Kitinä

James Potkukelkka kirjoitti: ↑30.08.2019 11:19

James Potkukelkka kirjoitti: ↑15.08.2019 8:40

James Potkukelkka kirjoitti: ↑12.08.2019 12:16

Olen ainakin kaksi kertaa yrittänyt lopettaa aiemmin. Ekalla kerralla iski voimakas ahdistus. Oli pakko aloittaa sen takia uudelleen. Toisella kertaa hyvin hitaasti ajoin alas, kuten nytkin. Silloin iski jonkinasteinen masennus. Jos ei nytkään onnistu, niin sitten seuraava kokeilu ehkä eläköitymisen jälkeen.

Muuten menee hyvin, mutta seksi alkanut vähän kiinnostaa, mikä on tietysti valitettavaa.

Ärsyynnyn aiempaa helpommin. Eniten tästä on haittaa kotona. Töissä pystyy tahdonvoimalla peittämään. Ahdistusta tai masennusta ei kuitenkaan ole. Vaimo varmasti haluaisi, että jatkaisin lääkitystä

No nyt alkanut kyllä vähän ahdistaa ja masentaakin. Edelleen suuri ongelma kotona, että olen niin herkästi ärsyyntyvä. Mutta katellaan nyt vielä jonkin aikaa, ennen kuin luovutetaan. Ei vain haluaisi sitä, että pitää koko elämänsä rouskia lääkettä. Pitäisi kyllä kokeilla liikuntaakin. Ei vain tunnu olevan aikaa, mutta se on tietystikin paskapuhetta. Aikaa on aina siihen, mihin haluaa.

Ps. "luovuttaminen" tarkoittaa siis sitä, että alan rouskia uudelleen lääkettä. Mutta hitto vie, täytyy nyt yrittää tuota liikuntaa ensin.

James Potkukelkka kirjoitti: ↑04.10.2019 9:35 Ps. "luovuttaminen" tarkoittaa siis sitä, että alan rouskia uudelleen lääkettä. Mutta hitto vie, täytyy nyt yrittää tuota liikuntaa ensin.

Tästä tulee mieleen mainos, joka aikoinaan pyöri jenkeissä. Viesti oli kokolailla, että liikunta voi auttaa, mutta siihen on myös lääke

Vagabondo kirjoitti: ↑04.10.2019 10:33

James Potkukelkka kirjoitti: ↑04.10.2019 9:35 Ps. "luovuttaminen" tarkoittaa siis sitä, että alan rouskia uudelleen lääkettä. Mutta hitto vie, täytyy nyt yrittää tuota liikuntaa ensin.

Tästä tulee mieleen mainos, joka aikoinaan pyöri jenkeissä. Viesti oli kokolailla, että liikunta voi auttaa, mutta siihen on myös lääke

Juu, turha hoitaa liikunnalla jotain, jonka voi hoitaa myös lääkkeellä!

James Potkukelkka kirjoitti: ↑04.10.2019 10:34

Vagabondo kirjoitti: ↑04.10.2019 10:33

James Potkukelkka kirjoitti: ↑04.10.2019 9:35 Ps. "luovuttaminen" tarkoittaa siis sitä, että alan rouskia uudelleen lääkettä. Mutta hitto vie, täytyy nyt yrittää tuota liikuntaa ensin.

Tästä tulee mieleen mainos, joka aikoinaan pyöri jenkeissä. Viesti oli kokolailla, että liikunta voi auttaa, mutta siihen on myös lääke

Juu, turha hoitaa liikunnalla jotain, jonka voi hoitaa myös lääkkeellä!

Nörtin ei tarvitse liikkua.

Ylermi Ylihankala kirjoitti: ↑04.10.2019 11:02

James Potkukelkka kirjoitti: ↑04.10.2019 10:34

Vagabondo kirjoitti: ↑04.10.2019 10:33 Tästä tulee mieleen mainos, joka aikoinaan pyöri jenkeissä. Viesti oli kokolailla, että liikunta voi auttaa, mutta siihen on myös lääke

Juu, turha hoitaa liikunnalla jotain, jonka voi hoitaa myös lääkkeellä!

