Kitinä

KKK kirjoitti:^ Oliko tämä osoitettu:
a) vain minulle?
b) kaikille omia some-tottumuksiaan ketjussa puolusteleville?
c) sekä että?
d) joku muu mikä (Kanada?)

Ei kun niille, jotka eivät voi elää ilman sosiaalista Scheißea.

So Hard kirjoitti:

Riemumieli kirjoitti:Yksi varma merkki riippuvuudesta ja ongelmakäytöstä on oman tekemisen puolustelu ja sen kritisoinnin aiheuttama voimakas närkästys.

Taidat olla äidinkielen ongelmakäyttäjä.

Jees, hereilläoloajasta kuluu paljon toisten paskan suomen kielen taidon aiheuttamaan vitutukseen. Onneksi esimies on psykiatri, tarpeen vaatiessa voi käydä aina konsultaatiossa ja tuulettaa päätään.

Riemumieli kirjoitti:

So Hard kirjoitti:

Riemumieli kirjoitti:Yksi varma merkki riippuvuudesta ja ongelmakäytöstä on oman tekemisen puolustelu ja sen kritisoinnin aiheuttama voimakas närkästys.

Taidat olla äidinkielen ongelmakäyttäjä.

Jees, hereilläoloajasta kuluu paljon toisten paskan suomen kielen taidon aiheuttamaan vitutukseen. Onneksi esimies on psykiatri, tarpeen vaatiessa voi käydä aina konsultaatiossa ja tuulettaa päätään.

Sut on tunnistettu:

http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194929 ... +kuva.html

Olikohan se tämä ketju jossa mainitsin ajautuneeni pariterapiaan? No, täällä kerron siitä nyt. Jokunen kerta käyty, keskusteltu ja tehty kotitehtäviä (!!). Elämä on siedettävää, ajoittain muissa viiteryhmissä kuin kotona jopa ihan mukavaa. Olen toivonut omaan, nyt jo melko pessimistiseen näkökulmaani löytyvän jonkun muun syyn, vaikka joku elimellinen sairaus olisi kiva. Löytyisi nyt perkele vaikka kilpirauhasen vajaatoiminta tai masennus tai molemmat jotta voisin vedota siihen, että oikealla hoitotasapainolla helpottaa.

Paremman puutteessa olen uppoutunut pikkuiseen yrittäjyyteeni, jonkin parissa touhuaminen estää isommat virheet, kuten ajautumisen sala- taikka aivan avoimeen suhteeseen ihan vaan pettymyksen ja laiminlyönnin tunteiden vuoksi. Että en tiedä onko apua. Paskan tonkiminen keskusteluissa on kai välttämätöntä mutta edistysaskeleet ovat olleet naurettavan pieniä. Lasten kasvaminen varmasti helpottaa luonnostaan tilannetta, tässähän kärvistellään sitä odottaessa. Ennen kaipasin miestäni, nyt haluan olla ihan yksin. Tai unessa. Tai tajuton. Tai kuollut.

Ei tarvitse kenenkään huolestua, tältä tuntuu mutta aina olen ollut synkistelyyn taipuvainen. Omaan itseen keskittymällä olo varmasti paranee, muksut estävät sen kyllä tällä hetkellä aika tehokkaasti. Miehen voinnista en tiedä enkä ole kiinnostunut kysymään. En jaksa.

Tätä pohjaa vasten viime aikojen vakio meililopetukseni naurattaa. Aurinkoista syksyn jatkoa!

^Mä voin antaa mun pääongelmat sulle! Voin ottaa ne sitten takas, kun löydät hoitotasapainon

Muutama kk sitten aloitin Voxran (dopamiinin ja noradrenaliinin estäjä), kun unen tarve oli niin iso, päikkäreitä pidi vedellä töistä tultua lähes aina. Aluksi kokeilin mennä pelkällä voxralla, eli lopetin aiemmin rouhimani paroksetiinin, mutta serotoniinin vähyys teki musta liian kiukkuisen kokona.

Nyt on mennyt siis voxra ja paroksetiini.

Viimeaikoina en ole nukkunut päikkäreitä. Tiedä sitten, johtuuko lääkityksestä vai siitä, että olen virkistynyt, kun elämässä ollut vähän jännitystä (sijoituskuviot, joista olen kertonut).

Fiilis on ok.

Melnais kirjoitti: Löytyisi nyt perkele vaikka kilpirauhasen vajaatoiminta tai masennus tai molemmat jotta voisin vedota siihen, että oikealla hoitotasapainolla helpottaa.

----
Ennen kaipasin miestäni, nyt haluan olla ihan yksin. Tai unessa. Tai tajuton. Tai kuollut.

Kyllä tämä nettidiagnoosin teko on helppoa! Eikös toi ole selvä, että olet masentunut?

