Kitinä

elco kirjoitti: En mä oikein ymmärrä tota syssyäkään.

No mulle se kelien puolesta on ollut optimaalisempi masikselle. Kylmää, märkää, pimeää ja lomat taas niin helvetin kaukana.. Tosin syksystäkin olen oppinut pitämään metsästämisen avulla. Nyt suorastaan odotan syksyä nykyään.

Keväällä taasen kaikki herää eloon, mieli on virkeä, päivät pitkiä ja valoisia, sekä paljon silmänruokaa..

Nykyisin olen masentunut arkipäivisin klo 8:00 - 15:00. Illalla taas on niin helvetin hauskaa ja iloista. Kiitos siitä kuuluu kuuskuukautiselle juniorille.

Onkohan Ben onnellinen kaveri?

http://www.iltasanomat.fi/viihde/uutinen.asp?id=1682349

Pitkäkestoinen (yli 1h) vauhdikas kävelylenkki, mielellään kaverin kanssa jutellen. Ensimmäinen kerta saattaa olla vaikea kammeta itseään sohvasta ylös, toinen kerta nousee jo kohtuudella ja kolmas melkein itsestään. Mielummin luonnon keskelle kävelemään kuin asutuksen keskellä. Kevät varmaan auttanut alakulossa, ja juuri annoksen vähentämisen kanssa samaan aikaan sopivasti.

Itselläni ei ole kokemusta noista pillerijutuista, mutta ainakin yhdelle kaverilleni toi auttoi pahimman yli.

Mulle sano Yths:n psykologi, että mussa ei sen mielestä oo mitään terapiaa tarvitsevaa vikaa tms, vaan että mulla vaan on tämmönen temperamentti, etten niin helpolla innostu mistään. Vituttaa. Olis paljon jännempää, jos olis semmonen koiranpennun "Kato, pallo, ihanaa! Kato, puu, ihanaa! Kato, ihanaa!"-temperamentti, mutta kun nyt vaan ei oo. Ja temperamentti on syntymässä saatu ja se nyt vaan pitää hyväksyä.

Konitohtorina totean vielä seuraavaa. D-vitskut ja hyvät öljyt (esim Virgino rypsäri) käyttöön ja roskaruoka (joojoo tiedäntiedän, ei saa käytää tota sanaa) + einekset saavat jäädä kaupan hyllyille. Ja limut kanssa. Noi vaikuttaa aineenvaihduntaan ja sitä kautta mielialaan.

NuoriD kirjoitti:Urheilu olisi kyllä hyväksi ja täytyy yrittää raahautua salille.

Mites tää?

Timmiin kuntoon rintoja tuijottamalla

Tuoreen saksalaistutkimuksen mukaan rintojen katselu kohottaa miesten kuntoa jopa tehokkaammin kuin kuntosalitreeni. Naisten rintojen katselu on miehille erittäin terveellistä ja jopa pidentää elinikää, tuore saksalaistutkimus paljastaa. Tutkijoiden mukaan jo 10 minuutin tuijottelutuokio kohottaa miesten kuntoa yhtä tehokkaasti kuin puolen tunnin treeni kuntosalilla.

Rintojen tuijottelun terveysvaikutus perustuu siihen, että se tehostaa miesten verenkiertoa ja kiihdyttää sydämen sykettä. - Vaikutus on niin tehokas, että jo muutama minuutti rintojen katselua päivittäin pienentää miesten sydänkohtauksen riskin puoleen, tutkimusta johtanut tohtori Karen Weatherby selittää New England Journal of Medicine -lehdessä.

Päivittäinen rintojen katselu pidentää miesten elinikää jopa viidellä vuodella. Tutkimuksessa seurattiin kaikkiaan 200 miehen terveyttä viiden vuoden ajan. Osa koekaniineista sai katsella rintoja päivittäin, osa ei. Tohtori Weatherbyn mukaan päivittäisen tuijottelutuokionsa saaneilla miehillä oli selvästi vähemmän sydänsairauksia ja heidän verenpaineensa oli alhaisempi kuin niillä, jotka eivät saaneet katsella rintoja.