Nörtin ei tarvitse liikkua.

Tästä tuli mileen kun joku taas hehkutti urheilun tuomaa hyvää oloa: kaverini vastasi, ettei kaikille vaan tulee sellaista, lähinnä vituttaa. Mutta hän kuitenkin kuntoilee jonkin verran, koska muuten palloutuisi. Hänen lajinsa on pyöräily, 15 km työmatkaa joka arkipäivä ympäri vuoden. Juoksemiset on juostu kun jalka meni intissä alokkaana kunnolla rikki.

Itsekin pyörilin ennen päivittäin hukvikseenkin; ei mitään millään urheilijan tasolla mutta tunnin parin lenkkejä melko usein. Yhden pyörävarkauden jälkeen se jäi ja olen kulkenut työmatkatkin bussilla Paskakuntoisena nörttinä on vaan vaikea päästä alkuun.

Olen sitä mieltä, ettei väkisin pidä liikkua. Sen pitää olla vähintäänkin neutraalia. James usein valittelee, kun liikunta ei nappaa. Ei sen tarvitsekaan napata, minkäs sille voi. Ei siihen kuole, vaikken kummemmin liiku. Ikääntyessä kuudenkympin korvilla lihasvoimaa kannattaisi alkaa jollain tavalla ylläpitää, muuten ei turhan aikaisessa iässä pääse sängystä ylös. Sittenhän se on hoitokoti.

nokkaelain kirjoitti: ↑04.10.2019 19:56 Yhden pyörävarkauden jälkeen se jäi ja olen kulkenut työmatkatkin bussilla Paskakuntoisena nörttinä on vaan vaikea päästä alkuun.

No toi nyt on saatanan helppoa. Jäät pois bussista yhden pysäkin liian aikaisin ja kävelet siittä kotiin. Ja jos asut ihmistensäilytyskuutiossa ylemmissä kerroksissa, älä käytä hissiä, vaan steppaile rappuset.

Ylermi Ylihankala kirjoitti: ↑04.10.2019 20:01 Ikääntyessä kuudenkympin korvilla lihasvoimaa kannattaisi alkaa jollain tavalla ylläpitää

Kannattaa panostaa myös liikkuvuuteen. Pelkkä lihastreeni jäykistää. Tänäänkin näin aamulenkillä melkoisia rautakankia liikenteessä.

nokkaelain kirjoitti: ↑04.10.2019 19:56 Tästä tuli mileen kun joku taas hehkutti urheilun tuomaa hyvää oloa: kaverini vastasi, ettei kaikille vaan tulee sellaista, lähinnä vituttaa.

Kuulun tuohon joukkoon. Vituttaa nää "runners high" tyypit. Kyllähän sitä juoksisi ja pyöräilisi, jos se kunnon känniä vastaisi. Mutta kun ei vastaa.

Mua ylipäätään lähinnä huvittaa kaiken maailman ruokatottumuksiaan tai liikuntatottumuksiaan julistavat ihmiset. Tai sitten, että kaikki luontoon tai kaikki ratkomaan ristikoita. Vittu kun ihmiset ovat erilaisia. Julistava ja hurahtanut ihminen on tyhmä ihminen.

Ylermi Ylihankala kirjoitti: ↑04.10.2019 20:01 Olen sitä mieltä, ettei väkisin pidä liikkua. Sen pitää olla vähintäänkin neutraalia. James usein valittelee, kun liikunta ei nappaa. Ei sen tarvitsekaan napata, minkäs sille voi. Ei siihen kuole, vaikken kummemmin liiku. Ikääntyessä kuudenkympin korvilla lihasvoimaa kannattaisi alkaa jollain tavalla ylläpitää, muuten ei turhan aikaisessa iässä pääse sängystä ylös. Sittenhän se on hoitokoti.

Mulle tulee aina salilla käymisestä hyvä fiilis. Ongelma on sinne asti pääseminen.

Ylermi Ylihankala kirjoitti: ↑04.10.2019 20:01 Ei siihen kuole, vaikken kummemmin liiku.

Ei ehkä kuole, mutta elämä voi muuttua vittumaisemaksi.

