Kitinä

oon aina kärsiny univaikeuksitsta, ehkä lähinnä nukahtamisvaikeuksista. Uni ei millään tule silmään, pahimillaan on pitäny vetää pari tabua vaikka lääkäri määräsi puolikkaan...

Nyt onneksi niitä ongelmia ei niin paljon ole paitsi jos pitää nukkua ilman miestä, on se jännä miten nopeasti siihen tottuu että joku nukkuu vieressä. Yksin nukkuminen on ihan jassosta. En edes muista koska viimeksi käytin lääkkeitä näihin vaikeuksiin... Onhan ne hyvä mielestäni olla olemassa, mutta eivät lääkkeet ole kuin tilapäinen ratkaisu ongelmiin. Inhottavaa vaan kun terveyspalveluita ei kunnalta saa ongelmiinsa jos ei ole akuuttia hätää. Kaikki kun on niin ylityöllistettyjä jne jne jne no joo ei siitä sen enempää...

Elimistö on sellainen mekanismi, mikä koko ajan yrittää tottua uudenlaiseen ympäristöönsä.

Jos ihminen on ryypiskellyt joka pe / la vuosikausia, ja yhtäkkiä joku vkloppu ei ryyppääkään, niin käykin niin, että elimistö saattaa olla aika virkku ja öisiä heräämisiä voi tulla useita.