11. helmikuuta 2008 MIIA HONKANEN [email protected]

NuoriD kirjoitti:Koskaan aiemmin en ole kokenut alakuloa. Nyt tuntuu olevan sellaista. Unen tarve on lisääntynyt. En tee kotona juuri muuta, kuin makaan sohvalla, olen netissä, pelaan xboxia tai nukun.

Ehkä syynä on se, että olen pudotellut cipralexia alaspäin 20mg:sta 7.5mg:aan. Lääkityksen aihehan oli aikoinaan ahdistuneisuus ja sitä ei juuri enää ole. En kyllä halua lääkitystä lähteä nostamaankaan.

Sanoin vaimolle eilen, että taidan olla melko tylsää seuraa. Ei musta paljoa iloa ole.

Toimintakyky on kyllä hyvä. Töissä käyn ongelmitta.

Onneksi en ole lääkäri, sillä tilanteesi kuulostaa siltä, että tekisi kovasti mieli tehdä lääketieteellisiä kokeita... Minä suhtaudun hyvin epäluuloisesti noihin masennuslääkkeisiin, jotka vaikuttavat pelkästään serotoniiniaineenvaihduntaan, sillä ne toimivat kovin monella tavalla passivoivasti, eivätkä oikeastaan paranna ollenkaan vireystasoa niin, että niiden avulla jaksaisi lähteä aktiivisesti hoitamaan masennusta kuntoon. Niinpä lääkeannostuksia vähennettäessä seurauksena on juuri tuollainen köllöttely, jolloin mikään ei tunnu miltään.

Minä uskon enemmän dopamiiniaineenvaihduntaan vaikuttamiseen, joten itse testaisin sinulla sitä, että skippaisin kokonaan tuon Cipralexin ja aloittaisin Efexorin minimiannostuksella pariksi kuukaudeksi, jolloin jaksaminen esim. urheilemiseen palaisi. Tosiasia kun on, että lääkkeillä masennusta ei pysty parantamaan, mutta niiden avulla ne varsinaiset parantavat elämänmuutokset on mahdollista jaksaa tehdä.

Bhven kirjoitti:

NuoriD kirjoitti:Urheilu olisi kyllä hyväksi ja täytyy yrittää raahautua salille.

Mites tää?

Timmiin kuntoon rintoja tuijottamalla

Eli ne 8 Ruotsin ilmailulaitoksen heppua jotka saivat kenkää pornon surffailusta 75% työaikana pitiväkin vain kunnostaan huolta? Paitsi se yksi, joka katseli lapsipornoa.

^
Eikös siellä maassa katsota vain homopornoa? Kertokee!

Kellä on keski-iän kriisi? Kohta ND ravaa ylt ympäriinsä jahtaamassa nuoruuttaan. Niin se vain menee...

Sanomattakin selvää, että minä jo odotan tuota vaihetta, kun kaiken voi lattaa sen piikkiin ;)

NuoriD kirjoitti:Koskaan aiemmin en ole kokenut alakuloa. Nyt tuntuu olevan sellaista. Unen tarve on lisääntynyt. En tee kotona juuri muuta, kuin makaan sohvalla, olen netissä, pelaan xboxia tai nukun.

Ehkä syynä on se, että olen pudotellut cipralexia alaspäin 20mg:sta 7.5mg:aan. Lääkityksen aihehan oli aikoinaan ahdistuneisuus ja sitä ei juuri enää ole. En kyllä halua lääkitystä lähteä nostamaankaan.

Sanoin vaimolle eilen, että taidan olla melko tylsää seuraa. Ei musta paljoa iloa ole.

Toimintakyky on kyllä hyvä. Töissä käyn ongelmitta.

Tämä on sanottu täällä jo monta kertaa, mutta suosittelen toimintaa. Etenkin sellaiset toimet auttavat, joissa tarvitaan monipuolisesti sekä motorista (mielellään erityisesti käsien motoriikkaa kannattaa hyödyntää) että mentaalista paneutumista. Esim. nikkarointi, puutarhanhoito (ihana klisee!!), kalastaminen (paitsi jos menee pelkäksi istumiseksi), leipominen, askartelu jne.

