muistissa myös eka koulupäivä, uus koulu ja kaikki täysin vieraita ympärillä. Niistä tulikin sit ehkä parhaat seuraavat 4 vuotta, joista viimesenä mulla oli nyytti kainalossa. Matkassa kulkee edelleen sieltä saatu paras ystävä.
Himasta oli kauhea hinku pois, muutinki täytettyäni 17v. Mitään en kadu ja todistin kaikille myös pärjääväni omillani.

daddykillkill kirjoitti:[
Te siis tiedätte jo sukupuolen?

Joo. 3:lla eri ultralla varmistettiin, että nakki siellä heiluu jalkojen välissä.

16-vuotias dumis pelas fudista ja kuunteli gunnareita & ac/dc:ta. Pikku D myös pukeutui lähes ainoastaan verkkareihin ja lenkkareihin, hiukset ajettiin kun ne taas tuli silmille fudista pelatessa. Koulussa dumis teki pakollisen, koska sisällä oleminen ei ollut dumiksen juttu. Viikonloppusin ryypättiin kavereiden kanssa kallion puistoissa.

Aika helvetin urpo.

Pimeissä pienissä huoneissa tuijotteli kopion kopion kopioita leffoista, sunnuntaisin ropetteli, kävi nostelemassa painoja ja leikkimässä pyjamassa.

Pukeutui yleensä neonkeltaiseen hawaiji-paitaan, rikkinäisiin farkkuihin ja karmeuden huipuksi omisti pitkän permanentatun letin.

Koulussa ei pärjännyt, paitsi historiassa.

Pelkäsi tyttöjä.

Kuten huomaatte, muutosta ei ole tapahtunut juurikaan.

Bluntly kirjoitti:karmeuden huipuksi omisti pitkän permanentatun letin

Olin ihan samanlainen kuin nyt. Ihmiset eivät pohjimmiltaan muutu teini-iän jälkeen.

Juoksin baarissa minkä kerkesin ja silti olin hyvää vauhtia päätymässä yhden kusipään tossun alle. Jos tapaisin niin sanoisin että arvosta ny hyvä tyttö itteäs vähän enempi, elä nuoruuttas ja pidä kiinni omista intohimoistas.

pikkuego kirjoitti:

Bluntly kirjoitti:karmeuden huipuksi omisti pitkän permanentatun letin

masa kirjoitti:3:lla eri ultralla varmistettiin, että nakki siellä heiluu jalkojen välissä.

Masa hei, jos poika näyttää olevan mallia "hung like a horse", se on kyllä napanuora. Ikävä kyllä

sivustahuutaja kirjoitti:Olin ihan samanlainen kuin nyt. Ihmiset eivät pohjimmiltaan muutu teini-iän jälkeen.

Koko ajan miettimässä uutta matkaa tai seikkailua, opiskelemassa ja duunissa yhtä aikaa.

Lukiolainen, joka ei erityisemmin tykännyt koulusta ja lintsasi niin paljon kuin pystyi sillä lailla ettei tullut seuraamuksia. Pärjäsin kuitenkin ihan hyvin. Lukemista enemmän kiinnostivat lukioajan legendaariset kotibileet. Olin vuotta edeltävästi lopettanut pitkäaikaisen hevosharrastukseni ja aloittanut tutustumisen baarielämään. Vielä idealistisempi olin ja mustavalkoisempi kuin nykyään. Jonkin verran ujo olin ja oikeastaan samalla lailla valikoiva kaveripiirin suhteen kuin nykyäänkin, pintasosiaalisuutta en hallinnut silloin senkään vertaa kuin nykyään osaan jo tarvittaessa feikata. Hyvää vauhtia itsenäistymässä ja vanhemmatkin olivat jo oppineet, ettei liikoja neuvoja tai kyöräämistä kaivattu, hoidin asiani itse mieluummin. Perusluonne lienee pysynyt aika samana, joskin toivoakseni jotain kehitystä on sentään tapahtunut.

Olin ujo, epätoivoinen, pahasti akneinen ja tunsin itseni tyhmäksi. Olin vastuuntuntoisempi kuin nykyään ja käytin aina samoja ahdistavia vaatteita. Vapaa-ajalla viiltelin käsivarsiani. Kesälomalla olin ensimmäistä kertaa lähellä sekoamista, oma olemassaolo kauhistutti liikaa. Minulla oli yksi ystävä, jota yritin vältellä aina kun mahdollista. 16-vuotiaana kiinnostuin myös elokuva-arkiston toisenlaisista, erilaisista elokuvista.

Olin raitis.

Olin kiltimmästä päästä. Uimaopettaja Haukilahden rannalla ja Espoonlahden uimahallilla. Perjantaisin kävin mielummin salilla kuin dokaamassa, vaikka tuli sitä aika paljon juotuakin. Liikkuminen hoitui kesät ja talvet mopolla, kunnes se varastettiin ja ostin fillarin. Keskiarvo oli n. 9 ja koulunkäynti maistui koska olin hyvä opettelemaan asioita ulkoa. Löysin ekan "oikean" tyttöystävän, joku oli jonkin sortin taiteellinenboheemivegetaristi. Tunki purkkaa mun suuhun ennen kuin suostui pussailemaan jos olin syönyt kanaa tai lihaa. Suhde kestikin kokonaisen kuukauden. Olin myös innokas seinä-/kalliokiipelijä. Ei ollut riemulla rajaa kun Salossa onnistuin luonnonkalliolla kiipeämään kohtaa jota ei Mont Blancin kiivennyt mies pystynyt nousemaan.

En varsinaisesti kadu mitään sen aikaisia juttuja. Olisin toki voinut olla tietyissä tilanteissa hieman rohkeampi ja pyytää Lottaa treffeille, mutta kaikkeahan ei voi saada. Tarjoaisin itselleni bissen jos tulisin itseäni vastaan.

Olin tervehenkinen urheilijanuori. Elämä kulki väliä koulu-jäähalli-oma sänky ja lisäks piti ehtiä lenkittää koira aina jossakin välissä. Joskus harvoin harkka-aikataulu salli myös osallistumisen joihinkin bileisiin, mutta silloin oli yleensä niin väsynyt että nukahti suunnilleen puolilta öin kuitenkin.