Parisuhdepaskagallup muuttamisesta toiselle paikkakunnalle

[Tiikeriankka]

Eli siinä tapauksessa, että kaikki kehykset on kunnossa työpaikkaa ym. myöten. Minun mielestäni ei. Mutta olen puoltavan mielipiteenkin kuullut, se mokomakin kyyninen antiromantikko. Ja vielä nainen.

[tonttu8]

Ei munkaan mielestä. Itsekin tehnyt joskus niin.

[brona]

No ei tietenkään, voisin harkita toiseen maahankin muuttoa elämäni miehen perässä (jos sellainen olisi).

[Olivia J.]

Voisin muuttaa jos työpaikka ym. uudella paikkakunnalla hallussa, muuten vaikeampi sanoa...

[martza]

Kaikkea muuta. Se on paras ratkaisu, jos jompi kumpi pystyy muuttamaan toisen luo.
Tämä vaihe on mun suhteessa jossain vaiheessa edessä. Olen elänyt yli kaksi vuotta etäsuhteessa. Näemme joka viikonloppu ja asumme n. 50 km päässä toisistamme. Suunnitelmassa on, että ystävättäreni muuttaa luokseni n. vuoden päästä, kun hänen nuorempi lapsensa on päässyt koulusta pois. Totta kai tästä muutossa tulee muutamia ongelmia meille. Jatkaako hän vanhassa työssään ja silloin työmatkaksi tulisi 50 km per sivu vai etsiikö uuden työn. Löytääkö silloin koulutusta vastaavan työn tai yhtä mieleekkään kuin nykyisen. Kyllä tämä ratkaisu vaatii häneltä henkisiä ponnisteluja ja yritän olla kaikin keinoin hänen tukenaan.

[Patz]

No ei tietenkään, voisin harkita toiseen maahankin muuttoa elämäni miehen perässä (jos sellainen olisi).

Minäpä tein niin. Jätin duunin, asunnon, perheen, ystävät... Ja vitut se mikään elämäni mies ollut, kusipäinen paskanpuhuja korkeintaan.

Vuan suattaisinpa tehrä toistekkii...

[martza]

Minäpä tein niin. Jätin duunin, asunnon, perheen, ystävät... Ja vitut se mikään elämäni mies ollut, kusipäinen paskanpuhuja korkeintaan.

Vuan suattaisinpa tehrä toistekkii...

Voihan rähmä.... Mun mielestä sä teit ihan oikein ton muuton suhteen. Jos et olisi muuttanut, et olisi saanut selville, että miäs oli paskanpuhuja.
Mikä parasta, olet valmis tekemään sen uudestaan. Sulla on oikea ja positiivinen asenne.

[irmelianneli]

No ei tietenkään, voisin harkita toiseen maahankin muuttoa elämäni miehen perässä (jos sellainen olisi).

Minäpä tein niin. Jätin duunin, asunnon, perheen, ystävät... Ja vitut se mikään elämäni mies ollut, kusipäinen paskanpuhuja korkeintaan.

Vuan suattaisinpa tehrä toistekkii...

Just ihan samikset on käyny mullekin.

[Faghag]

Hyvä kumppanuus kestää senkin, että ei olla 24h/7pv/365 vuorokautta yhdessä. Sen verran aktiivinen ihminen olen, että viikonloppusuhde toimisi hyvin omalla kohdallani.

Kirjoittaminen ja lukeminen ovat hiljaisuutta vaativia harrastuksia. Vaikka olen sosiaalinen ja puhelias ihminen, rentoudun parhaiten yksin ollessani. Minun olisi vaikeaa olla suhteessa ihmiseen, joka ei ymmärrä tätä tarvettani. Annan myös toiselle tilaa ja kunnioitan sitä.

Toki muuttaisin vaikka toiseen maahan rakkauden perässä. Tosin en lähtisi taloudellisesti tyhjän päälle elämään toisen siivellä. Varmistaisin, että minulle olisi jotakin työtä/tekemistä tarjolla. Riippumattomana luonteena en osaisi olla "elättinä".

[Exsat]

Jos ei rakkauden perässä ole valmis muuttamaan, niin minkä sitten? Kun ihmiset kerran muutenkin ovat liikkuvaisia ja tutustuvat toisiinsa kuntien ja valtioiden rajojen yli, niin on varmasti ihan luonnollista että he myös pariutuvat muiden kuin naapuriensa kanssa.

[martza]

Hyvä kumppanuus kestää senkin, että ei olla 24h/7pv/365 vuorokautta yhdessä.
Annan myös toiselle tilaa ja kunnioitan sitä.

Veit ns. jalat suustani. Tässä on mielestäni parisuhteen ydin. Anna tilaa toiselle häntä kunnioittaen.