Käsien ja aivojen yhteiskäytöllä on ymmärtääkseni tieteellisestikin osoitettu olevan vaikutusta henkiseen hyvinvointiin. Tietokoneen näppäimistön näpyttely ei ole riittävän vaativa motorinen suoritus. Siksi (tai mm. siksi) ihmiset, jotka työssään lähinnä istuvat koneella, ovat vaarassa masentua.

Ketjussa on monia muitakin hyviä ehdotuksia, joita en lähde tässä toistelemaan.

Pulkannaru kirjoitti:^
Eikös siellä maassa katsota vain homopornoa? Kertokee!

OK, se oli homolapsipornoa.

Kumma kyllä, nyt pari päivää on mennyt paremmin. Rohkeasti pudotin cipralexin eilen 5 mg:aan.

huima kirjoitti: En mä halua reissata Kehä 3:n ulkopuolelle.

Vai meinasitko siis Kaliforniaa tai Australiaa?

Miten ois Berliini?

***
our customer is still looking for senior Java EE developers to work onsite at Berlin, Germany. You can ignore the “additional experience” bullets, what we are really looking for is 1-2 senior Java developers willing to work in Berlin for 2-6 months.



P.S. the summer in Berlin is nice and warm, and the compensation is excellent.

Pragmatic problem solver and good team player. Motivated and self-driven person requiring minimum amount of supervision. Solid experience in agile software development in Java (Java EE). Hands-on experience in some scripting language (Python, Ruby, Perl or like). Practical experience in shell scripting in UNIX environment. Experience in various database technologies (Oracle, MySQL, Postgres).

Additionally, any experience in following frameworks, technologies & tools is beneficial

- MapReduce
- Hadoop
- HTable
- Cascading
- Pig
- Hive
Strong candidates would also have working knowledge in data mining, data analysis & large scale data processing in general.

**********


Pannaanko CV:tä eteenpäin?

NuoriD kirjoitti:Kumma kyllä, nyt pari päivää on mennyt paremmin. Rohkeasti pudotin cipralexin eilen 5 mg:aan.

Ehkä olikin vaan se aika kuukaudesta? Pus

Onslow kirjoitti: Miten ois Berliini?

...
Pannaanko CV:tä eteenpäin?

Damn. Toihan olisi nasta.

OFF:

Onslow kirjoitti:

elco kirjoitti:Ei paljon (kevät)masennukset ole puraisseet

En oikein ymmärrä että miksi keväällä masis iskee. Eikö syksy ole optimaalisempi?

Mulle tulee keväällä (tai on tullut sen ajan kun olen asunut Hgissä) törkiä väsymys, mitään ei jaksa tehä. Se tulee helmi-maaliskuussa ja kestää muutaman viikon. Mikäli jaksaa vaan toimia (liiku, syö, käy töissä, nuku, rutiinit on pop) vaikka väkisin niin se menee ohi. Itse epäilen syyksi valon lisääntymistä, mikä aiheuttaa sekavuutta pääkopan kemioissa ja kun koppa tottuu niin väsymys väistyy. Ystäväni ymppäsi tähän vielä sen, että olenhan pitänyt syyslomaa ja joululomaa kunnolla viimeksi kouluaikana (jolloin siis en asunut Hgissä) ja kun ei ole kunnon levähdystaukoja, niin keväällä alkaa olemaan ihan sippi ennen talvilomaa. Muistelisin, että pari vuotta sitten kevätväsymystä ei ehtinyt tulla kun ehdin ensin kahdeksi viikoksi Thaimaahan, mutta en muista asiaa tarkasti.

ON:
Suhtaudun aina epäilevästi itseään hoitaviin lääkäreihin. Itsensä kanssa on hankala olla objektiivinen. Ei sillä että muutkaan aina olisivat objektiivisia mutta on se nyt ainakin helpompaa. No, toivottavsati itsehoito tehoaa tai ei ainakaan aiheuta harmia.

