Shrink

[Ylermi Ylihankala]

Kauheen rakentavasti kykenette vastaamaan KKK:lle. Mä kerron nyt omista tuntemuksista näitä KKK:n postauksia lukiessani. Mua alkaa vituttaa yhtään minkäänlainen selittely, selittelyn selittely, oikeutuksen hakeminen tai minkäänlainen asian romantisointi. Mun aivot toimii niin, että näen ensin KKK:n lasten ja vaimon hädän KKK:n itsekkäiden toimien seurauksena. Ajatuskuvioni pohjalla on oletus, että oma pääni ei kestäisi moista lasten laiminlyöntiä sekoamatta, enkä tahdo ymmärtää, miten kenenkään muun kestää. Pystyn monessa asiassa samastumaan KKK:hon, kuten sama elämäntilanne, ja tämä ehkä hämää minua ajattelemaan ja reagoimaan kännäilyihin liiaksi itseeni vertaillen. Taidamme kuitenkin olla addiktiotapumuksiltamme kovin erilaisia.

[KKK]

Yllellä on ihan pätevä, ymmärrettävä ja inhimillinen tulokulma, enkä pistä pahakseni kärkkäämpiäkään äänenpainoja. Oikein kun pelkistetään niin kyseessähän on minun osaltani äärettömän itsekäs toiminta, jossa pistän omat mielihaluni ja nautinnonhakuni kaiken muun edelle. Addikti ja addiktion poikima toimintahan ovat lähtökohtaisesti itsekkäitä. Toki olen pyrkinyt haittojen minimointiin (hotellihuonekännäys, salakännäys jne), mutta turha kiistää etteikö läheisille tästä olisi varmasti pahaa mieltä aiheutunut.

Riippuvuus eli addiktio (lat. addictio, jättäminen jonkun valtaan) on pakonomainen tarve harjoittaa jotakin toimintoa tai kokea tietynlainen tunnetila. Riippuvuuden vaikutus elämään vaihtelee hyödyllisestä ja elämää ylläpitävästä terveestä riippuvuudesta haitalliseen riippuvuussairauteen. Riippuvuudet voidaan jakaa kehollisiin tai henkisiin (fyysisiin tai psyykkisiin) riippuvuuksiin. Riippuvuus liittyy usein mielihyvähakuisuuteen. Yleisiä haitallisia riippuvuuksia ovat esimerkiksi päihderiippuvuudet, lääkeriippuvuudet, nettiriippuvuus ja peliriippuvuus.

Älköön kukaan käsittäkö väärin. En ole hakemassa olkapäätä jota vasten itkeä - toisaalta en mitään paskasadettakaan - vaan yritän itseni takia kirjoittaa auki tähän "sairauteen" liittyviä juttuja. Lainausmerkit siksi, etten vieläkään osta täysin alkoholismia sairaudeksi. Siinähän myönnetään juopolle vastuuvapaus. South Parkin jaksossa "Bloody Mary" Stan isänsä Randyn kuulla suorat sanat tämän rypiessä tässä vastuuvapaudessa.

On sillä selittelyllä toinenkin puoli. Ei-ongelmakäyttäjiksi itsensä määrittelevien suusta tipahtelee mitä uskomattomampia selityksiä, kun alkoholinkäyttöään kyseenlaistaa. "Otan vain pari lasia viiniä päivässä, ei minulla ole ongelmaa". Katsokaas kun viinin juominen on eurooppalaista ja kultturelliä, kossun kittaaminen merkki rappiolalkoholistista joka paskoo kohta housuihinsa sillan alla. Kyse on kuitenkin - edelleen - aivan samasta neurotoksiinista, jolla on samat vaikutukset, veti sitä sitten baccarat-kristallilasista tai muovituopista. Se että kokee tarvitsevansa / ansaitsevansa sen pari viinilasia tai bisseä päivässä - ero meikäläisen alkoholinkäyttöön ei ole muuta eroa kuin minä koen tarvitsevani /annan itselleni luvan haluta enemmän. Ei kukaan juo alkoholia maun takia, tavoitteena on aina jonkinasteinen päihtymys. Hiprakka. Tumut. Ja niin edelleen.

[So Hard]

Kauheen rakentavasti kykenette vastaamaan KKK:lle.

Ei-rakentavista vastauksista ei varmaan ole KKK:lle tai tämän perheelle erityisesti hyötyä. Loppuviimeksi palstahöpinöistä ei liene kauheasti hyötyä kuitenkaan.