Tämämäpä takia oma suhteeni on niin vahva etäsuhteesta huolimatta. Kun joskus muutamme yhteen, uskon, että osaamme arvostaa toisiamme edelleen niin kuin nyt vaikka olemme silloin 24h/7pv/365 vrk yhdessä.
Yhdessäasuminen on kuitenkin paras vaihtoehto parisuhteessa ja siihen minäkin pyrin.

[ninnithequeen]

Hyvä kumppanuus kestää senkin, että ei olla 24h/7pv/365 vuorokautta yhdessä. Sen verran aktiivinen ihminen olen, että viikonloppusuhde toimisi hyvin omalla kohdallani.

No meillä sellainen periaatteessa onkin. Tosin asiat menee paremmin, kun ollaan yhdessä se 24 h vuorokaudessa. On nimittäin harvinaista

[Geetzu]

Eli siinä tapauksessa, että kaikki kehykset on kunnossa työpaikkaa ym. myöten. Minun mielestäni ei. Mutta olen puoltavan mielipiteenkin kuullut, se mokomakin kyyninen antiromantikko. Ja vielä nainen.

Tiedänpä tuollaisen nykyään kovin "kyynisen antiromantikon", joka on muuttanut neljästi (4 kertaa!!11) miehen perässä. Vieläpä neljän eri miehen. Ikääkin tuolla naisella on jo rutkasti enemmän kuin minulla... Mutta siis ei aio enää koskaan. Nyt on jonkun muun vuoro.

Itse lähtisin / tulen lähtemään ilman muuta miehen perässä maailmalle. Sitten taas noin muuten kaukosuhteet: en ole koskaan tosissani sellaista kyennyt aloittamaan. Teinitapailua kyllä, mutta aina olen onnekseni ihastunut täkäläisiin ihmisiin...

Vastaus: ei tietenkään ole tyhmää muuttaa rakkauden perässä jos ei rakkaus ole tyhmä.

[LillyMunster]

Olen muuttanut "parisuhteen perässä" kaksi kertaa paikkakuntaa niin, että tiedossa ei ole ollut töitä, opiskeluja tai yhtään sukulaista, tuttavaa tai kaveria. Eli täysin tyhjän päälle, toisella kertaa asuntoon, jota kumpikaan meistä ei ollut edes nähnyt
Huonomminkin olisi voinut mennä, töitäkin löysin, ja ajanvietettä, ystäviä... Ja vaihtelu virkistää. En ole mitenkään paikkakuntasidonnainen ihminen. On niitä huonompiakin syitä muuttaa, luulisin.
Nyt taas sitten takaisin kotipaikkakunnalla. Ja ei muuten miehen perässä, vaan miehen takia, tai siis eron. Huono syykö se sitten? Pako paikkakunnalta

[pajazzo]

On tosi suuri rasite, jos suhde on kaukosuhde. Varsinkin suhteen alkuaikoina ei pysty sillälailla näkemään toisen hyviä ja huonoja puolia. Siitäkö sitten pitäis pakata kamat ja muuttaa toiselle paikkakunnalle? Jättää vakituinen työsuhde ja kaikki ystävät? Sairaan vaikea ratkaisu. Voiko "vaatia" toista muuttamaan pois omasta kaupungistaan rakkauden tähden? Mitä jos ei hän suostukkaan vedoten edellä oleviin syihin..? Rakastaako se enemmän, joka uhrautuu?

[Melnais]

Kyllähän se muutto vähän kylmää, mutta niin tekee koko tulevaisuuskin jos sitä miettii suurena klönttinä ihmissuhteiden ja työpaikkojen vaihdoksineen. Miettisin mielessäni muuttaessa lähinnä sitä, mikä on pahinta mitä voi tapahtua ellei suhde kaukanapoissa onnistukaan. Pääseehän sieltä pois. Tai voi aloittaa elämän yksikseen uudella paikkakunnalla.

Ennen omaisuuden kertymistä asia ei mielestäni vaadi kovin paljoa mietintää. Riskejä joutuu harkitsemaan järkipohjalta mikäli toisen vuoksi on myymässä perintökotitilaansa sekä yritystään ja muuttamassa sisäköksi.

[Niba]

Koska en todella ole tehnyt mitään toisen hyväksi, muutto muualle olisi minulle täysin vieras ja paskamainen siirto!

[Kreivitar]

Jos ei rakkauden perässä ole valmis muuttamaan, niin minkä sitten?

No vaikka työn tai omien intressien peräsä muuttaminen. En oikein ymmärrä, miksi parisuhde (ja siis rakkaus) tulisi asettaa henkilökohtaisen onnen edelle. En uskoisi voivani olla onnellinen, jos luopuisin omista tavoitteistani tai haaveistani toisen onnen takia (eli vaikkapa esimerkiksi muuttamalla rakkauden perässä).

En ole niin uhrautuva rakkaudessani - enkä missään muussakaan - että asettaisin toisen edun omani edelle. Samalla sijalla ne voivat ehkä olla.

