Shrink

[exsu]

Todistus on valitettavasti yli neljän a4-sivun mittainen, joten kokonaan sitä ei kannata tänne kopioida

Onko se löydettävissä jostain? Olis mielenkiintoista tutustua. Tai olisko sulla mahdollista esim. skannata sitä?

[saira]

Todistus on valitettavasti yli neljän a4-sivun mittainen, joten kokonaan sitä ei kannata tänne kopioida

Onko se löydettävissä jostain? Olis mielenkiintoista tutustua. Tai olisko sulla mahdollista esim. skannata sitä?

Mietin samaa

[prosessi]

Todistus on valitettavasti yli neljän a4-sivun mittainen, joten kokonaan sitä ei kannata tänne kopioida

Onko se löydettävissä jostain? Olis mielenkiintoista tutustua. Tai olisko sulla mahdollista esim. skannata sitä?

Heikki Ruskeepää, Todennäköisyyslaskenta I, Turun yliopisto, Sovellettu matematiikka, 1995, alkaen sivulta 18.

Voin ensi viikolla jossain vaiheessa töissä skannata, mutta sen voi todeta jo näin etukäteen, että todennäköisyyslaskenta ja kombinatoriikka ovat yhdistelmänä harvinaisen epäintuitiivisia, eli vaikka teoria on melko helppoa ymmärtää, on sen oikeellisuuden hyväksyminen vaikeaa siitäkin huolimatta, että se todistuu vaivatta oikeaksi empiirisissä kokeissa. Ja toki todennäköisyydet ovat aina vain todennäköisyyksiä: vaikka on hyvin todennäköistä, ettei yksittäinen lottoaja voita päävoittoa, silti niitä voittajia löytyy kymmeniä vuosittain, joten vaikka tuo todistus pätee 85% ihmisistä, silti jää jäljelle ne 15%, joihin se ei päde...

[exsu]

Kiitos! Pitää kaivaa kirjastosta.

[KKK]

Sami Hedberg etsii kuulemma lämmittelijää seuraavaan stand-up-showhunsa. Kannattaa soittaa, materiaali näkyy olevan tappohauskaa.

[KKK]

Kauko Röyhkän sanoin "nyt ruopataan pohjamutaa tosi syvältä". Joutunee soittamaan nuppimaakarille ja pyytämään uudet lääkkeet ja vähän zaibatsua.

Ei vaan pysty.

[Vesper]

Ei vaan pysty.

Voimaa!

[NuoriDaavid]

Kauko Röyhkän sanoin "nyt ruopataan pohjamutaa tosi syvältä". Joutunee soittamaan nuppimaakarille ja pyytämään uudet lääkkeet ja vähän zaibatsua.

Ei vaan pysty.

Eipä tähän mitään kauhean viisasta pysty sanomaan. Hyvä, että olet yhteydessä kallonkutistajaan.

[urpiainen]

Juu, voimia KKK:lle. Erinomaista, että osaat ja jaksat hankkia myös ulkopuolista apua sitä tarvitessasi.

[KKK]

Melko vaiherikas viikko takana, noin niinku kauniisti sanottuna. Kaikkea ei voi edes tänne kirjoittaa. Yksi melko vahva ja yksi iisimpi dissosiaatio"kohtaus". Nyt kun tietää mitä odottaa, osaa silti toimia eikä lähde enää lapasesta kuten vuosi sitten. Skarppaa vaan samalla tavalla kuin olisi kunnolla tuubassa. Sitä onkin harjoiteltu vuodet, nyt tulee taidolle käyttöä.

Pari aika pahaa päivää takana, mutta vaihteeksi helpottaa. Alkaa jurppia toi psyko, lisää lääkkeitä tuputtaa joka käynnillä tai sitten käskee isontaa annoksia. Molemmista vain negatiivisia seuraamuksia. En siis tottele kumpaakaan. Kai nyt jumalauta minä tiedän itse parhaiten, mikä mulle sopii ja mikä ei? Jos haluan katsella zombia, vuokraan mieluummin "Return Of The Living Deadin" kuin olen koko ajan """comfortably numb""". Rouhin tota perussettiä (koska se ei väsytä / tylsistytä) vielä hetken ja sitten alan neuvotella senkin alasajamisesta.

Ensimmäisen kerran kuulin mainittavan sanan "hypomania". Kuvaus kyllä osuu meikäläiseen kiusallisen tarkasti.

