Kitinä

Näin wanhana ja väsyneenä kulttuuri ei oikein jaksa kauhiasti säväyttää.

Joskus alle 10 vuotiaana Avaruusasema Alfa oli äärettömän tärkeä.
Hiukan vanhempana Superman ja Star Wars.

Nuorena aikuisena Blue Velvet oli kova. Sen jälkeen ei ole oikein viisari enää oikein värähtänyt.

NuoriDaavid kirjoitti:Nuorena aikuisena Blue Velvet oli kova. Sen jälkeen ei ole oikein viisari enää oikein värähtänyt.

Ei muuta kuin cipralex pois ja cialis tilalle!

Valkonikki kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:Nuorena aikuisena Blue Velvet oli kova. Sen jälkeen ei ole oikein viisari enää oikein värähtänyt.

Ei muuta kuin cipralex pois ja cialis tilalle!

Cipralexia ollaan ajelamassa alas. Pelkään, että heppi alkaa keulimaan aivan valtoimenaan jo pelkästään siitä.

Haluaisin nähdä Mona Lisan, vaikka kovin vaatimattomaksi onkin kuvailtu.

nowaysis kirjoitti:Haluaisin nähdä Mona Lisan, vaikka kovin vaatimattomaksi onkin kuvailtu.

Mä näin tuon viimein muutama viikko sitten. Taulu - kuten moni muukin teos - on toki kiinnostavampi sitä kautta, mitä siitä on lukenut ja miten luettu ruokkii mielikuvitusta hetkellä, kun tarkkailee teosta.

Ehkä viimeisin kulttuurielämys, jos ei Madeiran muutamaa hetkeä lasketa, joka on puhutellut, oli kunnollinen käynti Louvressa. Paikka, kuten moni museo, herättää samaan aikaan sekä positiivista että negatiivista hämmennystä, kun kulkee läpi menneiden teosten.

sanctus kirjoitti:

nowaysis kirjoitti:Haluaisin nähdä Mona Lisan, vaikka kovin vaatimattomaksi onkin kuvailtu.

Mä näin tuon viimein muutama viikko sitten. Taulu - kuten moni muukin teos - on toki kiinnostavampi sitä kautta, mitä siitä on lukenut ja miten luettu ruokkii mielikuvitusta hetkellä, kun tarkkailee teosta.

Naulan kantaan. Kyseessä todellakin on teos, johon liittyy ehkä vaatimattomasti sanottuna maailman eniten spekulaatiota. Ja wb!

nowaysis kirjoitti:

sanctus kirjoitti:

nowaysis kirjoitti:Haluaisin nähdä Mona Lisan, vaikka kovin vaatimattomaksi onkin kuvailtu.

Mä näin tuon viimein muutama viikko sitten. Taulu - kuten moni muukin teos - on toki kiinnostavampi sitä kautta, mitä siitä on lukenut ja miten luettu ruokkii mielikuvitusta hetkellä, kun tarkkailee teosta.

Naulan kantaan. Kyseessä todellakin on teos, johon liittyy ehkä vaatimattomasti sanottuna maailman eniten spekulaatiota. Ja wb!

Uskoakseni ensireaktiosi on sama, minkä naisten suusta usein kuulee: onpas se pieni.

NuoriDaavid kirjoitti:

nowaysis kirjoitti:

sanctus kirjoitti:
Mä näin tuon viimein muutama viikko sitten. Taulu - kuten moni muukin teos - on toki kiinnostavampi sitä kautta, mitä siitä on lukenut ja miten luettu ruokkii mielikuvitusta hetkellä, kun tarkkailee teosta.

Naulan kantaan. Kyseessä todellakin on teos, johon liittyy ehkä vaatimattomasti sanottuna maailman eniten spekulaatiota. Ja wb!

Uskoakseni ensireaktiosi on sama, minkä naisten suusta usein kuulee: onpas se pieni.

Toki otan huomioon vanhan kunnon selän takana puhumisen mahdollisuuden. Ovathan naiset miesten tavoin kieroja kuin käärmeet.

No siis ainaskin mun ensiajatus Mona Lisan nähdessäni oli, että onpas se pieni.

