Isi, isä, isukki vai se paskiainen

Ihmissuhdeasiat ja lemmekkäät jutut
Quinevere

Isi, isä, isukki vai se paskiainen

Viesti Kirjoittaja Quinevere »

Tästä ei taida pystyä oikein hyvää äänestystä vääntämään, mutta katsotaan jos muuten saisi keskustelua aikaan. Voi olla että menee liian henkilökohtaiseksi, jotta kukaan tykkäisi enempiä avautua omistaan, mutta voihan aiheesta keskustella yleisemmälläkin tasolla.

Mulla on jostain syystä kertynyt lähipiiriin ja ystäväpiiriin aika paljon niitä paskiaisia. Eipä sillä, ettäkö kukaan vanhempi olisi täydellinen, mutta hyviä äitejä kyllä näyttää riittävän, joten...

Oma isäni oli tuurijuoppo. Joi 2-3 viikkoa ja oli 4-6 viikkoa täysin selvinpäin. Hän kuoli vajaat neljä vuotta sitten äkisti, ei suoranaisesti viinaan, mutta keuhkokuumeeseen, jota ei varmasti olisi edes saanut ilman edeltävää ryyppyputkea. Ollessani lapsi oltiin paljon yhdessä ja puhuttiin paljon. Isä opetti ajamaan fillarilla ja luistelemaan. Isä vei mua harrastuksiin ja olin paljon mukana hänen työmatkoillaan, ja mulla on paljon rakkaita muistoja niistä reissuista, ajettiin saaristossa, juteltiin. Osti mulle ruskean paperisen pussillisen tomaatteja matkaevääksi. Sain joskus oikein kinuttuani istua pakettiauton kattotelineillä kun se ajoi hiljaa hiekkateitä. Käytiin kesäisin vuokramökeissä Juhannuksen vietossa. Isä oli aina kannustava ja ylpeä minusta.

Sitten oli se toinen puoli. Kun ryyppyputki alkoi, se oli kuin vuorovesi, se vaan tuli, eikä siihen vaikuttaneet mitkään sovitut suunnitelmat. Siinä mielessä ei voinut luottaa. Onneksi vanhempani erosivat ollessani alle kouluikäinen, joten mun ei tarvinnut käytännössä koskaan elää isän kanssa samassa asunnossa kun hän joi. Jäi kuitenkin asumaan niin lähelle meitä, että käymään pääsi kävellen, eikä meillä muutenkaan ollut mitään virallisia tapaamisaikoja tyyliin joka toinen viikonloppu. Nähtiin luonnostaan paljon useammin. Teini-iässä tein isän kanssa diilin; ollaan tekemisissä silloin kun on selvinpäin, ja silloin kun on humalassa, niin ei olla. Toimi melko hyvin, tai oli ainakin paras mahdollinen vaihtoehto, kun ei kerran juomista yrityksistään huolimatta kyennyt lopettamaan. Oltiin edelleen läheisiä, puhuttiin asioista, käytiin sienimetsässä, pelaamassa sulkista, koiran kanssa lenkillä. Se olisi halunnut nähdä lapsenlapsia joskus. Ei ehtinyt. Mulla on kuitenkin kokonaisuutena hyvät muistot tällaisesta isästä, se ainakin tuki itsetuntoa ja oli kiinnostunut minusta, vaikka oli näin ongelmainen.