Ymmärtääkseni aika pienikin liikunta riittää pitämään kropan ja aineenvaihdunnan toiminnassa. Jos liikunta itsessään ei nappaa, niin kannattaa miettiä mistä sen liikunnan saa ilman että tarvitsee nimenomaan lähteä liikkumaan. Esim. työmatkapyöräily saattaa säästää aikaa julkisiin verrattuna. Joku puutarhanhoito tai sienestäminen/marjastaminen on hyvää liikuntaa, vaikka noissa tavoite on ehkä jotain muuta.

sivustahuutaja kirjoitti: ↑07.10.2019 9:58

Ylermi Ylihankala kirjoitti: ↑04.10.2019 20:01 Ei siihen kuole, vaikken kummemmin liiku.

Ei ehkä kuole, mutta elämä voi muuttua vittumaisemaksi.

Ymmärtääkseni aika pienikin liikunta riittää pitämään kropan ja aineenvaihdunnan toiminnassa. Jos liikunta itsessään ei nappaa, niin kannattaa miettiä mistä sen liikunnan saa ilman että tarvitsee nimenomaan lähteä liikkumaan. Esim. työmatkapyöräily saattaa säästää aikaa julkisiin verrattuna. Joku puutarhanhoito tai sienestäminen/marjastaminen on hyvää liikuntaa, vaikka noissa tavoite on ehkä jotain muuta.

Joo, ja 30 jälkeen aineenvaihdunta hidastuu hitosti. Erityisesti selkärangan kannalta liikkumattomuus on ihan myrkkyä.

James Potkukelkka kirjoitti: ↑07.10.2019 9:18 Mulle tulee aina salilla käymisestä hyvä fiilis. Ongelma on sinne asti pääseminen.

Sittenhän sä jumppaat kotona.

Itse olen saanut itseäni liikkumaan boulderoinnin avulla: Siinä on helppo huijata ittensä tekemään rankkoja asioita, eikä homma tunnu siltä että on urheilemassa. Tosin ,olen löytänyt salilla hötkyilyn ilon kun Kiipeilyareenan yläkerrassa on pieni tila, missä olen käynyt raivottamassa kuntopyörää.

hienoa hommaa, pitäisi vaan käydä useammin että kädet ja kämmenet tottuisivat eikä olisi aina niin kipeät sessareiden jälkeen.

Parisuhde tuntuu edelleen tervanjuonnilta. Jokin myrkkymykkyrä vaimon sisällä on, mutta sitä ei tunnu saavan lukuisista keskusteluyrityksistä huolimatta.

Jälleen kerran alkaa tuntua, etten tule saavuttamaan onnea tämän ihmisen kanssa. Rakastan ja kunnioitan häntä, mutta suhde tuntuu jatkuvasti yksipuoliselta. Kaipaisin huomiota, hieman hellyyttä, yhdessä tekemistä, yhdessä nauramista. Olen siistinyt aktiani, en häivy harrastuksiin päiväkausiksi, huuda lapsille, osallistun arkeen. Tämän hänkin myöntää mutta ei tunnu kykenevän tulemaan omalta osaltaan yhtään vastaan. Minä olisin tyytyväinen kun saisin vähän huomiota, pari pusua päivässä ja kenties spontaanin halauksen.

Hukkasin elämästäni pulloon ja masennukseen noin 30 vuotta. En halua haaskata päivääkään enää. Syövänpaska osoitti miten ohuen langan varassa elämä on ja miten hyvä voi muuttua skeidaksi silmänräpäyksessä.

Oma intuitio sanoo, että vaimo sanoistaan huolimatta ei minua rakasta. Tuntuu kovasti edelleen hautovan menneitä huonoja vuosia. Olen pyytänyt omia töppöilyjäni anteeksi N kertaa, ei tunnu riittävän. Olen sanonut että ilman anteeksiantoa tällä suhteella ei ole mitään toivoa. En suostu viihtymään sisarusavioliitossa loppuelämääni. Mieluummin sitten lusikat jakoon.