[James Potkukelkka]

^Kyllä mun fiilis on, että näistä palstahöpinöistä joskus on hyötyä. Lähinnä sillä mekanismilla, että ne voivat käynnistää erilaisia prosesseja oman pääkopan sisällä.

Addiktio-sairaus-vastuuvapaus akseli on imho siinä mielessä hyvin mielenkiintoinen, että se resonoi mua kiinnostavan vapaantahdonongelman kanssa.

En usko, että ihmisellä on vapaata tahtoa, mutta toisaalta en usko, että tietoisuuden siitä pitää mitenkään vaikuttaa omaan elämään.

Loppuviimeksi kannattaa aina muistaa viisaus, jonka kuulin eräältä vastaanotollani olevalta alkoholiongelmaiselta vuosia sitten "Asiat eivät koskaan ole niin huonosti, ettei niitä viinalla saisi huonommiksi."

[Ylermi Ylihankala]

Palstahöpinöiden hyödyllisyys on tietenkin kokonaan oma tarinansa ja hyödyllisyyden kokee kukin omalla laillaan. Eli jopa sivulliselle lukijalle voi olla joskus hyötyä paljonkin, vaikka sitä toinen lukija ei uskoisikaan. Ja hyvin kirjoitettu tarina voi olla muuten vaan mielenkiintoinen ja viihteellinen ja näin muodoin hyödyllinen!

[James Potkukelkka]

Mun isällänihän oli alkoholiriippuvuus, mutta hän ei koskaan sitä myöntänyt. Kyllähän hän lopulta epäsuorasti viinaan kuoli. Avauksessa löytyi kaatumisesta johtunut subduraalivuoto. Isäni hoiti masennustaan alkoholilla joka puolestaan aiheutti masennusta.

[Vagabondo]

Ei kukaan juo alkoholia maun takia, tavoitteena on aina jonkinasteinen päihtymys. Hiprakka. Tumut. Ja niin edelleen.

Olen kiistänyt tuon väitteen aikaisemminkin ja aion kiistää jatkossakin. Lukuisia kertoja olen jättänyt alkoholin kokonaan juomatta, jopa lasiin sitä maistettuani, kun ei ole ollut hyvää tarjolla. Samoin edelleen monesti otan vain sen yhden annoksen kerrallaan ja saatan yhtä neljän sentin viskiä nautiskella jopa pari tuntia. Voin vakuuttaa, ettei siitä tän kokoiselle kaverille kummoisia alkoholin tarjoamia nosteita irtoa.

[Vagabondo]

Sitten asialle täytyy tehdä jotain. Kärjistäen "mikään ei tunnu miltään" ellei vedä litraa viinaa, kaahaa moottoripyörällä, nussi työkavereita, sukella syvälle kiven sisään tai polje maantiepyörällä runkoa solmuun. Ei toki tietenkään kaikkia samaan aikaan. Pääasia että tuntee vittu ELÄVÄNSÄ.

Mun lääkkeet on kovin erilaiset, mutta tuo tarve tuntea elävänsä on kovin tutun oloinen.

[KKK]

Ei kukaan juo alkoholia maun takia, tavoitteena on aina jonkinasteinen päihtymys. Hiprakka. Tumut. Ja niin edelleen.

Olen kiistänyt tuon väitteen aikaisemminkin ja aion kiistää jatkossakin. Lukuisia kertoja olen jättänyt alkoholin kokonaan juomatta, jopa lasiin sitä maistettuani, kun ei ole ollut hyvää tarjolla. Samoin edelleen monesti otan vain sen yhden annoksen kerrallaan ja saatan yhtä neljän sentin viskiä nautiskella jopa pari tuntia. Voin vakuuttaa, ettei siitä tän kokoiselle kaverille kummoisia alkoholin tarjoamia nosteita irtoa.

Ehkä sitten poikkeus vahvistaa säännön. Olen rahvaanomainen työläisperheen vesa, jolla ei ole makua, tyylitajua, eikä halua/rahaa hankkia hienoja juomia. Istuin taannoin iltaa melko varakkaan ja selvästikin minua ylempään sosiaaliluokkaan kuuluvan olut-, sikari- ja viskiharrastajan kanssa. Toki hänellä oli yhtälainen taipumus juopotteluun, mutta tekee sen aina hienommilla juomilla (eli hänellä ei ole ongelmaa ). Tarjosi jotain aivan poskettoman kallista single-malttia ja intoutui lausumaan suunnilleen gaelinkielisiä ylistysrunoja tälle jumalten nektarille. Haisi suovedessä marinoiduille villasukille ja maistui yhtä hirveältä paskalta kuin Unicum tai Fernet Branca. Heitin tämän "nestemäisen kullan" ykkösellä sisään ja oli hyvin lähellä ettei se tullut kakkosella ylös. Väsäsin heti perään puolen litran tuopillisen viskikolaa toipuakseni tästä "elämyksestä" ja keksiäkseni edes jotain etäisesti positiivistä sanottavaa luojan kiitos jo ohiolevasta aromielämyksestä.