Lähipiiriini/ystäväpiiriini tuntuu valikoituneen joukko vielä omaakin isääni kummallisempia isiä. Kahdella isä häipyi kun lapsi oli vauvaikäinen, eivätkä tavanneet koskaan. Toinen näistä tiesi, että isä oli veturinkuljettaja, toinen ei sitäkään. Yhdellä taas isä oli ensinnäkin juoppo ja toiseksi häipyi käytännössä kuvioista vanhempien erottua pojan ollessa noin kymmenen ikäinen. Ei nimittäin saapunut sovittuihin poikansa tapaamisiin, josta poika veti johtopäätöksen ettei itsekään halua olla tekemisissä. Yhdellä isä veti kännissä äitiä jatkuvasti turpaan lasten nähden, ne ei kylläkään eronneet ja kuulemma ovat nykyään kuusikymppisenä onnellisempia. Yhdellä taas vanhemmat ovat yhdessä ja pintapuoliin kaikki kunnossa, ei väkivaltaa, eikä viinaa, mutta isä on aina arvostellut poikaansa tyyliin "arvasinhan ettei susta taaskaan ole mihinkään" ja sama peli jatkuu edelleen. Klassinen esimerkki itsetunnonnitistäjäisästä, joka on varmaan omasta mielestään kannustava. Yhden toisen ystävän isä taas hakkasi äitiä ja aika ajoin tuuppi ja kuristi tytärtäänkin. Niin, ja joi se myös. Yhdellä taas isä suurimmaksi osaksi hävisi kuvioista kun vanhemmat erosivat, otti yhteyttä lähinnä jouluna ja juhannuksena, ja antoi joululahjaksi Yves Rocherin ilmaisnäytepaketteja. Lisäksi näin tyttären ollessa aikuinen soittelee silloin tällöin arvostellakseen mm. hänen asumisratkaisujaan ja koiraharrastustaan. Muuten eivät pahemmin ole tekemisissä.

Tässäpä lähestulkoon tarinat niiden ihmisten isistä, jotka voin sanoa tuntevani hyvin. Tunnenko jostain syystä vain ihmisiä, joilla on paskoja isiä, vai ovatko sotavuosien kieppeillä tai pian niiden jälkeen syntyneet isät keskimäärin yleensäkin tuollaisia?
Tix

Re: Isi, isä, isukki vai se paskiainen

Viesti Kirjoittaja Tix »

Quinevere kirjoitti:Tunnenko jostain syystä vain ihmisiä, joilla on paskoja isiä, vai ovatko sotavuosien kieppeillä tai pian niiden jälkeen syntyneet isät keskimäärin yleensäkin tuollaisia?
Kyllä. Eivät.
Monsieur Manala

Re: Isi, isä, isukki vai se paskiainen

Viesti Kirjoittaja Monsieur Manala »

Quinevere kirjoitti:traumaattisia isiä.
Mulla ois pehmeä sohva täällä, haluaisitko ottaa mukavan asennon jossa on hyvä olla ja jutella vähän lisää? Voit myös ottaa jonkun itsellesi läheisen ja turvallisen pehmoeläimen mukaan.
elco

Re: Isi, isä, isukki vai se paskiainen

Viesti Kirjoittaja elco »

Monsieur Manala kirjoitti:
Quinevere kirjoitti:traumaattisia isiä.
Mulla ois pehmeä sohva täällä, haluaisitko ottaa mukavan asennon jossa on hyvä olla ja jutella vähän lisää? Voit myös ottaa jonkun itsellesi läheisen ja turvallisen pehmoeläimen mukaan.
Hermo näköjään palaa, kun tuli väärä määrä ääniä.
Monsieur Manala

Re: Isi, isä, isukki vai se paskiainen

Viesti Kirjoittaja Monsieur Manala »

elco kirjoitti:Hermo näköjään palaa, kun tuli väärä määrä ääniä.
Hmm, sekö selittää ketjusta toiseen juoksemisesi? Sori muru, lupaan ottaa sut ens kerralla mukaan. Eihän tällaista kiukuttelua jaksa aikuiselta mieheltä kuunnella exPerttikään.
Avatar
Madonna
Elämätön Kitisijä
Viestit: 276
Liittynyt: 11.09.2008 10:18

Re: Isi, isä, isukki vai se paskiainen

Viesti Kirjoittaja Madonna »

Hmm .. pikaisen vilkaisun mukaan .. oma isäni oli väkivaltainen alkoholisti, isänisä oli väkivaltainen alkoholisti, miehen isä oli väkivaltainen alkoholisti, veljieni isä oli ainakin alkoholisti, ... omien lasteni isä ei ole väkivaltainen ollenkaan eikä alkoholismiakaan näytä ilmenevän :D ja tuttavaperheitten isätkin vaikuttavat varsin oivallisilta isiltä, joten ehkä on päässyt polvet pojista paranemaan tai miten se nyt menikään.

