Kitinä

Oon nyt saanut revittyä itseni salille parina päivänä ja se kyllä auttaa aina joksikin aikaa. Ongelmana tietysti on, että silloin kun liikuntaa eniten tarvittaisiin, on kaikkein vähiten voimia harrastaa sitä.

Jos pystyisin käymään vaikka joka toinen päivä, se olisi hyödyksi. Pystymisellä tarkoitan henkistä puolta. Aikaahan on aina siihen, mitä priorisoi.

Alkoi isopyörä heittää niin pahasti, että aloitin tänään essitalopraamin uudelleen. Jatkuvaa ahdistusta eri asioista. Aloin jopa ajatella, että kuolema olisi helpotus. Ei pidä huolestua, en missään nimessä suicidaalinen ollut, mutta kertoo vain voinnista, että kuolema tuntuisi vapautukselta.

Toivottavasti lääke auttaa.

Mental note: ei kannata enää yrittää lopettaa.

James Potkukelkka kirjoitti: ↑03.12.2019 15:45 Alkoi isopyörä heittää niin pahasti, että aloitin tänään essitalopraamin uudelleen. Jatkuvaa ahdistusta eri asioista. Aloin jopa ajatella, että kuolema olisi helpotus. Ei pidä huolestua, en missään nimessä suicidaalinen ollut, mutta kertoo vain voinnista, että kuolema tuntuisi vapautukselta.

Mustahkon kirjani mukaan lääkkeesi oli aiemmin eri.

Itse tein viime viikolla pitkää päivää töissä ja iltaisin kiskoin perjanai-annoksesi olutta (+vähän.) Alkoi aiempaa enemmän tuntua siltä, että onko mitään positiivista olemassa. Maanantaiksi otin liukumavapaan, ja vielä sunnuntaina otin Gat-meiningillä päivälläkin (ihan vaan olutta.) Oli tähän päivään asti ihan kamala olo, kuolemanpelko jne. (Vedin kuitenkin läpi erinäisiä kokouksia ja muita töitä. Itse asiassa sehän helpottaa, kun ei tarvitse miettiä sitä oloaan, vaan on jotain muuta johon pitää keskittyä - johonkin rajaan asti.)

nokkaelain kirjoitti: ↑05.12.2019 23:54

James Potkukelkka kirjoitti: ↑03.12.2019 15:45 Alkoi isopyörä heittää niin pahasti, että aloitin tänään essitalopraamin uudelleen. Jatkuvaa ahdistusta eri asioista. Aloin jopa ajatella, että kuolema olisi helpotus. Ei pidä huolestua, en missään nimessä suicidaalinen ollut, mutta kertoo vain voinnista, että kuolema tuntuisi vapautukselta.

Mustahkon kirjani mukaan lääkkeesi oli aiemmin eri.
- kuolemanpelko

Juu, 10 pistettä! Olen vuosien varrella vaihdellut paroksetiinin (Seroxat) ja essitalopraamin (Cipralex) välillä. Paroksetiini on siitä parempi, että jarruttaa ennenaikaista ejakulaatiota paremmin, mutta toisaalta on niin lyhytvaikutteinen, että jos lääkkeen ottaminen viivästyy muutamilla tunneilla, alkaa tulla oireita. Nyt kuitenkin päätin pysyvästi jättää paroksetiinin pois, koska eräässä tutkimuksessa se oli mukana lääkeaineissa, joiden arvioitiin lisäävän dementian riskiä antikolinergisen sivuvuaikutuksen kautta.