[So Hard]

En koskaan juo pahanmakuista alkoholijuomaa pl. esim hävityt mökkitikkakisat. Jos juon pieniä määriä alkoholia, tavoitteena ei koskaan ole känni, korkeintaan rentoutuminen ja maku on hyvin tärkeää. En erityisemmin välitä raskaasta humalatilasta.

[KKK]

Kun asiaa pysähtyy ajattelemaan, niin alkoholi ei ole ollut likimainkaan ainoa asia jonka kanssa on homma mennyt överiksi. Tupakointi, porno, rahankäyttö, irtosuhteet, työnteko, kuntoilu ja terveelliset elämäntavat, syömishäiriöt (sekä bulimia että anoreksia), netin käyttö, suurin osa harrastuksista, sekakäyttö (no se pysyi vielä hanskassa, ehkä siksi että sopivia aineita oli yleensä vain pieniä määriä saatavilla). Nuppitohtori koetti taannoin näiden perusteella diagnosoida kaksisuuntaista mielialahäiriötä, mutta jokin oireissa ei sitten kuitenkaan täsmännyt, en nyt enää muista mikä.

Ikääntymisen - tai sitten masennuksesta toipumisen myötä - huomaan että suurimmat päänväkevyydet ovat jossain määrin lieventyneet. Tavallaan hyvä, tavallaan huono. Muistan edelleen sen "jumalaisen fiiliksen", kun kaikki sujui ja oli hienoa ja jännää, persettä sai, taksi kulki ja laulu kaikui. Muistan myös ne sysimustat päivät kun sängystä aamupaskalle raahautuminen oli lähes mutta ei täysin ylivoimainen ponnistus.

Näin kirjoitettuna, kyllähän nuo bipolaarisilta / hypomaanisilta oireilta vaikuttavat.

[So Hard]

Näin kirjoitettuna, kyllähän nuo bipolaarisilta / hypomaanisilta oireilta vaikuttavat.

Tai sitten nousun ja kankkusen väliseltä erolta. Mutta joo, äärimmäisyyksiin ja addiktioihin taipuvaiset usein vain vaihtavat addiktiota. Päihteitä käyttäneet murhamiehetkin uskoon hurahdettuaan ovat usein niitä jyrkimpiä päsmäreitä ja kiusaajia seurakuntakuvioissaan.

[KKK]

^ Samansuuntainen havainto. Voin kyllä kuitenkin julkisesti luvata, että uskoonhurraah-taminen ei tule kohdallani tapahtumaan.

[James Potkukelkka]

^PetriFb:n jättämä paikka on kitinässä auki

[So Hard]

^ Samansuuntainen havainto. Voin kyllä kuitenkin julkisesti luvata, että uskoonhurraah-taminen ei tule kohdallani tapahtumaan.

No raivovegaani tai ääribuddhisti.

[KKK]

Eilen viinapiru supatteli ensimmäisen kerran. Osasinkin jo odottaa vierailua, kolmen päivän väleinhän tuo on tavannut käydä oven takana. Jos ovi aukenee, mokoma jää mielellään yökylään ja olettaa automaattisesti olemaan tervetullut jäämään toiseksikin yöksi. Tällä kertaa toivottelin häipymään helvettiin häiritsemästä. Lupasi palata asiaan lopummalla viikkoa. Ei tullut yllätyksenä.

Työterveys-tsaigoloogia kävin moikkaamassa. Elämäntarinan kertominen näemmä helpottuu harjoittelemalla. Mikähän siinä on, että tuon alan ihmiset ovat vähintään eksentrisen oloisia itsekin. Edellinen hoitokontakti vaikutti vahvasti asbergeriläiseltä, tämä oli enemmän kiinnni "tässä päivässä", mutta jotenkin säikyn oloinen. Ehkä pelkäsi että käyn lähentelemään, kun mainitsin ylikorostetuista vieteistäni. Imarteli itseään, ei ollut minun tyyppiäni. Päätin sitäpaitsi pistää vetoketjun kiinni huomattavasti korkin sulkemista aikaisemmin. Oli tavallaan aika helppo päätös kun tietää, että löysää liekaa ja tyrimisvaraa on enää tasan 0%.