Veikkaan että nykynaiset vähemmän sietävät ja helpommin eroon hankkiutuvat ainakin näistä yllämainittuja ongelmia omaavista kumppaneista.
bliss

Re: Isi, isä, isukki vai se paskiainen

Viesti Kirjoittaja bliss »

Mun isä tekee vaan liikaa töitä ja polttaa liikaa tupakkaa, ei mitään muita vikoja :]
Meidän suku on ilmeisesti poikkeavan normaalia, kun ei mitään häiriintyneitä tyyppejä ole.
nastamuumio

Re: Isi, isä, isukki vai se paskiainen

Viesti Kirjoittaja nastamuumio »

Vaikka oon sekä Espoosta että toisaalta kerrostalosta, mun isä on ja on aiemminkin ollut ihan normaali. Ei ole polttanut mun elinaikana kuin muutamia sikareita joskus nuorempana ja juonut aina hyvin vähän alkoholia. Siivousneuroottisuus ja kaaliruokien fanitus siinä lähinnä on ärsyttänyt, jos jokin.
Avatar
urpiainen
Kitisijä
Viestit: 16598
Liittynyt: 27.10.2005 17:37

Re: Isi, isä, isukki vai se paskiainen

Viesti Kirjoittaja urpiainen »

exPertti kirjoitti:
Quinevere kirjoitti:ovatko sotavuosien kieppeillä tai pian niiden jälkeen syntyneet isät keskimäärin yleensäkin tuollaisia?
Juttusi kuulostavat sellaiselta "kerrostaloporukan" menolta, joten olisin nuorempana tämän jäsentänyt.
Traumat ja käyttäytymismallit periytyvät aika marginaalisella perintöverolla. Sotilaiden lapsilla ei ole ollut helppoa - vaikkapa ennakoimattomasti yliläikkyvä ruumiillinen kuritus on noissa kodeissa ollut varmasti aika yleistä.

Toisaalta, oma isäni on syntynyt vasta v. 1950, ja ne ystäväni, jotka tunnen aivan pienestä pitäen, ovat myös aivan 40-luvun lopun tai 50-luvun alun isien lapsia. Toisin sanoen, kun ystävieni tapaan synnyimme 70-luvun puolivälissä, isämme olivat myös varsin sopivassa iässä osallistumaan meneillään olleeseen sosiaalis-poliittiseen kulttuurivallankumoukseen. Pyristelivät aika voimakkaasti irti perinteisestä, aika autoritäärisestä miehen- ja isänmallista pyrkien kohti puolihomoa pehmoisyyttä. Lapsuudestani en muista montaakaan ikonista kylmää, etäistä ja pelottavaa isää, vaan sellaisia innokkaasti halailevia, syli avoinna lähestyviä hahmoja, jotka esiliina päällä laittoivat meille ruokaa siinä missä äiditkin.

Kun nyt näillä vanhoilla lapsuudenystävilläni alkaa suurimmalla osalla olla omia lapsia, niin aika hyvin he ovat onnistuneet jatkamaan tämänsuuntaista mallia. Ovat arvioni mukaan osallistuvia ja tasa-arvoisia pehmoisiä hekin. Tosin näinä pätkätöiden aikana, kuitenkin ehkä hieman yllättävästikin, perinteiset paineet nimenomaan isästä perheen tulojen turvaajana ja materiaalisen hyvinvoinnin tuottajana näyttävät osuvan aika kovaakin moniin, tuottaen ehkä vähän 70-lukua vanhakantaisempaa perhetodellisuutta. Toinen aika yllättävä ilmiö on se, että siinä missä omat isämme pelasivat yhdessä meidän kanssamme puistoissa fudista, jääkiekoa, yms iloisessa sekamelskassa, nämä nykyisät vievät herkemmin lapsensa mahdollisimman kovatasoiseen joukkueeseen suorittamaan ja kilpailemaan mahdollisimman tavoitehakuisesti ja järjestelmällisesti.