Kuolemanpelko on viime aikoina ollut aika kova. Toki olen yrittänyt itseäni rauhoittaa, että kuoleman todennäköisyys on 1, eli siitä ei kannata stressata. Ei tunneta tapausta, että henkilö ei olisi muistanut pelätä tarpeeksi ja kuolema olisi sen takia mennytkin vahingossa ohi suun.

nokkaelain kirjoitti: ↑05.12.2019 23:54
Itse tein viime viikolla pitkää päivää töissä ja iltaisin kiskoin perjanai-annoksesi olutta (+vähän.) Alkoi aiempaa enemmän tuntua siltä, että onko mitään positiivista olemassa. Maanantaiksi otin liukumavapaan, ja vielä sunnuntaina otin Gat-meiningillä päivälläkin (ihan vaan olutta.) Oli tähän päivään asti ihan kamala olo, kuolemanpelko jne. (Vedin kuitenkin läpi erinäisiä kokouksia ja muita töitä. Itse asiassa sehän helpottaa, kun ei tarvitse miettiä sitä oloaan, vaan on jotain muuta johon pitää keskittyä - johonkin rajaan asti.)

Tiedät tietysti itsekin, mutta kannattaisi ottaa sitä alkoa mahd. vähän. Itse olen nyt mennyt todella vähällä. Lontoossakin vain pari annosta/ilta ja Suomessa en ole ottanut mitään muutamaan viikkoon.

James Potkukelkka kirjoitti: ↑10.12.2019 16:51 Juu, 10 pistettä! Olen vuosien varrella vaihdellut paroksetiinin (Seroxat) ja essitalopraamin (Cipralex) välillä. Paroksetiini on siitä parempi, että jarruttaa ennenaikaista ejakulaatiota paremmin, mutta toisaalta on niin lyhytvaikutteinen, että jos lääkkeen ottaminen viivästyy muutamilla tunneilla, alkaa tulla oireita. Nyt kuitenkin päätin pysyvästi jättää paroksetiinin pois, koska eräässä tutkimuksessa se oli mukana lääkeaineissa, joiden arvioitiin lisäävän dementian riskiä antikolinergisen sivuvuaikutuksen kautta.

Kuolemanpelko on viime aikoina ollut aika kova. Toki olen yrittänyt itseäni rauhoittaa, että kuoleman todennäköisyys on 1, eli siitä ei kannata stressata. Ei tunneta tapausta, että henkilö ei olisi muistanut pelätä tarpeeksi ja kuolema olisi sen takia mennytkin vahingossa ohi suun.

Eikö toisaalta vanhempi sitalopraami "jarruta" enemmän kuin essitalopraami (Ihan vaan spekulaatiota, koska tarvitaan tavallaan tupla-annos.) Olen kai ennenkin maininnut, että kaverini aloitti sitalopraamilla, mutta vaikka Cipralex ei ollut vielä silloin (kauan sitten) korvattava, hän vaihtoi siihen.

Se kuolemanpelko on mielenkiintoinen asia. Miksi kuolema pelottaa juuri silloin, kun se tavallaan voisi olla helpotus. Ihmisiä kuolee nuoreanakin ja en varmaan elä 80-vuotiaaksi. Mutta harvempi varmaan kuolee esim. ahdistukseen.

James Potkukelkka kirjoitti: ↑19.11.2019 10:14

urpiainen kirjoitti: ↑19.11.2019 9:59 ^ Mä olen ehkä seurannut tätä tarinaa vähän kevyesti, eli pahoittelut jos (kun) kysyn tyhmiä, mutta mitkä olivatkaan pääasialliset perusteet lääkityksen alas ajamiselle?

Tuo on erittäin hyvä kysymys. Vointi oli pitkään hyvä ja ajattelin katsoa, josko pärjäisin ilman. Muuta syytä ei ollut.

Mun ei kysymykselläni ollut tarkoitus mitenkään arvostella päätöstäsi, vaan tosiaan kysellä perusteita. Ajattelin, että lääketieteen ammattilaisena perusteesi ovat varmaan artikuloidumpia kuin joku yleinen mömmöjen/kemikaalien välttäminen. Toisin sanoen, hain jotain tällaista:

James Potkukelkka kirjoitti: ↑10.12.2019 16:51 päätin pysyvästi jättää paroksetiinin pois, koska eräässä tutkimuksessa se oli mukana lääkeaineissa, joiden arvioitiin lisäävän dementian riskiä antikolinergisen sivuvuaikutuksen kautta.