James Potkukelkka kirjoitti:Muutama kk sitten aloitin Voxran (dopamiinin ja noradrenaliinin estäjä), kun unen tarve oli niin iso, päikkäreitä pidi vedellä töistä tultua lähes aina. Aluksi kokeilin mennä pelkällä voxralla, eli lopetin aiemmin rouhimani paroksetiinin, mutta serotoniinin vähyys teki musta liian kiukkuisen kokona.

Nyt on mennyt siis voxra ja paroksetiini.

Viimeaikoina en ole nukkunut päikkäreitä. Tiedä sitten, johtuuko lääkityksestä vai siitä, että olen virkistynyt, kun elämässä ollut vähän jännitystä (sijoituskuviot, joista olen kertonut).

Oletko kokeillut ruokavalion vaikutusta tuohon unentarpeeseen? itse lopetin kokonaan viljojen ja maitotuotteiden käytön = verensokerit pysyy tasaisena = virtaa kuin pienessä kylässä! (enkä ole kyllä tähän mennessäkään tarvinnut päikkäreitä)

^En ole kokeillut.

James Potkukelkka kirjoitti:^En ole kokeillut.

Kannattaisko kokeilla?

Vesper kirjoitti:

James Potkukelkka kirjoitti:^En ole kokeillut.

Kannattaisko kokeilla?

En osaa sanoa

Jos se ei ole rikki, älä korjaa sitä! Nyt vointi on siis ok.

James Potkukelkka kirjoitti:Jos se ei ole rikki, älä korjaa sitä! Nyt vointi on siis ok.

Tätä mä en oikein ole koskaan hiffannut, siis että hoidetaan oireita sen sijaan että hoidettaisiin "sairaus". Ja ehkäpä erityisesti lääkärin suusta/ajatusmallina tämä on todella huolestuttava. Vai onko tosiaan niin, että suurin osa ammattikunnan edustajista haluaa potilaan hittoon vartissa, jotta saa uutta pokaa huoneeseen. Missä on ne lääkärit, jotka oikeasti tutkii ja miettii, mistä vaiva voisi oikeasti johtua? Olisi aidosti kiinnostuneita potilaan voinnista? Mutta kukin tyylillään.

^Mä en usko, että mun vaivojen perussyy olisi syömisessä, vaan pään sisällä. Jos ajattelisin jotain muuta hoitoa/lisähoitoa lääkityksen lisäksi, niin se olisi terapia.

Diabeteksen, hypotyreoosin, anemian olen poissulkenut ja uniapneaan on hoito menossa.

Olin jo ajamassa tota Voxraa alas, mutta ei tu mitn. Puolikkaalla annoksella kaksi viikkoa, koko ajan tuntuu kuin olisi purjevene tyvenessä. Puhtia ei vaan ole, ellei tsemppaa hampaat irvessä koko ajan. Tähän ei juuri nyt mojo riitä.

Palataan toistaiseksi perusannokseen ja katsotaan parin kk päästä onko silloin paukkuja enemmän. Depis tuntuu edelleen olevan poissa, onneksi.

Muita lääkkeitä en enää syö, risperidonit ja ketsupinot saa homehtua kaapissa.

Aihetta sivuten vähän texasia - toimivathan lääkärit myös huumekauppiaina noin niinkuin kärjistäen sanottuna...

Minusta tuntuu että lekuri vaan kalastelee. Tapaaminen 2-3kk välein: "mikä vointi, onkohan sulla X, ai ei, no mitäs lääkkeitä laitetaan?" Kovin perinpohjaista tutkimusta ei siis ole missään välissä tehty. Käynyt mielessä katsoa FarmacaFennicasta rajuin mahdollinen douppi ja pyytää ihan piruuttaan.

Jos kyseessä on lievä bipo tai keskittymishäiriö, niin saa minun puolesta ollakin. Kuka meistä nyt täysin normaali on - ja kuka sen määrittelee? Varttihullut ja eksentrikot menivät kyläyhteisön jäseninä, heidän erilaisuutensa tiedettiin ja siedettiin. Nykyään ollaan jokaiselle vähän vilkkaammalle kakaralle työntämässä adhd-diagnoosia ja ritaliinia naamaan. Miksi? Koska bisnes.

Kottiksen pointti oli, että jos sulla olisi bipo, niin pelkkä antidepresantti voi heittää manian puolelle. Mutta en mä sun muista koskaan varsinaisista maanisista vaiheista kertoneen.

Oikea mania ei ole mikään pelkkä hyvä fiilis ja energiaa, vaan silloin tehdään paljon haittaa itselleen ja muille.

Kyllä mulla on taipumusta maaniseen käytökseen. Aina välillä jostain jutusta tulee maailman tärkein eikä silloin päähän mahdu mitään muuta. Historiasta löytyy myös harkitsematonta käyttäytymistä niin rahan, päihteiden kuin sukupuoliasioiden suhteen. Jotain testiä aiheesta teetettiin mutta tulosten mukaan kuitenkaan selvää diagnoosia ei saatu. Ei korostetusti vähenevää ruoan ja unen tarvetta vauhtijaksojen aikana, pihaan ei ilmesty pikavippi-Ferrareita tms.