Itseni kanssa elän hautaan saakka - kenenkään muun kanssa ei ole pakko elää.

[hermine]

Mun mielestä on jotenkin vastuutonta laittaa koko elämänsä onni yhden ihmisen varaan. Tai siis väärin sitä ihmistä kohtaan, että sen täytyisi yksin tuottaa elämääni niin paljon merkitystä kuin aiemmin tuottivat lukuisat ystävät, opiskelut tai työ. Ei minusta ainakaan olisi siihen, kenellekään, koin kovin ahdistavaksi olla seurustelukumppanin ainoa ystävä.

Mä oon sitä ihmistyyppiä, että kestää hyvin kauan ennekuin suhde uusiin ihmisiin kehittyy oikeasti sille tasolle, että siitä alkaa saada jotain irtikin, yli hyvänpäiväntuttuilusta, mikäli kyse tosiaan on ihan puhtaasti ystävyydestä (eihän muu tule kysymykseen, jos kerran miehen mukana on muuttamassa). Lisäksi olen käsittämättömän huono pitämään yhteyksiä etäkavereihin, vihaan puhelimessa puhumista. En yleensä pidä ihmisistä, jotka ovat muiden mielestä hauskoja, joten ihan todellinen viihtyminen poikaystävän kavereitten kanssa olisi aika ihme. Omalta alalta varmaan löytyisi töitä vaikka mistä helvetinkuusesta (tai tuntuu, että erityisesti sieltä), mutta ihan rajoittuneiden sosiaalisten taitojeni vuoksi toivon etten sekoa koskaan keneenkään niin pahasti, että muuttaisin hänen vuokseen jonnekin 500km päähän kaikista ystävistä ja läheisistä sukulaisista muutamantuhannen asukkaan maalaispitäjään, jossa harvat ikäiseni ovat osittain vanhempiensa nurkkiin jääneitä syrjäytyneitä nuoria, jotka elämäänsä sisältöä saadakseen ovat sitten pykänneet pari lasta jonkun amitsun kanssa alle kaksikymppisenä.

Vaikka pakko myöntää, tilannesidonnaistahan kaikki tämä on. Ilkeä myöntää, mutta jonkinverran vaikuttaisi kyllä sekin, kuinka innokkaasti voisin kuvitella vastapuolen jättävän kaiken itselleen tärkeän minun vuokseni.

[Tiikeriankka]

Itse katsoisin ensin, että on työ- tai opiskelupaikka siellä mihin muutan. Varsinkin, jos on opiskelusta kyse, todennäköisesti muuttaisin muutenkin. Jos en lähtisi opiskelemaan, paikan tulisi täyttää jotenkin edes kaupungin kriteerit ja sen toisen todella tärkeä minulle. Kavereita kyllä saa, jos tahtoo. Mutta en ihan kevyesti kuitenkaan lähtisi.

[Exsat]

Jos ei rakkauden perässä ole valmis muuttamaan, niin minkä sitten?

No vaikka työn tai omien intressien peräsä muuttaminen. En oikein ymmärrä, miksi parisuhde (ja siis rakkaus) tulisi asettaa henkilökohtaisen onnen edelle. En uskoisi voivani olla onnellinen, jos luopuisin omista tavoitteistani tai haaveistani toisen onnen takia (eli vaikkapa esimerkiksi muuttamalla rakkauden perässä).

Tässä maassa on varmasti enemmän sellaisia työpaikkoja, joissa viihtyisin kuin sellaisia miehiä, joiden kanssa olisin valmis jakamaan elämäni. Ei muutto tarkoita välttämättä omista asioista luopumista, ennemminkin uusintajärjestelyjä.

[1108]

"Ensin työ sitten hupi" lausui vaarini ja se pitää paikkansa. Joko ilman suhdetta tai sen kanssa, senhän määrää vain ja ainoastaan kuinka syvä parisuhde on. Muutetaan jos siltä tuntuu jne...

Lyhyestä virsi kaunis.

Herran kiitos yksikään nainen ei ole sanonut minulle noin....

[Aito_Johanna]

Mun kaveri muutti juuri miehen takia toiselle mantereelle huolimatta seuraavista faktoista:
- joutui eroamaan täällä varmasta ja itselleen mieluisasta työsuhteesta
- ei töitä tiedossa kohdemaassa
- suhde epävarmalla pohjalla, takana vuosikausia on-off-jahkailua, molemmat osapuolet arvioivat onnistumisen mahdollisuudeksi noin 20 %
Tätä kutsuisin jo ehkä jonkinlaiseksi idiotismiksi, mutta toisaalta, elämä on. Joskus pitää päätyä outoihinkin ratkaisuihin.

[nokkaelain]

Koska vaan lähtisin. Tosin vastakappale puuttuu (vielä).

[aasi]

Voisin muuttaa.

Hallittu riskinotto vain virkistää mieltä.