NuoriDaavid kirjoitti:No siis ainaskin mun ensiajatus Mona Lisan nähdessäni oli, että onpas se pieni.

Mut eihän koko merkkaa, vaan miten se on maalattu.

Clay kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:No siis ainaskin mun ensiajatus Mona Lisan nähdessäni oli, että onpas se pieni.

Mut eihän koko merkkaa, vaan miten se on maalattu.

No näinhän se on, tärkeintä on, miten käyttää pensseliä.

Mua joskus alkaa melkein itkettää, kun ajattelen Beatlesien biisejä kokonaisuutena. Ei mikään yksittäinen biisi, vaan se, että kahdella ihmisellä saattoi olla niin loppumaton kyky luoda hienoja biisejä.

Björn och Bennystä ajattelen samalla tavalla.

NuoriDaavid kirjoitti:Mua joskus alkaa melkein itkettää, kun ajattelen Beatlesien biisejä kokonaisuutena. Ei mikään yksittäinen biisi, vaan se, että kahdella ihmisellä saattoi olla niin loppumaton kyky luoda hienoja biisejä

Mun isä sanoi jotain samansuuntaista joululomalla.. jotain hymähtelin siihen.

Musiikin maailman avautuminen on ollu varmaan omalla kohdalla käänteen tekevin kultturelli herääminen.. bändejä oli ainakin Metallica, Sepultura, Type O Negative, Moonspell, Marilyn Manson.

NuoriDaavid kirjoitti:Mua joskus alkaa melkein itkettää, kun ajattelen Beatlesien biisejä kokonaisuutena. Ei mikään yksittäinen biisi, vaan se, että kahdella ihmisellä saattoi olla niin loppumaton kyky luoda hienoja biisejä.

No huhhuhhuu. Makuasias mikä makuasia ei se kakkaa paremmaksi muuta. Tohtorisedällä tuntuu alkavan viiraamaan jo vähän liikaa kun tuommoisia sammakoita suustaan päästää.

Se Lennonhan pitäisi ampua.....kahdesti....

Kyllähän se musiikki on. Sitä on tullut kuunneltua polvenkorkuisesta asti, se on ollut oikeastaan kaikessa mukana alusta asti. Kaikki muu äkkiseltään mieleen tuleva gyldyyri tarjoaa mulle parhaimmillaan mukavaa ajanvietettä tai ajattelemisen aihetta, mutta musiikki on se taiteenlaji joka tarjoaa edellämainittujen lisäksi arjen yläpuolelle kohottavaa henkistä nostetta ja tunnekuohujen koko skaalan; mikään musiikki ei voi vain soida taustalla, se aiheuttaa aina jonkinlaisia tuntemuksia. Joskus se on se musiikin aivot seinälle potkaiseva energia, joskus lähes kyyneleet silmiin tuova kauneus. En täysin ymmärrä ihmisiä, jotka eivät kuuntele musiikkia lainkaan. Minun näkökulmastani katsottuna he heittävät pois korvaamattoman ison osan siitä, mikä elämässä on kaikkein hienointa. Kai heillä on jotain muuta jolla korvata tuo aukko, toivottavasti.

Olin hätäinen rynnätessäni aloitukseeni. Tokihan kirjallisuus myös tarjoaa paljon, loppumattoman tiedonlähteen tai kokonaan oman päänsisäisen maailmansa. Ääni myös sille. Mutta jos olisi pakko valita, tuhotaanko maailmasta kaikki kirjat vaiko äänilevyt (käytin ensin verbiä "polttaa", mutta korvasin sen paremmalla koska en kestäisi kaikkien pikku piraattien loppumatonta irvistelyä!), olisi valintani lukutoukkia kohtaan kohtuuttoman tyly. Sori.

Musiikista ekana mieleen:

Kate Bush.
AC/DC
J.S. Bach
Niccolo Paganini
Delius
Tori Amos
Alanis Morissette
Beatleseilta varsinkin "Peppers"
Saatanahevi kuten Morbid Angel
Irlantilainen kansanmusiikki

Kuvista:

Roberto Matta
Yves Tanguy

Kirjoista:

Joy ja George Adamson
Farley Mowat
Ludwig Wittgenstein
Robert M. Pirsig
Wilhelm Reich
Richard Dawkins
Carlos Castaneda
C.S. Lewis
Richard Bach
Peter Singer
Shakespeare (lähinnä Hamlet)
Mark Twain
Arthur C. Clarke
Douglas Adams

Wattsin ja Suzukin Zen-kirjat.