Tapaamme vielä kahdesti. Kotitehtäväksi sain miettiä mitä dokaamisen tilalle. Opettaja kiltti, saanko mieluummin kirjoittaa "Tarun Sormusten Herrasta" uusiksi, muinaisarameaksi? Leikittelen jälleen ajatuksella vedättää pääni kaivelijaa. Käytti tiettyjä avainsanoja kysellessään tarkennuksia kertomaani. Lapsellisen helppoa nähdä mitä ajaa takaa.

Uneksin viime yönä kuitenkin kirjan kirjoittamisesta. Keksin muodonkin ja taittoon liittyviä ideoita.
Saapa nähdä. Tuskinpa kuitenkaan. Kännissä se olisi onnistunut yhdessä viikonlopussa, raakaversiosta taittoon.

Edellyttäen että juotavaa olisi riittänyt.

[James Potkukelkka]

^Ne yrittää auttaa sua. Toki palkkaa vastaan, mutta silti.

Hiukan ärsyttää viestissäsi oleva vähän gattismainen sävy.

[Kreitsu]

Lukuvinkki: Kalle Lähde - Happotesti. Alkoholistin elämää paskat housussa ja vaikka kirja on kirjoitettu selvinpäin, siinä näkyy alkkiksille tyypillinen vastuunvälttely ja muiden syyttäminen (sekä tahallisesti että tahattomasti). Tyypilliseen alkkistapaan (vaikka onkin raitistunut) hän silti kokee, että osasyyllinen on yhteiskunta esim. alkoholin myyminen noin yleensä. Että sitä olis hyvä rajoittaa tai ei ainakaan enempää laajentaa, koska pieni prosentti alkoholin käyttäjistä on riippuvaisia (ei siis sairaita IMHO vaan päihderiippuvaisia) ja niiden riippuvaisten takia ei sitten tietenkään kukaan saisi saada helposti alkoa.

[KKK]

James: ymmärrän närkästyksesi. Toi oli lähinnä heitto. Tarkastelin siinä vaan sitä, miten "helppoa" googlella varustautuneen maallikon olisi johdatella diagnoosia haluamaansa suuntaan, esimerkiksi jos silmissä kiiltää joku tietyntyyppinen lääkitys. Psykiatriassa tämä periaatteessa onnistuisi, koska mielen sairauksia ja poikkeavuuksia diagnosoidaan lähinnä potilaan kertoman perusteella. Poislukien tietty selvät fyysiset oireet.

Kreitsu: kiitos lukuvinkistä, pannaan muistiin. Tuossa on kyllä sellainen ajatus, jota en minäkään osta. Myyjän, vaimon, vittumaisen pomon tms syyllistäminen on vastuun pakenemista. Vaikka mainitsin pari postausta ylempänä elämääni tällä hetkellä kuormittavia stressitekijöitä, en mielestäni sanonut että juon niiden takia. Parhaan ymmärrykseni mukaan juon nykyään siksi, ettei ole tarpeeksi hyviä syitä olla juomatta enkä "osaa olla" juomatta. Brenkku on niin pitkään ollut osa elämääni arjessa ja juhlassa. Eroon rimpuileminen on siksikin ollut pitkään "tarttis varmaan tehdä jotain" -jossittelun asteella, että ongelma ei ole ollut tarpeeksi paha. En vedä litraa väkeviä päivässä, hakkaa vaimoa, aja kännissä, ajaudu tappeluihin tai putkaan. Erään määritelmän mukaan olen toimintakykyinen alkoholisti. Tapa on vakiintunut, määrät ja kerrat kasvussa, mutta vielä ei haittaa esim töissäkäyntiä, terveys ei brakaile jne. Olen kyllä melko varma, että tällä menolla terveyshaitat alkavat kohtsillään näkyä. Huomisaamuna labrassa, näkee sitten mitä sisäelimille kuuluu.