Googlasin antikolinergisen. Kiinnostavaa kamaa. Mutta eikö konsensus toistaiseksi ole, että pitkäaikainen käyttö saattaa lisätä/nopeuttaa neurologisia oireita, jos neurologinen tauti jo on, mutta puhkeamisriskin kasvua ei oikein ole todennettu?

Ehkä aivan pahin alkaa helpottaa. Ei enää aivan niin tuskaisia hetkiä. Viikonloppu meni kyllä edelleen pääasiassa sängyssä maatessa. Yritän nukkua mahd. paljon, koska uni on helpotus. Olo ei kuitenkaan tietenkään sängyssä makaamalla parane, vaan tod. näk. huononee. Huomaan, että työpakko on hyvä asia. Alkoa en ole ottanut viikkokausiin juuri ollenkaan, viimeksi Lontoossa pari annosta/ilta. Ei uskalla.

Mua kyllä hirvittää niiden puolesta, jotka ovat mua sairaampia. Vaikea tietysti gradeerata objektiivisesti omaa terveydentilaa, mutta olettaisin edelleen, että en ole pahimmassakaan vaiheessa aivan sairaimpien joukossa ollut. Tai tietysti itsestään selvää, että varsinaista lääketieteellistä vaikeaa masennusta ei ole ollut. Olen kuitenkin pystynyt käymään töissä. Toki mulla on äärimmäisen kova työmotivaatio, mutta olen nähnyt potilaissani, että kun sairaus iskee kunnolla, motivaatiokaan ei enää auta. Voi esim. tulla vastaan tilanne, jossa vain tuijotat näyttöä ja et pysty tekemään mitään. Mulla ei onneksi sellaista ole ollut.

Hyvä kaverini oli aikoinaan dynaaminen ekonomi pörssiyhtiössä. Masennuksen myötä joutui olemaan kaksi kertaa kuukauden pois töistä. Ei yksinkertaisesti pystynyt lähtemään. Kun aamulla piti lähteä töihin, itki. Itse katsoi parhaimmaksi vaihtaa hommia. On nykyään lähihoitaja. Selvyyden vuoksi mainittakoon, että hän ei työtään syytä sairastumisestaan.

Vaimo lähtee vanhimman tyttären kanssa 25.12 Kanarialle. Hiukan pelottaa, pääsenkö pois sängystä joulun pyhinä. Sänkyyn jääminen tuntuu akuutisti aina hyvältä, mutta tod. näk. siitä on vain haittaa.

Nyt tuntuu, että _ehkä_ näkyy valoa tunnelin päässä ja se ei ole vastaan tuleva juna (toivottavasti). Toki edelleenkään vointi ei hyvä ole, mutta ehkä kuitenkin parempaan mennään.

Hukkuvahan tarttuu oljenkorteen ja kokeilin ahdistukseen mind fulnessia eli tietoista läsnäoloa. Tuntui se auttavan. Oli placeboa tai ei, auttoi.

https://www.mielenterveystalo.fi/aikuis ... fault.aspx

Tuo saitti on HUS:n ylläpitämä ja pitäisi olla näyttöön perustuvaa.

Sain töitä. En hakenut niitä, mutta menin juttelemaan, kun pyysivät oikein erikseen. Tunnettu ja kasvava firma, niin kävin heittämässä läpät.

Nyt minulla on työpaikka, missä on ihan muita ihmisiäkin. Oikein toimistokin. Palkkaa antoivat reilusti enemmän kuin pyysin.

Olen tehnyt yksin töitä läppäriltä viimeiset 2 vuotta, ja voin kertoa että vaikka etätyö rules jeejee, niin tuo oli liikaa. Nyt on viimein sitten taas mahdollisuus mennä ihmisten pariin tekemään juttuja, jotka ei ole vain kikkailua googlen algorytmien ympärillä, samalla kuin koitan vapauttaa tyhmemmöät ihmiset rahoistaan pikavipeillä ja kasinopeleillä.

Aika palata takaisin hyvien puolelle, ja laittaa ne tietoturvataidot, asiakaspalvelu-skilssit sekä teknilline nördäys hyötykäyttöön.