Lukuisia B-luokan paskaleffoja,
Mainittakoon vaikka

Judge Roy Bean
Logan's Run
A Boy and his dog
12 Monkeys (jaa sehän on oikeesti hyvä!)
Calamity Jane
Cat Ballou

Niin ja pentuna tietysti Star Trek ja Avaruusasema Alfa (Space 1999)

Harry S. Morganin gonzoporno.
Hustlerin "Barely Legal" -lehti.

Niin ja eka kuulento, jota katsoin telkusta livenä, kun näin vanha oon.

Simpsonit

Tex Willer

Kirjoista:

Hannu Salama
Veikko Huovinen
John Steinbeck
Graham Greene

Musa:

Neil Young: Everybody knows this is nowhere
Neil Young: After the goldrush
Neil Young: Harvest
Neil Young: Zuma
Neil Young: American stars'n bars
Neil Young: Comes a time
Neil Young: Rust never sleeps
Neil Young: Live rust
Neil Young: Life
Neil Young: Weld

Neil Young livenä 1993, 2001 ja 2008

On olemassa viina, on olemassa Neil Young. Muu kulttuuri on oikeastaan toisarvoista.

Gat kirjoitti:
Ludwig Wittgenstein

Ootko ihan oikeasti pitänyt ja ymmärtänyt Wittgensteiniä vai laitoitko sen vain listaan, koska se on hienoa?

Vaikka se tuntuu lähes edellä mainittuun kirjoittajaan ja hänestä velloviin yleisiin oletuksiin suhteutettuna itsestäni todella obskuurilta, on kyllä todettava, että Neil Young on toki itselleni osoitus Korkeamman olemassaolosta ja hänen löytämisensä musiikkeineen Merkittävä henkilökohtainen kulttuuritapahtuna.

Toki on aina todettava, että jos Metallica ei olisi tehnyt eräänä vuonna niin paskaa levyä, minkä teki, suhteeni Youngiin saattaisi olla toinen.

Ensimmäistä kertaa Rocky horror picture show teatterissa hyvin varustautuneen yleisön kera oli metsäläiselle kokemus.

Man bites dog ulkoilmanäytöksenä keskellä metsää.

Nyt tuli mieleen hiukan nolo juttu:

Joskus tukkahevin kulta-aikaan 80-luvun lopulla olin katsomassa Bon Jovia Helsingin jäähallissa ja olin aikas täpinöissä. Oli hieno konsertti. Sen jälkeen ei ole konsertissa samaan fiilikseen päässyt.

Star Trek on edelleen kova ja pidän siitä enemmän kuin vaikka kymmenen vuotta sitten. Syynä lienee nostalgia, ennen kun asiat olivat paremmin. Taru Sormusten Herrasta on aina ollut heviä shittiä samoin kuin Iron Maiden. Isot tissit isoilla nänninpihoilla viehättävät yhä ja aina esteettisyydellään.

Reina Sofía ja Museo del Prado Madridissa, 1994.

Onhan noita. Tosin aika nostalgiapainotteisesti.

Ensimmäisenä tulee ehkä mieleen elämäni ensimmäinen keskioluthumala joskus 80/90-lukujen taitteessa. Kaverin kaveri haki pari Lapin Kultaa Töölöntorin K-kaupasta, joita sitten bileissä varovasti siemailimme. Ai että - koskaan ei olut ole paremmalta maistunut tai alkoholi ihanammin päähän noussut, vaikka on tuota elämystä sittemmin hartaasti koetettu toistaa paremmillakin oluilla. Turhaan.

Kirjallisuus on siitä ihastuttavaa, että se tarjoaa aivan uusia ja ravisuttavia kokemuksia yhä uudelleen. Ensimmäinen mieleeni tuleva olisi ehkä 5- tai 6-vuotiaana lukemani Tarzan-kirjat. Uusi maailma, johon uppoutua pitkäksi aikaa. Tolkienilla oli sitten viitisen vuotta myöhemmin sama efekti. Toki korkeakirjallisuus sykähdyttää yhä tasaisin väliajoin, mutta ei ehkä sittenkään samalla tavalla kuin ensimmäiset kirjoja itse lukemalla tapahtuneet sadun maailmaan heittäytymiset.