[Kreitsu]

Olen muuten laskenut lääkitystä ja ollut pienemmällä annoksella jo niin pitkään, etten takas nosta. Nyt (laiskuuden takia) en ole jaksanut ottaa täyttä annosta, joten taas on pienentynyt. Kohtahan mä olen kuivilla. En nyt sillä lailla huomaa muutosta eli ihan yhtä paskaa on kuin aina ennenkin. Tosin hurmiota esiintyy EDES joskus. Tosin paskakin saattaa olla sakeampaa, mutta EVVK.

[Kreitsu]

Lekurille en ole kertonut, koska jotenkin tuo turvaa kun on lääkkeitä varastossa.

[KKK]

Kaikenlaista on taas sattunut ja tapahtunut. Ihan kaikkia fantasioita ei näemmä kannata toteuttaa. En avaa asiaa arkaluontoisuuden takia tämän enempää... mutta oppipahan taas itsestään kaikenlaista uutta.

Muuten menee melko mukavasti, kiitos vain vaikkei kukaan kysynytkään. Kotonakin tilanne hieman selkeämpi.

[So Hard]

Kaikenlaista on taas sattunut ja tapahtunut. Ihan kaikkia fantasioita ei näemmä kannata toteuttaa. En avaa asiaa arkaluontoisuuden takia tämän enempää... mutta oppipahan taas itsestään kaikenlaista uutta.

Muuten menee melko mukavasti, kiitos vain vaikkei kukaan kysynytkään. Kotonakin tilanne hieman selkeämpi.

Threesomesta tulikin kolmiodraama mustiksin?

[sivustahuutaja]

Threesomesta tulikin kolmiodraama mustiksin?

Vähemmästäkin menisi järki. Ensin vaimo lupaa threesomea. Sitten lauantaina oven taakse ilmestyykin joku naamioäijä kalsarit kumipuvun päällä.

[elco]

^ Eikun kaksi naamioäijää!

[exsu]

Puolivuosittainen ylikuormituspäivitys. Ei riitä päässä kaistatila mihinkään, ja yhteistyökumppanit käyttää puolet yhteisestä ajasta mun voinnista huolehtimiseen, kun on niin väsynyt ja poissaoleva. Tämä viikko menee vielä pyöreänä (töitä ma-su) ja ensi viikolla on alkuviikolle sovittu ohjelmaa, mutta jos taas loppuviikolta saisi nipistettyä vapaata. Jossain hulluudessa olen tukkinut myös viikonloput ohjelmalla. Väsyttää, ihan hulluna, mutta yöllä ei riitä unet yli viiteen. Koskahan sitä oppisi rytmittämään paremmin?

[KKK]

Kun se päivä koittais, että olo vähän rauhoittuisi. Tai rauhoittuisihan se, jos rouhisi kolmea eri psyykelääkettä joita mulle on tuputettu. Mikäs siinä olisi zombeillessa.

Kai tässä ollaan jossain keksi-iän kirsin kynnyksellä. Edessä on tienhaara, jonka molemmat vaihtoehdot tuntuvat tavallaan houkuttelevalta. Ei vaan pysty tekemään päätöstä, että kumpaa lähtee seuraamaan. Sen tiedän, että nykymeno ei saa eikä voi jatkua. Haluan muutakin. Ansaitsen aivan varmasti muutakin.

Eri juttu sitten on, miten jämähtämisestä järkiavioliitoksi muuttuneeseen ihmissuhteeseen puhaltaa liekkiä - jos sitä ei ole koskaan ollutkaan. Aiesopimus toki on ja konkreettisista tekemisistä sovittu. Lauantai-illan lihava perheriita lasten nukkuessa (olin muuten vesiselvä) puhdisti ilmaa hetkeksi, mutta nyt sama epäluulo ja -uskoisuus hiipivät taas mieleen. Tiedän että itse pystyn muuttamaan niitä asioita itsessäni (tapahtuneen muutoksen myöntää toinen sopijapuolikin), jotka toinen osapuoli kokee epämieluisiksi.

Kaiken rehellisyyden nimissä - en vaan usko 100%:esti että vastapuoli pystyy samaan. Tai jos pystyy niin kätkee sen vähän liian hyvin. Hieman kärjistäen olo on kuin yksinäisellä ritarilla joka avoimella kentällä yrittää neuvotella aselevosta vahvasti linnoitetun muurin taakse linnoittautuneen kanssa.