Jos oletetaan että bipo ja vaihtoehtona on lääkkein aikaansaatu aina tasainen ja tasapaksu mielentila niin eipä tuo kovin houkuttelevalta tunnu. Tykkään että elämässä on välillä draamaa ja voimakkaita tunteita.

Luin joutessani biposta. Itsediagnosointi on mitä on, mutta JOS oletus että bipo, niin tyyppiä II eli manian lievempi muoto hypomania.

^Kunnon mania on ikävä juttu, kun silloin helposti tosiaan myydään talo, erotaan, ostetaan Ferrari ja perustetaan firma kuolemattomalle liikeidealle.

Sitten seuraavaksi mania heittää depression puolelle, huomataan että rahat on loppu, rahoitusyhtiö hakee Ferrarin pois ja firma on konkassa ja vaimoa ei näy. Siinä vaiheessa helposti lähdetään Biltemaan ostamaan hinausköyttä.

Vähän ärsyttää tuollainen ikuisen teinin maailmankuva, jossa ei tarvitse kuunnella asiantuntijoita, tietää kaiken itse paremmin, pitää saada puskea joka hetki täysillä, oli hinta sille mikä hyvänsä. Tää varmasti liittyy siihen, että mun isä oli mitä todennäköisemmin hoitamaton bipo, ja lapsuutta rytmitti maniat ja masennukset, joista viimeisin johti pahaan päihdekierteeseen ja itsemurhaan.

Osanottoni tuosta, mutta toi kivitys on kyllä tehty olemattomin perustein. Ollaanko me koskaan edes tavattu ja jos ollaan niin juteltiinko viittä minuuttia pidempään?

Alkaen siitä reilut puolitoista vuotta sitten tapahtuneesta kohtauksesta odotan edelleen koska tapaan sen "asiantuntijan". En ole varmaan sitten tarpeeksi seko, että kukaan julkisen terveydenhoidon piirissä olisi oikeasti ruvennut kanssani tätä matopurkkia aukomaan. Nimellisesti pätevin tapaamani lanttumaakari oli elekielestään päätellen enemmän hoidon tarpeessa kuin minä

Pitäis kai olla imarreltu että näin vähäisen palstakontribuution perusteella onnistun herättämään ventovieraassa noinkin voimakkaan eVasteen, vaikken edes trollannut.

Isät on aina hyvä puheenaihe. Pistä yksityisviestiä niin voidaan vaihtaa sotamuistoja...

James Potkukelkka kirjoitti:^Kunnon mania on ikävä juttu, kun silloin helposti tosiaan myydään talo, erotaan, ostetaan Ferrari ja perustetaan firma kuolemattomalle liikeidealle.

Sitten seuraavaksi mania heittää depression puolelle, huomataan että rahat on loppu, rahoitusyhtiö hakee Ferrarin pois ja firma on konkassa ja vaimoa ei näy. Siinä vaiheessa helposti lähdetään Biltemaan ostamaan hinausköyttä.

Tai sitten mania voi "pelastaa", kun on lähdössä kämppä alta ja yhtäkkiä depis muuttuu maniaksi. On viikko aikaa tehdä jotain kun on noussut kuolleista ja sen viikon aikana sitten onnistuu "pelastamaan" tilanteen. Maniassa olo tosiaan melko kuolematon ja aikaansaapa, mutta samaan aikaan levoton ja ahdistunut. Mun kohdalla olot olivat aika irrallisia eli niihin eivät vaikuttaneet ns. ulkoiset tekijät.

Töistä on tullut parikin kertaa otettua loparit, kun kääntyi masennuksen puolelle. Ensin "kiristin" palkatonta sairaslomaa, mutta ei ihminen viikossa parane. Kun ei vaan jaksa, niin sitten otti loparit ja hukkui itseensä. Sitten yhtäkkiä heräsi joskus ja alkoi armoton asioiden selvittely. Kuluttavaa oli sellainen elämä. Onneksi ei enää ole niin pahana.

Tätä kommenttia ei ollut osoitettu kenellekään, kunhan muistelen.

KKK kirjoitti: Pitäis kai olla imarreltu että näin vähäisen palstakontribuution perusteella onnistun herättämään ventovieraassa noinkin voimakkaan eVasteen, vaikken edes trollannut....

Palstapersoonan kritisointi liittyy tietysti täällä rakennettuun mielikuvaan, ks. tapaus ExPertti.

^ Juuripa tästä syystä pyrin moisesta, olemattomin taustatiedoin tehdystä, yleensä perusteettomasta (e-henkilö)kritiikistä pidättäytymäänkin. Mutta kukin toki tavallaan *raapii mielipidettään*

Kaikki te olette hulluja. Eniten ehkä ne, jotka esittävät tervettä! (tähän joku hymiöhomma)

Kreitsu kirjoitti:Kaikki te olette hulluja. Eniten ehkä ne, jotka esittävät tervettä! (tähän joku hymiöhomma)

Entäs ne, jotka esittävät hullua