Oppineemmassa kirjallisuudessa on vähän vaikeaa. Gatin mainitseman Wittgensteinin myöhäistuotanto on minulle tärkeää, mutta ei se ole sellainen elämys koskaan ollut, vaan aika tuskallinenkin paneutumisprosessi. Ehkä Niiniluodon esseekokoelma Maailma, minä ja kulttuuri oli teini-urpiaiselle enemmän sellainen avartava elämys. Myös ensitutustumiset sosiologiseen teoriaan olivat aika huimia avauksia kehittyvälle ajattelulleni, mutta sieltä en taida mitään ykisttäistä teosta osata nostaa erilleen. Myös jotkut huippuluennot ovat olleet elämyksiä.

Teatteripuolella minua ravistelivat teini-ikäisenä Q-teatterin kulta-ajan Antti Raivion näytelmät Skavabölen pojat sekä Pirun kaunis tyttö. Pojistahan on kai tulossa nyt vihdoin suomifilmiversio; saa nähdä, uskallanko mennä katsomaan. Myös Komin Variksen veli ja monet muut saman ajan huiput muokkasivat suhdettani teatteriin. Leffoista olen Bluntlyn linjoilla: ensimmäinen Rocky Horror Picture Show oli huikea elämys, vaikka itse pysyinkin aika lähellä takariviä ja ihmettelin vanhempien kaverien touhuja.

Arkkitehtuurissa ensimmäiset vierailut hyvin säilyneillä antiikin raunioilla olivat aika vavahduttavia. Ja toisaalta vaikkapa ensikäyntini Manhattan. Tai jopa Helsinki tällaisena päivänä kuin tänään. Kuvataiteisiin taas minulla ei ehkä niin vahvaa suhdetta ole ollut koskaan. Kyllähän se nyt kyldyyrin käsitettä vähän venyttää, mutta jonkinlaista katharttista isänmaanrakkautta koin myös ensimmäisillä pidemmillä Lapinvaelluksilla, kun raskaan päivän jälkeen istuu tunturipuron varteen aistimaan rauhaa. Nimenomaan kulttuurisen elämyksen tästä tekee se, että sinänsä komeammat maisemat ulkomaisilla vuorilla eivät kuitenkaan ole ihan samalla tavalla sykähdyttäneet.

Teinihevarille Puccinin La Boheme Kansallisoopperassa oli aika elämys: kuinka kaltaiseni epämusikaalinen ja epäsensitiivinen tolvanakin saattaa liikuttua puhtaan kauneuden edessä. Populaarimusiikkiin liittyvistä elämyksistä taas olenkin avautunut jo aiemmin.

urpiainen kirjoitti:Onhan noita. Tosin aika nostalgiapainotteisesti.

Ensimmäisenä tulee ehkä mieleen elämäni ensimmäinen keskioluthumala joskus 80/90-lukujen taitteessa. Kaverin kaveri haki pari Lapin Kultaa Töölöntorin K-kaupasta, joita sitten bileissä varovasti siemailimme. Ai että - koskaan ei olut ole paremmalta maistunut tai alkoholi ihanammin päähän noussut, vaikka on tuota elämystä sittemmin hartaasti koetettu toistaa paremmillakin oluilla. Turhaan.

No jos alkoholi ja muut nautintoaineet otetaan keskusteluun, niin ilman muuta muutamat ekat pussikaljakännit olivat orgastinen kokemus. Koskaan en enää sen jälkeen ole päässyt sellaiseen maailmanomistaja, maailman kovin ja komein jätkä fiilikseen. Ilmeisesti alkoholi ei kaikille koskaan tuota niin kovaa high'ta?

urpiainen kirjoitti: Wittgensteinin

Tiedätkö, onko olemassa jotain Wittgenstein for dummies -teosta? Joskus hiukan selailin sinistä (tai ruskeaa) ja vaikutti kovin kryptiseltä. Olisi kuitenkin hienoa keskustella Wittgensteinista.