Kitinä

Yönmustaritari kirjoitti:

Geetzu kirjoitti:En ois tykännyt jos kosinta ois mätkähtäny screenille IFK-Jokerit -matsin erätauolla. Tunnusti harkinneensa.

Noooh. Et olis kuitenkaan kieltäytynyt täh?

Dumari kirjoitti:Höh, missei tykkää? Ei tajua, lätkää ja kosimista.. sitten voisi juoda vielä oluet kosinnan kunniaksi! (tai vaihtoehtoisesti pärseet, jos tulee päkit!)

Siinä ois ollu semmonen nolostelu kai oleellisesti mukana... Hmmh, en tiedä. Tietenkään en olis kieltäytyny mut ehkä äijä pelkäs, että olisin voinutkin, kun fiksusti muutti taktiikkaansa... Oishan se nyt ollut nolompaa saada pakit muutaman tuhannen ihmisen edessä kuin kahden kesken hotellihuoneessa.

Tosiaan, oli meilläkin puhuttu asiasta jo silloin vuosia sitten ja vähän tämänkin vuoden puolella. Tuli kuitenkin yllätyksenä ja juuri tuollaisesta tavasta jo pikkutyttönä haaveilin. Vaikka muuten olenkin enempi semmonen "lätkää ja bissee kundiporukalla, kiitos" -tyttö. Tommonen julkinen kosinta ois voinu tulla kyllä kyseeseen jos olisin sen "joutunut" itse jossain vaiheessa tekemään. En missään nimessä olisi lähtenyt semmoselle "miksetkosimuaetsaatanasitrakastakaan" -linjalle, tai oletan etten olisi... Joko naidaan tai ei naida, mitä sitä venkslailemaan.

Elppis kirjoitti:Vähän lisäkysymystä: Kuka maksaa teidän mielestänne häät? Morsiamen vanhemmat, hääpari, suku.... ?

Tarkoitit varmaan edellisessä viestissäsi, että muistat kosinnan about normit vuoden pari ennen kuin ero tulee? Ja totta kai morsiamen suku maksaa häät, koska morsian sitä hulluutta (prinsessapvä kaikkine naurettavine pelleilyineen) haluaa. Se joka haluaa, maksaa, eikös tämä ole yksinkertaista ratio(a)naalista ajattelua?

Dumari kirjoitti:Luultavasti ainakin puhuisin asiasta ennen kosintaa, jolloin olisi selvillä toisen ajatuksista.

Kosinta varmaan kannattaa muutenkin suorittaa sellaisessa elämäntilanteessa, jossa on jo selvillä toisen tuntemuksista ja toiveista tulevaisuuden suhteen.

Tiedän useammankin pariskunnan, jotka ovat kihlautuneet sillä asenteella, että ei tässä olla naimisiin menossakaan, että kihlaus riittää. Yhdessä kotimaisessa tv-sarjassakin puhuttiin "kihloihin pyytämisestä" kosinnan sijaan. Minulle kihlaus on lupaus tulevasta avioliitosta, eikä mikään varausrengas, joka jätetään toiselle siksi aikaa kun harkitaan, että halutaanko sitä sitten naimisiin vaiko eikö.