Feels-good-man.jpeg

James Potkukelkka kirjoitti: ↑07.01.2020 17:32 Daven koko stoori

Mä en ole suositellut tätä vuosiin kellekään, mutta mitä enemmän sinun tekstejä katson, sitä enemmän mulla on olo että sinun kannataisi oikeasti käyä joko MDMA terapiassa, tai Ayahuasca sessiossa. En ole ihan varma kumpi sinulle tekisi parempaa, mutta en rehellisesti usko että noi ongelmat on hoidettavissa nappeja syömällä.

Sinulla on lähtökohtaisesti asiat paremmin kuin hyvin verrattuna 99.9% koko maailmasta, mutta jotenkin tuntuu että näet itsesi aivan väärin: aivan kun et rakastaisi itseäsi vilpittömästi ja odotat että tössit jotain.

En tiedä, mulla on sinun puolesta paha mieli.

Haemaeraemies kirjoitti: ↑08.01.2020 9:42

James Potkukelkka kirjoitti: ↑07.01.2020 17:32 Daven koko stoori

Sinulla on lähtökohtaisesti asiat paremmin kuin hyvin verrattuna 99.9% koko maailmasta, mutta jotenkin tuntuu että näet itsesi aivan väärin: aivan kun et rakastaisi itseäsi vilpittömästi ja odotat että tössit jotain.

En tiedä, mulla on sinun puolesta paha mieli.

Joo.

Viimeinen kappale liikutti mua. Kiitos.

Minua huolettaa KKK:n tilanne. Laittoi tänne juttua, joka viittasi, että haimasyöpänsä saattoi olla uusiutumassa. Luin netistä haimasyövästä, ja elinikäennuste ei ole hyvä. Munkin suvussa on kuoltu uusiutuviin syöpiin.

Pari päivää sitten KKK vilahti tänne kirjautuneena, joten mahdollisesti oli elossa.

Mun olisi pitänyt sanoa jotain nättiä, mutta on tekemistä omankin epäelämän yrittelyn kanssa.

Lepo vaan, G-mies. Mikäs pahan tappaisi.

Tarkennetaanpa muuten pari peruskäsitettä. Haimasyöpää on kahdenlaista:
- Adenokarsinooma on melkein aina yhtä kuin niskalaukaus. Varoittaa myöhään, yleensä vasta kuin liian myöhäistä, kuolleisuus todella korkea.
- Minulla oli neuroendokriininen. Etenee ja kasvaa hitaasti eikä ihan niin tappava, toki hoitamattomana kaataa lopulta kun ruoansulatus ei enää toimi eikä ravinto kertakaikkiaan imeydy.

Viimeisen kontrollin jälkeen on ollut kaikenlaista kränää ja vaivaa muttei vielä mitään niin vakavaa että olisin kaahannut paukuttelemaan RSYÖP2:n ovea TaYSissä (paras osasto, ihanat hoitajat).

Viimeinen lääke alasmenossa, otan alkuperäisestä päiväannoksesta enää neljäsosan vasta sitten kun sähköiskua alkaa tulla liikaa eikä ajattelu enää toimi, noin joka toinen päivä.

Selkä ja kädet on toki paskana mutta se on käsittääkseni työperäistä - liian tiivistä jumittamista koneen ääressä. Olen tietoisesti ruvennut seisomaan enemmän hissipöydän ääressä, välillä satulatuolia, puristelen kummassakin hiirikädessä käsijousia työn ohessa - välillä joraan vastamenuluurit päässä teknon tahtiin (hulluna pitävät mutta ovat tottuneet)

Rikoin säästöpossun ja ostin cx-fillarin (Cannondale CaadX 105). Olohuoneessa koko syksyn trainerilla poljettuani oli ihan vitun upeaa ajella pari tuntia metsäteitä raikkaassa pakkassäässä <3 Kuntosalikortti on haettu myös, selkää pitää alkaa harjoittaa.