Kun tietäisi, mistä tämä äkillinen sielunkumppanin ja "match made in heavenin" kaipuu tulee. Sen tiedän, että nykyisen kumppanin elämässä olen korkeintaan kolmanneksi tärkein asia. Kaksi lasta ja koira menee ohi. Syö meinaan miestä aika lailla.

Taustalla Ministry: "Every Day Is Halloween"

[exsu]

Koiraan en kommentoi, mutta mun korvaan kuulostaa ihan luonnolliselta, että lapset on vanhemman maailmassa sijalla yksi. Itseasiassa kaikki muu kuulostaa luonnottomalta. Samanlaista puheen tapaa olen huomannut myös uusperhekeskusteluissa, jota viime aikoina olen sattuneesta syystä lueskellut aika paljon. Uudelle kumppanille on hankala tilanne, kun lapset ovat puolison silmissä aina etusijalla. Mä en keksi paljoa ahdistavampaa tilannetta kuin sen, että tapailisin miestä jolla on pieniä lapsia ja huomaisin, että mun olemassa olo olisi lapsilta jotain pois tai muuttaisi perheen prioriteettijärjestystä.

[sivustahuutaja]

Koiraan en kommentoi, mutta mun korvaan kuulostaa ihan luonnolliselta, että lapset on vanhemman maailmassa sijalla yksi. Itseasiassa kaikki muu kuulostaa luonnottomalta.

Luonnollista ja tavallista lapsiin keskittyminen varmaan on, mutta itse en pidä moista kovin toimivana. Pahoinvoivat vanhemmat eivät voi huolehtia toisistasn ja lapsista, vaikka kuinka rankkaisivat lapset ykköseksi. Lapset tarvitsevat vain rakkautta ja läsnäoloa. Jos nuo täyttyvät, niin ei ole mitään tarvetta asettaa lapsia puolison tai duunin edelle.

[exsu]

Me varmaan ymmärretään tää edelle laittaminen eri tavalla. Mä en näe terveenä sellaista perhedynamiikkaa, jossa isä ja lapset jotenkin kilpailee asemastaan vaimon/äidin silmissä. Sen sijaan tilanne, jossa vanhemmat toimivat yhdessä nähden lapsen edun etusijalla, pitäisi olla tilanne jota tavoitellaan.

[sivustahuutaja]

Sen sijaan tilanne, jossa vanhemmat toimivat yhdessä nähden lapsen edun etusijalla, pitäisi olla tilanne jota tavoitellaan.

Minä taas näen ihanteena sen, että kaksi asiallista aikuista elää elämäänsä ja lapset hoituvat siinä sivussa. Ei lapsia ole mitään tarvetta asettaa etusijalle. Itse en edes halua antaa lapsilleni roolimallia, jossa vanhemmat elävät lapset edellä.

Meillä mennään syömään sinne, minne aikuiset haluavat ja matkustetaan sinne, mihin aikuiset haluavat. Tarhaankin on tytär joutunut ja vain toinen meistä tekee lyhennettyä viikkoa. Aikuisten prioriteettien mukaan mennään ja lapsi hoituu siinä ohessa ihan mainiosti.

[So Hard]

Luonnollista ja tavallista lapsiin keskittyminen varmaan on, mutta itse en pidä moista kovin toimivana.

Ei siinä taida tervepäiselläkään naisihmisellä olla kovin paljon valinnan varaa.

[exsu]

Meillä mennään syömään sinne, minne aikuiset haluavat ja matkustetaan sinne, mihin aikuiset haluavat. Tarhaankin on tytär joutunut ja vain toinen meistä tekee lyhennettyä viikkoa. Aikuisten prioriteettien mukaan mennään ja lapsi hoituu siinä ohessa ihan mainiosti.

Mä en näe, että tää olis millään tavalla ristiriidassa mun edellä kuvaaman tilanteen kanssa. Ei lapsen etu tarkoita aamusta iltaan hoploppia ja muumimaailmaa.

[Ylermi Ylihankala]

Jos kysytään, mikä on mulle tärkeintä, niin tottakai lapset. Eihän muuta vaihtoehtoa ole. Se on sitten toinen asia, miten tämä näyttäytyy arkielämän valinnoissa.