Lainasin tuon Pertin aika tyypillisen ennakkoluulopurkauksen tähän mukaan sen vuoksi, että halusin taas tuoda esiin oman jopa vastakkaisen kokemukseni. Omat idylliset muistikuvani kun liittyvät nimenomaan Helsingin kantakaupunkiin kerrostaloineen. Sittemmin olen tietysti tutustunut myös aika erilaisesta taustasta tuleviin ihmisiin, ja ylemmän keskiluokan rivi- ja omakotitaloalueiden lapsien isissä olen tavannut paljon enemmän perinteisiä, kylmiä ja ankaria isiä joiden rooli on olla lähinnä pelättyjä auktoriteettejä. Toinen näitä isiä yhdistävä piirre on tietysti se, että olivat aikanaan immuuneja 70-luvun uudistusmielialalle.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
Avatar
Frederik Krueger
Kitisijä
Viestit: 3760
Liittynyt: 09.04.2008 10:49
Paikkakunta: Häslinki

Re: Isi, isä, isukki vai se paskiainen

Viesti Kirjoittaja Frederik Krueger »

Taitaa olla toistoa mutta menköön. Minulla oli isistä parhain. Lempeä, muut huomioonottava, mutta tarvittaessa tiukka ja päämäärätietoinen, kuten isän pitääkin olla. Mieleen muistuu vain pari tapausta jolloin koin häntä kohtaan erityisen negatiivisia fiiliksiä, mutta ne liittyivätkin enemmän omaan hankaluuteeni lapsena/teininä ja hänen puuttumiseensa hölmöilyihini. En lähtökohtaisesti löytänyt hänestä varsinaisia huonoja puolia. Oli absolutisti ja ehdoton tupakoinnin vastustaja, toisin kuin lapsensa (monikossa).

Mitä lähisukuuni katson, voittopuolisesti näyttäisi olevan ainakin päällepäin onnellisia perheitä ja hyviä isiä. En ole havainnut alkoholismia, väkivaltaa (tosin se ei varmaan usein kovin hyvin näykään perheen ulkopuolelle) jne.
Viimeksi muokannut Frederik Krueger, 03.11.2008 10:10. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Onko joku pissinyt mun muroihin?
Ylermi Ylihankala
Kitisijä
Viestit: 14928
Liittynyt: 22.09.2008 13:03

Re: Isi, isä, isukki vai se paskiainen

Viesti Kirjoittaja Ylermi Ylihankala »

Frederik Krueger kirjoitti:Mitä lähisukuuni katson, voittopuolisesti näyttäisi olevan ainakin päällepäin onnellisia perheitä ja hyviä isiä.
Ei mitenkään henkilökohtaisesti, mutta aihe on tabu ja elämä on yhtä suurta kulissia. Mutta itsellä on fiksu ja kunnollinen dädi. Olisi hän voinut tehdä vähemmän duunia ja olla polttamatta 30 vuotta askin päivässä, niin olisi huomattavasti terveempi. Ei traumoja.
Avatar
Frederik Krueger
Kitisijä
Viestit: 3760
Liittynyt: 09.04.2008 10:49
Paikkakunta: Häslinki

Re: Isi, isä, isukki vai se paskiainen

Viesti Kirjoittaja Frederik Krueger »

Ylermi Ylihankala kirjoitti:Ei mitenkään henkilökohtaisesti, mutta aihe on tabu ja elämä on yhtä suurta kulissia.
Totta ja tuohon viittasin itsekin puhuessani väkivaltaisuudesta, mutta toisaalta näen kyllä aika hyvin monien sisarusteni "päivittäiseenkin" elämään ja siihen millaisia viboja heillä tuntuu olevan välillään.
Onko joku pissinyt mun muroihin?
Avatar
Frederik Krueger
Kitisijä
Viestit: 3760
Liittynyt: 09.04.2008 10:49
Paikkakunta: Häslinki

Re: Isi, isä, isukki vai se paskiainen

Viesti Kirjoittaja Frederik Krueger »

urpiainen kirjoitti:Traumat ja käyttäytymismallit periytyvät aika marginaalisella perintöverolla. Sotilaiden lapsilla ei ole ollut helppoa - vaikkapa ennakoimattomasti yliläikkyvä ruumiillinen kuritus on noissa kodeissa ollut varmasti aika yleistä.
Varmasti? Lupaatko?

Koska olen iltatähti jonka isä oli syntymähetkelläni jo varsin iäkäs, olen sotilaan (sotainvalidin) lapsi. Hän ei kuitenkaan uskonut ruumiilliseen kuritukseen, enkä vanhemmilta sisaruksiltanikaan muista kuulleeni hänen koskaan olleen erilainen. Ainoa negatiivinen asia mitä olen hänestä kuullut oli että jossain vaiheessa kodissamme oli melkein joka päivä lähimetsien sienistä valmistettua keittoa tai muhennosta ruoaksi, koska rahaa oli niin vähän ja kaikesta piti säästää. Isäni kuitenkin vihasi yli kaiken exPerttiä.