Haluaisin yhden kerran elämässäni - aikuisena - olla tasa-arvoisessa ja tasapainoisessa ihmissuhteessa, jossa kumpikin seisoo omilla jaloillaan ja rakastaa puolisoaan sydämensä pohjasta ja jakaa muutakin kuin lapset ja asuntolainan.

Terveys on ihan ookoo. Pari puoli-ilkeää vieroitusoirekohtausta koettu äskettäin, mutta pahimmasta kipulääkkeestä on kohta vieroittauduttu. Sitten jääkin enää kaksi lääkettä alasajettavaksi. Liikunnaksi sisäpyöräilyä 3-4 tuntia viikossa, porrasjuoksua töissä ja vähän kuntopiiriä ja kahvakuulaa kotona. Paino pysyy parin kilon tarkkuudella samassa, söin mitä tahansa.

Edellisestä drinkistä on kaksi vuotta. Olen hämmästyksekseni oppinut viihtymään juhlissa selvinpäinkin. Nousuhumalaisia ihmisiä on itse asiassa hauska seurata. Häivyn kuitenkin ennen kuin homma menee sönkötykseksi. Juomattomuutta ei tarvitse onneksi selitellä. Korvikepaheiksi ovat tulleet zero-Cola, makeiset ja leivonnaiset. Onneksi en liho enää niin helposti kuin ennen ja tämänkokoinen jätkä polttaa helposti pari pientä ateriaa tunnin VK-sisäpyöräilyllä.

Työkavereiden ja lasten kanssa on hyvät välit. Vielä kun vaimo-asia ratkeaisi. Mitään säätöjä tai seikkailuja ei enää tule. Jos päätän lähteä, teen sen avoimesti ja rehellisesti enkä kieroillen toisen selän takana tai salasuhteillen.

sivustahuutaja kirjoitti: ↑05.10.2019 20:53 Kyllähän sitä juoksisi ja pyöräilisi, jos se kunnon känniä vastaisi. Mutta kun ei vastaa.

Vastaa ja jopa voittaa. Kännäämällä olet yhden illan, 4-5 tuntia vauhdissa ja menetät seuraavat 2-3 päivää tai käyt ainakin vajaateholla, myönsit sitä tai et. Tempaisepa sadan kilsan pyörälenkki. Aikaa menee saman verran, rahaa ei yhtään ja takaan että olet seuraavat pari päivää paljon aikaansaavempi ja positiivisempi.

Hyvän olon voi saada kemikaaleilla tai ponnistelemalla ja ylittämällä itsensä. Preferoin jälkimmäisen paremmaksi tavaksi. Mutta kukin tyylillään.

^ Meikäläisen kännit hoituu yleensä aika pienillä määrillä verrattuna ammattilaisiin. Olen lähes aina seuraavana päivänä ihan normikunnossa.

Pidän aika omituisena tuota väitettä, että kyllä se hyvä fiilis sieltä tulee, kun vaan painuu lenkille. Voisinhan minäkin sanoa, että senkun vedät illalla pienet naukut, ei se putki siitä mitenkään voi lähteä päälle. Itse ajattelin huitaista portviinin jämät "tuulensuojaan" appenzellerin kanssa.

KKK kirjoitti: ↑13.10.2019 18:12 --

Olet nyt toista kertaa naimisissa? Kuinka realistista on odottaa, että kolmas kerta on se oikea?

KKK kirjoitti: ↑13.10.2019 18:12 Kuulumisia

Hei KK, kiitos kun kerrot miten menee, harmittavaa kuulla että vaimon kanssa ei hommat luista

Mä uskon että suhteet voi selvitä vaikka mistä, mutta jokaiselle on rajansa. Joskus vain asioita tapahtuu liikaa, joka jättää jotain korjaamattomia damageja. Et omien sanojen mukaan ole ollut mallimies aina, mutta olet selkeästi tehnyt helvetillisen suunnanmuutoksen ja priorisoinut perheen ensin.

MItä enemmän sä voit tolle asialle oikeastaan tehdä? Olet antanut kaikkesi, helvetti tsempannut kuoleman porteilta takaisin eloon, samalla pyrkien parantamaan parisuhdetta korjaamalla sen miehen, joka toimillaan oli miinoittamassa hommaa.

