Minuus?
Lähetetty: 17.10.2005 3:41
Olen miettinyt usein millainen on minun minuus. Kuka minä oikein olen? Pystyttekö te kertomaan asioita omasta itsestänne? Millainen on päänne sisältö?
Yleisesittely:
Toisinaan saatan olla hieman teennäinen ja epäaito. Yhden ihmisen kanssa pystyn yleensä puhumaan paremmin ja paljonkin löpisen. Porukassa en pysty oikein "pysyyn mukana jutteloissa". Heitän joskus muutaman kommentin sekaan, jos ehdin suuni avaamaan.
Lauleskelin Bruce Bringsteeni biisejä ja tirautin karvaita kyyneleitä, mutta itse succekstiolla pidin homman hallussa, että lastauspaikalle eivät ihmettele. (älköön kuitenkaan kukaan luulko, että osaisin laulaa) Minulla on aika kova itsesuccestio ja pystyn taivuttaan tunteen pois mielestä.
Joku ihminen tai ajatus saattaa nostaa tunteen taas takaisin pintaan. Varmaan muutkin pystyy sil viisii ajattelemalla muita asioita sulkeen tunteita pois vaivaamasta tai unohtaa hankalia asioita keskittymällä muihin toimiin.
Meillä jokaisella on varmasti jonkilainen Luomisprosessi käynnissä jatkuvasti. Entistä poistuu ja uutta tulee tilalle ja systeemi hieman muuttuu.
Omaa persoonallista sekoilua "päässä sisällä":
Minulla ei ole oikein ollut sellaista vahvaa minuutta. Jonkinlaista hajoilemista uudelleen kokoamista ja kokoontumista on ollut tämä mun pään sisäinen elämä. En halua kohdata tiettyä hankalaa oloa ja pyrin siitä pois rakentamalla korvausta asialle. Olen kokoajan rakentamisprosessissa, jossa kohtaan samanlaisia kiertosysteemejä. Pystyn tietyllä tavalla tekemään itsestäni, jonkinlaisen.
Löydän mitä ihmeellisempiä tunteita.
Haluaisin olla vaan normaali ja sitten pysyn olemaankin, kun en ole yksin omissa ajatuksissa vaan vuorovaikutuksessa pystyy olemaan normi ja sen jälkeen pitkän aikaa. Joskus tuntui siltä, että minulta on ihan pohja pois ja tyhjyydyn tunne oli aika kammottava. Sen jälkeen olen rakentanut, jonkinlaisen oman pohjan, mutta se tuntuu aina hajoavan. Ja sitten hajoan rakennelmistani ja itken helvetisti. Sitten minusta tuntuu todella vapaalta aivan, kun olisin uskoon tullut. Kaikki on jotenkin seesteistä.
Rakastan ihmisiä yli kaiken ja luulen ainakin myös olevani empaattinen. Ainakin toivottavasti.
Häpeen tätä jo, mutta tälläinen minä olen... Ai helvetti, tämä viimeinen lause sai silmiin puhtaat kyyneleet. prkl. Itken. menen nukkumaan
Yleisesittely:
Toisinaan saatan olla hieman teennäinen ja epäaito. Yhden ihmisen kanssa pystyn yleensä puhumaan paremmin ja paljonkin löpisen. Porukassa en pysty oikein "pysyyn mukana jutteloissa". Heitän joskus muutaman kommentin sekaan, jos ehdin suuni avaamaan.
Lauleskelin Bruce Bringsteeni biisejä ja tirautin karvaita kyyneleitä, mutta itse succekstiolla pidin homman hallussa, että lastauspaikalle eivät ihmettele. (älköön kuitenkaan kukaan luulko, että osaisin laulaa) Minulla on aika kova itsesuccestio ja pystyn taivuttaan tunteen pois mielestä.
Joku ihminen tai ajatus saattaa nostaa tunteen taas takaisin pintaan. Varmaan muutkin pystyy sil viisii ajattelemalla muita asioita sulkeen tunteita pois vaivaamasta tai unohtaa hankalia asioita keskittymällä muihin toimiin.
Meillä jokaisella on varmasti jonkilainen Luomisprosessi käynnissä jatkuvasti. Entistä poistuu ja uutta tulee tilalle ja systeemi hieman muuttuu.
Omaa persoonallista sekoilua "päässä sisällä":
Minulla ei ole oikein ollut sellaista vahvaa minuutta. Jonkinlaista hajoilemista uudelleen kokoamista ja kokoontumista on ollut tämä mun pään sisäinen elämä. En halua kohdata tiettyä hankalaa oloa ja pyrin siitä pois rakentamalla korvausta asialle. Olen kokoajan rakentamisprosessissa, jossa kohtaan samanlaisia kiertosysteemejä. Pystyn tietyllä tavalla tekemään itsestäni, jonkinlaisen.
Löydän mitä ihmeellisempiä tunteita.
Haluaisin olla vaan normaali ja sitten pysyn olemaankin, kun en ole yksin omissa ajatuksissa vaan vuorovaikutuksessa pystyy olemaan normi ja sen jälkeen pitkän aikaa. Joskus tuntui siltä, että minulta on ihan pohja pois ja tyhjyydyn tunne oli aika kammottava. Sen jälkeen olen rakentanut, jonkinlaisen oman pohjan, mutta se tuntuu aina hajoavan. Ja sitten hajoan rakennelmistani ja itken helvetisti. Sitten minusta tuntuu todella vapaalta aivan, kun olisin uskoon tullut. Kaikki on jotenkin seesteistä.
Rakastan ihmisiä yli kaiken ja luulen ainakin myös olevani empaattinen. Ainakin toivottavasti.
Häpeen tätä jo, mutta tälläinen minä olen... Ai helvetti, tämä viimeinen lause sai silmiin puhtaat kyyneleet. prkl. Itken. menen nukkumaan