Mutta tämä on tietenkin yksittäistapaus mikä ei millään tavoin sovellu laajempien stereotypioiden kumoamiseen, vähän niinkuin mamujen kohdalla.

EDIT: Pakollinen viittaus exPerttiin lisätty jälkikäteen.
Viimeksi muokannut Frederik Krueger, 03.11.2008 12:25. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Onko joku pissinyt mun muroihin?
Rouva Pupu

Re: Isi, isä, isukki vai se paskiainen

Viesti Kirjoittaja Rouva Pupu »

Mä tykkään että mulla on ihQ isukki. Paljon ollaan yhdessä hommia tehty; tutustuttu luontoon, käyty kalassa jne. Ainoot viat taitaa olla poliittinen kanta ja sitten tuo naistenmiehisyys, tosin nyt se on jo vanhalla iällä rauhottunut ja asettunut aloilleen, eikä se sinällään ole koskaan mua haitannut mut naisii on saattanut :) Luonteeltaan suhteellisen samanlainen kuin itsekin, joten vilkkailta keskusteluilta ja tyhmiltä kysymyksiltä ei voi välttyä :h:
Rouva Pupu

Re: Isi, isä, isukki vai se paskiainen

Viesti Kirjoittaja Rouva Pupu »

Frederik Krueger kirjoitti: Mutta tämä on tietenkin yksittäistapaus mikä ei millään tavoin sovellu laajempien stereotypioiden kumoamiseen, vähän niinkuin mamujen kohdalla.
Tähän sopiikin isukin ja mun iänikuinen ruokakeskustelu, semmonen pari kertaa vuodessa kun tavataan välimatkoista johtuen:

Isukki: ootko sä semmonen... semmonen... semmonen rasisti. Ei me olla ainakaan semmoseks sua kasvatettu.
Minä: Joo, just suunnittelen Hitlerin patsasta siihen sun Leninin viereen.
Avatar
nowaysis
Kitisijä
Viestit: 6126
Liittynyt: 26.05.2006 10:01
Paikkakunta: Bunnytown
Viesti:

Re: Isi, isä, isukki vai se paskiainen

Viesti Kirjoittaja nowaysis »

Mun isi oli tosi hyvä kun olin lapsi, teininä vähän ehkä hukassa mun kanssa, sit toki se ei ihan ajatellu mun menevän naikkariin, tulevan äidiksi ja eroavan noin nuorena, mutta nyt näistä ylipäästyään tuntuu olevan ihan ok balanssissa mun kans :)

Äitiä naurattaa, kun vieläkin joskus huudan "ISIIII!!", mutta sanoin että se on mun oikeus. Snadia taipumusta pyrkiä vaikuttamaan liikaa mun elämään, mutta nykyisessä elämäntilanteessa ei onneksi onnistu :)

Fiksu mies ja paljon kokenut, kunnioitan suuresti, paitsi silloin kun se käy mun hermoille. Meidän keskustelut on äitin mielestä jotain nokittelua tai riitelyä, eikä äiti aina pysy kärryillä meidän sarkastisissa jutuissa. Vanhemmiten huomaan itsessäni paljon samoja piirteitä, ei täysin toivottuja mutta kai rutiinit ja tarkkuus(myös siis erityisesti siivoamisen suhteen) ovat toisaalta myös positiivinen muutos ellun kana -mentaliteetissani.

Tykkään kyl, mut viikko saman katon alla alkaa tehdä hulluksi. Minusta tämä tapaus oli parhaimmillaan pikkulasten isänä, huolehtiminen ja innostuneisuus kaikenlaiseen touhuamiseen saavat luonnollisen "purkautumiskanavan", eikä lapsi koe sitä rasittavana päsmäröintinä. Lapsuudesta jäi vahva tunne siitä, että isin kanssa ei tarvi koskaan pelätä mitään. Se oli hyvä pohja se. Aikuisena taas näkee isän sinä inhimillisen vajaavaisena olentona, mikä se on koko ajan ollutkin. Mutta lapsille superiskä :h:
Prepare for the worstest.
Avatar
Riemumieli
Kitisijä
Viestit: 6023
Liittynyt: 20.08.2005 23:12
Paikkakunta: Vantaa