En yleensä ole luovuttaja, mutta jotenkin tekisi mieli sanoa että mene mies nauttimaan siitä elämästä joka sinulla on vielä edessä, toivottavasti jonkun kanssa joka osaa arvostaa ja pystyy sekä haluaa tarjota nuo pienet asiat mitä yhdessäololta toivot.

Kaikkea parasta sulle ja tule välillä kertomaan kuulumiset!

James Potkukelkka kirjoitti: ↑14.10.2019 9:03

KKK kirjoitti: ↑13.10.2019 18:12 --

Olet nyt toista kertaa naimisissa? Kuinka realistista on odottaa, että kolmas kerta on se oikea?

Kyllä minulla on partnerin valinta petrannut suhde suhteelta. Eri asia sitten osaako itse petrata. Oma kehittyminen kumppanina on ollut vähän ailahtelevaa.

En nyt muista kuinka pieni KKK:n junnuin lapsi on, mutta parisuhde ottaa osumaa pienestä lapsesta ilman historian painolastiakin. Toki on vähän paha merkki jos arjessa ei ole mitään hellyydenosoituksia, oli sitten kuinka väsynyt tahansa. Jos ja kun mitään erityistä kriisiä ei ole, niin koettaisin itse ulkoisen avun hakemista asioiden selvittämiseen. Jos se ei toimi, niin kokeilee sitten vaikka asua erillään vähän aikaa ja katsoa että tekisi pieni välimatka hyvää. Noinkin ison pesueen kanssa kaikki kivet vain pitäisi kääntää vaikka raskasta olisi.

So Hard kirjoitti: ↑14.10.2019 10:16

James Potkukelkka kirjoitti: ↑14.10.2019 9:03

KKK kirjoitti: ↑13.10.2019 18:12 --

Olet nyt toista kertaa naimisissa? Kuinka realistista on odottaa, että kolmas kerta on se oikea?

Kyllä minulla on partnerin valinta petrannut suhde suhteelta. Eri asia sitten osaako itse petrata. Oma kehittyminen kumppanina on ollut vähän ailahtelevaa.

En nyt muista kuinka pieni KKK:n junnuin lapsi on, mutta parisuhde ottaa osumaa pienestä lapsesta ilman historian painolastiakin. Toki on vähän paha merkki jos arjessa ei ole mitään hellyydenosoituksia, oli sitten kuinka väsynyt tahansa. Jos ja kun mitään erityistä kriisiä ei ole, niin koettaisin itse ulkoisen avun hakemista asioiden selvittämiseen. Jos se ei toimi, niin kokeilee sitten vaikka asua erillään vähän aikaa ja katsoa että tekisi pieni välimatka hyvää. Noinkin ison pesueen kanssa kaikki kivet vain pitäisi kääntää vaikka raskasta olisi.

+1 Tämä kkk:n parisuhde on toisaalta ikiliikkuja kuin gatin tapaus tai mcjannen seikkailut. Haluan sanoa, että kaikki rakentava ja pakolliset kuittailut on jo moneen kertaan annettu. Ei siis ole kyse enää siitä, saako täältä mitään apua, lohtua varmasti.

Ominaisuus, joka watuttaa mua itseäni itsessäni on, että koean koko ajan tarvetta verrata itseäni muihin ja hyvin herkästi koen huonommuutta. Lääkityksen lopettamisen jälkeen tullut erityisesti tätä.

Tietenkin äärimmäisen tymää ja hedelmätöntä.

James Potkukelkka kirjoitti: ↑14.10.2019 12:33

Ominaisuus, joka watuttaa mua itseäni itsessäni on, että koean koko ajan tarvetta verrata itseäni muihin ja hyvin herkästi koen huonommuutta. Lääkityksen lopettamisen jälkeen tullut erityisesti tätä.

Tietenkin äärimmäisen tymää ja hedelmätöntä.

Oletko kokeillut tuohon muuta hoitoa kuin lääkitystä?

Älä yllytä sitä, kohta se puhkoo naapurin S-mersun renkaat ja rähjää juovuspäissään (maistelupäissään) sille kesämökiltä työskentelevälle radiologille.