NuoriD kirjoitti:Kumma kyllä, nyt pari päivää on mennyt paremmin. Rohkeasti pudotin cipralexin eilen 5 mg:aan.

Itselläni on tällä hetkellä myös annostuksen pienennys menossa, toivon, että pienempi annos vähentää unisuutta ja vaikuttaa muutenkin positiivisesti mm libidoon ja muihin juttuihin.

Mä odottelen koska ne nykimiset ja vastaavat alkaa tulla, ainakin huomaan olevani tavallista hermostuneempi.

annepa kirjoitti: Suhtaudun aina epäilevästi itseään hoitaviin lääkäreihin. Itsensä kanssa on hankala olla objektiivinen. Ei sillä että muutkaan aina olisivat objektiivisia mutta on se nyt ainakin helpompaa. No, toivottavsati itsehoito tehoaa tai ei ainakaan aiheuta harmia.

No onhan siinä ongelmansa tietysti. On aivan totta, että itseään kohtaan ei voi (määritelmän mukaankaan) olla objektiivinen.

Tällä hetkellä olo tuntuu varsin normaalilta.

milli kirjoitti:

NuoriD kirjoitti:Kumma kyllä, nyt pari päivää on mennyt paremmin. Rohkeasti pudotin cipralexin eilen 5 mg:aan.

Itselläni on tällä hetkellä myös annostuksen pienennys menossa, toivon, että pienempi annos vähentää unisuutta ja vaikuttaa muutenkin positiivisesti mm libidoon ja muihin juttuihin.

Mä odottelen koska ne nykimiset ja vastaavat alkaa tulla, ainakin huomaan olevani tavallista hermostuneempi.

Millä tahdilla sulla on pudotus menossa? Oireet riippuvat pitkälti siitä, kuinka nopeasti tullaan alaspäin.

NuoriD kirjoitti:Millä tahdilla sulla on pudotus menossa? Oireet riippuvat pitkälti siitä, kuinka nopeasti tullaan alaspäin.

Aikaisemmin 10mg .. nyt 7,5mg.. Ja noin tein viimeksikin, silti tuli ihan kauheita oireita, eli tosi maltilla pienennetään annosta. Olen tässä samalla tekemässä töitä sen eteen, että pääsisi nuppitohtorille juttelemaan, että jos sitten alkaisi pärjätä ilman

exPertti kirjoitti:Kärsiikö kysyä mihin ongelmaan alun perin hait noita? Entä ND?

Tukkoseen nenään tietty.

Silleen pähkinänkuoressa, lapsuudessa paljon paskaa, joka edelleen vaikuttaa, ja asianomaiset eivät halua puhua asioista oikeilla nimillä, pienenä joutunut tekemään paljon sellaista mitä lapsen ei kuuluisi tehdä.. ja sitten vielä muutama vuosi seurustelua alkoholiongelmaisen kanssa. Kaikki toi yhteensä on vaan ollut vähän liikaa.

exPertti kirjoitti:No tietty.

Joutunut niin sanotusti aikuistumaan liian aikaisin? Eihän tuo kivalta kuulosta.

Pitäisi varmaan tehdä lista noista kaikista asioista mitä on tapahtunut tähän mennessä kun menen juttelemaan yhden tähdin luokse. Ei vain haluaisi, alkaa vain vituttaa ja harmittaa se.. en tiedä miten reagoin jos alan uudelleen käsitellä noita asioita.

Myöskin se, että jotta on varmasti tarpeeksi matskua, jotta voisi saada kelan tukea. Ja muuten varmasti tuppaa unohtamaan jotain.

Kärsiikö pertti kysyä, että miksi kyselet?

exPertti kirjoitti: Ettei tule väärinymmärrystä niin oletettavasti harva menee hakemaan apua resepti ensimmäisenä mielessään.

Juu, mä menin hakemaan apua terveyskeskuksesta, niin koska ei ollut resursseja auttaa, mulle annettiin pillerit.. tietty vähän yritettiin neuvoa johonkin suuntaan hakemaan itse lisää apua. Mikä siinä mielentilassa ei oikein ollut sellainen mihin olisi ollut voimia.