Re: Isi, isä, isukki vai se paskiainen

Viesti Kirjoittaja Riemumieli »

Isäni oli tietysti maailman paras isi. Vaikeasta lapsuudesta (väkivaltainen perhe, viinaa, väkivaltaa ja muuta asiaan kuuluvaa) ja sen seurauksista huolimatta lempeä ja kannustava Tosimies (TM). Olisi vain voinut vaatia lapsiltaan enemmän, niin olisimme oppineet korjaamaan esim. autoja. :D

Kun kävelimme eilen pikkuprinssin kanssa läheiselle leikkikentällä, jossa hän laski tohkeissaan liukumäkeä, niin tuli mieleen, että jos ukillekin voisi pojanpoikaa esitellä. No varmaan tuolta pilvenreunalta tarkkailee tilannetta.
:dream:
Paras päivä ikinä.
daddykillkill

Re: Isi, isä, isukki vai se paskiainen

Viesti Kirjoittaja daddykillkill »

Oma isäsuhde jossain määrin ongelmallinen, nykyisin onneksi vain hieman etäinen. Nythän tässä on tilaisuus asioiden "polviparantamiseen" kun itse on isä toiselle.
Dumis

Re: Isi, isä, isukki vai se paskiainen

Viesti Kirjoittaja Dumis »

Eipä ole pahemmin näkynyt, joten valitaan se paskiainen.
ninnithequeen

Re: Isi, isä, isukki vai se paskiainen

Viesti Kirjoittaja ninnithequeen »

Tunnen montakin, jotka eivät halua edes tavata isäänsä.
Itse olin ihan isin tyttö pikkasena, ja taidan olla vieläkin vaikka välillä vähän myrskyää :D Tempperamentti ja huumorintaju ovat isiltä kyllä peräisin, ihan varmasti...
Avatar
Madonna
Elämätön Kitisijä
Viestit: 276
Liittynyt: 11.09.2008 10:18

Re: Isi, isä, isukki vai se paskiainen

Viesti Kirjoittaja Madonna »

Vaikka oma isäkokemukseni näyttääkin tuollaisena "väkivaltainenalkoholisti" muotoisena pahalta, niin täytyy lisätä siihen että todella rakas oli ja monesti se aito tuki ja turva, herkkä ja hieno ihminen jossa olisi ollut potentiaalia vaikka mihin!!

Erotan kyllä alkoholin ja alkoholismin isyydestä ja ihmisyydestä, niin että kaikesta huolimatta taisin jo pienenä nähdä osan sitä ihmistä siellä kaiken paskan alla ja jos meille olisi suotu enemmän aikaa tutustua, olisin varmasti nähnyt paljon enemmänkin.

Ikävä on aina välillä mutta näen isäni itsessäni ja itse asiassa myös lapsissani ja koetan antaa lapsilleni jotain siitä hyvästä minkä koin saavani isältäni, kaikesta huolimatta, ja välttelen sitä minkä tiedän olleen isäni ja minun suhteessa sitä pahaa ja traumatisoivaakin.
Avatar
urpiainen
Kitisijä
Viestit: 16598
Liittynyt: 27.10.2005 17:37

Re: Isi, isä, isukki vai se paskiainen

Viesti Kirjoittaja urpiainen »

