Kitinä

Jokainen normaali ihminen ihastuu vastakkaisen sukupuolen immeisiin jollain tasolla jokaisen normaalin pidemmän parisuhteenkin aikana. Ihastumisentunteita ei voi päättää. Sen voi päättää pettääkö. Joten vastaus on itsestäänselvä.

Kyllä mä ottaisin edelleen sen pettämisen mieluummin kuin sen että puoliso kuolinvuoteellaan tunnustais että aina on naapurin Liinaa rakastanut mutta kun Liina ei sitä huolinna.

Toisaalta, ihastumiset joille ei tee mitään, menevät yleensä ohi. Mutta jos eivät menekään?

EW:n kanssa olen eri mieltä siitä, että voi olla samaan aikaan rakastunut sekä omaan puolisoonsa että ihastunut/rakastunut johonkin muuhun. Aivokemiamme sanoo, että rakastunut voi olla vain yhteen kerralla. Rakastaminen on asia erikseen.

Manaaja kirjoitti:Jokainen normaali ihminen ihastuu vastakkaisen sukupuolen immeisiin jollain tasolla jokaisen normaalin pidemmän parisuhteenkin aikana.

No ei ne kaikki edes ihastu. Suurin osa varmaan, mutta ei kaikki.

No kyllä pettäminen ahdistaa enemmän, mutta ihastuminen on sikäli vaarallisempaa, että se kaiketi usein johtaa juuri pettämiseen.

Mutta jos on pettänyt niin arvelisin useimmissa tapauksissa olevan kysymyksessä myös vähintään ihastumisen, varsinkin jos pettäjä on nainen.

Erittäin kamalia tekoja toiselle ihmiselle molemmat. Ihastuminen tosin voi olla luonteeltaa hauskaa, sellaista luonnollista ja "vaaratonta". Mutta kyllä sen huomaa.

Vastauksen antoi

STadINArsKA

Riippuu mistä roikkuu! Jos joka tapauksessa rakastaa omaa kultaansa ja kokee edelleen vetoa, ei se ole kovin tuhoisaa ihastua vähän enemmänkin johonkin toiseen, jos se ei johda pettämiseen. Jos se taas johtaa pettämiseen tai siihen, että tunteet omaa kultaa kohtaan laimenevat, niin se on tuhoisampaa kun pelkkä tunteeton pettäminen.

Pettämistä pidän sillä lailla pahempana, että ihminen voisi itse vaikuttaa siihen. Ihastumisellehan ei oikein mitään voi.
Silti ihastuminen pahassa tapauksessa on suhteelle vaarallisempaa!