Perhe-elämä ennallaan. Lapset on ihania, vaimokin välillä. Tosin aina kun tuntuu että saamme yhteyden, hän "ghostaa" jotenkin kauemmas. Käy varmaan jotain omaa keski-iän kriisiään läpi. Minulle ei siitä puhu, käy ammattilaisella.

Edellisestä alkoholiannoksesta on yli 800 päivää. Kukapa olisi uskonut. Olen ruvennut katselemaan entisiä renttuidoleitanikin huomattavasti kriittisemmin silmin. Jokainen toki päättää kohdaltaan elämänvalintansa. Itselle vaan kerta kaikkiaan riitti vuosia kännissä, krapulassa ja masentuneena. Selvinpäin joutuu tietty katsomaan peiliin eikä aina pidä näkemästään, mutta eipä mikään päihdekään veloista saatavia tee, vaikka nousuhumalassa siltä ohimennen joskus tuntuikin.

KKK kirjoitti: ↑10.01.2020 23:21 Lepo vaan, G-mies. Mikäs pahan tappaisi.

Tarkennetaanpa muuten pari peruskäsitettä. Haimasyöpää on kahdenlaista:
- Adenokarsinooma on melkein aina yhtä kuin niskalaukaus. Varoittaa myöhään, yleensä vasta kuin liian myöhäistä, kuolleisuus todella korkea.
- Minulla oli neuroendokriininen. Etenee ja kasvaa hitaasti eikä ihan niin tappava, toki hoitamattomana kaataa lopulta kun ruoansulatus ei enää toimi eikä ravinto kertakaikkiaan imeydy.

Näitä on tullut googlattua. (edit: poistin jotain jorinaa.)

Useimmat tapauksethan ovat tuota (vielä) pahempaa lajia. 1/7 mahdollisuus että edes voidaan leikata pois, ja: "Jos kasvain on saatu poistettua, yli puolet potilaista elää pidempään kuin vuoden ja neljännes yli kolme vuotta." Vähintään rivien välistä on voinut lukea ettei siitä ole kyse.

KKK kirjoitti: ↑10.01.2020 23:21 välillä joraan vastamenuluurit päässä teknon tahtiin (hulluna pitävät mutta ovat tottuneet)

Siitäpä rauhallisempaa 140 - 158 menoa meikäläisen mixtapelta, julkaistiin viime viikolla ranskalaisen OVNI recordsin toimesta.

KIva kuulla että tilanteet etenee positiivisesti!

nokkaelain kirjoitti: ↑14.01.2020 19:17 Useimmat tapauksethan ovat tuota (vielä) pahempaa lajia. 1/7 mahdollisuus että edes voidaan leikata pois, ja: "Jos kasvain on saatu poistettua, yli puolet potilaista elää pidempään kuin vuoden ja neljännes yli kolme vuotta." Vähintään rivien välistä on voinut lukea ettei siitä ole kyse.

Minä olen lukenut ihan saman, ja siksi huolestuinkin KKK:sta. Ja tosiaan mun suvussa on kuoltu uusiutuviin syöpiin. Enkös ole yksi vitun päivänsäde, ja optimismin valtavat voimavarat?

Haemaeraemies kirjoitti: ↑16.01.2020 8:46 Siitäpä rauhallisempaa 140 - 158 menoa meikäläisen mixtapelta, julkaistiin viime viikolla ranskalaisen OVNI recordsin toimesta.

No vittu. Ei sentään itse kirjoittamaasi ja soittamaasi, vai onko? Miksasit?

Noloa sanoa, mutta tuohan on jopa mun mielestä erittäin hyvää shittiä, vaikka teknopaskaa en tunnekaan. Tulee varmaan vääränä vertauksena mieleen kultaiselta 90 luvulta Sven Vath ym.

Gat kirjoitti: ↑16.01.2020 20:36 No vittu. Ei sentään itse kirjoittamaasi ja soittamaasi, vai onko? Miksasit?