Frederik Krueger kirjoitti:Varmasti? Lupaatko?
Mutta tämä on tietenkin yksittäistapaus mikä ei millään tavoin sovellu laajempien stereotypioiden kumoamiseen
Joo, minun ei olisi pitänyt kirjoittaa noin. Mitään kuritustilastoja minulla ei ole esittää, mutta siitä kyllä on näyttöä, miten sotakokemus traumauttaa ja siirtyy aika helposti ongelmiksi ja etäisyydeksi perhesuhteissa. Poikkeuksia toki on - oma isoisäni oli sitä ikäluokkaa, joka kutsuttiin asepalvelukseen kesällä 1939 ja päästettiin siviiliin 6 vuotta myöhemmin. Harvinaisen lämmin ja lempeä mies. Kuvaavaa, että toisin kuin 40-luvulla syntyneillä sukulaismiehilläni, isoisä oli hyvinkin samoilla linjoilla kanssani keskustellessani hänen kanssaan valinnastani mennä sivariin armeijan sijaan. Mutta muuten, kommentoidakseni tuota Q:n alkuperäistä arvelua 40-luvun lasten ongelmista, niin kyllähän tunnelma jo 50-luvulla oli paljon valoisampi. Sodasta oli jo aikaa, Helsingin olympialaisten myötä Suomi ikäänkuin hyväksyttiin takaisin kansojen yhteyteen, sotakorvaukset saatiin hoidettua, NL palautti Porkkalan, talous ja elintaso kohisivat kivasti ja Urho I Suuren menestyksekäs valtakausi alkoi.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
Avatar
Georgina
Kitisijä
Viestit: 3302
Liittynyt: 23.12.2005 22:36

Re: Isi, isä, isukki vai se paskiainen

Viesti Kirjoittaja Georgina »

Quinevere kirjoitti:Tunnenko jostain syystä vain ihmisiä, joilla on paskoja isiä, vai ovatko sotavuosien kieppeillä tai pian niiden jälkeen syntyneet isät keskimäärin yleensäkin tuollaisia?
Mun tuttavapiirissä on enimmäkseen 40-50 luvulla syntyneitä isiä joista oikein muistelemalla muistelen että yhdellä kaverilla isäsuhde on ollut jollain lailla ongelmallinen. Kolmella läheisimmällä ystävällä on kaikilla ihan loistoisä, miehen isä on tosi mukava ja kunnollinen, ollaan hänen kanssaan tekemisissä päivittäin. Oma isä todella läheinen ja tyyppinäkin niin hyvä että viihtyisin ja arvostaisin hänen seuraansa vaikka ei isä olisikaan.

Aika jännä että sulle on sattunut noin paljon paskiainen kokemuksia kohdalle.
When my baby is good she is good, but when she is bad she's even better
Avatar
Riemumieli
Kitisijä
Viestit: 6023
Liittynyt: 20.08.2005 23:12
Paikkakunta: Vantaa

Re: Isi, isä, isukki vai se paskiainen

Viesti Kirjoittaja Riemumieli »

Eikös sitä sanota, että ihminen hakeutuu kaltaistensa seuraan? Hullujen lapset naivat hulluja, alkkisten alkkiksia, paskojen perheiden vesat hengaavat paskojen perheiden vesojen kanssa kiusaten muita, juoden ja rellestäen. Senpä takia ei-paskoista taustoista tulleilla tulisi olla mahdollisuus karsinoida paska esim. Suomenlahdelle uppoavaan lauttaan.
Paras päivä ikinä.
prosessi

Re: Isi, isä, isukki vai se paskiainen

Viesti Kirjoittaja prosessi »

urpiainen kirjoitti:Sittemmin olen tietysti tutustunut myös aika erilaisesta taustasta tuleviin ihmisiin, ja ylemmän keskiluokan rivi- ja omakotitaloalueiden lapsien isissä olen tavannut paljon enemmän perinteisiä, kylmiä ja ankaria isiä joiden rooli on olla lähinnä pelättyjä auktoriteettejä.
Minä olen taas viettänyt lapsuuteni rivi- ja omakotitaloalueella, mutten sielläkään ole törmännyt ensimmäiseenkään kylmään ja ankaraan isään, jonka rooli olisi ollut olla lähinnä pelätty auktoriteetti. Sen sijaan kyseiseltä alueelta kyllä löytyy tänäkin päivänä mm. iseistä ja pojista koostuva jalkapalloporukka, pulkkamäessä ja hiihtämässä käydään koko perheen voimin jne.

Näistä sinun asuinalueanalyyseistäsi tulee mieleen Mosaic-luokitus, johon aikoinaan jouduin vähän perehtymään, ja jonka käyttökelpoisuus herätti kysymyksiäni silloin erityisesti siitä syystä, ettei kukaan tuntemani ihminen sopinut ollenkaan omaan postinumerolokeroonsa. Yksittäiset poikkeukset olisivat olleet ihan hyväksyttäviä, mutta kun poikkeukset muuttuvatkin säännöksi, ollaan pahasti pihalla.
Vastaa Viestiin