Niin kauan kun kyse ei ole pakkoruokinnasta... juottamisesta, valinnan juomisesta tekee juoppo itse. Totta kai ongelmakäyttäjällä kieltäytyminen on oleellisesti "tervettä" ihmistä vaikeampaa - ettenkö minä sitä itsestäni tietäisi - loppupeleissä minä itse päätän juonko vai en. Ongelmanahan on se että "jaa" -äänen antaminen on niin vitun paljon helpompaa kuin "nay!". Nousukännit ovat niin stnan ihania (useimmiten) ja Kaurismäkeä siteeratakseni "kännissä maailma näyttää selkeältä ja asiat tuntuvat luistavan".

Hyötysuhde vaan on koko ajan huononemaan päin. Nousukänni kun kestää sen tunnin pari, mutta darra sitten päivän, kaksi.

[James Potkukelkka]

En tosiaan ole nähnyt, että olisit vierittänyt vastuuta kenellekään muulle.

[exsu]

En tosiaan ole nähnyt, että olisit vierittänyt vastuuta kenellekään muulle.

Ajattelen, että osittain tuo kaiken diagnosoiminen menee osittain siihen. Että kun on masennus, ahdistus, bipo, addiktiotaipumus ja kaikkea, niin ei oikein voi toimia toisinkaan. Ja toisaalta taas kaikki itsekkyys toiminnassa johtuu addiktiosairaudesta, niin silläkään ei mitään voi.

Mä suosittelisin KKK:lle AA- ryhmää. Tai NA, ihan sama. Jotain vertaistukea ja näkökulmaa niiltä, jotka ovat oikeasti myöntäneet oman addiktionsa ja lähteneet sitä hoitamaan. Ilman tekosyitä. Tampereelta löytyy ryhmiä viikon jokaiselle päivälle eikä maksa mitään. Siellä ei myöskään ole pakko puhua. Ajattele sitä vaikka tutkimusretkenä mahdollista kirjaa/blogia varten, uskon että on ajatuksia herättävä kokemus.

[Ylermi Ylihankala]

^ +1
Mulle tulee tunne KKK:n kännijutuista, että niillä peitetään sitä rohkeuden puutetta, ikäänkuin kiehnätään ratkaisun ympärillä, mitä suuren ja vääjäämättömän päätöksen tekeminen vaatii. Itseterapoinnissa ei tietenkään ole mitään vikaa ja asian puhki ruotiminen on sekin hyödyllistä. Mä näen asian vaan niin, että ne keinot on jo käyty ja nyt täytyis tehdä se iso ja lopullinen päätös täysraittiudesta ja hoitoon hakeutumisesta. Ei KKK sääliä tarvitse vaan apua.

[KKK]

AA on jo ennestään tuttu. Kävin siellä vuosituhannen vaihteessa kun ongelma oli pahimmillaan, avioero yms. Ymmärrän sen toimintamekanismin ja miksi se joillekin toimii, joillekin ei. Käynnit hiipuivat siksi, että tunsin itseni "rikkaaksi hemmotelluksi kakaraksi, jonka ahistuu ja kokee syvän eksistentialistisen kriisin, kun ei saanut uutta tällä viikolla uutta ponia". Pöydän ääressä näetsen istui niin paljon syvemmällä käyneitä immeisiä, että tunsin itseni sekä turistiksi että hemmotelluksi itkuiikaksi.

Tottakai asiaa voi tarkistella toisinkin. Parempi sen pöydän ääreen on hakeutua jo silloin, kun elämän peruskulmakivet ovat vielä suunnilleen kasassa eikä niitä "elämän valttikortteja" ole vielä vedetty kurkusta alas.

Alkamassa neljäs päivä, ei tee mieli.

[James Potkukelkka]

En tosiaan ole nähnyt, että olisit vierittänyt vastuuta kenellekään muulle.

Ajattelen, että osittain tuo kaiken diagnosoiminen menee osittain siihen. Että kun on masennus, ahdistus, bipo, addiktiotaipumus ja kaikkea, niin ei oikein voi toimia toisinkaan. Ja toisaalta taas kaikki itsekkyys toiminnassa johtuu addiktiosairaudesta, niin silläkään ei mitään voi.

Kyllä tämäkin varmasti on totta.

[James Potkukelkka]

KKK, oletko ajatellut sitä mahdollisuutta, että sun on yksinkertaisesti pakko olla ilman viunaa. Aina. Pysyvästi. Kunnes kuolema vapauttaa? Se on tietysti kauhistuttava ajatus ja ymmärrän, että mielummin hakee erilaisia diagnooseja ja toivoo, että sitä kautta löytyisi joku hoito, jonka avulla ei tarvisi olla ilman?