Noloa sanoa, mutta tuohan on jopa mun mielestä erittäin hyvää shittiä, vaikka teknopaskaa en tunnekaan. Tulee varmaan vääränä vertauksena mieleen kultaiselta 90 luvulta Sven Vath ym.

Joo älä huoli, ei ole mun tuottamaa / tekemää, mutta minun kuratoima ja tekemä miksaus. OVNI records on ranskalainen label joka julkaisee psykedeelistä tanssimusiikkia isolla skaalalla, ja halusivat että esitellään eri tyylejä samassa miksauksessa. Tuo on ensimmäinen osa sarjaa mitä oon tekemässä. Hitaampaa ku yleensä soittamani, mutta todella miellyttävä kokemus tehdä juttuja tutun laatikon ulkopuolelta.

Ei ole noloa tykätä mistään mikä kuulostaa omaan korvaan hyvältä.

Terveisin epäironisesti eläkeläisiä kuunteleva

Viime viikolla iski taas joku helvetin pantakipukohtaus vatsaan. Oli pakko käydä lekurissa. Ei saatu mitään kiinni. Maksa-arvot koholla mutta verenkuva muuten normaali. Lekuri perusteli kyllä hyvin miksi kuvantaminen ei ollut juuri nyt järkevä vaihtoehto. Litalginia ja kotio. Seuraillaan.

Kivut ja muut oudot vaivat vatsan-selän alueella ovat niin hiton epäsäännöllisiä ja epämääräisiä, kutenkin todellisia. Samaten muutamana päivänä on tullut selkeitä flush-kohtauksia, joiden yksi aiheuttaja voi olla kasvaimeen liittyvä hormonitoiminta - tai sitten ihan vaan keski-ikä. Muistan kyllä nuo flushit ajalta suunnilleen puoli vuotta kasvaimen löytymistä. Olen siis hieman huolissani, mutten ylettömästi.

Pyydän kuitenkin seuraavaan kontrolliin tarkemman kuvannokset. Olen ymmärtänyt että nää neuroendo-kasvaimet on yksi haastavimpia diagnosoitavia. Kaikki tähän mennessä olleet oireet kun voi selittää jollain ihan viattomallakin vaivalla. Lisäksi noi perhanan happosalpaajat joita on pakko rouhia, maskaavat veressä mahdollisesti näkyviä markkereita.

Vaikkei tässä pessimistiksi heittäydy niin tilastojen valossa tämänkin tyypin kasvaimet uusivat melkein kaikilla jossain kohtaa.

Hämärän miksaukset oli kohdallaan, vaikkei genre varsinaisesti meikäpapan kakkupala ollutkaan. Itse suurkulutan töissä Boris Brejchan ja Miss Moniquen tapaisten dj-artistien miksauksia, loistavia duunia tahdittamaan. Molemmat kyllä maistuu sevverta hyvin että saattaisin raahautua ihan "livenäkin" kuuntelemaan, jos näille huudiloille joskus osuvat.

Tänään kävellessäni käytävää pitkin sorvin ääreen maan alla, tuli hetkellisesti hyvä fiilis. Siis olotila, joka on hiukan nollatason yläpuolella. Tuntui oudolta.

Tällä hetkellä olo on -1 (asteikolla +-10), joka sekin on aiempaan nähden hyvä. Toivoa on.

James Potkukelkka kirjoitti: ↑14.02.2020 9:04 Tänään kävellessäni käytävää pitkin sorvin ääreen maan alla, tuli hetkellisesti hyvä fiilis. Siis olotila, joka on hiukan nollatason yläpuolella. Tuntui oudolta.

Tällä hetkellä olo on -1 (asteikolla +-10), joka sekin on aiempaan nähden hyvä. Toivoa on.

Mitä tuo miinus yksi tarkoittaa? Minä arvelisin sen olevan yksi alle huonoimman?

Mikäs sinua ahdistaa? Olen kyllä varma, että olet jossain määärin sitä puinut palstalla, mutta yllättä kuitenkin.

Eikö vaimo ja lapset ja varakkuus ja hyvä ammatti sitten innosta mieltä tarpeeksi? Vai tuovatko nämä juuri paineita?

Mikä olisi sinun ajatuksissasi sellainen salainen toive, joka voisi vapauttaa ahdistuksen?

minulla on joskus ollut esim. muutto johonkin, jossa olla ihan rauhassa. Mutta se on vain häivähtänyt mielessä.
Minulla on ollut onni, etten ole elämässäni ollut ahdistunut, mutta kuitenkin tiedän tunteen ja se on kamalaa jos se kestää pitempään.

Onko sinulla muuten ikinä kuolemanpelkoa. Lääkärit tietää liikaa sairauksista ja se saattaa tuottaa pelkoja. En usko että sulla.

HELMINEN

James Potkukelkka kirjoitti: ↑14.02.2020 9:04 Tänään kävellessäni käytävää pitkin sorvin ääreen maan alla, tuli hetkellisesti hyvä fiilis. Siis olotila, joka on hiukan nollatason yläpuolella. Tuntui oudolta.

Tällä hetkellä olo on -1 (asteikolla +-10), joka sekin on aiempaan nähden hyvä. Toivoa on.

Muistan kun joskus tullut tuollainen olotila. Tai en ole ihan varma mitä kuvailet. Työtehtävissä onnistumisessa voi tulla sellainen 0,5-semi puolittainen hyvä olo. Mutta siis oikeasti hyvä fiilis on eri asia. Vaikka sitten 1/10.

nokkaelain kirjoitti: ↑22.02.2020 5:00

James Potkukelkka kirjoitti: ↑14.02.2020 9:04 Tänään kävellessäni käytävää pitkin sorvin ääreen maan alla, tuli hetkellisesti hyvä fiilis. Siis olotila, joka on hiukan nollatason yläpuolella. Tuntui oudolta.

Tällä hetkellä olo on -1 (asteikolla +-10), joka sekin on aiempaan nähden hyvä. Toivoa on.

Muistan kun joskus tullut tuollainen olotila. Tai en ole ihan varma mitä kuvailet. Työtehtävissä onnistumisessa voi tulla sellainen 0,5-semi puolittainen hyvä olo. Mutta siis oikeasti hyvä fiilis on eri asia. Vaikka sitten 1/10.

Tarkoitatko oikeasti, että onnellisimmillasi olet numerolla 1 asteikolla 0-10. Vai mitä tarkoitat? Ei kai tämä vitsi ole?

Minä en osaa lukea noita asteikoita oikein. Eikö joka ihmisellä onnellisin olo ole joskus sentään jotain tyydyttävän 7, seiskan luokkaa?

HELMIARSKA

Stadinarska kirjoitti: ↑26.02.2020 21:29

nokkaelain kirjoitti: ↑22.02.2020 5:00

James Potkukelkka kirjoitti: ↑14.02.2020 9:04 Tänään kävellessäni käytävää pitkin sorvin ääreen maan alla, tuli hetkellisesti hyvä fiilis. Siis olotila, joka on hiukan nollatason yläpuolella. Tuntui oudolta.

Tällä hetkellä olo on -1 (asteikolla +-10), joka sekin on aiempaan nähden hyvä. Toivoa on.

Muistan kun joskus tullut tuollainen olotila. Tai en ole ihan varma mitä kuvailet. Työtehtävissä onnistumisessa voi tulla sellainen 0,5-semi puolittainen hyvä olo. Mutta siis oikeasti hyvä fiilis on eri asia. Vaikka sitten 1/10.

Tarkoitatko oikeasti, että onnellisimmillasi olet numerolla 1 asteikolla 0-10. Vai mitä tarkoitat? Ei kai tämä vitsi ole?

Minä en osaa lukea noita asteikoita oikein. Eikö joka ihmisellä onnellisin olo ole joskus sentään jotain tyydyttävän 7, seiskan luokkaa?

HELMIARSKA

-10, -9, -8, -7, -6, -5, -4, -3, -2, -1, 0, 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10

Onhan toki ollut asteikon yläpäästäkin joskus olo.